Onko kukaan muu ollut huomaavinaan samaa, että yli 25-vuotiaana seuranhaku olisi selkeästi vaikeampaa kuin 20-25 vuotiaana?
Nuorempana sitä ei niinkään etsi välttämättä sitä oikeaa, vaan yleisesti mukavaa ihmistä, josta pitää ja jonka seurassa viihtyy, mutta vanhemmalla iällä kun etsii sitä oikeaa, niin kukaan ei tunnu oikealta.
Ongelmana on ainakin omalla kohdallani myös se, että 25-35 vuotiaista miehistä, jollaista itse 26v. naisena etsin, yllättävän moni ei ole joko koskaan seurustellut tai jos on, niin on vain lyhyesti. 25-35v. miehiä, joilla olisi aikaisempaa kokemusta vakavasta seurustelusta, mutta jotka olisivat sinkkuja ei juuri ole tai jos on, niin he etsivät niin täydellistä elämänkumppania, ettei kukaan nainen tunnu heistä oikealta.
Nuorempana sitä ei niinkään etsi välttämättä sitä oikeaa, vaan yleisesti mukavaa ihmistä, josta pitää ja jonka seurassa viihtyy, mutta vanhemmalla iällä kun etsii sitä oikeaa, niin kukaan ei tunnu oikealta.
Ongelmana on ainakin omalla kohdallani myös se, että 25-35 vuotiaista miehistä, jollaista itse 26v. naisena etsin, yllättävän moni ei ole joko koskaan seurustellut tai jos on, niin on vain lyhyesti. 25-35v. miehiä, joilla olisi aikaisempaa kokemusta vakavasta seurustelusta, mutta jotka olisivat sinkkuja ei juuri ole tai jos on, niin he etsivät niin täydellistä elämänkumppania, ettei kukaan nainen tunnu heistä oikealta.
Vastaukset 53
Vanhimmat
...kanssa jolla ei ole aiempia seksi/surustelu suhteita?
Siksi koska ne ei seurustele naisten kanssa. Se on siis käytännössä mahdotonta. En halua siis "kuivasuhdetta" netin kautta, vaan ihan reaalielämän fyysisen suhteen. Näistä miehistä ei siihen ole.
Kuten joku toinenkin kommentoi:
***ja sitten on niitä jotka ei ole ikinä seurustelleet ja asuvat isän ja äidin luona netin kautta ja kavereiden kautta.
Kyllä mulla ainakin on haaveissa ihan kunnollinen tosielämän suhde.
Hutiloin ja katsoin että minun kirjoitukseeni olisi vastattu ja vastasin siis väärään kohtaan.
Toisaalta voinhan minä sen tuohonkin väliin sanoa, että vaikka olenkin hyvin kokematon ihmissuhteissa, niin en minä muitään nettirakasta hae, vaan ihan tosielämän sellaisen.
haen naiseura kaikkin kiva merkeissä.Asun helsingissä ja olen musta mies.
Ihan sama juttu. Ettei sitä oikeaa tunnu tulevan vastaan. Olen tavannut eronneita ja miehiä joilla on lapsia ja sitten on niitä jotka ei ole ikinä seurustelleet ja asuvat isän ja äidin luona netin kautta ja kavereiden kautta.
Mä haluaisin jonkun kivan tavallisen miehen. Ehkä vähän komean. Mut ei oikein jaksa baareissa notkua ja tuntuu et kaikki miehet etsivät sitä 18-vuotiasta seuraa.
Mä alan kyllästyä yksin asumiseen jo.
Kyllä timmi ja innokas teini aina kaltaisesi jo monesti nussitun ämmän voittaa.
tavallaan mukava kuulla etten ole ainoa 34v mies joka ei ole koskaan seurustellut edes lyhyesti. Jokaisella on varmaan oma tarinansa kerrottavanaan minkä takia näin on käynyt mutta arvelen monessa tapauksessa että on ollut koulukiusaamista, 90-luvun laman aiheuttamaa työttömyyttä, köyhyyttä ja näistä johtuvaa arvottomuuden tunnetta ja sen seurauksena sosiaalista syrjäytyneisyyttä vaikka laman jälkeen olisikin päässyt työelämään. Työelämästä huolimatta arvottomuuden tuntu ei ole hävinnyt koska nyt painaa kokemattomuus ja häpeä elämättä jääneestä nuoruudesta minkä takia seurusteluasiat jäävät varmasti iäksi kokematta.
Nuorempana oli pidempi suhde, mutta sittemmin on ollut sillä rintamalla hiljaista. Mutta miksi tämä olisi minulle haitaksi? Olen 100% varma että pystyn ihan yhtä tasapainoiseen ihmissuhteeseen kuin sellainen ihminen jolla on suhteita takana enemmän.
Miksi suhde olisi erityinen takuu siitä että osaa olla suhteessa "oikein"? Minusta sen takaa pikemminkin normaali terve järki. Se, että ymmärtää miten ollaan kohteliaita ja normaalisti ihmisten kanssa. Aiemmat suhteet eivät tätä takaa.
Toki aiemmin surustellut voi olla vaikkapa itsevarmempi ja parempi sängyssä, mutta en vain voi uskoa että seksi olisi niin vaativaa, että sitä ei voi oppia kumppanin kanssa nopeastikin. Näin varsinkin siksi että ihmisillä on erilaiset mieltymykset seksin suhteen. Seksissä olennaisinta onkin yhteensopivuus ja samansuuntaiset mieltymykset, ei se kuinka paljon on harjoitellut jonkun toisen kanssa. Seksissä olennaista on myös väluittömyys ja tunne että on turvassa arvostelulta, jälleen asioita, joita ei välttämättä opi kuin tiyttyjen ihmisten kanssa. Ja se liittyy yhteensopivuuteen. Seksi on kahden kauppa, joka pitää tavallaan opetella uudelleen joka partnerin kanssa, ja tehdä siitä yhteistä.
