lukenut? minä luin, ja tunnistin itseni väri-ihmiseksi.
Haluaisinkin tietää, että oletteko muut ujot lukeneet tuota kirjaa? ja jäin pohtimaan, että kulkeeko ujous ja herkkyys aina käsikädessä....
tosi mielenkiintoinen kirja siis, mutta netistä ei tunnu oikein löytyvän mitään tietoa enemmälti tuosta väri- ja muotoihmiset tutkimuksesta...
Kirja:Outolintu -erilainen.
onko kukaan
22
3259
Vastaukset
- Liisuli
On jo aikaa, kun luin ko. kirjan. Se oli tosi mielenkiintoinen. Olen unohtanut paljon, kun en ole viime aikoina mietiskellyt tuota aihetta. Minäkin tunnistin itseni heti väri-ihmiseksi. Pitääkin lukea kirja uudestaan. Kirjoitelkaa muutkin kirjan lukeneet, ja kertokaa, jos tiedätte mistä voisi löytää lisää tietoa aiheesta.
- ujoujojo
Kuka tuon on kirjoittanut?
- dindan
ujoujojo kirjoitti:
Kuka tuon on kirjoittanut?
En ole lukenut kirjaa, mutta etsivä löytää...
Kirjoittaja on filosofian tohtori Sylvi-Sanni Manninen (1914 - 2009) ja kirjan nimi on kokonaisuudessaan Outolintu, erilainen: tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa. Kirja on julkaistu v. 1999.
Sylvi-Sannista lisää: http://paivila.vuodatus.net/blog/1590204
Netistä löytyy keskusteluja ja mielipiteitä kyseisestä tutkimuksesta.
Pientä esittelyä kirjasta ja teoriasta esim:
http://www.valonkantajat.fi/lehdet/valkleh013.html
(otsikolla "Olivatko haltiattaret syntyessäsi läsnä?")
Vaikuttaa mielenkiintoiselta teorialta, vaikkakin näin aluksi ihmisten jakaminen vain kahteen "luokkaan" vaikuttaa jyrkältä näkymykseltä. Ensin siis pitäisi minunkin perehtyä tuohon enemmän. Pikaisen nettiselailun ja sieltä löytyvän tiedon perusteella tunnistan itsessäni väri-ihmisen ominaisuuksia. Itse uskon, että ujo on useimmiten myös herkkä. - kirjaOutolintu
dindan kirjoitti:
En ole lukenut kirjaa, mutta etsivä löytää...
Kirjoittaja on filosofian tohtori Sylvi-Sanni Manninen (1914 - 2009) ja kirjan nimi on kokonaisuudessaan Outolintu, erilainen: tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa. Kirja on julkaistu v. 1999.
Sylvi-Sannista lisää: http://paivila.vuodatus.net/blog/1590204
Netistä löytyy keskusteluja ja mielipiteitä kyseisestä tutkimuksesta.
Pientä esittelyä kirjasta ja teoriasta esim:
http://www.valonkantajat.fi/lehdet/valkleh013.html
(otsikolla "Olivatko haltiattaret syntyessäsi läsnä?")
Vaikuttaa mielenkiintoiselta teorialta, vaikkakin näin aluksi ihmisten jakaminen vain kahteen "luokkaan" vaikuttaa jyrkältä näkymykseltä. Ensin siis pitäisi minunkin perehtyä tuohon enemmän. Pikaisen nettiselailun ja sieltä löytyvän tiedon perusteella tunnistan itsessäni väri-ihmisen ominaisuuksia. Itse uskon, että ujo on useimmiten myös herkkä.Mulla on tuo kirja! Hyvä opus, tunnistin itseni paremmin kuin hyvin väri-ihmiseksi...antaa lohtua, kun niin monet muutkin yksinäiset sielut ovat täällä vaeltaneet ennen meitä.
