En tiedä kuuluko tänne palstalle.
Olen saanut erittäin törkeitä kommentteja miehiltä kun olen kysyttäessä ilmoittanut olevani vapaehtoisesti lapseton nainen. Minua pidetään huonona naisena (kai jonain lutkana), samanlaisena isänmaan petturina kuin sivarit, lapsellisena yms. Eräs kysyi käytänkö huumeita?
Niin, ja moni luulee että minulla jokin sairaus (lähinnä kai mielisairaus) jonka en halua periytyvän lapsille.
Lesboksi moni on luullut/haukkunut.
Uskomattomia juttuja. Huom! Tapaamani miehet ovat työssä pärjääviä koulutettuja ihmisiä.
Mikä tuossa asiassa miehiä niin kovasti häiritsee kun toisaalta taas muissa ketjuissa miehet sanovat että nainen ei saisi vaatia miestä sitoutumaan.
Mielestäni olen rehellinen kun kerron etten halua lapsia kysyttäessä. Yleensä miehet ottavat asian puheeksi ensimmäisillä (ja usein viimeisillä) treffeillä.
On toki ollut muitakin samanhenkisiä miehiä, joille sitten olen kelvannut/kelpaan.
Mutta, miten naisen vapaehtoinen lapsettomuus voi häiritä noin paljon?
Naiset syrjivät minua asian vuoksi, sen toki ymmärrän.
Olen saanut erittäin törkeitä kommentteja miehiltä kun olen kysyttäessä ilmoittanut olevani vapaehtoisesti lapseton nainen. Minua pidetään huonona naisena (kai jonain lutkana), samanlaisena isänmaan petturina kuin sivarit, lapsellisena yms. Eräs kysyi käytänkö huumeita?
Niin, ja moni luulee että minulla jokin sairaus (lähinnä kai mielisairaus) jonka en halua periytyvän lapsille.
Lesboksi moni on luullut/haukkunut.
Uskomattomia juttuja. Huom! Tapaamani miehet ovat työssä pärjääviä koulutettuja ihmisiä.
Mikä tuossa asiassa miehiä niin kovasti häiritsee kun toisaalta taas muissa ketjuissa miehet sanovat että nainen ei saisi vaatia miestä sitoutumaan.
Mielestäni olen rehellinen kun kerron etten halua lapsia kysyttäessä. Yleensä miehet ottavat asian puheeksi ensimmäisillä (ja usein viimeisillä) treffeillä.
On toki ollut muitakin samanhenkisiä miehiä, joille sitten olen kelvannut/kelpaan.
Mutta, miten naisen vapaehtoinen lapsettomuus voi häiritä noin paljon?
Naiset syrjivät minua asian vuoksi, sen toki ymmärrän.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No älä sinä välitä tuollasesta. Lapsettomana pääsee lomallekin silloin, kun ne kirkuvat apinat on koulussa(lapsettomathan päivystävät).
Olisi välillä hieno tuntea ihminen, joka ei hanki lapsia saadakseen elämän itselleen, kuten työkaverini. Sitä vaan hampaat irvessä joutuu kuunnella aamusta iltaan, mitä se saamarin Kari-Marjatta teki jälleen, ja kun valtio taas kiusaa lapsiperheitä, kun eivät korvaa lentoja kanarialle edes.
Moni luulee että vihaan lapsia koska en halua omia. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, tulen toimeen lasten kanssa ihan hyvin.
Mutta, tuo negatiivinen asenne minua ihmetyttää.
Työpaikoillakin olen saanut ilkeitä kommentteja asiasta, niin miehiltä kuin naisiltakin.
Olen kertonut asiasta rehellisesti, koska minulta kysytään kärsinkö lapsettomuudesta kun ei ole lapsia. Naiset kysyvät työpaikalla asiaa, mutta myös miehet ottavat asian puheeksi.
ihmisiltä. Multa ei ole kukaan koskaan kysynyt mtään lapsettomuudesta, joskus olen joillekin ystävilleni kertonut sen olleen oma päätös jo nuorena. Koskaan ei ole kukaan töissäkään kysellyt ja nykyisessä paikassa onkin niin, että vain yhdellä on lapsi ja me muut kymmenkunta 50-50 naisia ja miehiä olemme kaikki keski -ikäisiä tai sen kynnyksellä ja lapsettomia. Varmaan aika lähellä työantajan unelmatiimiä, sillä poissaoloja ei ole oikeastaan yhtään... (ja tosi hyvä henki, kiitos kamut!)