Minusta on hirvittävän lohdutonta ajatella että en kelpaisi suhteellisen vähäisen ihmissuhdekokemukseni takia, kun tiedän että osaan olla ihmisten kanssa normaalisti ja tiedän että alkujännityksen jälkeen suhteessa oleminen on minulle hyvin helppoa. Enkä haluaisi tulla tuiomituyksi ennalta sen takia että olen suhteellisen kokematon näissä asioissa.
on tae siitä, että mies ei ole yksi näistä naisia lutkittelevista katkeroituneista luusereista, joita tämäkin palsta on täynnä. Jos miehellä ei ole aiempaa vakavaa suhdetta, niin todennäköisyys siitä, että ko miehelle nainen on vain pillu on aivan liian suuri.
Eli vaikkapa minulla ei ole esim. sinuun mitään mahdollisuuksia perustuen siihen että oma kokemukseni naisista on hyvin vähäinen.
Kun tällaista kuulee, niin se minua katkeroittaa, ei mikään muu. Mutta se katkeroittaa että on asia mihin minä en voi vaikuttaa mitenkään ja se ehkä estää minulta parisuhteen löytymisen.
Minkä minä sille voin, että hommat ovat menneet näin, nyt olisin valmis vakavaan suhteeseen, mutta sitten saattaa tulla eteen se että "en luota sinuun, kun sinulla on niin vähän kokemusta"
:(
Mahtavatkohan naiset ajatella yleisemminkin noin...
jotka ovat jääneet kokonaan ilman tai heillä ei ole vakavampaa suhdetta ovat suorastaa yltiöromanttisia heppuja joille pillu ei ole todellakaan ensimmäisenä mielessä.
Niille joilla pillu on eniten mielessä on paljon joko panosuhteita tai useampi vakavasuhde.
Se että onko joku katkeroitunut on sitten toinen juttu. Samoin kuin tuo lutkittelu.
Jos sinusta katkeroitunut on luuseri niin anna heidän olla.
Niillä miehillä joilla on ollut paljon akkoja, on niitä nytkin ja yleensä jos eivät seurustele niin enemmän kuin yksi kierrossa ja niitä dumpataan melko helpolla jos akassa jotain ärsyttävää. Sitten taas ne jotka eivät pillua ole saanet haikaileva että saisivat pitää jotai sylissä.
ajattele noin, varsinkin jos ei itselläkään ole sitä kokemusta niin hirveän paljon. Itse en naisena kyllä jäisi siihen suhteiden vähäisyyteen kiinni; enempi arveluttaisi jos toinen olisi kerännyt paljon noita yhden illan "suhteita" (= sitoutumiskyvyttömyyttä/pelimies taudit päälle)
Tosin katkerista itsekin pysyn kaukana ihan itseni takia: ei tee mieli olla paikalla ja saamapuolena syyttömänä, kun se katkeruus jossain vaiheessa kuitenkin (ja mahdollisesti rajustikin) purkautuu ulos.
"Eli vaikkapa minulla ei ole esim. sinuun mitään mahdollisuuksia perustuen siihen että oma kokemukseni naisista on hyvin vähäinen."
Mitä höpiset? Vastahan kirjoitit että sulla on ollut pidempi suhde. Naiset haluavat miehen, jolla on kokemusta naisista, mutta ei liikaa.
(toki yleensä jos miehellä on _paljon_ kokemusta naisista, hänellä on pakostakin hyvin paljon haluttuja ominaisuuksia, jolloin tuosta yhdestä asiasta naiset tinkivät ilomielin kun se ei kuitenkaan ole vaatimuslistan top5ssa)
Voi apua, oon nyt 23-vuotias, mut seurustelusuhteesta (vakavasta) ei oo tietoakaan. Jo nyt oon huomannu et jos baareis pyörii ja miehet tulee juttelee niin ne on jo jotain mua vuoden tai pari nuorempia... Missä on mun ikäiset miehet?! Vai onko jo ne kotona vaimojensa ja lastensa kaa? Ja mitäs kun mennään tästä vielä eteenpäin.. kohta alkaa kaikki omanikäiset miehet olla varattuina. Tai jäljellä on vain sellaisia... peräkammarin poikia? Ja nekään ei yleensä liiku kauheesti ihmisten ilmoilla niin eihän niitäkään näy. Eli pitääks tässä jo nyt alkaa pokailee noita nuorempii miehii?? Ja miten on tilanne ku mäki oon 26, tuleeks musta ikuinen yksineläjä?
On se surkea tilanne kun jäljellä on enää alkoholisoituneet narkkarit ja nörtit, mutta kyllähän se alkkis nyt aina nörtin voittaa, on se sentää miehinen mies eikä mikää hiiri.
Itse olen 28v mies. Pidän itsestäni huolta, osaan puhua ja osaan käytöstavat. Minusta tuntuu ettei terveitä ja järkeviä 25- 33 vuotiaita naisia ole, ei sitten missään. Joko he etsivät jotain käsittämättömän ihmeellistä jota ei voi saavuttaa tai sitten edelleen etsitään niitä mopopoikia ja luokan "koviksia" esittäviä hylkiöitä. Hyvinä vaihtoehtoina ovat olleet myös pahoinpidellyt, kusipäiden hylkäämät yh:t tai muuten vaan terapeuttia tarvitsevat. Normaalin ja mukavan ihmisen löytyminen on aika tuskaista.
(Ei näköjään vieläkään anna mun kirjautua sisään, onkohan mut bannattu hehe!)
Mulla on eräs miespuolinen ystävä, 30- vuotias. Olemme tunteneet 10 vuotta ja tänä aikana meidän ystävyys on syventynyt ja mennyt rajan ylikin.
