Takana 13vuotta avoliittoa. Tähän saakka kaikki mennyt hyvin ja tasaisesti. Arki yhdessä on ollut hyvää ja onnellista. Vain talousasiat ovat rasittaneet, välillä paljonkin. Mieheni on tehnyt monta vuotta liikaa töitä. Pari viimeistä vuotta ollut enenevissä määrin väsynyt. Keväällä tuli uupumus/burn-out. Raskas työ ja siitä aiheutuneet paineet, siltikään rahat eivät riittäneet. Mies koko tämän hyvin raskaasti. Uupumusta mies lääkitsi jo työnteon lomassa alkoholilla. Viinanjuonti oli vakio kaikki vapaahetket. Reissutyössä ollessaan useana iltana viikossa kännissä. Viikonlopulla kotona iltaisin känni ja aamulla/päivällä loivennusta. Kun huolestuin ja aloin puuttua asiaan olin ikävä ja nipottava akka ja mies alkoi vältellä kotiintulemista. Jäi milloin minkäkin kaverin luo kännäämään joskus useaksi päiväksi. Nämä kaverit ja hauskanpito tulivat tärkeimmäksi. Mies alkoi puhua haluavansa erota. Mielestään suhteemme oli kurja ja epäonnellinen (nämä puheet alkoivat vasta juomisen alettua) Minä olin nipottaja ja tylsä, koska "mäkätin" asioista, joita hän alkoi laiminlyödä, kuten laskujen/vuokrien hoitaminen ym ja juomisesta sanominen. Yhtäkkiä mies oli sitä mieltä että suhteemme oli täysin huono, eikä löydä siitä kuin huonoja asioita. Miehen käytös muuttui juomisen myötä vieraaksi minulle: välinpitämätön, arvaamaton, epäluotettava, etäinen, kylmä, impulsiivinen. Saattoi kadota päiviksi milloin minnekin juomaan ja sekoilemaan. Muita naisia alkoi olla kuvioissa (koskaan ennen ei) kotona oleminen lkanut harrastamaan bi-seksuaalisia suhteita (tuli minulle yllätyksenä). Nyt mies on irtisanoutunut töistä. Juo joka ikinen päivä. Aamulla parantelee krapulaa (kossua, vettä, sokeria) sen päälle pari kaljaa. Päivällä muutama kalja. Illalla kaljaa/lonkeroa/kossua. Yöllä usein ravintoloissa menee paljon alkoholia. Tätä ollut koko kesä. Rahaa lainailee juomiseen ja velkaantunut joka puolelle. Millään muulla kuin juomisella ei tunnu olevan väliä. Koko mies on muuttunut. Koskaan ei tiedä tuleeko kotiin vai katoaako jonnekin ryyppäämään/huorimaan ja puhelin pois päältä etten saa yhteyttä. Mies ei myönnä juovansa liikaa. Haluaa kuulema nyt rentoutua raskaan työrupeaman jälkeen. Valehtelee joka asiassa, mihinkään ei voi luottaa. Impulsiivinen ja outo käytös, saa kummia päähänpistoja.
Mieheni juominen
pihalla.
