aina muka parempi kuin elokuva? Aina jos jostain elokuvasta on kirja niin miksi kirjan lukeneet pitävät aina kirjaa parempana?
Miksi kirja on
leffafriikkis
32348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Esimerkiksi Kummisetä on ihan kohtuullinen elokuva varsin vaatimattoman tasoisesta kirjasta. Toinen mistä olen kuullut samaa, en itse ole nähnyt enkä lukenut, on DaVinci-koodi.
kirjana paremmin...
niin melkein aina kuitenkin. Mietin että onko lukeminen joidenkin mielestä jotenkin arvostettavampaa koska kirjan lukeminen vaatii enemmän vaivannäköä. Lukeminen on siis jonkinlainen osoitus älykkään viihteen kulutuksesta toisin kuin helppoon muotoon puristettu elokuva ja siten sitä on pakko arvostaa enemmän kuin elokuvan katsomista jossa tarina kerrotaan kuvin ja äänin.
Toinen mikä tuli mieleen, arvostetaanko kirjaa siksi että siinä idea on alkuperäinen? Elokuva on vain sen kuvitus. Paljon on sellaisia kuvituselokuvia, mutta on toki niitäkin, joissa on oikeasti lähdetty tekemään hyvää elokuvaa, jolloin se kirja on vain lähtökohta.
mutta leffan sain taiteiltua loppuun ottamalla kesken kaiken ettoneet.
Da Vinci-koodi oli kirjana niin hyvä, että oli pakko uhrata kaksi yötä, koska en meinannut malttaa laskea sitä käsistäni ennen loppuhuipennusta. - Elokuva oli lievä pettymys, tuntui juurikin vähän vajaalta, kuten uk-ko hyvin totesi.
Ainakin minulle muodostuu kirjoja lukiessani vahva mielikuva tapahtumien ympäristöstä sekä erityisesti päähenkilöiden ulkonäöstä, ja jos elokuvarooliin ei ole löydetty "oikean" näköistä henkilöä, tuntuu elokuva jo alusta lähtien liian teennäiseltä :)
Hyviä sarjoja ja elokuvia ovat sen sijaan olleet esimerkiksi Peppi Pitkätossu ja Eemeli, joiden päähenkilöt Inger Nilsson ja Jan Ohlsson antoivat lastenkirjojen henkilöille kasvot, joita oli muiden näyttelijöiden vaikea, ellei mahdoton, korvata. Kirjat ovat kuitenkin yhtä hyviä kuin filmitkin.
- Samoin pidän Jane Austenin kirjoihin perustuvista filmatisoinneista, mutta alkuperäisteokset ovat pääosin melko pitkästyttäviä. Näin ollen en voi oikein yleistää sitä tilannetta, että aina filmi tai kirja olisi parempi.
sen kirjan. On sen vaivan väärti.
kirjana, mun mielestä.
.
Itelle tulee mieleen äkkiä että kirjassa on enemmän tapahtumia paremmin/laajemmin kuvattuina. Mulla on Harry Pottereita sekä kirjoina että leffoina, ja kyllä mä tykkään niistä ihan yhtä lailla. Monesti kirjaa lukiessaan kuvittelee tapahtumat, henkilöt ja jutut erilaiseksi kuin mitä siiten leffassa on, ja se tavallaan pilaa usein homman mutta kyllä niitä kirjaa parempia leffojakin varmasti on. Musta tuntuu, että mun kannattaisi katsoa leffa eka, ja sitten vasta lukea kirja niin kummastakin saisi enemmän irti.
.
Vai sitä rataa...
.
Se on hyvä sarja, suosittelen :)
.
on leffoina kauhean lapsellisia ja koska kyseessä on lähes kulttikirjat, niin niitä on muutettu ihan liikaa. Lisäksi kun olen lukenut ne niin monta kertaa, niin useita omia lempparikohtauksia ja hahmoja jää puuttumaan.
Sitten taas minusta esimerkiksi sormusten herra oli juuri sopivan uskollinen kirjalle.
.
Mulle ne täydentää toisiaan, ja mä kyllä tykkään ihan kummistakin (onx toi suomee?? kuulostaa hassulta)
Taru sormusten herroista en olekkaan lukenut kirjoja. Vois joskus ottaa nekin asiakseen.
.
ne olen omaksi ostanut, mutta ovat kuitenkin olleet pettymys. Se hyvä puoli niissä on että näkee esimerkiksi diagon alleyn ja tylypahkan "käytännössä".
