Miten onnistuu? Lapsia on kertynyt kolme ja velkaa niin ettei p:lle taivu.
Olen väsynyt jatkuvaan kontrolloimiseen, dominointiin, juomiseen ja sen mukana pelkäämiseen. Saako lähestymiskiellon kun mies ei ole käyttänyt fyysistä väkivaltaa vaan on enempikin henkisesti latistanut minut maan rakoon?
Onko siinä riittävästi perusteita. Ollut työttömänä jo puoli vuotta ja itse käyn töissä jonka lisäksi joudun hoitamaan kodin ja lapset kun tulen töistä. Mies ei tee mitään. On vaan ja juo kaljaa. Sydän ei jaksa tätä onnetonta elämää enään kauan mutta kun on nuo kolme maailman rakkainta joille haluaisi antaa kaikkensa ja tuntuu ettei voi heidän vuokseen lähteä.
Auttakaa! Olen ihan loppu. Joku joka kokenut vastaavaa? Miten sinä pääsit irrottautumaan? Onko vainoamista tapahtunut senkin jälk.? Miten lapset?
Olen väsynyt jatkuvaan kontrolloimiseen, dominointiin, juomiseen ja sen mukana pelkäämiseen. Saako lähestymiskiellon kun mies ei ole käyttänyt fyysistä väkivaltaa vaan on enempikin henkisesti latistanut minut maan rakoon?
Onko siinä riittävästi perusteita. Ollut työttömänä jo puoli vuotta ja itse käyn töissä jonka lisäksi joudun hoitamaan kodin ja lapset kun tulen töistä. Mies ei tee mitään. On vaan ja juo kaljaa. Sydän ei jaksa tätä onnetonta elämää enään kauan mutta kun on nuo kolme maailman rakkainta joille haluaisi antaa kaikkensa ja tuntuu ettei voi heidän vuokseen lähteä.
Auttakaa! Olen ihan loppu. Joku joka kokenut vastaavaa? Miten sinä pääsit irrottautumaan? Onko vainoamista tapahtunut senkin jälk.? Miten lapset?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos haluat antaa lastesi elää tälläisessa perhehelvetissä.
Fiksu nainen rakastaa senverran itseään ja mukuloitaaan, ettei elä mokoman lapamadon kanssa.
Tee asialle jotain, äläkä odota......että joku toinen puolestasi parantaa elämäsi laadun.
Sinun ja lastesi tulevaisuus on tärkeintä!
Mitä siitä tulee, jos ukko vaan ryyppää ja laita tikkua ristiin! Heti pois tuosta systeemistä! Eläkä ota takaisin jos ruinaa ja lupaa parantaa tapansa (ei ne tee sitä)!
Kyllä sinä selviät kun pääset eroon sellaisesta kiviriipasta. Käy juttelemassa jonkun kanssa ja jos on joku ryhmä niin sinne! Suomi on sosiaallinen maa, kyllä täällä aina selviää. Pahimmistakin ajoista on selvitty.
Minullakin oli juoppo ukko ja parasta mitä tein oli erota ja alkaa uusi elämä!
Hyvin on pyyhkinyt. Sitä samaa sinulle toivotan!
Tajuan sen, että raskaassa elämässä jotenkin latistuu eikä jaksa lähteä.
Lasten takia sinun juuri kuitenkin olisi lähdettävä. he saavat elämisen mallin teidän perhekuviosta.
Voit lähteä rakentavalla tavalla eli kertoa lapsille, että isä sairastaa sellaista tautia kuin alkoholismi. Annat hyvän mallin toimia lapsillesi jos lähdet voit silti olla mustamaalaamatta isää, mutta samalla auttaa lapsia sairastumatta.
Kannattaa etsiä vertaistukea jotta jaksat. Alkoholistin kumppanitkin sairastuvat ja lapset myöskin.
Voimia sinulle.
>>itse käyn töissä jonka lisäksi joudun hoitamaan kodin ja lapset kun tulen töistä. Mies ei tee mitään. On vaan ja juo kaljaa.>>
Voivoi, taas näitä. Minkä ihmeen takia niin monet naiset alistuvat tuollaisten kusipäiden orjiksi, ja samaan aikaan ujot ja kiltit miehet valittavat etteivät saa naista ollenkaan?
>> mutta kun on nuo kolme maailman rakkainta joille haluaisi antaa kaikkensa ja tuntuu ettei voi heidän vuokseen lähteä.>>
Aivan väärä ajatus. Nimenomaan lasten vuoksi sinun on lähdettävä, vaikka itse suostuisitkin kynnysmatoksi. Haluatko että tyttäresikin ottavat tuollaiset ukot riesoikseen, kun luulevat sen olevan normaalia? Haluatko että poikasi kohtelevat omia vaimojaan noin? Jos et, niin lähde heidän kanssaan pois ja heti.