141855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Millään muulla kuin juomisella ei tunnu olevan väliä. Seksuaalisesti alkanut käyttäytyä holtittomasti ja seksuaalisuus jotenkin ylikorostuu. Huutelee naisille flirttailevasti, kommentoi tissejä/peppuja minun kuulteni joskus jopa naisten kuulten jolloin saan hävetä. Yrittää iskeä jopa ihan nuoria naisia. Chatissa hommaa itselleen salasuhteita. Ennen ei koskaan ollut tällaista. Tuntuu kuin alkoholi olisi muuttanut miehen aivan erilaiseksi. Käytös myös aggressiivista välillä. Mies hyvin mustasukkainen. Tapasin erään kiinteistövälittäjän virka-asioissa, mies kuunteli oven takana ja sanoi että oli vähällä ettei hyökännyt ja hakannut sitä miestä kun kuuli meidän juttelevan "liian kauan". Erään tuttavanaisemme haukkui erittän rumasti ja karkeita sanoja käyttäen ilman mitään syytä, tämä nainen joutui raivarin kohteeksi ja sai kuulla olevansa vaikka mikä, myös naisen tavaroita mieheni paiskoi. Se oli aivan hirveää, ajattelin että mieheni on aivan seonnut, hyvä ettei käynyt naisen kimppuun. Minua kohtaan ei ole vielä ollut tuollaista, mutta muuten hyvin kylmää, karkeaa kielenkäyttöä, hellyys kadonnut kokonaan. Ei enää helliä eleitä, hymyä, hellittelynimiä jne. Ei kosketusta ollenkaan. Seksiä vain silloin kun hän haluaa hänen seksuaalista fetisismiään toteutettavan. Miehellä tuntuu menevän lujaa. Hyvin levoton, ei pysy hetkeäkään paikoillaan eikä voi olla selvin päin. Hupaisaa oli, kun eräänä päivänä hän ei juonut heti aamulla. Kun kysyin eikö hän ota kaljaa hän sanoi hyvin terävästi että ei kait hän nyt sentään joka päivä juo. No, iltapäivällä alkoi taas juomaan. Ei siis itsekään tajua tai ei halua myöntää alko-ongelmaa. Itse olen kestänyt koska odotan asioiden muuttuvan. Miehen juominen on alkanut niin nopeasti että odotan kaiken palaavan vielä ennalleen. Rakastan miestäni, olen ollut hyvin kärsivällinen, koska en halua erota. Raskasta on ollut, olen itkenyt valtavasti ja välillä olen kuolemanväsynyt. Mutta kun mies on ryyppyreissuillaan toivon hänen vain palaavan kotiin ja ikävöin. Joskus tuntuu että parempi vaikka olisi humalassa kotona, kunhan vain on kotona. Mutta kaikki on hyvin raskasta ja kokoajan saa pelätä tuleeko hän kotiin vai minne katoaa. Mies kosi minua viikko sitten, mutta alkoi jo perumaan asiaa, taisi olla humalainen päähänpisto. Joka toinen päivä haluaa mennä naimisiin ja joka toinen päivä kännissä pui kuinka huono suhteemme on ja tivaa miksi rakastan häntä ja miksi haluan olla hänen kanssaan, ehdollistaa kaikkea jne. hyvin loukkaavaa.
Oletkohan sama henkilö, jonka viestiin vastasin jo tuossa toisella palstalla, mutta tässä sama vastaukseni, jonka sinnekin kirjoitin:
Olen vierestä seurannut tuttavapariskunnan taistelua alkoholia vastaan ja se on todella, todella surullista katsottavaa. Mies alkoi juomaan, sai potkut, jatkoi juomistaan. Tätä kesti monta kuukautta, vaimo yritti jaksaa ymmärtää ja yritti saada miestä hoitoon. Mies raitistuikin ja sai uuden työn, tätä kesti puolisen vuotta, kunnes ratkesi taas juomaan ja työkin meni taas alta. Ryyppyputkea kesti taas muutaman kuukauden. Taas kuin ihmeen kaupalla mies raitistui ja onnistui taas saamaan työtä ja kaikki näytti hetken aikaa hyvältä, kunnes.. niin, juominen lähti käsistä. Miehelle yritettiin puhua järkeä päähän, sitä yrittivät vaimo ja ystävät.. mutta ei se auttanut. Mies alkoi käydä jo väkivaltaiseksi, paiskoi huonekaluja ja vaimolla oli käsissä mustelmia. Vaimo vaan rakasti ja yritti jaksaa uskoa. Hänkin sanoi tuota samaa: hyvä mies on mennyt ihan pilalle. Selvin päin mitä ihanin ja hyväsydämisin mies, joka oli ahkera ja tunnollinen.. mutta juotuaan kuin toinen mies.
Vaimo muutti muualle, mies joi suruunsa ja kävi vaimon oven takana kännipäissään pyytämässä tätä takaisin. Kävimme myös miehen luona puhumassa ja yritimme saada tätä tajuamaan mitä tekee, miten saa pitkän suhteen pilattua juomisellaan ja yritimme saada häntä ryhdistäytymään. Ei tulosta. Jonkin ajan kuluttua mies suostui menemään vaimonsa pyynnöstä AA-kerhoon, joka tuntuikin auttavan. Mies oli raitis pitkän aikaa ja vaimo suostui muuttamaan takaisin yhteiseen kotiin. Jonkin aikaa taas meni hyvin, kunnes viina tuli taas kuvioihin. Mies oli aivan sekaisin ja meinasi tappaa vaimonsa. Tämä oli viimeinen pisara ja vaimo muutti uudestaan pois kotoa ja laittoi eropaperit vireille. Mies joi ja joi ja kävi vähän väliä kyttäämässä vaimonsa uuden asunnon luona tämän tekemisiä. Nyt ero on astunut voimaan ja nainen on helpottunut siitä, ettei tarvitse enää välittää ex-miehensä tekemisistä, kun eivät enää ole naimisissa. Totta kai hän välittää, ei pitkää suhdetta noin vain pyyhitä pois, mutta kun ero on voimassa, on se tietynlainen henkinen helpotus ja voi aloittaa uutta elämää. Nainen on ostamassa uutta asuntoa, eikä aio kertoa exälleen sen sijaintia. Mies vain juo, juo ja juo..