Hän aina toitottaa minulle kuinka olen ainoa joka häntä ymmärtää, mutta hän pelkää ryhtyä suhteeseen kanssani vaikka kuulemma rakastaa ja olen hänelle ykkönen.
Nämä kaikki voivat tietenkin olla vain sanahelinää, vaikka hän toisin väittää.
Olen katsellut hänen seurustelevan mielisairaan yh:n kanssa, alkoholistin ja narkkarin kanssa. Hän on sanonut haluavansa olla pelastaja ja musta tuntuu pahalta katsoa vierestä, kun hän pilaa elämänsä seurustelemalla naisten kanssa jotka käyttäytyvät hirvittävällä tavalla ja käyttävät hyväkseen.
Mussa on alkanut kyteä pieni katkeruus siitä, että tiedän että kohtelisin häntä hyvin, olisin hänelle hyvä ja rakastava mutta hän haluaa pelastaa. Hän haluaa draamaa, hän pelkää tasapainoista ja onnellista elämää. Toiset ei vaan kykene sellaiseen, se on joku itsetuhovietti.
En myöskään kuule hänestä koskaan kun hän seurustelee, mutta kun suhde kariutuu, hän on ensimmäisenä nojaamassa mun olkaani vasten.
Viimeksi sanoin hänelle viikko sitten, että nyt riittää. En ole mikään lohduke.
suoraan omaani.
Itse olen todennut tässä jo että niitä naisia jotka normimiestä välittävät tuossa iässä ei enää ole.
Pitää siis tyytyä noihin vähän päälle 20 vuotiaisiin jatkossakin ;)
että seuranhaku vaikeutui.
Naisten kriteerit nousivat pilviin lähempänä 30.
Valitettavasti olen todellakin seurustellut vain lyhyesti joten en sinunkaan kriteereihisi käy.
Huvittavaa että ihminen valitaan sen perusteella onko hänellä kokemusta vakavasta seurustelusta aiemmin.
Olisiko pitänyt jäädä tuollaiseen lyhyeen suhteeseen sillä varjolla että myöhemmin saisi väittää naiselle seurustelleensa joskus vakavasti?
Jos tarkoitat täydellisellä elämänkumppanilla normaalipainoista naista joka osaa omistautua suhteeseen eikä vaadi mahdottomia ja jolla ei ole lapsia niin sitten etsin täydellistä kumppania.
Se on teidän naisten vaateet jotka menevät yli 25-vuotiaana yleensä täysin yli äyräiden. Palaatte maanpinnalle sitten 35 kun olette rupsahtaneet.
Itselläni ei ole kohtuuttomia kriteerejä. Haluan yksin asuvan, työn ja koulutuksen omaavan ja vakavasta suhteesta kokemusta omaavan miehen siksi, ettei mies minun kanssani seurustellessaan alkaisi kerätä hankkimatta jääneitä kokemuksia muualta. Itsekin olen jo kaiken lopullista suhdetta edeltävän "tarpeellisen" elämänkokemuksen (yksin asuminen, vakava suhde takanapäin ja muutama seksikumppani) hankkinut ja toivon samaa myös mieheltä, jotta kumpikin voisimme hyvillä mielin keskittyä toisiimme jäämättä kaipaamaan mitään.
vittu viherlimaa kasvava puolijäkälöityny klonkku-muori ni mullon oikeus tulla suhteessa kohdelluks tasan hyvin. Mun tartte mitään naissortaja-paskaa ottaa ruttusta vittuani viilaa haudanpartaallakaa.
Työ- ja parisuhde-elämä ovat hyvin samanlaisia asioita. Siinä missä työnantaja haluaa nähdä työntekijän CV:n ja työtodistukset, haluaa nainen miestä valitessaan nähdä miehen parisuhdehistorian. Jos aikaisempaa työkokemusta ei 30-vuotiaalla miehellä ole, on turha haaveilla että kukaan ottaisi töihin. Samalla lailla 30-vuotiaalta miehiltä vaaditaan hyvä parisuhdehistoria jotta kelpaisi jatkossakin parisuhteisiin.
Tästä syystä aivan samoin kuin työelämä aloitetaan pohjalta hanttihommissa ja edestään sitten uralla, aloitetaan parisuhde-elämä vähemmän kiinostavista naisita ja kartutetaan parisuhde-CV:tä. Saavutetuilla meriiteillä sitten voidaan jatkossa päästä laadultaan parempiin parisuhteisiin.
Tekstisi sai minut ajattelemaan, itse asiassa aika paljonkin. Siinä on paljonkin järkeä, mutta itse en ihan jaa noita näkemyksiä, vaikka kyllä ymmärränkin lähtökohdat tuohon hyvin.
Pelkäät varmaankin sitä, että jos alkaisit kokemattoman, tai suhteellisen kokemattoman miehen kanssa suhteeseen, että et olisi hänelle oikeastaan erikoista muuta kuin siinä mielessä että olisit miehelle ensimmäinen mahdollisuus oikeaan suhteeseen. Että mies käyttäisi sinua astinlautana johonkin sellaiseen elämään, mihin hän ei ole päässyt aiemmin sisälle.
Mutta ei sen välttämättä tarvitse olla niin. Kokemus parisuhteesta ei välttämättä ole minkäänlainen tae siitä että sinua ei kohdeltaisi huonosti tai epäkunnioittavasti. Ei sellaisia takeita ole olemassakaan. Eivätkä kaikki kerää elämässään kokemuksia omaan elämänkokemuksen ansiolistaan. Moni voi niin tehdä, mutta takaan etteivät kaikki. Mielestäni, tai minun näkemykseni mukaan olennaisinta on kuinka sinut mies (tai nainen) on oman itsensä kanssa ja kuinka hän on oppinut elämässään toimimaan muiden kanssa yleisesti ottaen. Onko ihminen sellainen, johon voi muutenkin luottaa ja arvostaako hän ihmisiä heidän itsensä takia, vai sen takia, mitä he voivat hänelle antaa?