.
Kirjat eka?? Mä olen katsonut ekana leffat ja vasta sitten lukenut kirjat. Olen huomannut että niin päin toimii paremmin usein.
.
Tuonne alemmas laitoinkin, että yleensä tykkää siitä enemmän minkä ensin näkee/lukee. Musta ne vain oli suunnattu liian nuorille, mikä on outoa, koska siinä vaiheessa kun niitä tehtiin jo tiedettiin, että aikuisetkin lukee Harry Pottereita. Ehkä se on vaikeaa tehdä leffoja kaikille ikäryhmille, varsinkin kun aihe on osittain aika synkkä.
.
Niin tottunut etten oikein huomaa. Siis minä kolmen lapsen äitinä, olen nähnyt kaikki Disneyn leffat yms. Moneen kertaan, ja jopa tykkään niistäkin.
Sillä mä en sitten ole oikein tuohon kiinnittänyt huomiota, mutta jotenkin se kasvaa/muuttuu mielestäni kuitenkin hahmojen kasvamisen myötä sarjan edetessä.
.
tuota juuri tarkoitin! Disney onnistuu tekemään leffoja, jotka vetoaa kaikkiin, lapsiin ja aikuisiin. Mutta toisaalta Disneyn leffoissa harvemmin on sarjamurhaavia kuolemattomia velhoja... :) Ehkä siinä juuri on se ongelma. Mutta mä en tykännyt esim. siitä, että Harry itki kun hän kuuli, että Sirius olisi aiheuttanut hänen vanhempiensa kuoleman tai että Hermione oli "niin tyttö". Musta niiltä tekijöiltä jäi ymmärtämättä jotain hyvin oleellista noista henkilöistä.
on vaikea tiivistää 2 tuntiin.
Kirjassa on usein pääjuonen lisäksi sivujuonia, pääteeman lisäksi sivuteemoja jne. Kirjassa tarinan kuljettaminen voidaan keskeyttää ja puhua välillä 30 sivua "ihan jostain muusta". Elokuvassa nkaikki tuollainen joudutaan karsimaan pois. Elokuva voi olla leffaksi hyvä, mutta kirjan lukeneelle se tuntuu vajaalta. Usein, ei aina.
Lisäksi kirjaa lukiessa oma mielikuvitus saa enemmän tilaa. On kumma tunne katsoa elokuvaa, kun se ei olekaan minun kuvitelmani näköinen vaan ohjaajan.
Pitäisi varmaan joskus katsoa joku elokuva ensin ja käydä kirjan kimppuun vasta sen jälkeen. Mahtaisiko silloin tuntua samalta?
sama ajatus, että ensin leffa ja sitten vasta kirja. En muista että olisin kertaakaan toiminut noin päin.
Leffanhan hyväksyy sellaisena kuin se on, jos siihen ei ole ennakkoasennetta. Mahtaisikohan kirja tuntua leffan jälkeen massiiviselta ja turhaan paisutellulta jaarittelulta?
Mä katsoin Lord Of The Rings-elokuvia ja vasta jälkikäteen avasin kyseisen kirjan ja ei ollut hyvä juttu.. Muhun vaikutti ihan liikaa ne nähdyt elokuvahahmot jotka oli kuvattu taas kirjaan eri tavalla ja en jaksanut/malttanut lukea kuin vajaaseen puoleen väliin koko kirjaa kun tiesin miten siinä lopulta käy.. Mulla siinä on ne kaikki osat yksissä kansissa eli varma nuijanukutus jos sattuu ote herkiämään kesken iltalukemisten :D
Pitäis varmaan ottaa se projektiksi kun saa tämän luettua mikä on työn alla :)
pikkuisen "kevyemmällä" opuksella...
Olen muistellut, ja luulen että olen yhden leffan nähnyt ensin ja sitten lukenut kirjan: Syvä joki.
Näin leffan ehkä 5 kertaa ja luin sitten. Mulla ei ole kirjasta minkäänlaista muistikuvaa... Eli se leffa määritteli tarinan, eikä kirja pannut tarinaa paremmaksi, koskapa en siitä muista muuta kuin että olen sen lukenut.
on kuunnelmana parhaimillaan.
Blackeyes vastaavasti TV -elokuvana parempi kirjaa.
että kirjaa lukiessa on omassa mielikuvituksessaan, ja leffaa katsoessaan joutuu elämään toisen mielikuvia läpi. Tuo varmaan pitää paremmin paikkansa silloin, kun ensin lukee kirjan ja vasta sitten katsoo leffan.