Älä sinä odota niin kauan, kuin tuttavapariskuntani nainen. Alkoholi on petollinen aine, kun se saa valtaansa, siitä ei pääse eroon. Se on surullista ja hirveää, mutta miehesi ei enää ole oma itsensä. Tämäkin, maailman kiltein mies, päätyi pahoinpitelemään vaimoaan ja melkein tappoikin hänet. Vaimo ei halunnut vaikeuttaa miehen elämää entisestään, eikä tehnyt poliisille ilmoitusta, vaikka sitä ehdotimmekin.
Rohkeutta ja voimaa, älä jää suhteeseenne pilaamaan elämääsi. Et voi miestä auttaa.. :( Auta itseäsi!
Todellakin, AUTA ITSEÄSI! Lähde.
Alkoholi ja toiset naiset.
Lähde kävelemään, ei tuota touhua kannata oikeasti katsella päivääkään. Vaikka alkoholismi on sairaus, ei kenelläkään ole velvollisuutta katsella noin huonosti käyttäytyvää juoppoa talossaan. Joisi edes nätisti kotonaan niinkuin jotkut juopoista, mutta ei.
miehelläsi voisi olla taipumusta myös maanis-depressiivisyyteen. Oma ex-mieheni käyttäytyi maanisena juuri kuten kuvailet. Kaikki käynnistyikin hieman vastaavalla tavalla. Ensin tehtiin hirveästi duunia niska limassa. Sitten uupumus, jota alettiin lääkitä alkoholilla, joka nosti miehen voimakkaaseen maniaan. Kierre ei loppunut ennen kuin psykiatrisella osastolla. Tosin sielläkään ei päässyt alkoholista eroon.
Alkoholi ongelma kulkee usein käsi kädessä maanis-depressiivisyyden kanssa. Maanis-depressiivisyyteen kuuluu liitännäissairautena lähes poikkeuksetta alkoholismi. Monilta alkoholisteilta löytyy puolestaan taipumusta maanis-depressiivisyyteen.
Mutta oma neuvoni on: lähde vielä, kun sinulla on siihen vähääkään voimia. Itse odotin liian pitkään ja maksan siitä todennäköisesti koko lopun elämäni. Tein lähtöä n. kaksi vuotta uskotellen itselleni, että jospa kuitenkin joku vielä muuttuisi. Ei muuttunut.
Olen myös elänyt juovan miehen kanssa, ja olen samaa mieltä kanssasi tästä maanis-depressiivisestä käytöksestä: taipumus maanis-depressiivisyyteen on ehkä olemassa jo valmiiksi, ja alkoholiriippuvuus laukaisee sen. Alkoholi pahentaa koko ajan oireita. Tällainen ihminen ei myöskään yleensä itse hakeudu hoitoon.
Alkoholiriippuvuuteen liittyy vielä muiden ihmisten syyttely. Kun aloin seurustella ex-mieheni kanssa, hän oli juuri eronnut. Hän piti ex-vaimoaan syyllisenä juomiseensa, ja minun niskaani hän sitten kaatoi koko avioeronsa paskasangon.
Tuossa alustuksessahan jo melkein koko kuvio kerroottiinkin. Ensin huonoksi koettu suhde, sitten alkoholi, toiset naiset ja lopuksi kaikki alkoholin onglmat. Mies ei nähtävästikään ole enää aikoihin ollut kiinnostunut suhteesta ja kaikki muu on mennyt jo kauan sitten sen ohi. On hyvin vaikea kuvitella, että mikään voisi koskaan mitään paremmaksi muuttaa.
Tavallaan ihmettelen, että kuinka tilanne voikaan päästä noin pahaksi. Eikö niitä omia silmiä saada millään tai mitenkään ajoissa auki.
