No, mikä on se päällimmäisin syy minkä vuoksi haette parisudetta? Onko se tarkoitus filosofinen vai lapset vai pelkkää seksiä?
Parisuhteen tarkoitus?
miksi?
6587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos noista kolmesta valkatakseni, niin filosofinen.
Ihmisen ikävä toisen luo.
Hieman vanha threadi, mutta vastaampa kuitekin, kun tuo sama asia mietitytti minua, ja googleemalla tuli tämä esiin.
Pyrin kehittämään itseäni niin monella eri saralla nii paljon kuin vaan pystyn. Jotta tämä olisi mahdollista, on minun täytynyt oppia tunnistamaan erilaisia tunteita itsessäni ja tämän myötä myös heikkouteni. Kun tunnistan heikkouden, pyrin eliminoimaan sen. Itse olen sitä mieltä että rakkaus on heikkoutta, sitä että kokee että itse ei ole riittävä ilman toista, ja tarvitsee toista ihmistä toimiakseen tehokkaasti. Alunperin tämä ei ole oma ideani, olen kuullut sen jostain muualta, mutta olen täysin samaa mieltä.
Bioloogisesti katsoen eläimen tärkeimpiä tehtäviä ja tarkoituksia on lisääntyminen. Mielestäni ihminen on eläin siinä missä muutkin, vaikkakin aika paljon viisampi kuin mikään muu eläin. Lisääntymiseen parisuhde ei tietysti ole pakollinen asia, mutta nyky-yhteiskunnassakin vielä parisuhde helpottaa lasten hoitamista. Geenien eteenpäin vieminen ja suvun jatkaminen on uskoakseni meillää enemmän tai vähemmän vaistona, pystymme siihen tai emme.
Itse uskon että moni ihminen on siis parisuhteessa sen takia että he ovat heikkoja, eivätkä koe pärjäävänsä ilman toisen ihmisen jatkuvaa tukea. En kuitenkaan usko että kaikkien kohdalla asia olisi näin.
Ihminen on toisaalta sosiaalinen lauma-eläin, joka pystyy hyötymään toisten ihmisten panoksesta. Tämä on yksi hyvä syy olla parisuhteessa. Myöskin uskon että kaksi tasapainoista ihmistä pystyy auttamaan toisiaan kehittymään ihmisinä, ja opettamaan toisilleen asioita mitä he eivät välttämättä yksin oppisi yhtä hyvin. Eli toisin sanoen onnellinen ja tasapainoinen ihminen onnellinen ja tasapainoinen ihminen= vielä enemmän onnea ja tasapainoa.
Toisaalta taas uskon että onneton epätasapainoinen ihminen onneton epätasapainoinen ihminen=vielä enemmän onnettomuutta ja epätasapainoa.
Oma lähtökohtani on siis se, että jos haluan parisuhteeseen, ja tiedostan että haluni parisuhteeseen johtuu omasta henkisestä epätasapainostani, koen että syyni haluta parisuhteeseen on väärä ja itsekäs. Jos taas koen että haluni parisuhteeseen johtuu halustani kehittyä ihmisenä, ja jakaa haluni kehittyä ja viisauteni toisen tasaapainoisen ja onnellisen ihmisen kanssa, niin silloin mielestäni halua parisuhdetta oikeista syistä.
Höpön löpön. Kauniita kuvailuja, ja hienoa pohdintaa: ja se kaikki on kuule teeskentelyä. On helppoa esittää mitä vaan ja teoretisoida, mutta ikävä kyllä ihminen ei ole kovinkaan näkevä, etenkään mitä tulee sen omiin juttuihin. Kun sä ihastut, sä selittelet varmaan itselesi hienot litanjat siitä miksi ja miksi ei, ja loppupelissä syy on se itsekäs ja yksinkertainen: "mä haluan!"
Kehittyminen ja muu, tapahtuu aina, siinä ihan niitten epätasapainoistenkin kanssa, ja se että sä haluat jakaa "halusi kehittyä" ja "viisautesi", kertoo jo, että turpaan on tulossa. Siis, kuvainnollisesti. Olen pahoillani, mutta näin tulee käymään.
Opettele vaikka ihan sellanen, että ihastut, uskallat ottaa riskin ja olla jonkun kanssa. Panostaa siihen, vaikka kaikki on epävarmaa ja omasta suuresta viisaudesta ei ole tietoakaan. Sitten elä sitä intohimoa, heittäytymällä ja rohekasti, aidosti ja ilman järkeilyä liikaa. Sen jälkeen voit todeta, mikä on tilanne. Jos suhde on kohtuu terve, jatka niin, että KUN tulet huomaamaan, että se toinen on erilainen, ärsttävä ja kaikki hienot filosofiasi romuttava, jatkat ja hyväksyt hänet sellaisena kun hän on, ilman kitinöitä. Niin, ajattele, hyväksyt vaan. Se tulee olemaan, niinkun säkin, pönttö, hölmö, möläyttämään, tuottamaan pettymyksen, ja monta, ja sitä rataa, ja sä ajattelet, että vi**u mikä tonttu.... Mutta hyväksyt, kun näät sen kaiken typeryyden läpi. Niin, viisaushan olisikin kivaa ja helppoa, sellainen "yhdessä kasvaminen" ja harmonia ja blaa, blaa... Mutta se vaan kun ei niin mene.
