Suhteen jo ennen inttiä alkaneet ongelmat ovat kärjistyneet entisestään. Miehellä olisi vielä puolvuotta jäljellä (on vuoden intissä). Mies haluaa lomillaan tehdä tasan tarkkaan sitä mitä ITSE haluaa. Ihan ymmärrettävää. Harmi vaan, että minä en kuulu siihen tekemisiin muutenkuin kotiapulaisena ja panopuuna. Hälle riittää pari pusua ja halia kun tulee lomille, muuten aika menee tv:n tai tietokoneen tai kavereiden kanssa oleilessa. Mun kanssa ei halua lähteä mihinkään. Jos kaverit kutsuu rannalle hän menee, jos mä pyydän rannalle ei lähe mihinkään. Joku ymmärrätte mikä vituttaa?
Avauduin sit viikko sitten miehelle, että en jaksa tällästä ihme suhdetta. Tuntuu ettei missää suhteessa ees ole. Miehestä ei ees kuulu paljoa mitää kun on intissä. Joskus tulee viestiä. Soittanut ei oo kohta kuukauteen. Totesi sit, et lähde jos ahdistaa. Seuraavana päivänä jätkä käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja kysyin syytä. Vastaus: "mä unohdan asiat ja aloitan alusta. Annan anteeksi". Nyt oli vkl lomilla ja koko loman se käyttätyi niiiin hellästi että. Ja sit välillä kohteli tosi yliolkaisesti. Nyt on vähä mitä vittua -fiilikset.
Ja sit. Jätkällä on rahat vähissä. Syyttäköön itseään. Kuka käskee polttaa tupakkaa, ajelee lomilla ja tuhlaan kaikki rahat bensaan ja kuka käski ostaa ennen inttiin menoo tonnin taulutv:n. Nyt syytti mua, että kun sen tarvii maksaa MUN tv-lupamaksu. SIIS TÄH! Tää jätkä katsoo tv:tä enemmän kuin minä. Itse maksan tunnollisesti oman osani vuokrasta, nettilaskun ja kaikki ruuat. Ja itse olen tällä hetkellä kesätyötön opiskelija eli helvetinmoinen miljonääri itsekin. Tän miehen mielestä mun pitää maksaa ihan kaikki.
Todennut siis, että lähden joskus syksyn aikana pois. Muutan omaan kämppään kun saan rahaa. Päätös tuntuu niin helpolta, mutta silti niin saamarin satuttavalta. Mielessä on herännyt epäillys, että mitä jos kaikki onkin vain armeijan aiheuttamaa paskaa? Mutta toisaalta ongelmat ovat meillä alkaneet jo ennen inttiä. En ees tiedä onko mulla mitää kysyttävää. Piti purkaa jonnekin. Kai mulla on sellanen, että olenko nyt täysi kusipää jos jätän miehen ja lähden omilleni?
rahaa sillä ei tosiaan ole, mutta toisaalta siinä on aina äidin helmoissa kasvaneelle pojalle hyvä kasvunpaikka. Mutta mikäpä minä olen häntä kasvattamaan, kun itsekään en ole vielä mikään aikuinen.
Että näin täällä.
Avauduin sit viikko sitten miehelle, että en jaksa tällästä ihme suhdetta. Tuntuu ettei missää suhteessa ees ole. Miehestä ei ees kuulu paljoa mitää kun on intissä. Joskus tulee viestiä. Soittanut ei oo kohta kuukauteen. Totesi sit, et lähde jos ahdistaa. Seuraavana päivänä jätkä käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja kysyin syytä. Vastaus: "mä unohdan asiat ja aloitan alusta. Annan anteeksi". Nyt oli vkl lomilla ja koko loman se käyttätyi niiiin hellästi että. Ja sit välillä kohteli tosi yliolkaisesti. Nyt on vähä mitä vittua -fiilikset.
Ja sit. Jätkällä on rahat vähissä. Syyttäköön itseään. Kuka käskee polttaa tupakkaa, ajelee lomilla ja tuhlaan kaikki rahat bensaan ja kuka käski ostaa ennen inttiin menoo tonnin taulutv:n. Nyt syytti mua, että kun sen tarvii maksaa MUN tv-lupamaksu. SIIS TÄH! Tää jätkä katsoo tv:tä enemmän kuin minä. Itse maksan tunnollisesti oman osani vuokrasta, nettilaskun ja kaikki ruuat. Ja itse olen tällä hetkellä kesätyötön opiskelija eli helvetinmoinen miljonääri itsekin. Tän miehen mielestä mun pitää maksaa ihan kaikki.
Todennut siis, että lähden joskus syksyn aikana pois. Muutan omaan kämppään kun saan rahaa. Päätös tuntuu niin helpolta, mutta silti niin saamarin satuttavalta. Mielessä on herännyt epäillys, että mitä jos kaikki onkin vain armeijan aiheuttamaa paskaa? Mutta toisaalta ongelmat ovat meillä alkaneet jo ennen inttiä. En ees tiedä onko mulla mitää kysyttävää. Piti purkaa jonnekin. Kai mulla on sellanen, että olenko nyt täysi kusipää jos jätän miehen ja lähden omilleni?
rahaa sillä ei tosiaan ole, mutta toisaalta siinä on aina äidin helmoissa kasvaneelle pojalle hyvä kasvunpaikka. Mutta mikäpä minä olen häntä kasvattamaan, kun itsekään en ole vielä mikään aikuinen.
Että näin täällä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuvittelepa, millainen tilanne tulee olemaan sitten, kun poikaystäväsi on opiskelu- tai työpaikassa, jossa on sekä tylsää että stressaavaa eikä mikään ole niin kuin äidin luona. Olet antanut pompottaa itseäsi jo ennen armeijaa, ja yhä näyttää mies tekevän ihan, mitä itse tahtoo.
Ajattele, mitä itse tahdot: opiskelua, itsemääräämisoikeutta, sinua arvostavaa seuraa, tasapuolisuutta ynnä muuta sellaista. Tuletko saamaan sitä tuon miehen kanssa? Sinuna ottaisin jalat alleni, vaikka totta kai mies loukkaantuu ja tippa tulee useampaankin silmään. Aika parantaa, jos tuosta onnistut edes isoja haavoja saamaan. Tsemppiä.
ja elä omilla varoillasi. Anna hänen elää omillaan. Silti voitte edelleen seurustella, jos suhde on jatkuakseen. Jos suhde tyssää siihen, niin ei se sitten ollut sen väärti...
Kuten itse toteat, ettet ole itsekään vielä aikuinen, niin paras keskittyä ensin omaan kasvamiseen ja oman elämän opetteluun.
Eräs nuori nainen, joka seurustelee poikaystävnsä kanssa jo pikän aikaa mutta kumpikin asuu omillaan, sanoi että hän haluaa oppia ensin pärjäämään itsekseen ennekuin muuttaa yksiin toisen kanssa. Kummankin on pystyttävä itsenäiseen elämään, eikä olla riippuvainen toisesta.
Ja mitä taloudelliseen suhteeseen tulee, niin ei tulot vaan ne menot...