Mitkä olivat siihen johtavat syyt, keksitkö itse alkaa laihduttaa vai vihjasiko joku, mikä oli se syy joka pisti laihdutushalun päälle
Mulla sellainen tarina aloin kammota vaakaa se näytti aina vain enemmän yritin olla syömättä, koko päivän oli oikein sellainen huono olo, vitutus päällä, olin vihainen itselleni, suurinpiirtein hyperventiloin kun se näytti niin paljon.
Ja silti kiloja ei karissut yhtään, näytti samaa jos söin mitä huvitti tai jos söin oikein vähän, kyllästyin siihen kun ihan sama söikö vähän vai paljon olisi varmaan pitänyt vain jatkaa vähän syömistä. Pari viikkoa söin oikein vähän ja näytti aina vaan ihan samaa lukua kai se jossain vaiheessa olisi näyttänyt vähemmän, en vain jaksanut kuin sen kaksi viikkoa.
Mulla kyllä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta vuosia sen laihdutusyrityksen jälkeen. En siis käynyt vaakalla moneen vuoteen, vihdoin kun menin vaa-alle miesystävän kannustamana ja aloin laihduttaa se näytti 110 kg, hirveä olo tuli siitä ! Ajattelin, että painan rutkasti enemmän kuin miehet ! En kohta kehtaa kävellä edes kadulla.
Syitä miksi päästin itseni lihavaksi; mulla kyllä välillä murheita elämässä, monta kertaa seurustelusuhteet poikki ja rasittava työ ja epävarmuus jatkuuko työt, ammattiin opiskelua ja työtä samaan aikaan, nyt minulla on vakituinen työpaikka, elämä siltä osin kunnossa, tosin miestä, joka kehotti laihduttamaan ei enää ole kuvioissa, mutta on kuitenkin halu laihtua ja nykyään käyn joka päivä vaa alla.
Mulla sellainen tarina aloin kammota vaakaa se näytti aina vain enemmän yritin olla syömättä, koko päivän oli oikein sellainen huono olo, vitutus päällä, olin vihainen itselleni, suurinpiirtein hyperventiloin kun se näytti niin paljon.
Ja silti kiloja ei karissut yhtään, näytti samaa jos söin mitä huvitti tai jos söin oikein vähän, kyllästyin siihen kun ihan sama söikö vähän vai paljon olisi varmaan pitänyt vain jatkaa vähän syömistä. Pari viikkoa söin oikein vähän ja näytti aina vaan ihan samaa lukua kai se jossain vaiheessa olisi näyttänyt vähemmän, en vain jaksanut kuin sen kaksi viikkoa.
Mulla kyllä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta vuosia sen laihdutusyrityksen jälkeen. En siis käynyt vaakalla moneen vuoteen, vihdoin kun menin vaa-alle miesystävän kannustamana ja aloin laihduttaa se näytti 110 kg, hirveä olo tuli siitä ! Ajattelin, että painan rutkasti enemmän kuin miehet ! En kohta kehtaa kävellä edes kadulla.
Syitä miksi päästin itseni lihavaksi; mulla kyllä välillä murheita elämässä, monta kertaa seurustelusuhteet poikki ja rasittava työ ja epävarmuus jatkuuko työt, ammattiin opiskelua ja työtä samaan aikaan, nyt minulla on vakituinen työpaikka, elämä siltä osin kunnossa, tosin miestä, joka kehotti laihduttamaan ei enää ole kuvioissa, mutta on kuitenkin halu laihtua ja nykyään käyn joka päivä vaa alla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mulle tuli välilevyn pullistuma ja oli hermo pinteessä. Helvetinmoinen särky ja rankat annokset kipulääkkeitä. Kipulääkkeet nostivat painoa.
Kivun seurauksena masennuin ja painoni nousi lisää vaan. (Mulla masennus ei vienyt ruokahalua, lisäsi vain.)
Säryt ja lääkitys saatiin pois, keksin ihan itse alkaa laihduttaa :)
Välilevyn pullistuma: kipulääkkeet vei ruokahalun, kipu kyvyn kävellä jääkaapille. Aloitin laihdutuksen sängyn pojalla, kun ajattelin, että jos paino vielä nousee, niin en kävele enää koskaan.