Voi olla että kokematon tai suhteellisen kokematon ihminen on aluksi ehkä "liian romanttinen" tai yli-innokas esimerkiksi sänkypuuhissa, mutta herranjumala on kai elämässä pahempiakin kohtaloita kuin se että saa jonkun jakamatonta huomiota enemmän kuin mihin on ehkä siinä elämänvaiheessaan tottunut? Vai voiko olla niin, että tietyssä iässä rakkaus ja intohimo ei enää merkitse niin paljon kuin nuorempana ja uudessa suhteessaan haluaa nopeammin päästä vakiintumisvaiheeseen, jossa on tuttua ja turvallista, että voi ajatella olevansa tietyssä vaiheessa ja että pystyy ennakoimaan mitä seuraavaksi tapahtuu? Että uusi suhde on ikäänkuin jatkoa jollekin vanhalle, jo päättyneelle suhteelle?
Ei siinä mitään väärää mielestäni ole, jos näin on, ja myönnän että voin tuossa oletuksessani olla totaalisen hakoteilläkin. Omasta lähtökohdastami on vain lohdutonta kuulla, että tällainen asia kuin aikaisempi vähäinen kokemus painaa vaakakupissa niin paljon, että se poistaa mahdollisuuden suhteeseen aivan täysin. Eihän kokemattomuutta aina voi tietää, sillä eivät ihmiset ole mitään streotypioita, eivätkä samoissa tilanteissa toimi samalla tavalla. Toki on olemassa oikeita peräkammarin poikia, mutta sitten on muunlaisiakin ihmisiä. Ihmisiä, jotka eivät kokemattomuudestaan huolimatta objektisoineet vastakkaista sukupuolta, eivätkä kehittäneet pakkomiellettä tiettyihin asioihin, joita sitten haluaisi toteuttaa kun kerran saavat siihen mahdollisuuden. Olisi minulla ollut muutamia oiekita mahdollisuuksia tässä todella pitkän sinkkuuteni aikana päästä suhteeseen, mutta olen katsonut viisaammaksi viheltää pelin poikki heti alkuunsa siksi, että näin ennalta että yhteinen taival ei tulisi onnistumaan. Kyse on nimenomaan persoonallisuuksien yhteensopimattomuuksista. Lisäksi minulla on ainakin pari todella syvää rakastumista, mutta nämä vihellettiin poikki toiselta puolelta huonon ajoituksen ja kemioiden puuttumisen takia. Ja minä hyväksyn sen täysin, enkä ole näistä katkeroitunut.
En voi taata että kokemattomanakaan voin rakentaa lopullista toimivaan parisuhdetta, enkä voi väittää että olisin parempi tai uskollisempi sen takia että olen kokematon. Mutta sen voin taata että en käytä ihmisiä astinlautana eteenpäin, vaan heittäydyn tunteen mukana ja toivon että se kestää. Niin kai suurin osa ihmisistä tekee, vaikka olisi kokemusta ja taitoa. Eivätkä hekään voi sitä taata että onni on pysyvää. Sydämen pakahduttavaa, kaunista kaipuuta on tiedossa kumminkin päin. Tai jos ei ole, niin on syytä kysyä itseltään puuttuuko jotain ollenaista yhtälöstä? Haluaako kokea rakastumisen tunteen ja sen mukanaan tuoman epävarmuuden vai hypätä suhteeseen kuin hallinnoitavaan projektiin, jossa resurssit on etukäteen tiedossa ja jonka päämäärä on ennalta määritetty? Tokikaan en väitä että näin haluat suhteesi, mutta käytän tässä pientä vastakkainasettelua tuodakseni pointtini paremmin esille.
Minä tiedän että näin vähän kokeneena olisin kuitenkin yhtä hyvä tai huono poikaystävä naiselle kuin kuka tahansa muukin. Aluksi voisin olla vähän epävarma, mutta kun luottamus on saavutettu, niin en vilpittömästi näe että ominaisuuteni ihmisenä eivät voisi olla sitä mitä oletettu naiseni haluaa. Olisinhan silloin jo valinnut hänet ja hän minut. Olisin silloin ihastunut ihmiseen ja hän toivottavasti samoin. Persoonaan, kokonaisuuteen. Ja on melko varma että jos suhde on sillä pohjalla, niin ulkokohtaisten kokemusten etsiminen vaikka sänkypuuhista ei tulisi mieleen. Eikä liene kauhea yleistä, että ihmiset pettävät toisiaan sen takia että haluaa löytää paremman persoonan, ihmisen, kuin mihin on sillä hetkellä sitoutunut.
Tarkennan vielä hieman lausettani:
"Eikä liene kauhea yleistä, että ihmiset pettävät toisiaan sen takia että haluaa löytää paremman persoonan, ihmisen, kuin mihin on sillä hetkellä sitoutunut."
Eli tarkemmin asia menee siis näin:
"Eikä liene kauhea yleistä, että ihmiset pettävät toisiaan sen takia että haluaa löytää paremman persoonan, ihmisen, kuin mihin on sillä hetkellä sitoutunut, olettaen että suhde toimii ja ihmiset ovat tyytyväisiä toisiinsa siinä suhteessaan sillä hetkellä."
että mikä estää vaikkapa minua joka kuitenkin joskus ollut ihmissuhteessa
Edelleen kysyn että olisiko minun pitänyt jäädä väkisin johonkin suhteeseen eli eikö se ole parempi että on todettu jo alussa että homma ei toimi eikä asiat klikkaa kuin yrittää väkisin että saa jotain ihme kokemusta? Ei se parisuhteessa olo nyt niin ihmeellistä ole ja jokaisen ihmisen kanssa joutuu opettelemaan siihen uudestaan.