Lähestymiskieltoa on ihan turha edes miettiä niin kauan kun asut tuon kaljankittaajasi kanssa yhdessä. Etsit ensimmäiseksi itsellesi ja lapsillesi uuden asunnon ja muutatte. Tai vielä parempi jos saat miehen muuttamaan muualle, tosin se voi olla vaikeaa. Kaupungin/kunnan sosiaalitoimistosta saat tarvittaessa apua. Pääasia että ette elä saman katon alla. Sitten avioeropaperit vetämään.
Jos sitten mies alkaa vainota, voit hakea sitä lähestymiskieltoa, mutta voihan olla ettei hän alakaan vainota. Turha sitä on murehtia etukäteen. Eroa nyt ensin, pelasta itsesi ja lapsesi.
Tekeekö tämmöinen vastaus nyt hyvää kenellekkään? ei paitsi kirjoittajalle joka saa oman pahan olon purettua toiselle joka avautuu tänne nettiin apua hakee.
Ajattelisit nyt vähän miten sanot asioita vaikka varmaan ihan oikeeta neuvoa tarjootkin, ei ole hyötyä tallata ihmistä jota on tallottu vuosia se ei sillä parane.
Kirjoituksestasi huomaa että et ole ollut samassa tilanteessa ja me ollaan kaikki erilaisia ihmisiä etkä tietäisi miten käyttäytyisit samassa tilanteessa.
Jaa minäkö talloin? :-O
Minä kun yritin herätellä aloittajaa, että kannattaa todellakin erota heti eikä jäädä miettimään että jos kuitenkin lasten takia. Luulen ihan aidosti, että tällainen vastaus auttaisi enemmän kuin "koeta kestää, kyllä se siitä" -tyyppinen lohduttelu, jota täällä myös oli monessa viestissä.
No mehän emme tiedä, oliko kummankaan tyyppisistä vastauksista aloittajalle apua, koska hän ei ilmeisesti ole vaivautunut lukemaan niitä. Jos nyt oli oikea tilanne ollenkaan. Eli joko hän vain purki tänne pahaa oloaan eikä ole oikeasti kiinnostunut saamaan apua, tai sitten kyseessä oli ihan keksitty juttu jonka kirjoittaja vain huvittelee testaamalla ihmisten reaktioita.
Sinä nimimerkki "Kirjoitat" vetelet aika reteesti johtopäätöksiä tuntemattomien ihmisten henkilökohtaisista asioista muutaman lauseen perusteella. Toisin kuin luulet, olen ollut lähes vastaavassa tilanteessa ja tiedän miten vaikeaa toivottoman huonosta suhteesta on irrottautua, kun toinen saa käytöksellään itsetunnon puserretuksi kuiviin. Lopulta pääsin kuitenkin irti, mutta keneltäkään en saanut siihen apua. Olen toivonut, että joku olisi paljon aikaisemmin sanonut, että katso nyt tuota tilannetta, eroa hyvä ihminen, se vain pahenee siitä. Mutta ei. Kaikki vain hyssyttelivät, että kyllä se siitä.
Tiedän millasta on asua alkoholistin kanssa, sun koko elämä ja menee sen mukaan, kun hän on hyvällä päällä niin kaikki on ja kun ei niin kaikki muutkaan eivät ole. Siitä kierteestä on vaikea lähteä varsinkaan jos et tajua että olet siinä. Lapsesi aivan varmasti ovat! Etsi tuki ryhmä ja päätä että lähdet ja ala suunnittelemaan sitä. Tiedän millasta on kun on pistetty kengän alle vuosia ja siitä on vaikeeta lähteä mutta tein sen ja ei ollut helppoa mutta jumakauta oli paras ratkasu minkä tein ja lapset alko myös parantua, mies ei, hän kuolikin siihen juomiseen mutta siitä en voi kantaa syyllisyyttä koko elämäni ajan, se juominen oli hänen valintansa. Se irtautuminen on itsestäsi kiinni ja päätöksestä jonka sinun pitää tehdä, kukaan muu ei sitä voi tehdä sinulle. On rohkeata lähteä ja erota, sun pitää löytää se rohkeus. Miehesi ei varmaankaan muutu valitettavasti jos jäät hänen kanssa olemaan kun hänellä on kaikki niinku hotellissa.