Eipä taida amorpojalla olla kokemusta alkoholiongelmaisen kanssa elämisestä.
Asioiden syy-seuraus-suhteet eivät koskaan mene ihan "normaalilla" logiikalla siinä vaiheessa, kun alkoholi astuu kuvaan. Suhde on toki voinut olla alunperinkin huono tms., mutta ongelma on yleensä myös se, että ap:n kuvaama alkoholisti on huono ongelman ratkoja, ja alkoholista tuleekin itse keino ratkaista ongelmia.
Ja kun viinaa on riittävästi, niin mopo karkaa käsistä, ja siinä vaiheessa kaikki on sallittua: katoamiset, väkivalta, muut naiset, valheet ja selitykset. Ja lopulta käy niin, että vaimo onkin syyllinen kaikkeen: Alkoholisti harvoin myöntää omaa osuuttaan ongelmiin, ja tämä tekee tilanteen erityisen vaikeaksi. Eli alkoholisti on verrattavissa pikkulapseen, joka ei haluakaan vastata omasta osuudestaan. Viinalla voi selittää kaikki toilailut. Ja viinan juonnin aloittaminen on tietenkin muiden vika.
Ihmettelet, kun jonkun silmät eivät aukea. Voi kuule, jos olisit kokenut jotain vastaavaa itse, et sanoisi mitään noin typerää. Ne silmät aukeavat siinä vaiheessa, kun ap:n kuvaama helvetti alkaa, eivät aikaisemmin. Alkoholismi saattaa alkaa myös yllättäen, kuten tässä tapauksessa on selvästi käynyt.
Täytyy myöntää, että omakohtiasta kokemusta alkoholismista ei ole. Itse vain ihmettelen, että kuinka joku voi kestää tuollaista noinkin kauan ja vielä yrittää siihen jotain hoitoa ja ratkaisua etsiä.
Tiedän kuitenkin, että moni mies on myös raitistunut rakkauden löydettyään. Monille alkoholi on myös se vapauttava keino, jonka turvin sitten naista yritetään iskeä. Ja kas kummaa, mies raitustuu kuin itsestää heti kun tärppää.
Se, että ap. on kestänyt miestään näinkin kauan käy ilmi hänen viestistään: 13 vuotta on eletty normaalia elämää. Ei ole helppoa uskoa miehen muuttuneen toiseksi ihmiseksi yht'äkkiä. Ja koska alkoholismi on useinmiten sairaus, niin ne ihmiset, joilla alkoholismin aiheuttava geeni on, voivat tulla alkoholisteiksi kirjaimellisesti yhdessä yössä. Luulen, että nämä asiat ovat niitä, joita sinun on vaikea ymmärtää, kun et ole kokenut asiaa omakohtaisesti.
Ihminen pyrkii lisäksi yleensä auttamaan lähipiiriinsä kuuluvaa henkilöä tällaisissa ongelmissa, ja tämä on inhimmillinen ja toivottavakin piirre ihmisessä. Ulkopuolisena on helppo mennä sanomaan, että "jätä se heti". On todennäköistä, että ap. jättää miehen ennemmin tai myöhemmin, mutta alkoholistia ei jätetä yhdessä yössä, kun on eletty ensin yhdessä 13 vuotta. On eri asia tutustua ryyppäävään mieheen ja tapailla tätä vaikkapa kuukauden päivät, ja todeta sitten, että "ei hyvä, mies ryyppää liikaa".
Miehesi on oikeassa siinä mielessä, että sinun kannattaisi lähteä.
Minulla on kokemusta alkoholiriippuvaisen miehen kanssa elämisestä. Voin vain todeta, että alkoholi muuttaa kaiken. Juova ihminen ei todellakaan ole enää se sama henkilö, joka ennen oli. Häneen ei voi luottaa, koska ainoastaan ja vain alkoholi ohjaa hänen valintojaan. Kuvaat hyvin tätä muuttumista: impulsiivisuus, epäluotettavuus, kylmyys jne. Tätä juuri.
Jos miehesi ei itse hae apua, niin en usko, että voit paljoa tehdä, loppujen lopuksi. Älä jää liian kauaksi aikaa katsomaan miehesi toilailuja, jos hän ei kertakaikkiaan pysty lopettamaan juomistaan. Ole realisti ja ajattele, että juovan ihmisen on itse tajuttava oma ongelmansa ja haettava siihen apua. Voit yrittää tukea häntä tässä, mutta kuvauksestasi päätellen se tuskin on mahdollista.