Jos oikeaa ei ole sattunut kohdalle mutta sinunkaltainen nainen se voisi olla mutta se hylky tulee sillä perusteella ettei ole "vakavaa" seurustelukokemusta.
Toisaalta jos sinulla on paljon seksisuhteita takana niin en taida minäkään viitsiä koska et varmaan sitten tyydy yhteen koskaan sekä jos olet epäonnistunut aiemmin vakavissa suhteissa niin ei sinua taida pystyä nytkään niin tosissaan ottamaan.
Ehkä ymmärrät mitä ajan takaa tai sitten et.
Elämänkokemusta minulla on riittämiin sitä kartutetaan muutenkin kuin vakavassa suhteessa. En oikein ymmärrä mistä lähtien ihmiset joita voidaan pitää eronneina ovat jotenkin parempia ja valmiimpia suhteeseen kuin ihmiset jotka ovat olleet sinkkuina.
Onkohan sulla heikko itsetunto ja tunnet epävarmuutta itsestäsi kun pelkäät ettet riitä miehelle joka ei ole kokenut vakavaa seurustelua? Eli jos alat kiukutella suhteen aikana niin mies ajattelee että jossakin toisessa suhteessa täytyisi olla parempaa?
Veikkaisin muuten että olen olemalla itsenäinen sinkku oppinut enemmän itsestäni ja muutenkin ihmissuhteita kuin sinä olet tuossa vakavassa seurustelussasi.
Mutta toisaalta tiedän että tämä on tyhjään kaivoon huutamista. Teille naiset tuossa iässä ei riitä edes muuten hyvä mies, pitää olla aloilleen valmiina asettuva gigolo, kokenut seksikonkari ja vähintään yhden kihlauksen purkanut nuhteeton herrasmies että huolitte edes treffeille.
Kärvistele yksin, kyllä se siitä.
Työkokemus- ja seurustelukokemusvertaus :). Jotenkin tuntuisi kyllä sopivan... ja jos et parikymppisenä mene hanttihommiin voi myös jatkossa seurata syrjäytyminen työmarkkinoilta ja jos et parikymppisenä kokeile seurustelua on uhkana syrjäytyä parisuhdemarkkinoilta (päätyä peräkammarinpojaksi) jatkossa.
Tähän vielä yksi inhottava asia: etenkin epävarmoilla ihmisillä on tapana verrata itseään muihin. Jos itseltä puuttuu arvostelukyky, tai on epävarmuutta omasta arvostelukyvystä, on hyvä valita samoja miehiä kuin muutkin naiset ovat valinneet. Niin tällä logiikalla mies jolla on jo seurustelukokemusta on jo kelvannut jollekin muulle naiselle... sellaisen miehen kehtaa itsekin ottaa.
Ja vielä kolmas asia: minulla oli nuorempana suhde mielestäni todella hyvään mieheen, olin todella rakastunut häneen, mutta suhde oli hänen ensimmäisensä ja erottiin koska hän odotti suhteelta "enemmän". Sittemmin olen tavannut hyviä, jo seurustelleita miehiä, joilla on jo käsitys siitä mitä suhteen arki on, eikä enää tarvitse kilpailla miehen päässä olevien "täydellinen suhde"-kuvitelmien kanssa vaan korkeintaan eksien, jotka kuitenkin ovat vain ihmisiä.
"Valitettavasti olen todellakin seurustellut vain lyhyesti joten en sinunkaan kriteereihisi käy."
Mistä nainen voi tietää seurustelusi pituuden? Nuorempana ja kokemattomampana sällinä minä vain vedin pokkana luikuria entisestä suhteestani, eli liioittelin surutta sen kestoa moninkertaisesti.
"Se on teidän naisten vaateet jotka menevät yli 25-vuotiaana yleensä täysin yli äyräiden. Palaatte maanpinnalle sitten 35 kun olette rupsahtaneet."
No enpä tiedä. Tuossa ajassa usea kilpailija nuupahtaa niin totaalisesti, että jos pitää itsensä kunnosssa (raha-asiat, kroppa ja tyyli), ei pitäisi olla hirvittäviä vaikeuksia löytää kumppania.
"Haluan yksin asuvan, työn ja koulutuksen omaavan ja vakavasta suhteesta kokemusta omaavan miehen"
No voi, voi, mutta kun noita ei riitä kaikille koulutetuille naisille. Koulutettuja naisia on enemmän kuin miehiä, eli rajaat potentiaalista joukkoasi heti kättelyssä todella kovalla kädellä.
Koulutetuille miehille yleensä kelpaa nainen miltä tahansa sosiaaliselta tasolta, kunhan ulkonäkö/luonnekriteerit täyttyvät.
jotenkin likaiseksi näiden miesten silmissä?
Täytän kriteerisi.
Kuulostat typerältä penskalta, eihän tuossa ajattelumallissa ole päätä eikä häntää - ensinnäkään luettuani tän viestiketjun - en usko että luotat miehiin. Ja toisaalta oletat että suhteet olisivat miehelle jotenkin "opettavainen" kokemus. Mulla on sulle uutisia: Osa miehistä seurustelee eikä koskaan opi olemaan naisen kanssa ja heidän kohtalonsa on käydä läpi 1-5 vuoden suhteita elämänsä loppuun saakka.
Tälläisenkö haluat - tai jos et halua niin miten ajattelit joukosta valkata?
Toinen juttu on sitten nää "kokemattomat". Mistä lähtien niiden into on ollut alkaa hakea jotain uutta jos vihdoin saavat naisen - kuten edellä sanoit? Eiköhän ne tiedä mitä on naiseton elämä ja sen perusteella suurin osa osaa kunnioittaa naista - kunhan nyt ensin sattuu tutustumaan sellaiseen.