Lähes kaikki vastaajat Ehdottavat jotakin ryhmää. Parasta vertaistukea tarjoaa Al-Anon.
Harkinta-aika on 6kk ja siinä ajassa ehtii jo nähdä miten asiat lähtee pyörimään.
Itse asuin ensin lähes 6kk erossa ja muutin takaisin vaan kun se osottautui perusteellisen vääräksi olikin irtiotto sitten selvää pässinlihaa! Takaisin paluu on poissuljettu vaihtoehto.
Tämä on vaan yksi elämä elä haaskaa sitä vaan ala elämään. En kehota suoraan eroamaan pois käsken tuosta tappopyörästä lähtemään ja ottamaan etäisyyttä tilanteeseen.
Velka-asioita on turha miettiä nyt nekin selviää kunhan selvität omaa ja lasten tilannetta vähän etäämpää.
Jaksamista, elämä antaa ja kuolema ottaa!!
Vaikka itse olen ollut alkoholistin ikeen alla vuosia, minuakin ihmetyttää joidenkin naisten kommentit että lasten takia jäävät yhteen alkoholistin tai väkivaltaisen kanssa. Minä olen 34 vuotta ja kyllä minä sanon että minun elämäni on tuhonnut isäni joka joi. Äidin olisi pitänyt erota hänestä. Lapsuus vaikuttaa pitkälle elämään. Tutustu todellakin al anoniin, se on todella syvällinen tie.
Mieheni ei suostunut eroamaan, vaan pakotti, uhkaili ja manipuloi minut aina jäämään. Vaikka itsekin oli onneton ja haki lohtua muista naisista. Tein sitten niin että kylmän rauhallisesti hommasin itselleni asunnon, kävin laittamassa asuntoa päivällä ja illalla menin ukon viereen muina miehinä nukkumaan. Vaikeaa oli pitää niin mullistavaa salaisuutta, mutta jos olisin kertonut ennen muuttoa, mies olisi saattanut tehdä ihan mitä tahansa. Sitten ostin junalipun lahjaksi ja laitoin ukon junaan kotiseudulleen kyläilemään ja sillä aikaa muuttomiehet tuli. Kun viimeinenkin laatikko oli kannettu kotiini, soitin exälleni ja kerroin. Mies oli kännissä ja tyytyväinen ratkaisuun, totesi että hyvä että uskalsin tehdä ratkaisun koska hän ei uskaltanut.
No krapulassa se sitten alkoi. Mies joutui vuoteenomaksi, romahti täysin. Alkoi rukoilu ja manipulointi puhelimitse. Osoitteen olin laittanut salaiseksi. Voi sitä vannomisen ja valojen ja lupauksien määrää! Hän menisi AA:han ja lopettaisi juomisen kokonaan (tämä olin kuullut noin 3 kertaa viikossa aikaisemminkin) Vain MINUA hän pystyi ikinä enää rakastamaan!!! Juu juu, siihen asti kun 4 viikon päästä tapasi "elämänsä naisen". Ovat vieläkin yhdessä ja hyvin menee. Paitsi silloin kun juopottelevat yhdessä. Siinäpähän juopottelevat.
Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Olen tosi onnellinen kun pääsin miehestä eroon. Hän on ihan mukava nyt kaverinani, mutta seurustelu ei kiitos.
Ero oli tosi rankka, mutta kannatti, en ole ikinä ollut näin onnellinen!!!! Ihanaa!
Vaikka tämä on jo aikaisempi viesti, vastaan siihen, koska niin kovin tutulta tuntuu tuo minullakin. Mieheni juopottelee jokaikinen viikonloppu ja kaikki muutkin lomat. Työnsä hoitaa kyllä hyvin, mutta voi tätä vapaa-aikaa. Ihan pelkään niitä jo etukäteen.
Kun mies tarttuu pulloon, huomaan olevani naimisissa ihan oudon uffo-miehen kanssa. Hän muuttuu totaalisesti eikä ollenkaan hyvään suuntaan. Sanoisin, että hän nauttii hörpyissään sekä alkoholin että minun energiani. Aloittaa aina piikittelyn päätyen siihen, että kurkku suorana huutaa ja haukkuu kaiken minusta ja koko suvustani. Hirveää elämää. Onneksi lapset on jo maailmalla ja ovat kokolailla kunnon ihmisiä. Nyt vasta alkaa olla vaihe, jolloin olen tainut tulla kypsäksi, ylikypsäksi.
On aika ajatella, haluanko tätä vuoristorataa vielä horiskoksi harmaahapseksi...