Kyselenpä että kuinka moni suomalainen nainen/mies on kääntynyt muslimiksi kun on muslimi puoliso? Ja mikä sai teidät muuttamaan uskontonne? Miehen painostus vai kenties oma halu? Onko elämä ollu "Kääntymisen" jälkeen kenties helpompaa vai kuinka? Ja mitkä asiat elämässä muuttui kääntymisen jälkeen?
kuinka moni kääntynyt
muslimiksi
5317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mies rukoilee ja käy moskeijassa, minä olen tavallinen kristitty. Koitamme löytää sopuisan keskitien ja näyttää olevan mahdollista. Kavereiden kanssa baarissa käymisestä (3-4 krt vuodessa) tulee kyllä sanomista, mutta ei hän sitä yritä kieltääkään. En ole valmis kääntymään, eikä sitä onneksi odotetakaan. Olemme olleet pitkään aviossa ja rakastamme toistemme persoonia. Muu tulee siinä sivussa.
Sen mitä islamista olen mieheni ( Al-jazeeran yms) kautta nähnyt, en ikinä kääntyisi. Moni tänne tullut mies toteuttaa islamia tekopyhästi; poimien sen mikä edistää omaa etua ja jätteän sen mikä sitä kaventaa. Ahdasmielisyys ja kaikenlainen yleispelkuruus suorastaan häpäisevät uskon. Jos joskus olen tuntenut kutsumusta islamiin, kun olen koraania lukenut tai naisten kanssa keskustellut - niin perusmuslimimiesten mielipiteiden kuunteleminen ja elämän sivusta seuraaminen kyllä saa pysymään ateistin/sekularistin positiossa.
En ole kääntynyt miksikään, en kuulunut aiemmin kirkkoon tms. Muslimi olin jo ennen kuin tapasin mieheni. Hänelle uskoni on ollut helpotus,mutta ei se meidän elämässä mikään ykkösasia ole. Ei miehelläni ole mitään oikeutta saati halua painostaa minua mihinkään, ei myöskään minulla! Uskoni on sydämessäni eikä se ole muuttanut elämääni mitenkään dramaattisesti, itseni kunnioitus on paremmin kohdallaan kuin varhaisteininä.
Olen ollut muslimimiehen kanssa naimisissa kolme vuotta. Olen uskova kristitty, eikä minulla ole pienintä aikomustakaan koskaan kääntyä muslimiksi. Pidämme molemmat omat uskomme ja rakastamme syvästi toisiamme
Yhteiselo on sujunut hyvin, kun on sama uskonto. Emme kuitenkaan ole mitään tiukkapipoja islamin suhteen. Uskonto ei ole koko elämämme. Siinä sivussa se menee, antaa aina tiukan paikan tullen joitakin ohjeita. Emme ole uskonnollisia. Emme rukoile 5 kertaa päivässä, käytämme viiniä ruuan kanssa jne... sanokoon muut muslimit mitä hyvänsä. En myöskään käytä huivia. Mieheni ei pidä sitä kovin houkuttelevana. Emme ole painostaneet toisiamme mihinkään. Muslimin halusin kuitenkin aviopuolisokseni. Mieheni on huolehtivainen, perhekeskeinen, ei tupakoi, raitis sekä tekee kotitöitä ahkerasti. Tuo kaikki rahansa yhteiseen hyvään. Olen onnellinen.