- lukenut kirjaa,
mutta olen ujo ja herkkä ja nykymaailmassa sellaiset leimataan oudoiksilinnuksi ja jäävät helposti toisten jalkoihin :(
- Yksinäinen sielu
Tässä lainaus kirjan takakannesta:
"Väri-ihmiset tuntevat itsensä usein erilaisiksi - kuin kuusta tulleiksi. Sisäänpäin kääntyneinä, ujoina, hiljaisina ja omaehtoista vapautta rakastavina heillä on vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, jossa ihaillaan suulasta ulospäinsuuntautunutta yksilöä. [ ] ...paniikkihäiriöt ja kiusaamisen kohteena oleminen on tuttua väri-ihmiselle."
Tuo on kuin suoraan omasta elämästäni!
Yli 40 vuotta jo täällä kulkeneena olen kaivannut samanhenkisiä ihmisiä tai vertaistukea erilaisissa elämäntilanteissa niitä koskaan löytämättä...
Kirjassa myös kerrottiin mm. siitä kuinka väri-ihminen saattaa erehtyä luulemaan muita ihmisiä kaltaisekseen joutuen kerta toisensa jälkeen katkerasti pettymään ja jopa pilkan kohteeksi. Tuttua, niin tuttua on. - Onyxiantra
Saakohan tuota kirjaa mistään enää hankittua? Olisin niin kovasti halunnut lukea tuon! Väri-ihminen minäkin..
- Yks. sielu
Minä lainasin paikallisesta kirjastosta, ei taida kuitenkaan kuulua kaikkien kirjastojen valikoimaan?
- Toukokuutar
Yks. sielu kirjoitti:
Minä lainasin paikallisesta kirjastosta, ei taida kuitenkaan kuulua kaikkien kirjastojen valikoimaan?
Olen lukenut kirjan 1990-luvulla ja se pelasti minut. Olen ollut masentunut ja kärsinyt äitini kanssa vuorovaikutuksen ongelmista ja syyttänyt niistä itseäni. Kirja autooi ymmärtämään, että vika ei olekaan minussa. Vapaus olla minä on ihana asia! Elämä on tasapainossa, olen sinut itseni kanssa ja miehen valinnassakin olen osannut kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin ;).
Etsiskelen lisää väri ystäviä, henkinen yhteys on tärkeä asia ihmisen elämässä. Äiti-suhteen vaikeus kyllä edeleen rassaa... - Uihui
Toukokuutar kirjoitti:
Olen lukenut kirjan 1990-luvulla ja se pelasti minut. Olen ollut masentunut ja kärsinyt äitini kanssa vuorovaikutuksen ongelmista ja syyttänyt niistä itseäni. Kirja autooi ymmärtämään, että vika ei olekaan minussa. Vapaus olla minä on ihana asia! Elämä on tasapainossa, olen sinut itseni kanssa ja miehen valinnassakin olen osannut kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin ;).
Etsiskelen lisää väri ystäviä, henkinen yhteys on tärkeä asia ihmisen elämässä. Äiti-suhteen vaikeus kyllä edeleen rassaa...enää mitään...? Minkälaisissa ihmissuhteissa ja miten olette omakohtaisesti huomanneet näitä väri- ja muotoihmisten eroavaisuksia?
- Näe lähelle
Uihui kirjoitti:
enää mitään...? Minkälaisissa ihmissuhteissa ja miten olette omakohtaisesti huomanneet näitä väri- ja muotoihmisten eroavaisuksia?
Tahdon uuden elämän
Sellaisen paremman, jossa minä riitän ja ymmärrän
olen läsnä enemmän.
Haluan rennomman minän.
Vielä tuijotan itseen, epäonniseen naiseen,
joka vaimona ja äitinä olla vois enemmän.
Uskon uuteen mahdollisuuteen.
Tarun rakkaimman käteen, tunnen kiitollisuutta siitä mitä on,
silti oon levoton.
Olen pettynyt ihmisiin.