Sä et voi halllita, sä et voi tietää, ja sä tulet huomaamaan, että "kas, mäkin olen heikko."
Se on ihan jees.
Jos oikein hienosti käy, sä tulet huomaamaan, että vapautta seuraa mustasukkaisuus, yhteyttä erillisyys, viisautta täydellinen typeryys, oikeita kaikki virheet, ja miten paljon sä tuletkaan antamaan anteeksi... Käsittämättömän paljon. Mutta jos sä todella olet viisas, sä näät myös sen, että myös sulle annetaan yhtä ja toista anteeksi.
Ja sitä rataa. Mutta tottakai: ehdottomasti valitse joku tasapainoinen tähän hommaan, jos pystyt.
Niin, joo, ja sähän olet itsekäs muuten: "Jos taas koen että haluni parisuhteeseen johtuu halustani kehittyä ihmisenä, ja jakaa haluni kehittyä ja viisauteni toisen tasapainoisen ja onnellisen ihmisen kanssa, niin silloin mielestäni halua parisuhdetta oikeista syistä."
Koska sä et edes silloin tunne, vaan haluat toisen ihailemaan viisauttanne ja haluat itse kehittyä, joten hankit toisen välineeksi siihen, kun et itse, yksin pysty. Ja syykin on sama, kun ihastuneilla: "mä haluan!" Sä et myöskään puhunut, että haluaisit ammentaa viisautta ja opetella kuuntelemaan, vaan sä haluat jakaa omaa viisauttasi. Eipä ne syyt selittelemällä kummemmiksi muutu.
Rakkautta pitää heikkoutena ne, jotka eivät sitä pysty hallitsemaan: eivätkä suostu hyväksymään sen hallitsemattomuutta. Rakkautta pitää heikkoutena ne, jotka todella ajattelee noin "en voikaan sitten selvitä ilman toista", hyväitsetuntoiset uskaltaa rakastua, koska tietää, että selviää, vaikka tunteekin, ja selviää vaikka se rakkaus loppuisikin. Vain rakkauden pelkoiset ihmiset keksivät selityksiä, ettei tarvitsisi rakastua.
Kiitos vastauksestasi! Nautin sen lukemisesta, enkä voi todeta muuta kuin että viisas ihminen olet :)
Olteko muuten mies vai nainen? (Itse olen kaksvitonen mies.)
Paljon asiaa mahtui kirjoitukseesi, ja olenkin aika lailla samaa mieltä kaikista asioista.
Ehkä ilmaisin itseni osittain puutteellisesti, mutta ymmärrän että tarkoitukseni ovat itsekkäitä, enkä oikeastaan muuta tapaa osaa ajatella elää kuin itsekkäästi. Lopullinen tarkoitukseni on itse olla onnellinen, mutta minut on kastavattu sillä lailla että onnellisuuteni vaati sen että en tee muita ihmisiä onnettomiksi. Tuota en myöskään ajatellut että on itsekästä haluta jakaa viisautta, onhan se tietysti sitä.
Kuuntelemisen taitoa en mainnnut sen takia, että se on yksi vahvimmista taidoistani, voisin kuunnella ihmisiä päiväkausia. En koe kyllä kuuntelemista sen epäitsekkäämpänä kuin muitakaan asioita.On minulla tietenkin kuuntelemisen taidossakin vielä parannettavaa.
Myöskin tiedän että toistaiseksi minulla on melkoinen määrä heikkouksia, jotka valitettavasti rajoittavat elämääni osittain. Siksi pyrin niistä eroon, osasta olen päässyt eroon, vielä paljon enemmän on työtä edessä.
Ja tuo on myöskin totta mitä kirjoitit että heikot eivät uskalla rakastua. Tässä kohtaa tietysti pitäisi eritellä hieman mitä rakastumisella tarkoitetaan, ettei sitä sekoiteta esim. epätoivoisuuteen.
Loppujen lopuksi halusin lähinnä tuoda esiin seuraavat ajatukset:
-en halua heikouksien ohjaavan omaa elämääni, koska olen huomannut että onni valuu kauemmas tällöin
-haluan voimavarojeni ohjaavan elämäni kulkua, ja päättää itse omasta elämästäni
-tavoitteenani on että onnellisuus kulkee aina mukanani, mitä ikinä teenkin
-kehittyminen on yksi elämäni tärkeimmistä tavoitteistani
-kehittymisen aikana ja sen avulla toivon saavuttavani parhaan mahdollisen elämän itselleni
Ja varmaan minulle olis kuitenkin terveelliistä "Elä vaan", hyväksyä se että minulla tulee aina olemaan melkoinen määrä heikkouksia, eikä tuhlata ajatuksiani liian kanssa näihin ajatuksiin, niinkuin taisit vähän vihjatakkin.
haen seksiä. En voisi kuvitellakaan eläväni suhteessa, jossa vain puhuttaisiin pilviähipovia filosofioita, mutta seksistä ei olisi tietoakaan. Puhua voin ystävieni kanssa, pohdiskella punaviinilasin ääressä, mutta seksiin haluan yhden ja saman kumppanin, jonka kanssa oppia ja opetella ja viimein nauttia täysin siemauksin.
Jos joku noista kolmesta pitää siis valita, niin valitsen seksin. Lapset parisuhteen päätarkoituksena?? Ei hyvänen aika, vielä vähemmän kuin filosofeeraaminen.
Sen verran eläin olen.