Lihoin masennuksen, stressin ja sen sellaisen seurauksena.
juuri sen perinteisen mukaan..eli rupesin seurustelemaan, lopetin juomisen, menkat loppui,masennus jne...nyt oon 10 vuotta riippunu tääl 99kg:ssa (oon 163cm) ja nyt oon saanut neljä kiloo jo pois..nestettä. ja hypänny kynnyksen yli ja soittanu lääkäriin..harmikseni lääkärini oli lomalla joten elokuussa uudelleen soitto jospa sais hormonijutut toimimaan.
jäivät pois?
ne on ollu poissa jo yli 9 vuotta..ja nyt sain itseni lääkäriin..aivot tuottaa jotain mieshormoonia enempi...kai..
sillain helppoo ollu ettei kipuja eikä mitään.
mut hyvää vauhtia menossa, sain lapsen ja lopetin tupakoinnin... Raskauskilot sain kyllä kaikki pois helposti, mut nyt kun lopetin tupakoinnin lopullisesti niin heti rupes kiloja karisee ja lapsi ei taas anna aikaa kuntoilulle kun mies on paljon töissä, joten hyvää vauhtia läskiintymässä.... että vittujen vittu vaan...
....hyvä minä
Kuntoile lapsen kanssa, se on kivaa!
mut ei se riitä, tosin nytpä mie teinki testin ni onkin se kaivattu pikkusisarus tulossa :) joten jos unohtais taas läskiressin vuodeks...
syömällä liikaa ja liikkumalla niukasti,näin yksinkertaista se on,ja peili on ystävä joka käskee laihduttamaan:)
VOisikohan mulla olla kanssa? oon kyllä vasta 25 vuotta. miten se sulla todettiin? voinko vaan marssia yths:lle ja vaatia jotain testausta vai nauraako ne mulle päin naamaa??
on oikeen suomalaisten kansansairaus ja sitä on aikalailla kaikenikäsillä. Se aiheuttaa sen, että kroppa käy "puoliteholla". Siihen liittyy paljon erilaisia oireita, mm. lihomista, masentuneisuutta, naisilla kuukautishäiriöitä, palelua, väsymystä ym. Mee ihmeessä jos epäilyttää, koska se on tosi yleinen sairaus ja onneksi suht helppo hoitaa. Verikokeita ottamalla sen tutkiminen lähtee liikkeelle.
Olin yli kaksikymppiseksi normaalipainoinen, siis paino vähän yli 50 kiloa. Sitten kroppa sekosi, lihoin 12 kiloa 12 viikossa, menin lääkäriin, syytä ei löydetty ja lihoin vielä 10 kg lisää. Vasta sen jälkeen kun raskaus, kilpirauhasen vajaatoiminta, kortisolin liikatuotanto ja ties mitä muuta oli suljettu pois, diagnoosiksi tuli ketiapiini-nimisen lääkeaineen sivuvaikutukset.
Olen miettinyt jälkeen päin, olisiko lihomistani voinut estää, ja tullut tulokseen, ettei. Suvussani ei ole taipumusta ylipainoon, lihavia kasvissyöjiä en tunne kuin itseni, eikä mikään muu psyykenlääke ollut vaikuttanut painooni millään tavalla. Minkäänlaisia ennakkovaroitusmerkkejä ei siis ollut. Lihominen laukaisi niin pahan masennusjakson, että olin 2 vuotta ihan poissa pelistä. Vasta viime vuoden aikana on taas alkanut tuntua siltä, että elossa ollaan, enkä olekaan loppuikääni sairauseläkkeellä.
Jokainen lihoo kun syö yli kulutuksensa,näin minäkin läskini hankin.
Nyt tosin olen laihduttanut enemmän kun painan,eli loppu hyvin kaikki hyvin.
Ps:Laihdutin yksinkertaisesti syömällä vähemmän ja liikkumalla.
