Harmonis-polyfonisen satsin kirjoittamisen sijasta opettajalleen hienostunelle lyyrikolle ja wagnerriani martin wegeliukselle helsingin musiikkiopistossa opinnäytteinään joka opetti myös kuulaa, sibeliusta kiehtoi yksinkertainen modalinmen arkaisoiva ilmaisu, jota häön toteuti salaisessa pyuutarhassaan pöytälaatikkosävellyksissään pois opettajansa valvovan silmä alta joita ei tohtinut täle ensinkään aina esittää murskakritiikin pelossa ollessaan tuolloin tyyli-ihanteensa mukaisesti etsiytymäsä kohti muibaissuomalaista sävelkieltä kansanomaiserssa sävtyksessä käyttäessään säestyksissä toisinaan pitkääb paikallaan pysyvää pohjakvinttiä ARKAAISENA TYYLIKEINONA luoden melodiikkaansa kansanomaisten vaikutteien hengessä ilman suoria lainauksia kansanlaulun temattisine piirteineen, nelijakoisuus, daktyylissä oleva rytmi, suppea ambitus ja doorinen kirkkosävelsävytys vasten opettajansa pedagogisia ja tyylillisiä ihanteita agnrinis-lisztiläistä kompleksista saksalaisen koulukunnalle ominaista kromaattista äänenkuljetusta ja ankaratyylistä polyfonista kontrapunktista satsiteknikkaa jonka vuoksi opttajabn ja opplaan yyli-ihanteide välinen ristiriita tuli ilmi ja siben arvosanat kevättodistuksessa laskivat sibeliusta kiehtoessa tsakovskin subjektiivinen melankolia, joka wegeliukselle edusti vilitista pötyä ja griegen pohjoismaisen raikas impressonismi, joka egeliukselle li natrionalisoivaa realismia, jota ekstrovertin kromaattisuuden kannattaja inhosi.
kompleksinen kromaattisuus versus simppeli modaalisuus. valitse
nino koripalloilija
0110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.