Siis ei minultakaan kukaan fiksu ihminen ole asiaa udellut, ainakaan ilkeään sävyyn. Huonoissa työpaikoissa, missä ihmiset ovat muutenkin inhottavia toisiaan kohtaan, myös tuosta lapsettomuudesta letkautellaan. Ja kaikki yksityisasia udellaan.
Yksityiselämässäni miehet ovat tosiaankin sanoneet tosi julmasti asiasta. En oikeastaan ymmärrä miten tuo asia kenellekään kuuluu. Ehkä se nyt vaan sotii heidän arvomaailmaansa vastaan niin voimakkaasti, että pitää asiasta mainita.
Kirjoitukseni yksi tarkoitus oli myös kertoa siitä, että vapaehtoisesti lapseton nainen ei myöskään kelpaa, kun tuossa toisessa ketjussa kovasti miehet paheksuvat naisen sitoutumishalukkuutta.
Eli minä en tosiaankaan kysele tulevaisuudesta enkä perheen perustamisesta, niin ei sekään sitten ole miesten mieleen..
monta kertaa johtua siitä, että arvostelet (ehkä huomaamattasikin), sitä miten toiset lapsiaan kasvattavat.
Jos et vaikka sanokaan mitään ääneen, niin kyllä sen huomaa, jos ajattelet että kylläpäs taas teki tyhmästi tuo äiti/isä... ja miksihän se nyt antaa tuon penskansa tuolla lailla riehua jne.
Se nimittäin on ärsyttävää, että sellainen jolla ei ole asiasta mitään hajua (siis omakohtaista kokemusta) alkaa neuvomaan. Ja varsinkaan jos sinulla ei ole esim. jotain lasten kasvatukseen viittaavaa koulutustakaan edes.
Ja tämä nyt pätee kaikkeen muuhunkin, että turha tulla neuvomaan jos ei ole asiasta kokemusta.
Lapsia on todella harvoin läsnä työpaikalla tai sitten yksityiselämässä, jossa esim. miehet kommentoivat asioita.
No, kyllä lapsen käytöstä saa arvostella jos käytös on esim. lainvastaista, tai lapsi on itselleen vaaraksi aiheuttamalla vaaratilanteen liikenteessä.
En arvostele ihmisten lasten kasvatusta, eli siitä ei voi olla kyse.
Nimittäin, sellainen ihminen joka arvostelee ankarasti minun vapaehtoista lapsettomuuttani ei ole ystäväni enkä mieluusti juttele yhtään ylimääräistä sanaa sellaisen henkilön kanssa.
Lasten kasvatukseen viittavaa koulutusta...siis kyllähän alan asiantuntijat saattavat olla eri mieltä kuin taviskansalainen lasten kasvatuksesta. Enkö siis saa sanoa että kasvatustieteiden tohtori on esittänyt artikkelissaan tällaisen väitteen, jos minulla ei ole omia lapsia tai omakohtaista kokemusta lapsista.
Toki tiedän että perheellisiä ei saa arvostella. Sen vuoksi ihmettelenkin miksi vapaehtoisesti lapsettomia saa arvostella noinkin rankasti.
Olen minäkin ollut lapsi. Saan kai kuitenkin kertoa minkälainen kotikasvatus minulla oli ja mitä vikaa sen ajan lasten kasvatuksessa mielestäni oli?
on oikeus kertoa omista tai tuttaviensa lapsuuskokemuksista, kun kasvatuksesta puhutaan. Toki niin, ettei tule vahingossa arvostelleeksi toista.
Mun linja on, ettei muiden kotikasvatus kuulu mulle, enkä siitä huomauttele niin kuin en toisten parisuhteesta tai lihavuudestakaan. Kysyn myös vanhemmilta luvan, jos epäilen, saako lapsi tehdä jotain (esim. syödä karkkia, valvoa myöhään, kun mä olen vahtina tms.) enkä koskaan sekaannu vanhempien välisiin tai vanhempien ja lasten välisiin kasvatuskiistoihin.
Mutta jos vanhempi mulle jostain ongelmista puhuu, voin jutella niistä sen kokemuksen pohjalta, mikä mulla on omasta kokemuksesta, miten itse lapsena koin, mitä tuttavat on puhuneet, millasia vaihtoehtoja näen, mitä olen asiasta lukenut.