T:-55kg ihan sitä itteään
Kiinnostaakin, että miksi syö yli kulutuksensa.
kiireessä tulee laitettua suuhun mitä vaan ekana käteen osuu, monta kertaa päivässä... Siitä niitä ekstra-kaloreja tulee ainakin mulle...
jäin kotiäidiksi..ja ikäänkuin "unohdin"itseni ja oman hyvinvointini.
Aiemmin "hoikka minä" jäi..ja taisin sitä syödä usein ne lasten jämä-annoksetkin.
Paino nousi kuin huomaamatta..oli toki niitäkin kausia,jolloin aloin lenkkipolulla liikkumaan,ja sain itseni takaisin solakaksi...mutta jokaisen lapsen syntymän jälkeen paino nousi ain ihme SUURIIN lukemiin.
Sitten -04 erosin(mies lähti toisen naisen mukaan)..ja paino tippui useita kymmeniä kiloja,kuin huomaamatta..ilmeisesti ei tullut syötyä,kun mielikin oli maassa.
Seuraava lihominen tapahtui kun aloin opiskelemaan -05..ja syynä että liikunta jäi lähes kokonaan kun oli 5 lasta huolehdittavana ja ihan yksin.Tuli siis syötyä enemmän kuin kulutin.
Sitten alkoi taas "hoikemman minän etsintä"(liikunnan avulla,sekä ruokavaliota rukkaamalla)..jonka osin myös saavutin,kunnes kohtasin nykyisen mieheni..ja taas alkoi uudet opiskelut ja sen myötä lihominen :(
Opiskeluaikoina -07 siis lihosin,sitten talvella -08 murtui nilkkani..ja sen myötä liikunta pakostakin jäi...paino nousi taasen 15 kiloa..MUTTA,se 15 kiloa on nyt muutamassa viikossa lähtenyt..ja enimmäkseen liikunnan (ja toki MYÖS syömistottumusten) muutoksella.
Tavoitepainooni on jäljellä vielä 21 kiloa...sen aion saavuttaa,enää en jätä mitään puolittaiseksi.
Uskon että itselle ainoa tapa pitää saavutettu "uusi olomuoto" on pitää liikunta osana jokapäiväistä elämääni.
Olen luonnostani laiska,ja hyvin mukavuudenhaluinen..en ennen edes pitänyt liikunnasta,nyt jopa nautin siitä että pystyn kävelemään 30 kilometriä,tai pyöräilemään saman matkan..ja että jaksan tehdä kaikkea paremmin.
Olen mieltynyt uusiin kivoihin urheiluasuihin...ja hyvilläni olen siitä että sallin itselleni muutamia lipsahduksiakin..mutta palaan aina takaisin ruotuun..ja pidän mielessä sen että pari suklaapalaa silloin tällöin ei tuhoa mitään,eikä vie pohjaa tältä elämäntapamuutokselta.
Mieheni on hyvin liikunnallinen ja hoikka,ja on ollut kannustamassa minua tässä "urakassani"..kuin myös lapseni.He kaikki ovat vuorollaan myös lenkkipolulle mukaani lähteneet..ja tsempanneet liikkumaan,(lapseni ovat siis hoikkia).
Ihastelevat myös kuinka äiti näyttää nykyisin nuoremmalta..ja oikeesti,kun ikää on pian 44v..niin on pakko todeta että ei tuo pulskana olo ainakaan minua ole kaunistanut.
Päinvastoin..olen pulskana ollut kiukkuisempi/kireä..ja itsetuntonikin ollut aivan alamaissa.
Nyt siis liikunnan myötä olotilakin on varmempi,ja ajattelen asioista positiivisemmin.
Itse en käy joka päivä vaa`alla..vain kerran viikossa.Sillä oon huomannut että paino saattaa vaihdella päivittäin..joskus olla jopa kilon enempi kuin eilen,mutta huomenna sitten taas -2kiloa.
Kannustimena tässä projektissani on myöskin se että painoa pudottamalla vältyn kenties aikuisiän diabetekseltä, sydän-ja verisuonitaudeilta,ja enemmiltä nivelrikoilta.
Hyvää terveyttä osaan siis arvostaa aiempaa enemmän.