Luulis tuossa iässä ihmisen ymmärtävän että tässä maailmassa harvoin mikään on valmista. Toki sä voit mennä leipomoon ja hakea sieltä tuoreen leivän. Voit mennä urheilukauppaan ja hakee brännärit lenkkarit - tai autokauppaan ja saat uuden auton ja sen soviteltua just itselles sopivaks. Mutta ihmisiäpä ei saa marketeista tilaustuotteina.
Todellinen elämä ja todelliset parisuhteet - itseasiassa ihmissuhteet yleensäkin - on toista vasten valmiiksi hinkkautumista (seksianalogia hupaisena bonuksena). Siinä mikään ei ole valmista, eikä mikään ole itsestäänselvää. Ihmissuhteet ei ole mitään kotileikkiä jota leikitään vakiokaavan mukaan ja "enemmän leikkineet" on jotenkin automaattisesti parempia.
Mä rakastin mun ensimmäistä tyttöystävääni ihan tajuttomasti. Olin sillioin 20v sälli kun tapasin hänet. Mä olisin pitänyt hänet jos olis ollut mahdollista. Olisin pitänyt hänet paljon mielummin kuin tuon pitkäaikaisen vakikumppanini josta otin eron pari vuotta sitten. Joten siinä aikuisen miehen suhdekokemusta - koska näköjään sinulla ei sellaista ole vielä tarpeeksi. Ota ja pistä korvan taakse.
Se että ihminen ei voisi oppia uutta on täyttä paskapuhetta. Mä olen tänä kesänä alkanut rullaluistelemaan - ja nimenomaan sitä samaa taitoluistelua mitä teinit vetää rampeillaan. Tosin ehkä vähän aikuisemmassa muodossa. Ja mähän oon perkele oppinut sen. Inlainaamisen. Tänään tein ensimmäisen onnistuneen jääkiekkopysähdyksen kaatumatta. Joten miksi muka joku kolmekymppinen - tai vaikka nelikymppinen - tai viisikymppinen - ei muka oppisi olemaan toisen ihmisen kanssa? Siinä nyt sentään ei tule kyynärpäihin asfaltti-ihottumaa, joten tietynlainen jaksaminen on mahdollista vaikka välillä kaaduttaiskin hiukan.
Korjaappa nainen tota asennettas pari piirua elämänmyönteisyyttä kohti tai et tule kelpaamaan aikuselle täyspäiselle miehelle koskaan. Katsos kun nyt sulla on ihanneryhmäsi yksilö täällä langanpäässä - ja tässä on lopputulos. Lähinnä vituttaa ajatella että tuollaisiakin on markkinoilla.
ja komppaan tuota täysillä.
Itsellä ikää ei tosin ole noin paljon eikä sitä vakavaa suhdetta mutta noin näen asiat minäkin.
Ja hetkinen tajuan samat asiat miehenä vaikka minulla ei ole sitä?
"Osa miehistä seurustelee eikä koskaan opi olemaan naisen kanssa ja heidän kohtalonsa on käydä läpi 1-5 vuoden suhteita elämänsä loppuun saakka."
Tätä en juuri ymmärrä koska joillakin "vakavia" suhteita voi olla alla useampikin eikä ne miehet siitä sen kummemmaksi muutu. Varmasti joku täysin kokematonkin mies voi olla jopa yhtä hyvä ihmissuhteissa. Ehkä vähän kömpelö toki mutta silti.
Minulla vain on tunne että naisille merkitsee jotain miesten status markkinoilla ja he haluavat että miehillä on kokemusta jokaiselta elämän alueelta. Ajatus että nainen itse ollut vakavassa suhteessa saa hänet kai kuvittelemaan että hän on oppinut elämästä ja suhteista tosi paljon muihin ihmisiin verrattuina eritoten niihin joilla ei ole vastaavaa suhdekokemusta. Taitaa tuo vertailu kuitenkin kohdistua vain naisen omaan kokemukseensa itsestä ennen tuota vakavaa suhdetta ja sen jälkeen.
Monilla naisilla valitettavasti suhdekokemus on jotain jolla brassailla sekä myös ajatus jonkinlaisesta "henkisestä kasvusta" jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Osa kasvaa suhteissa ja osa ei, Osa kasvaa muulla tavoin ilman suhdetta.
"Lähinnä vituttaa ajatella että tuollaisiakin on markkinoilla."
Mitä olen huomannut itse niin noita on paljon.
Täysin epärealistiset odotukset yhdistettynä pakkomielteiseen millainen miehen ja suhteen tulisi olla.
Pahimmillaan juuri ne naiset joilla on vakava tai paljon suhteita takana kantavat mukanaan sitä jälkipyykkiä ja huonoja tapoja sekä vääriä malleja miehistä joita sitten uuteen mieheen yrittävät istuttaa. Lopputulos on kamala kaaos kun mies ei ymmärrä että tässähän luodaan uutta suhdetta kahden tuntemattoman ihmisen välillä eikä käydä läpi vanhojen suhteiden traumoja tai yritetä laatia "kokemuksen" perusteella jotain täydellistä suhdetta jota ei tule koskaan olemaan olemassa.
Ensinnäkään en tietenkään tarkoita että etsisin miestä, jolla olisi kokemusta monesta pitkästä(kään) parisihteesta, vaan miestä, jolla on kokemusta n. 1-3:sta n. 1-4v. suhteesta.
Älä sinä minulle parisuhdekokemuksen puutteesta puhu. Nuoresta iästäni huolimatta olen saanut nähdä alunperin kaikinpuolin hyvältä vaikuttavan miehen muuttuvan totaaliseksi alkoholistiksi (minkä vuoksi en esim. lapsia kyseisen henkilön kanssa koskaan hankkinutkaan).
"Ensinnäkään en tietenkään tarkoita että etsisin miestä, jolla olisi kokemusta monesta pitkästä(kään) parisihteesta, vaan miestä, jolla on kokemusta n. 1-3:sta n. 1-4v. suhteesta."
