Heippa,
Oon ollut yhdessä yleensä ihanan venäläismiehen kanssa nyt vuoden, ja pääasiassa on mennyt hyvin. Mutta, nyt on alkanut häiritä minusta liiallinen omistushalu. Ei meillä mitään valtavia riitoja tms ole, mutta huomaan, että mies jollain tavalla vastustaa sitä, että mulla on liikaa omaa elämää. Hänen mielestään liikaa, siis. Esim mun duunimatkat on pahasta. No ei hän niitä voi estää, mutta naamasta näkee että ei oo hyvä juttu. Samoin, jos olisin lähdössä vaikka viikonloppureissulle jonkun ystäväni kanssa, niin sekään ei ole oikein ok. Ihan arkielämässäkin näitä juttuja tulee vastaan melko usein. Mieheni ihmettelee toisinaan mm. sitä, että en pyydä häntä mukaan, kun lähden tapaamaan ystäviäni kahvilaan, tai jos haluan lähteä kaveriporukassa juhlimaan. Minusta vietämme paljon aikaa yhdessä, asumme yhdessä, teemme lomamatkoja, ja kyllä, käymme myös yhdessä ulkona silloin tällöin. En ole itsekään mikään menevä, vaan viihdyn kotona enimmäkseen. Kyse ei ole siitä, että juoksisin baareissa ilman miestäni joka viikonloppu..
Kai tuo sitten on venäläistä kulttuuria, ja suomalaiset (ainakin minä) ovat ja haluavatkin olla itsenäisempiä parisuhteissaan. Olisi silti kiva kuulla muilta suomi-venäjäpareilta kokemuksia, onko havaittavissa samanlaista, ja mitä asialle kenties olisi tehtävissä, liittyykö tämä nimenomaan kulttuuriin, vai mieheni persoonaan :)..Mulle kun itsenäisyys suhteessakin on aika tärkeä juttu, enkä kyllä ole valmis siitä luopumaan, enkä toisaalta haluaisi myöskään katsella hapanta naamaa aina kun on omia menoja tms. No, kaikilla pareilla on ongelmansa ja täydellinen ei ole mikään suhde..kai!
Oon ollut yhdessä yleensä ihanan venäläismiehen kanssa nyt vuoden, ja pääasiassa on mennyt hyvin. Mutta, nyt on alkanut häiritä minusta liiallinen omistushalu. Ei meillä mitään valtavia riitoja tms ole, mutta huomaan, että mies jollain tavalla vastustaa sitä, että mulla on liikaa omaa elämää. Hänen mielestään liikaa, siis. Esim mun duunimatkat on pahasta. No ei hän niitä voi estää, mutta naamasta näkee että ei oo hyvä juttu. Samoin, jos olisin lähdössä vaikka viikonloppureissulle jonkun ystäväni kanssa, niin sekään ei ole oikein ok. Ihan arkielämässäkin näitä juttuja tulee vastaan melko usein. Mieheni ihmettelee toisinaan mm. sitä, että en pyydä häntä mukaan, kun lähden tapaamaan ystäviäni kahvilaan, tai jos haluan lähteä kaveriporukassa juhlimaan. Minusta vietämme paljon aikaa yhdessä, asumme yhdessä, teemme lomamatkoja, ja kyllä, käymme myös yhdessä ulkona silloin tällöin. En ole itsekään mikään menevä, vaan viihdyn kotona enimmäkseen. Kyse ei ole siitä, että juoksisin baareissa ilman miestäni joka viikonloppu..
Kai tuo sitten on venäläistä kulttuuria, ja suomalaiset (ainakin minä) ovat ja haluavatkin olla itsenäisempiä parisuhteissaan. Olisi silti kiva kuulla muilta suomi-venäjäpareilta kokemuksia, onko havaittavissa samanlaista, ja mitä asialle kenties olisi tehtävissä, liittyykö tämä nimenomaan kulttuuriin, vai mieheni persoonaan :)..Mulle kun itsenäisyys suhteessakin on aika tärkeä juttu, enkä kyllä ole valmis siitä luopumaan, enkä toisaalta haluaisi myöskään katsella hapanta naamaa aina kun on omia menoja tms. No, kaikilla pareilla on ongelmansa ja täydellinen ei ole mikään suhde..kai!
Vastaukset 16
Vanhimmat
yksinkertaista porukkaa: aina kun morsian/sulhanen ulkkiksella ilmenee jotain omia luonteen ominaisuuksia tms mistä ei pidetä, niin heti suomalainen miettii että juu se vika on siinä toisen kulttuurissa. Aivan samanlailla voisi ajatella että vika on suomalaiskulttuurissa, vaikka varsinaisesta viasta ei ole kysymys, vain yksittäisen suomal.morsiamen toiveessa 'olla ns itsenäisempi': mitä sekin kullakin pitää sisällään. Kaksi erilaista ihmistä yhdessä, eri odotuksin jotka eivät siis kaikinosin luonneominaisuuksiltaan sovi toisilleen. Tuo ei ole mitään uutta, yleensä ei missään parisuhteessa 100% sopivuutta.