Tahdon rauhan sydämeen, itseni onnea arkeen
ja hyvän sydänystävän.
Olen joskus vaatinut itseltäni enemmän.
Olen eksynyt suuriin unelmiin ja hajonneisiin haaveisiin.
Toivoa vielä voin.
Tavoitin itsessäni kipeän kaipuun:
Jospa sellaisen äidin saanut ois joka kanssani elämälle nauranut ois
koskettaisi kyyneliin.
Voinko vielä uskoa itseeni?
Sydän hiljaa hymisee, se huomisesta haaveilee:
Jospa näillä siivillä vielä lentää vois, jospa oikeasti elää vois?
Jotain löysin, toisen kadotin olen yksin kumminkin.
Jospa ystävän kanssa voisin jakaa
sen mitä ajattelen, kuka olen, mitä en.
[email protected] - maaariaaa
Toukokuutar kirjoitti:
Olen lukenut kirjan 1990-luvulla ja se pelasti minut. Olen ollut masentunut ja kärsinyt äitini kanssa vuorovaikutuksen ongelmista ja syyttänyt niistä itseäni. Kirja autooi ymmärtämään, että vika ei olekaan minussa. Vapaus olla minä on ihana asia! Elämä on tasapainossa, olen sinut itseni kanssa ja miehen valinnassakin olen osannut kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin ;).
Etsiskelen lisää väri ystäviä, henkinen yhteys on tärkeä asia ihmisen elämässä. Äiti-suhteen vaikeus kyllä edeleen rassaa...olet..? minä myös tunnistin itseni väri-ihmiseksi tuon kirjan luettuani. Minulla on ollut elämässä monenlaista vaikeutta. Lapsuudenperheessäni myös... ehkä ainakin äitini oli väri-ihminen mutta hän ei jotenkin ehkä hyväksynyt noita piirteitä itsessään (ehkä isällä oli samoin tai sitten hän oli muoto, en ole aivan varma).. joka tapauksessa ilmapiiri oli jostain syystä aivan kauhea kotona. puistattaa ajatellakin.
nyt vanhempani ovat kuolleet, ja molemmat sisareni taitavat olla muotoja. koen olevani tosi yksin tämän asian kanssa.
avomieheni jonka kanssa olin yli 10 v, jätti minut toisen takia. hän on ollut ainoa ihminen elämässäni, joka ehkä ymmärsi minua, ja antoi olla sellainen kuin olen. tosin olen tuonkin kyseenalaistanut hänen jätettyä minut...en voi ymmärtää miten hän teki minulle noin, asia satttuu vieläkin aivan hirveästi. tuosta toipuminen on ollut todella raskasta enkä vieläkään ole oikein jaloillani, vaikka siitä jo vuosi aikaa....
työelämässäkin (se vähä mitä siellä olen ollut) tuntuu, että minua ei ole hyväksytty/ymmärretty, ja aina joku suulaampi on vienyt paikan (määräaikaista työsuhdetta ei ole koskaan jatkettu)..
tulevaisuuteni on aivan avoin.. ja pelkään miten ihmeessä oikein löydän paikkani tässä maailmassa..
mukava olisi jos olisi samanhenkisiä ystäviä.. siksi kyselen mistä päin olet..? - turkoosi taas
maaariaaa kirjoitti:
olet..? minä myös tunnistin itseni väri-ihmiseksi tuon kirjan luettuani. Minulla on ollut elämässä monenlaista vaikeutta. Lapsuudenperheessäni myös... ehkä ainakin äitini oli väri-ihminen mutta hän ei jotenkin ehkä hyväksynyt noita piirteitä itsessään (ehkä isällä oli samoin tai sitten hän oli muoto, en ole aivan varma).. joka tapauksessa ilmapiiri oli jostain syystä aivan kauhea kotona. puistattaa ajatellakin.