Miksi miehen pitäisi olla kokenut? Kerro.
Olet "fiksuna" naisena valinnut jonkun burnout-miehen joka kompastuu omaan täydellisyytensä ja hakee "vapautensa" sitten pullonpohjalta.
Hoksaatko että sinä valkkasit seurasi - miten ajattelit viisastua valintakriteereissäsi? Jatkatko epäolennaisten asioiden pohdiskelua vai kenties alat kiinnittää huomiotasi konkreettisiin mahdollisuuksiin inhimillisellä tasolla?
Kuulostat tapaukselta joka haluaa "hyvän elämän" ja on valmis tekemään sen myös rakkauden kustannuksella.
Kenties ne oikeasti pätevät kumppanimateriaalit ei ole valmiita noin huonoon kauppaan.
jos on paljon suhteita niin sitten ei voi muuttua juopoksi missään vaiheessa.
Ex-mieheni ei todellakaan kärsinyt burn outista, pikemminkin päinvastoin. Alunperin hyvällä miehellä tarkoitin/tarkoitan miestä, joka osallistui kotitöihin, osoitti rakkautta ja joka ei maanut kotona, vaan opiskeli. Ei ollut akateeminen, mutta kuitenkin.
Ex-miehellä ei myöskään ollut pahemmin seurustelukokemuksia, minkä vuoksi edellisestä kokemuksesta viisastuneena haluan miehen, jolla on. Lisäksi ex-mieheni muutti suoraan vanhempiensa luota kanssani yhteen, eikä tietenkään osannut ottaa vastuuta esim. sähkölaskun maksamisesta toisin kuin yksin asunut mies useimmiten ottaisi.
Ihan hyvin kuuluu, kuuluuko sinnepäin?
Asioistaan huolehtiminen ei ole kiinni siitä monessako parisuhteessa on ollut tai ollut olematta, kai tämän nyt luulisi kuuluvan terveen järjen piiriin ymmärryskynnyksenä?
"Ei ollut akateeminen, mutta kuitenkin."
Miten niin mutta kuitenkin? Ai siitä vammastaan huolimatta, että ei lähtenyt yliopistoon?
Sotkit nyt näppärästi mukaan tämän "asuu kotona" jutunkin. Olen itsekin sitä mieltä että miehen olisi hyvä asua hetki omillaan että oppii hoitamaan välttämättömyydet - mutta se taas ei liity seurustelukuvioihin mitenkään vaan on perus elämänhallintaa.
Poikakameleitaan ei tarvi näet ottaa omaan kämppään jos on vaarana että ne on märkäkorvia, ei sellainen mahdollisuus juolahtanut mieleen?
Itse olen vakavasti harkinnut etten enää koskaan muuta saman katon alle naisen kanssa, sen verran erilaista elämää vietän verrattuna keskivertokaakattajaan. Suhteen ja rakastamisen ja yhteisen ajan löytää kyllä jos suhde on sen arvoinen. Lapsetkaan eivät ole mahdottomuus. Kotileikit ei oikein natsaa ainakaan tyyliltään erilaisen (mun tapauksessa tiukkapipoisen liinavaatekaappijärjestysuskovaisen) kanssa.
Se tyttökavereiden kanssa kilpaileiminen saanut tässä yhden neidin hakeen luokkansa valiota. Ihan sama mikä suhde on kunhan mies on vertailukisan lajimääritysten mukainen... ;-)
Olet koko ajan suorastaan tahallasi vääristelemässä mielipiteitäni ja sen myötä haukkumassa minua. Minulla ei ole koskaan ollut tapana kilpailla ystävieni kanssa miehistä, enkä tarkoittanut, että "siitä huitä huolimatta, ettei mennyt yliopistoon" tms. Mielestäni niin miehellä kuin naisella tulee olla jokin koulutus oli se sitten mikä hyvänsä, sillä työpaikan saaminen on koulutuksen omaavana helpompaa kuin ilman ja ei, nyt en väitä etteikö työkokemuksellakin olisi merkitystä työnsaannissa.
Hauku minut miten pystyyn hyvänsä, mutta minä en enää jaksa väitellä loputtomiin väiteltävästä aiheesta sinun, enkä kenenkään muunkaan kanssa. Minulla on parempaakin tekemistä.
Voin vanhempana miehenä todeta, ettei paljon enää kiinnosta muut kuin kympin naiset, ja ulkomaalaiset.
Tarjonta on myös vähentynyt samaa tahtia oman kiinnostuksen laskun myötä. Naiset näkee naamasta kun lakkaa saamasta. Fyysisestä vanhenemisesta ei ole kyse, koska silloin kun jaksan pukeutua ja olla edes peruskohtelias naisille, vastareaktio on lämmin.
Eikä kyse ole aina siitä, ettei mies ole seurustellut. Miehet voivat hävetä myös muita juttuja. Jos oma elämä on ollut ajoittain kuin James Ellroyn romaanista, ei siihen sotkuun halua puhtoista tyttöä vetää.
Täytyy vaan toivoa että tämä on jaksottaista.
"Onko kukaan muu ollut huomaavinaan samaa, että yli 25-vuotiaana seuranhaku olisi selkeästi vaikeampaa kuin 20-25 vuotiaana?2
Tämä ei kyllä koske meitä miehiä. Ainakin omalla kohdalla seuranhaku on nykyään paljon helpompaa kun se oli 10v sitten.
Seuranhakua vanhempana rajoittaa enemmän se, että useampi on varattu kuin parikymppisenä jos ei kelpuuta lapsellisia, joutuu karsimaan osan toisella kierroksella olevista. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että myös kilpailijoita on vähemmän liikenteessä, kun he istuvat naistensa vierellä kotona ja sinkuista osa on yksinkertaisesti ryypännyt itsensä tärviölle.