Muuten omistushaluisuutta löytyy myös suomimiesten taholta, ovatko he siis venäläiskulttuuristuneet? Vai omistushaluiset venäläiset suomalaiskulttuuristuneet? ;-)))
hen. koht. en ole sinulta vailla mitään. Älä yleistä. En halua sinua omistaa... mistään hinnasta.
Minulla on ollut pari vuotta suhde venäläismieheen, ja meille molemmille se on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde. Varsin tiiviisti olemme silti olleet yhdessä. Hänen puolisonsa tiesi, minun ei. Meillä on lisäksi huomattava ikäero, eli edustamme eri sukupolvea.
Kun pääsimme alun kielivaikeuksista, ei suhde ole mielestäni suuresti eronnut suhteesta suomalaismieheen. Välillä joutuu miettimään, miten saa asiat perille, mutta hyvin on onnistunut. Eiköhän yksilöiden väliset erot kaikissa kulttuuritaustoissa ole suuret. Tämä ystäväni on herkkä, hellä, tunteellinen ja ilmaisukykyinen. Hän on antanut minulle vapautta, tosin minua onkin vaikea rajoittaa, pidän pääni.
Mahdollisuus yhteiseen elämään olisi varmasti ollut, mutta minä olin petollinen. Luottamus ei ole enää rakennettavissa uudelleen. Pysymme ystävinä, tai sitten emme.
Oletko jotenkin kyvytön solmimaan normaaleja suhteita kun olet noinkin kummallisessa liitossa. Plaljonko on ikäeronne?
Olen seurustellut venäläisen miehen kanssa kaksi vuotta, emme asu yhdessä. Olemme edelleen kovin rakastuneita ja varmoja yhteisestä pitkästä tulevaisuudesta. Mustasukkaisuutta tai omistushalua en ole kokenut. Lähinnä hän ihailee suomalaisnaisen itsenäisyyttä ja on hyvillään minun riippumattomuudesta. eli minun kokemus "venäläisestä" kulttuurista tuskin on kyse.
minullakin on venäläinen mies ja hän ei ole omistushaluinen tai vahdi menemisiäni. Kovin on kohtelias, avulias ja huomaavainen. Itse en aina muista olla niin huomaavainen ja silloin hän saattaa asiasta mainita. En ole myöskään kokenut ympäristön puolesta mitään negatiivista rakastani ja meidän suhdetta kohtaan. Hyvä mies on hyvä mies, tuli mistä kulttuurista tahansa.
mäkin ihmettelisin jos muija lähtisi juhlimaan ilman poikaystävää. kai siellä kaveriporukassa miehiäkin on? ja ei vielä haluaa ottaa omaa miestä mukaan.. mitä susta voi sitten ajatella? et mitä sä siellä oikein teet?
ja mitä tarkoittaa 'itsenäisempiä parisuhteissaan'? et voi siis olla muiden miesten kanssa? ymmärtäisin jos olisit kirjoittanut 'itsenäisempiä rahaasioissa'. ei kyl kaikki suomalaiset naiset ole sellaisia niin ku sä.
Olen venäläinen mies itse ja minulla on suomalainen vaimo. Luulen kuitenkin ymmärtäväni, mikä sinua miehessäsi häiritsee. En kuitenkan laittaisi sitä venäläisyyden vaan ihan henkilökohtaisten ominaisuuksien piikkiin.
Joka tapauksessa ymmärrän, että voi olla rasittavaa, jos puoliso roikkuu liian paljon sinussa ja tuuppautuu aina mukaan. Itse olen aina vain iloinen, kun vaimo viettää aikaa ilman minua, koska tykkään olla myös yksin kotona ja viettää aikaa kavereiden kanssa ilman vaimoani. Olemme kuitenkin niin paljon yhdessä, että mun mielestä on vain tervettä vaihtaa välillä seuraa ja maisemia. Ja esimerkiksi kun tapaan joitakin kavereitani, en voi olla yhtä ronski ja välitön, jos vaimoni on mukana, joten tapaan heitä mielellään myös ilman vaimoani.
Yksilöllisiä eroja tietty on paljon, mutta kyllä täytyy sanoa, että suomalaiset parit, joita tunnen ovat yleensä huomattavasti itsenäisempiä kuin minä ja mieheni (Venäjältä).
Meillä on siis vähän sama tilanne, eikä siis tulisi kuuloonkaan, että lähtisin bilettämään viikonlopuksi, varsinkaan jos alkoholi olisi mukana kuvioissa. Sama ei tietenkään onnistu toisinkaan päin, eli miehenikään ei näin tekisi. Se on meidän ihan yhteinen päätös, koska kummallakaan ei ole mukava olla, kun toinen on bilettämässä ilman toista. Kavereita toki saa nähdä, mutta silloinkin mielellään päiväsaikaan, eikä ainakaan yön yli. Meillä tämä systeemi toimii ihan hyvin. Eipä ainakaan ole samanikäisille suomi-pareille tyypillisiä bilettämisen ja kännisekoilun jälkeisiä tappeluita.