Toisten lapsia en komenna enempää kuin että voin heidän ollessaan mun luona kylässä sanoa "äläpä ota sitä, se voi mennä rikki" tms. Joskus myös vanhemmat pyytää "sano sä sille, se uskoo sua". Silti suuta ei tartte pitää supussa aina, kun sanotaan "lapsi", jos itellä ei ole lapsia. Pitäähän sitä saada luontevasti jutella. Lasta voi myös komentaa, jos se käyttäytyy sillä tavalla huonosti, että se haittaa mua. Esim. kerran sain äidin vihat niskoilleni, kun sanoin lapselle, ettei potkis mun tuolin selkänojaa. Äiti oli väärässä, aion sanoa vastakin.
Lapsettomuus tai lasten hankkiminenhan ei tässä ylikansoitetussa maailmassa ole kumpikaan itsekästä tai epäitsekästä. Suomessa ihmiset hankkii yleensä lapsia, koska haluu niitä ja jättää hankkimatta, koska ei haluu (tai saa) niitä. Vastaavat motiivit molemmilla. Siksi noi itsekkyys ja epäitsekkyyspuheet pitäis jättää nurkkaan. Joillekin on vain ongelma, jos kaikki ei halua elämältä samaa kuin he, ja siitä ei pidä piitata.
Minäkin olen lapseton nainen, ja olen tiennyt jo parikymppisenä että en halua
lapsia, jotkut etenkin naiset ovat suhtautuneet asiaan erittäin negatiivisesti,
vähän siihen tyyliin että en täytä velvollisuuksiani, kaikkien pitää kärsiä yhtä paljon.
Olen itse nuorekas ja lapsellinen, yritän harrastaa kaikkea mikä minua kiinnostaa,
mutta se vaan lisää niiden naisten kateutta joilla on muutama kiljuva tenava eikä lainkaan omaa elämää, eräskin sanoi kerran minulle: huomaa kyllä että minulla ei ole lapsia, kun en ollut yhtä vakava kuin kaikki muut.
Ja kerran olen kuullut että lapsettomat naiset eivät tiedä elämästä mitään, kyllä me tiedetään ihan yhtä paljon, meilläkin saattaa olla menetyksiä itse olen menettänyt jo kummatkin vanhempani.
Se on kamalan loukkaavaa että nainen saa joissain piireissä ihmisarvon vasta sitten kun hänellä on se rivitalon puolikas, mies ja pari tenavaa.
Olen jo pitkään miettinyt että meidän tahallaan lapsettomien naisten pitäisi perustaa joku yhdistys, shoppailisimme ja nauttisimme elämästä.
Mietitään yhdistystä
Täälläkin yksi 28v lapseton, kovin tutun kuuloisia ajatuksia. Itselläni lapsettomuus on myös biologista (ei tosin tutkitusti, mutta vapaus olisi ollut lapsen tulla jo seitsemättä vuotta, joten eipä siinä tutkimuksia enää tarvita). Tämä sopii minulle, ja vaikka lapsettomuus vähän yllätyksenä tulikin, en ole sitä vastaan protestoinut - nyt osaan olla siitä jopa kiitollinen ja helpottunut ja jos nyt saisin itse valita, en lapsia edes haluaisikaan. Nautin elämästä täysillä, ja siitä omasta ajasta ja vapaudesta, minkä pienet lapset vievät vuosikausiksi. Elämä on takuulla täyttä elämää, rikasta ja antoisaa, sillä erotuksella lapsen kanssa elämiseen, että on täysi vapaus mennä ja tulla sekä joka päivä 100% aikaa itselle. Itsekästä, voi joku sanoa, mutta so what? Tuskin kukaan lapsia hankkii vain ollakseen epäitsekäs.