Mun mielestä esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta on loistava ja visuaalisesti mainio versiointi kirjasta josta olen pitänyt paljon.
Ainoa "huono" sovitus minkä tiedän on Sin City - ja siis se leffa ei ole huono vaan kertakaikkisen loistava. Ainoa mikä jäi pännimään on se että leffa oli tehty täysin ja orjallisesti sarjakuvan ehdoilla viimeistäkin piirtoa myöten jolloin leffan katsominen ei antanut mitään uutta sarjakuvan lukemiseen verrattuna. Tällä kertaa vaan hahmot olivat animoituja.
Kenties kyse on siitä että kirjoja lukevat nimenomaan sellaiset ihmiset joita kirjat kiinnostaa yleiseestikin "paljon" joten he saavat keskimäärin enemmän osumia niistä kirjoista jotka ovat lukeneet ja joista sitten tehdään leffa. Tällöin siis ne ihmiset jotka ovat sekä lukeneet kirjan että katsovat leffan ovat suurella todennäköisyydellä niitä jotka nauttivat erityisen paljon lukemisesta... tällöin nämä lukutoukat siis itseasiassa tuovat julki omaa lukumieltymystään - oikeastaan siis kykyä nauttia luetusta.
Ei siksi että "kirja on parempi" vaan siksi että kirja on kriitikolle rakkaampi koska kriitikko on keskimääräistä useammin lukutoukka?
En oikein tajua, miksi siinä pitäisi jotain elvistelyä olla, paitsi sellaisen mielestä, joka yleensä pitää lukemista elvistelynä?
Tästä olen samaa mieltä, mitä sanot:
"...ihmiset joita kirjat kiinnostaa yleiseestikin "paljon" joten he saavat keskimäärin enemmän osumia niistä kirjoista jotka ovat lukeneet ja joista sitten tehdään leffa..."
Tuohon tilanteeseen joudun itse suht usein - ja juuri silloin se leffa tuntuu usein vajaalta, toisintaessaan lähinnä alkuperäisen teoksen tapahtumakerrosta.
Silloin kun näen elokuvan ilman etukäteislukemista, suhtaudun siihen elokuvan ehdoin. Ja silloin elokuvat tuntuvat suhteessa paremmilta.
Aloitin yhdestä ajatuksesta otsikkoa kirjoittaessani ja päädyin toiseen ajatukseen enkä muistanut korjata otsikkoa ajatuksen mukaiseksi.
Niinpä: Se ei ole elvistelyä, lainkaan.
kaiken voi rakentaa ja visualisoida itse, joten ei pääse syntymään oman mielen vastaisia "kuvia".
Eikä se kirja aina ole parempi, kuin elokuva. Itse vaan luen paljon mielummin kirjoja, kuin katson elokuvia...makuasioita.
Että jos lukee kirjan ensin, niin elokuva on pettymys. Jos taas näkee leffan ensin, niin kirja on pettymys. Noin pääsääntöisesti. Joskus taas ei voi edes käsittää miten niin surkeasta kirjasta on saatu niin hyvä leffa (esim. Forrest Gump) ja joskus taas ei käsitä, että miten niin loistavasta kirjasta niin surkea leffa (esim. Hannibal).
Perkuleen "Klassikko" meni, no oli se kirjana parempi, huumori kukki jne.
Hyviä rooleja tossa kyllä oli mutta ne kaikki perustui kirjaan.
En muistanut katsoa kun join viinaa raakana saatana.
mikä ei ole tuottanut pettymystä kirjan lukemisen jälkeen, on Neulansilmä.
Tietysti täytyy ottaa huomioon, mitä täällä jo aikaisemmin on sanottukin, eli, että paksu kirja on aika vaikea typistää kahden tunnin elokuvaan.
Dracula oli siinä ja siinä, Shakaali oli pohjanoteeraus, kuten myöskin Papillon.
Mitä paremmin ihmiset ja paikat on kirjassa kuvattu, sitä tarkempi kuva niistä piirtyy lukijan päähän. Hyvänä esimerkkinä Alistair McLean, joka paneutui tapahtumapaikkojen kuvaamiseen melko perin pohjin. En nyt muista kirjaa, mutta kun ensimmäisen kerran näin televisiosta Golden Gate-sillan, tiesin heti, mikä se on.
No, kirjan nimi oli Kaappaus San Fransiscossa, siinähän se tuli.