nyt vanhempani ovat kuolleet, ja molemmat sisareni taitavat olla muotoja. koen olevani tosi yksin tämän asian kanssa.
avomieheni jonka kanssa olin yli 10 v, jätti minut toisen takia. hän on ollut ainoa ihminen elämässäni, joka ehkä ymmärsi minua, ja antoi olla sellainen kuin olen. tosin olen tuonkin kyseenalaistanut hänen jätettyä minut...en voi ymmärtää miten hän teki minulle noin, asia satttuu vieläkin aivan hirveästi. tuosta toipuminen on ollut todella raskasta enkä vieläkään ole oikein jaloillani, vaikka siitä jo vuosi aikaa....
työelämässäkin (se vähä mitä siellä olen ollut) tuntuu, että minua ei ole hyväksytty/ymmärretty, ja aina joku suulaampi on vienyt paikan (määräaikaista työsuhdetta ei ole koskaan jatkettu)..
tulevaisuuteni on aivan avoin.. ja pelkään miten ihmeessä oikein löydän paikkani tässä maailmassa..
mukava olisi jos olisi samanhenkisiä ystäviä.. siksi kyselen mistä päin olet..?Oman paikan löytäminen on iso kysymys itsellekin. Sisarusten erilaisuus juuri väri-muoto-akselilla voi oman kokemuksen mukaan olla ratkaiseva erottava tekijä. Oma sisko tosin taitaa olla vain "vähän" muoto, äiti enemmän.
Asun Keski-Suomessa. - ettei kiinnosta
turkoosi taas kirjoitti:
Oman paikan löytäminen on iso kysymys itsellekin. Sisarusten erilaisuus juuri väri-muoto-akselilla voi oman kokemuksen mukaan olla ratkaiseva erottava tekijä. Oma sisko tosin taitaa olla vain "vähän" muoto, äiti enemmän.
Asun Keski-Suomessa.että ketään ei kiinnosta tutustua tai edes keskustella aiheesta. Itselle ainakin tämä väri- muoto asia on antanut selityksen niin suuriin asioihin elämässä että tunnen kiitollisuutta Manniselle siitä että Outolintu- kirjan on kirjoittanut.
Voihan aihe olla niin piilossa pinnan alla vielä, että moni ei tunnista itseään. - tsirp123
ettei kiinnosta kirjoitti:
että ketään ei kiinnosta tutustua tai edes keskustella aiheesta. Itselle ainakin tämä väri- muoto asia on antanut selityksen niin suuriin asioihin elämässä että tunnen kiitollisuutta Manniselle siitä että Outolintu- kirjan on kirjoittanut.
Voihan aihe olla niin piilossa pinnan alla vielä, että moni ei tunnista itseään.Itse tunnistin itseni. Olen ennen tuntenut itseni normaalimmaksi, mutta nyt aikuisiällä tunnen olevani "outolintu". Rakastan rauhaa, enkä ymmärrä ihmisiä, jotka ovat kaksinaamaisia, ajattelemattomia, puhuvat paskaa selän takana ja nauttivat siitä kun muilla menee huonosti. Suurin osa vaan vaikuttaa tälläisiä olevan.. Ja sitten nämä samat ihmiset hakevat sosiaalialalle. Itse olen ujo, hiljainen, otan kaikki huomioon, olen todella hyvä huomaamaan asioita. Mitkä muuten olivatkaan ne ammatit, jotka kirjan mukaan sopivat väri-ihmisille? En ole saanut kirjaa uudestaan käsiini. Yksi taisi olla palveluala, ja toinen rauhantyö, mutta mitä muita niitä olikaan..?