Onko kyse siitä, että miehesi haluaa vain sinun olevan kotona, ja itse saisi mennä ja tulla miten huvittaa, vai onko hän itse myös kotona? Onko hänellä Suomessa ystäviä? Onko hänellä itsellä ketään kenen kanssa lähteä vaikkapa viikonloppureissulle? Jos nimittäin ei, voi hän ehkä olla mustasukkainen tai ei vain yksinkertaisesti ymmärrä, miksi sinun täytyy lähteä esim. viikonlopuksi, miksei vain kahville.
Sanot, että itsenäisyys on tärkeää, etkä ole siitä valmis luopumaan. Jos miehellesi taas täysi sitoutuminen ja viikonloppumenemisten lopettaminen on tärkeää, vaikuttaa suhteen tulevaisuus kyllä aika huonolta. Jospa yrittäisitte päästä jonkinlaiseen kompromissiin?
Liittyykö kulttuuriin vai persoonaan... Varmaankin kumpaankin! Itse ainakin olen huomannut, ettei Venäjällä katsota kovin hyvällä mitään baari- tai viikonloppureissuja (HUOM! Varsinkaan jos niitä tekee nainen... Mieheltä se kai valitettavasti ei ole ihan yhtä "paha"). Nuoriso taitaa olla jo jonkin verran itsenäisempää ja käsitykset ovat muuttumassa. Yksilöeroja tietty on.
Olen siis venäläinen (mies), mutta asunut Suomessa monta vuotta. Venäjällä on vähän erilaiset yhteiskuntanormit kuin Suomessa. Mun mielestä Suomessa yhteiskunta on suvaitsevampi ja rennompi monessa suhteessa. Muun muassa tämä menemisten katsominen. Kyl mä luulen, että Venäjällä voisi tulla vähän enemmän sanomista suunnalta jos toiseltakin, jos nainen tai mies kävisi yksin bilettämässä. Mutta riippuu tietenkin kavereista ja yksilöstä enemmän.
Suomessa ei oo yhtä helppoa herättää paheksuntaa itsenäisellä käyttäytymisellä, mikä on mun mielestä ihan hieno juttu. Ja mitä tekemistä alkoholilla ja yksin bilettämisellä edes on? Liiallinen kännääminen ja sekoilu on yhtä paha tekisitpä sitä itse tai puolison kanssa. Muuten kavereiden tapaaminen ja kaikenlainen harrastelu itsekseen on ihan kannustettavaa mun mielestä. Miksei joskus kännitkin. Mä tykkään esim. käydä joskus yksin leffassa ja muutenkin viihdyn hyvin yksin tai kavereiden kanssa ilman vaimoani ja vaimokin tapailee kavereitaan ilman mua. Vietämme kuitenkin suurimman osan vapaa-ajastamme yhdessä ja arvostamme toistemme seuraa yhtä paljon kuin itsenäisyyttä.
"Kyl mä luulen, että Venäjällä voisi tulla vähän enemmän sanomista suunnalta jos toiseltakin, jos nainen tai mies kävisi yksin bilettämässä. Mutta riippuu tietenkin kavereista ja yksilöstä enemmän."
Aivan varmasti. Venäjällähän sellaiset asiat, jotka Suomessa koetaan täysin yksityisasioiksi kuuluvat koko perheelle ja suvulle. Muutaman kerran olen nimittäin pihissyt raivosta, kun minulle huomautellaan siitä, että miksei meillä miehen kanssa ole vielä lapsia (niin, olenhan jo pian 21-vuotias! - nado, nado!), miksi olen lihonut (jota en siis ole tehnyt), miksen anna miehelleni jotain rohtoja, kun hän on kipeänä, miksen jonain päivänä olekaan meikannut ja läpäläpälää. Tuntuu välillä siltä, että Venäjällä yleisin kuulemani sana on juurikin tuo NADO.
että kyse on ainakin jonkun verran kulttuurieroista. Venäjän kulttuuri on edelleenkin (varsinkin muualla kuin Moskovassa ja Pietarissa) jonkun verran patriarkalisempi kuin suomalainen. Mies on enemmän perheenpää ja nainen hoitaa enemmän kotia ja lapsia. Tosi se riippuu myös persoonasta paljon. Itse olen kyllä aika itsenäinen, mutta tunnen sellaisiakin pariskuntia, joissa suomalainen mies rupea ulkomaalaista vaimoa vahtimaan eikä päästä minnekään ja pitää melkein vain kotipalvelijana. Tsemppiä!
seurustelen venäläisen miehen kanssa. Minä reissaan kavereitteni kanssa ja saatan käydä kaupungilla juhlimassa omien ystävieni kanssa. Mitään sanomista asiasta ei ole tullut. Mieheni ei tykkää "juhlimisesta" ja viettää mielummin aikaa kotona. Jokaisen pariskunnan löydettävä oma tapaa elää parisuhteessa, se voi olla kulttuurieroista johtuvaa, tai sitten ei.
Venäläinen mies on huomaavainen, joten niin minäkin haluan olla hänelle hyvä.
jos minun mies lähtee juhlimaan ilman minua ihan varmasti tulee ero
tanssii ripaskaa?