Saman henkisiä ihmisiä on vain vaikea löytää; lähipiirissä kaikki omasta iästäni +-10v naiset ovat pienten lasten äitejä ja valitettavasti en osaa nauttia heidän seurastaan enää kuin harvakseltaan pieninä palasina. Ymmärrän kyllä, että lasten saanti on tosi iso asia, mutta se harmittaa, ettei näiden ystävien ajatuksissa sen jälkeen tunnu olevan mitään muuta. Ei minua jaksa kiinnostaa kuunnella kolmea tuntia hampaiden puhkeamisista ja synnytyksistä ja lastenrattaiden malleista, ei yhtään! Jos taas vaikuttaa ei-kiinnostuneelta, jotkut tuntuvat loukkaantuvan. Eikä heitä vastaavasti kiinnosta enää minun elämäni tärkeät asiat (jotka aikaisemmin olivat yhteisesti tärkeitä), minkä tietysti ymmärrän kyllä. Niin se vain menee. Joidenkin kohdalla syynä välien viilentymiseen on selvästi kateus; jos ei sitä omaa aikaa ja vapautta kohtaan niin sitten sitä, että on energiaa panostaa omaan hyvinvointiinsa ja ulkonäköönsä. Mutta yleistää ei saa, enemmän nämäkin ovat yksilökohtaisia eroja ja uskon, että kukaan äiti ei äitiyttään vaihtaisi lapsettomuuteen millään hinnalla. =)
parikymppinen, mutta tehnyt myös suht vakaan päätöksen sen suhteen, etten halua saattaa lapsia tähän maailmaan. Jos elämässä olisi ihan loisto-olosuhteet (tarpeeksi rahaa ja aikaa lapselle, hyvä ja vakaa parisuhde jne jne.) voisin kyllä pitää lapsen, jos vahingossa syystä tai toisesta tulisin raskaaksi. Pidän kyllä lapsista, mutta omien kasvattaminen olisi liian kahlitseva ja epäkiitollinen urakka. Sivusta seuranneena olen todennut, että useimmat lapset ovat joka tapauksessa aikuisina hyvin tyytymättömiä lapsuuteensa ja vanhempiinsa, vaikka nämä vanhemmat olisivat täydestä sydämestä yrittäneet aina toimia parhaansa mukaan. Eivät opi tulemaan toimeen omillaan, sitten se on vanhempien vika, peiliin ei kestä katsoa ja myöntää, että itsepä olen omat valintani tehnyt.
Itse olen tavannut (ehkä nuoren ikäni vuoksi) kyllä ainoastaan miehiä, joille lasten hankkimattomuus ei ole ollut mikään ongelma.
Minusta on hienoa, että ilmaiset mielipiteesi, jotta asiaa ei tarvitse käsitellä vuosien jälkeen. Hyvähän on kuitenkin parisuhdetta alottaessa jo tietää, että millaista elämää haluaa elää. Toiset haluavat matkustaa, toisille elämäimet on tärkeitä, toiset arvostavat maalla asumista ja haluavat vaikka liudan lapsia. Mielestäni nämä asiat on hyvä käydä läpi, että molemmat tietävät missä mennään ja ettei elämä mene hukkaan. Eikä nämä valinnat tee mielestäni kenestäkään sen huonompaa ihmistä. Kyse on tosiaan valinnosita.
Minulla on taas juuri toisin päin, siis kun mies on ilmoittanut muutamien treffien jälkeen, ettei hän halua lapsia, että onko tämä minulle ok. Kun itse haluan lapsia, niin silloin mielestäni juttu ei tule toimimaan.
Luulen, että nuo miehet pitävät sinua jotenkin uhkana, siitä törkeät kommentit. Koska ainahan miestä pelottaa joku muu kuin romantisoitu äitikuva. Ei tosin kaikkia.
Rakennan itse juuri tulevaisuutta miehen kanssa, jonka kanssa olemme myös yhdessä ääneen päätyneet vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Itse olen tienyt koko aikuisiän etten lapsia tee. Molemmilla meillä varmasti vaikuttaa asiaan se, että koimme rankkaa henkistä kiusaamista lapsena ja se, ettemme ymmärrä miksi tänne pitäisi tehdä lisää ihmisiä tuhoamaan viimeisetkin rippeet rakkaasta äiti maastamme. Pidämme lasten tekoa itsekkäänä ratkaisuna.
Se, että naiset syrjivät meitä johtuu oman kokemukseni mukaan siitä, että he kokevat valaistuneensa niin, etteivät kykene ymmärtämään miksi muut eivät haluaisi samaa. Ja ovat unohtaneet täysin naisen äiti-minänsä takana.
Pidän itsekin lapsista, pieninä annoksina tosin. Ja mielestäni meillä lapsettomilla on myös sananvalta siihen, jos joku kasvattaa lastaan yhteiskuntaan sopimattomaksi, koska kykenemme näkemään vielä kokonaisuuden, emmekä vain lapsia siinä. Mutta kaikessa kohtuudessa ja yhteisymmärryksessä.... Kunhan vanhemmat vaan tunnustaisivat vastuunsa myös lastensa tulevaisuudesta.