- Kuusta kupsahtanut
tsirp123 kirjoitti:
Itse tunnistin itseni. Olen ennen tuntenut itseni normaalimmaksi, mutta nyt aikuisiällä tunnen olevani "outolintu". Rakastan rauhaa, enkä ymmärrä ihmisiä, jotka ovat kaksinaamaisia, ajattelemattomia, puhuvat paskaa selän takana ja nauttivat siitä kun muilla menee huonosti. Suurin osa vaan vaikuttaa tälläisiä olevan.. Ja sitten nämä samat ihmiset hakevat sosiaalialalle. Itse olen ujo, hiljainen, otan kaikki huomioon, olen todella hyvä huomaamaan asioita. Mitkä muuten olivatkaan ne ammatit, jotka kirjan mukaan sopivat väri-ihmisille? En ole saanut kirjaa uudestaan käsiini. Yksi taisi olla palveluala, ja toinen rauhantyö, mutta mitä muita niitä olikaan..?
Minusta kirja avaa niin uskomattomia totuuksia mitä olen lapsesta asti kokenut,etten pysty niitä kuvailemaan.Puhuin tästä psykiatrin kanssa,joka kiinnotui myös aiheesta,olen ollut yhteytdessä Päivilän erääseen henkilöön ja aion ottaa tietoja ja taitoja omaaviin henkilöihin yhteyttä.haluan perustaa paikkakunnalleni jonkinlaisen kerhon,tai piirin tms.jossa voimme olla niitä värillisiä..siihen vain tarvittaisiin enemmän kui yksi aloittamaan.Tuietoa ja otan vielä yhteyttä Sylvi.Sanni Mannisen omaisiin.Paikan kokoontumiselle luulen kyllä saavani,informointi ja kaikki muukin on ihan auki vielä.
Paikkakunta missä halauaisin aloittaa on Turku.
Yhdessäkin tätä voidaan alkuun ihman ihan asiantuntijaa ja varmasti semmoinenkin löytyy psykologian saralla.
Ken on kiinnostunut kanssani jakamaan ajatusta ja ehdotusta saa tästä osoitteeni,keksitään jotain yhteistä [email protected]
Kirjaa saa ehkä tilaamalla,mutta se oli kyllä kustantajalta jo loppu,kirjasto on eräs paikka ja tuolla aloituksen alussa on netti-osoitteita ja myös nimellä Päivilän santuaari tai Sylvi-Sanni Manninen tai Outolintu,erilainen,löytää myös tietoa.
Tarvitsen tätä ja tunnen niin paljon muotojen maailmassa kärsisivä,että haluan jonkin yhteisen paikan yli-herkille luoville ihmisille.
t.ml - Yksinäinen sielu
Näe lähelle kirjoitti:
Tahdon uuden elämän
Sellaisen paremman, jossa minä riitän ja ymmärrän
olen läsnä enemmän.
Haluan rennomman minän.
Vielä tuijotan itseen, epäonniseen naiseen,
joka vaimona ja äitinä olla vois enemmän.
Uskon uuteen mahdollisuuteen.
Tarun rakkaimman käteen, tunnen kiitollisuutta siitä mitä on,
silti oon levoton.
Olen pettynyt ihmisiin.
Tahdon rauhan sydämeen, itseni onnea arkeen
ja hyvän sydänystävän.
Olen joskus vaatinut itseltäni enemmän.
Olen eksynyt suuriin unelmiin ja hajonneisiin haaveisiin.
Toivoa vielä voin.
Tavoitin itsessäni kipeän kaipuun:
Jospa sellaisen äidin saanut ois joka kanssani elämälle nauranut ois
koskettaisi kyyneliin.
Voinko vielä uskoa itseeni?
Sydän hiljaa hymisee, se huomisesta haaveilee:
Jospa näillä siivillä vielä lentää vois, jospa oikeasti elää vois?
Jotain löysin, toisen kadotin olen yksin kumminkin.
Jospa ystävän kanssa voisin jakaa
sen mitä ajattelen, kuka olen, mitä en.
[email protected]Aivan ihana tuo runosi, kiitos siitä!