Jos koet, ettet voi sietää enempää, lähde suhteesta. Sinun tehtävänäsi ei ole "pelastaa" miesteäsi. Tsemppiä!
on nyt tuo miehesi. Ammattiauttajalle hänet pitäisi saada, ja puhumaan.
Voi olla tuota maanisdepressiivisyyttä kyllä, mutta silmääni pisti myös tuo bi-seksuaaliset suhteet.
Vaivaako häntä kenties nyt asia, että jos hän onkin homo (vain olettamus), eikä pysty siitä puhumaan kenellekään. Sen takia juo ahdistukseensa.
Mutta olkoon kyse kummasta tahansa, sairaudesta tai jostain asiasta joka häntä vaivaa, niin ammattiapua pitäisi saada.
Koska niin oudolle ja holtittomalle kuulosti tuo käytös.
Luojalle kiitos, minulla ei ole eikä koskaan tule olemaan tuollaista kännikala¨miestä. En tässä morkkaa ketään, mutta olen aina ihmetellyt miten kukaan viitsii katsoa kännäämistä! Ihan ahdistaa pelkkä juttujen lukeminenkin...
minun mieheni kanssa juo. olemme olleet suhteessa nyt 1,5 vuotta. alkoholi ohjaa kaikki sen valinnat ja minä jään aina kakkoseksi. olen niin kyllästynyt huonoon kohteluun, alistamiseen, sen kylmyyteen, henkiseen pahoinpitelyyn, siihen että en voi luottaa ikinä häneen.itse sairastuin masennukseen ja huonoon itsetuntoon sen takia. aina hän palaa silti mun luokse häntä koipien välissä ja anoo anteeksiantoa. siihen älkää naiset langetko, se on vaan hämäystä ja näyttelemistä siihen että saa luvan siihen seuraavaan kertaan että hän pääsee taas juomaan.ja mukamas kaikki on unohdettu taas.alkoholisti aina vaa lakasee ongelmat maton alle eikä puhu miltä oikeasti tuntuu. alkoholiriippuvuus on kauheeta katsottavaa kun ihminen menettää itsearvonsa eikä huomaa kuinka itsekäs on muita läheisiä kohtaan. ei auta vaikka perhe ja ystävät yrittäisivät häntä ravistella, kun kaikki on siitä itsestä kiinni ja tajuamisesta ja hänen pelkonsa kohtaamisesta. alkoholisti ei myönnä itselleen että hänellä on ongelma, hän pelkää sitä. hän pelkää kohtaavansa itsensä. vaikka ihminen olis arjessa ihana ja sydän paikallaan, alkoholi ohjaa häntä.
ihmiset, arvostakaa ittenne, ei teidän tarvi sietää huonoo kohtelua eikä teidän tarvi auttaa toista, se ei ole teidän vastuulla että joku ihminen on niin narsisti ja kaivanut itselleen kuoppaa. sitä ette voi muuttaa. hänen on itse tajuttava ja muututtava. hoitakaa itsenne älkääkö antaa alkoholistien sairastuttaa teitä masennukseen. unohdatte itseänne jos annatte heille vallan. alkoholisti osaa niin ovelasti manipuloida ja ohjata läheisiään kierolla tavalla että eivät jäisi yksin. olkaa vahvoja ja kovaa kovaa vasten!! ottakaa tehtäväkseen teidän oma elämä ja mitä haluatte elämältä. tehkää hyvää itsellenne, älkää kadottako itsenne. minä tein sen virheen että unohdin hoitaa itseni ja sairastuin, lihoin enkä jaksanut. en vieläkää jaksa ihan täysillä, olen henkisesti todella väsynyt. mutta olen optimistisempi nykyisin ja uskon siihen että muutosta on tulossa!
voimia teille jotka taistelevat alkoholistin kanssa. muistakaa rakastaa itseänne!! älkää tuhlatko teidän elämänne jonkun toisen itsekkään sairauden kanssa. vaatikaa semmosen ihmisen itsellenne joka teitä oikeasti rakastaa ja kunnioittaa. alkoholisti loppujen lopuksi rakastaa vain itsensä ja viinansa. jos hän haluaa parantua, hänen pitää lopettaa aivan kokonaan!!!!!!