"25-35 vuotiaista miehistä, jollaista itse 26v. naisena etsin, yllättävän moni ei ole joko koskaan seurustellut"
He eivät ole kelvanneet omanikäisilleen naisille, koska vanhemmat ovat vieneet ne.
"25-35v. miehiä, joilla olisi aikaisempaa kokemusta vakavasta seurustelusta, mutta jotka olisivat sinkkuja ei juuri ole tai jos on, niin he etsivät niin täydellistä elämänkumppania"
Tuonikäiset laatumiehet löytävät nopeasti oman puolison, mikäli haluavat sitoutua.
Alat olla jo liian 25-28 vuotiaille laadukkaille miehille. Sitäpaitsi näillä miehillä on varaa valita, tavisnaisen pitäisi kyllä huomata, kuinka flaksi on huonontunut sitten 20-vuotissynttäreiden.
Elämä on. Pidä kiirettä, vuodet vierivät ja tilanne muuttuu sinulle entistä tukalammaksi.
Miehenä tilanne on nyt parempi kuin koskaan. Uskon että kaltaiseni varsinkin 25-30v ovat huomanneet saman asian. Kiinnostuneita naisia löytyy ikähaitarista 20-35v. Vähän kun on aktiivinen niin löytää jatkuvasti kahdesta kolmeen halukasta ja mielenkiintoista naista treffeille. Aika monilla on kyllä jo lapsia mikä rajoittaa koska en halua kilpailla lapsen kanssa huomiosta joka ei edes ole omani. Kuitenkin varsinkin ikähaarukasta 20-27v löytyy vielä aika hyvin lapsettomia ja vapaita sinkkunaisia. Vaikka etsinkin pysyvää suhdetta niin katselen nyt kaikessa rauhassa millaisia naisia löytyy enkä pidä kiirettä sitoutumisen kun kerran tarjokkaita riittää.
Toi tilanne nyt oikeasti noin? Olette varmaan kaikki siinä ~30v paikkeilla?
Jos teidän puheet pitävät paikkaansa niin se tuo lisää puhtia ja jaksamistan sen suhteen etten päästä itseäni vielä rappiolle vaan kuntoilen, hankin hyvän ammatin ja nautin sitten 30v siitä tilanteesta kun naisia riittää. ;)
Taitaa tosiaan olla niin, että naisten markkinat ovat kuumimillaan 18-25v iässä ja miehillä taas 30v .
Olen myös pitkä, tumma ja harteikas mies joka on pitänyt itsensä kunnossa. Se on iso valtti kun ikää alkaa olla 30v koska monella muulla miehellä on jo enemmän tai vähemmän mahaa. Samoin jatkuva ryyppääminen ja tupakointi teini-iästä lähtien alkaa jo väistämättä näkyä monilla muilla miehillä. Toisin kuin minulla joka olen aina ollut kohtuukäyttäjä enkä polta. Älä kuitenkaan käsitä väärin, ei naiset tässäkään iässä automaattisesti syliin putoa mutta putoavatpa näköjään selvästi helpommin kuin ennen. Kyky saada nainen nauramaan ja hyvä supliikki on edelleen valttia.
Noi tummat piirteet ja pituus sekä lihakset auttaa myös, joten se siitä sitten taas.
mutta myös kunnollisuutta näytetään arvostavan enemmän ja jos et ole pitkä tai tumma niin ainakin voit hankkia vähän lihasta.
Eli ongelma koskee vain naisia, onneksi! Kyllä se on juuri noin kuin itse sanoit. Eikä tarvii olla ees mikään 30v vaan tarjonta parantuu jo aiemmin. Itse oon ristiverinen ja lyhyehkö, mutta flaksi vaan paranee vuosi vuodelta. Itse en todennäköisesti tule ikinä katselemaan muita kuin 20-25 v naisia, miksi alkaisin?
Jos harkitsisin vanhempia naisia, niin silloin olisi olemassa riski, että nainen lukeutuu niihin prinsessoihin joille nuorempana nousi miehiltä saadun huomion myötä kusipäähän, eikä kaltaiseni tavalliset miehet kelvanneet. Nyt kyllä kelpaisi, kun alkaa olla kiire oikeasti vakavaan suhteeseen ja vakaan hyvän kumppanin sekä lapsien isän löytämiseen. Hah ei natsaa! 25 naiset ovat minulle korkeintaan panoja ei mitään muuta. On totta että jos nainen ei tajua hankkia miestä silloin kuin hänellä on vielä kysyntää (
"Ongelmana on ainakin omalla kohdallani myös se, että 25-35 vuotiaista miehistä, jollaista itse 26v. naisena etsin, yllättävän moni ei ole joko koskaan seurustellut tai jos on, niin on vain lyhyesti."
Kerrotko meille muillekin, mikä tässä on ongelma? Oletko itse mielestäsi mestaritason rakastelija sängyssä?
sinua.
Itse olen lähes täysin kokematon naisten suhteen, vähän on kokemusta, rakastanut olen ja saanut siihen vastakaikua.
Siltikään en ole koskaan serustellut.
Se on ihme, ettei yksikään nainen usko, että jollekkin miehelle oikeasti riittää elämässä yksi nainen. Alusta loppuun. Minulle riittäisi, jos kumpikin vain on tyytyväisiä toisiinsa.
Kyllä kokemattomillakin miehillä on tunteet. Minä en ikinä loukkaisi ketään, tunnen empatiaa ja osaan rakastaa. Osaan helliä, siedän omaakin tylsää ja yksinäistä arkea, pidän läheisyydestä ja haluaisin todella paljon perheen. Silti minut sivuutetaan tyystin vain sen takia, ettei minulla ole kokemusta. Se on oravanpyörä, josta ei pääse pois... =/