- Yksinäinen sielu
tsirp123 kirjoitti:
Itse tunnistin itseni. Olen ennen tuntenut itseni normaalimmaksi, mutta nyt aikuisiällä tunnen olevani "outolintu". Rakastan rauhaa, enkä ymmärrä ihmisiä, jotka ovat kaksinaamaisia, ajattelemattomia, puhuvat paskaa selän takana ja nauttivat siitä kun muilla menee huonosti. Suurin osa vaan vaikuttaa tälläisiä olevan.. Ja sitten nämä samat ihmiset hakevat sosiaalialalle. Itse olen ujo, hiljainen, otan kaikki huomioon, olen todella hyvä huomaamaan asioita. Mitkä muuten olivatkaan ne ammatit, jotka kirjan mukaan sopivat väri-ihmisille? En ole saanut kirjaa uudestaan käsiini. Yksi taisi olla palveluala, ja toinen rauhantyö, mutta mitä muita niitä olikaan..?
"Rakastan rauhaa, enkä ymmärrä ihmisiä, jotka ovat kaksinaamaisia, ajattelemattomia, puhuvat paskaa selän takana ja nauttivat siitä kun muilla menee huonosti."
Tuo on kuin minun näppikseltäni, olen aivan samanlainen.
- :-)
Köhm, onko toinen sitten musta-valko ihminen?
- Yksi värillinen
Olen aloittanut lukemaan kirjaa ja se tempaa mukanaan. En ole sittenkään ainut outolintu erillainen.
- Kuusta kupsahtanut
Olen ollut yhteydessä Sykvi-Sanni Mannisen läheisiin..
Osoitteen löytää goolesta esim.outolintu,erilainen...sitä minä olen,jospa johionkuhun sellaiseen tutustuisin.kirjoitin jo aiemmin.
Se ei tarkoita mustavalkoisuutta...mutta toisaalta...etsipä kirja ja lue..sinä Köhm;)
- colormusicman
Suomessa olisi paikallaan saada aikaan liikehdintää väri-ihmisten kesken.
Pieniä tilaisuuksia siellä täällä, joissa voisi olla tilaa mielikuvitukselle, keskustelulle, taiteille ja väri-ihmistutkimuksille ym.
Suomalaiset ovat kansana minusta niin käytännöllisiä että meidän kulttuurimme arjessa ja instituutioissa - taideinstituutiot eivät tee tässä mainittavaa poikkeusta - ei osata antaa riittävää sijaa väri-ihmisille, heidän kyvylleen luoda yhteisöihin tunnelmaa. Nämä ihmiset kuitenkin herättävät ja pitävät liikkeessä elämän sisällöllisiä mahteja, ja siinä on heidän painava ansionsa! Muotoihmiset sen sijaan hallitsevat ulkoisia mahteja, politiikkaa ja instituutioita. Siksi tällaistakin värikansalaisaktiivisuutta kaivattaisiin. Eikö niin?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.645842- 1155060
Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.4133004Ovatko naiset lopettaneet sen vähäisenkin vaivannäön Tinderissa?
Meinaan vaan profiileja selatessa nykyään valtaosalla ei ole minkäänlaista kirjoitettua tekstiä siellä. Juuri ja juuri s961485Suomi vietiin Natoon väärin perustein. Viides artikla on hölynpölyä. Yksin jäämme.
Kuka vielä uskoo, että viides artikla takaa Suomelle avun, jos Suomeen hyökätään. Liikuttavasti täällä on uskottu ja ved3411146- 65981
- 29978
Sydämeni on sinun luona
Koko ajan. Oli ympärilläni ketä oli niin sinä olet vain ajatuksissa ja tunteissa. En halua muiden kosketusta kuin sinun46896Trump ja Venäjä
Huomasitteko muuten... Käytännössä ainoat valtiot, joille Trump EI eilen asettanut typeriä tariffejaan, olivat Venäjä ja109877Jatkuva stressitila
On sinun vuoksesi kun en tiedä missä mennään mutta tunteeni tiedän ainoastaan52849