Olen viime aikoina päättänyt opetella elämään yksin, ja antaa naisten vain olla. On vain helpompi olla, vaikka sillon tällöin se masentaa kun tietää, että yksin tullaan menemään loppuelämä.
Olen nyt 26-vuotias ja eikä kokemusta pitemmästa seurustelusta, ainoastaa jotain säätöjä lukio aikana, niistäkin aikaa jo lähes 7 vuotta. Eli en tule naisille kelpaamaan. Syynä uskon olevan, että olin useita vuosia reilusti ylipainoinen. Nyt kun olen lähes normaalipainossa, olen huomannut naisten hylkivän, koska en ole seurustellut vakasti.
En ole koskaan pitänyt naisten ulkonäölle mitään tarkkaa rajaa, itseasiassa pidän tukevimmista naisista. Enkä koe olevan "oikeutettu" lähestymaan ns. kauniita naisia.
Luultavasti naiset huomaavat epävarmuuteni, kun olen viimeaikoina yrittänyt lähestyä heitä. Kohtelu on melko kylmää, vaikka olen yrittänyt kohteliaasti päästä jutteleen. Muutamia kertoja on käsketty suoraan painumaan vittuun ja paras on ehkä kun on sanottu "Tuon näköisen ei kannata edes yrittää."
Olen nyt päättänyt antaa vain olla, ei jaksa enään päin naamaa vittuilua.
Olen nyt 26-vuotias ja eikä kokemusta pitemmästa seurustelusta, ainoastaa jotain säätöjä lukio aikana, niistäkin aikaa jo lähes 7 vuotta. Eli en tule naisille kelpaamaan. Syynä uskon olevan, että olin useita vuosia reilusti ylipainoinen. Nyt kun olen lähes normaalipainossa, olen huomannut naisten hylkivän, koska en ole seurustellut vakasti.
En ole koskaan pitänyt naisten ulkonäölle mitään tarkkaa rajaa, itseasiassa pidän tukevimmista naisista. Enkä koe olevan "oikeutettu" lähestymaan ns. kauniita naisia.
Luultavasti naiset huomaavat epävarmuuteni, kun olen viimeaikoina yrittänyt lähestyä heitä. Kohtelu on melko kylmää, vaikka olen yrittänyt kohteliaasti päästä jutteleen. Muutamia kertoja on käsketty suoraan painumaan vittuun ja paras on ehkä kun on sanottu "Tuon näköisen ei kannata edes yrittää."
Olen nyt päättänyt antaa vain olla, ei jaksa enään päin naamaa vittuilua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä olen aina ollut hylkiö vastakkaisen sukupuolen silmissä, paskaa on lentänyt silmille aina. Ja välinpitämättömyyttä myös. Olen ns. näkymätön nainen. Kaivannut olen rakkautta ja parisuhdetta, kaikkea sitä mitä muutkin saavat kuin ilmaiseksi, mutta alan vähitellen luovuttaa...ikääkin on jo niin paljon. Odotan vain kuolemaa, jos en jaksa "nauttia" tarpeeksi tästä sinkkuudestani.
että joutaisi kuolla pois, etenkin jos on tili tyhjä eikä voi tehdä mitään... Mutta se on vain harhaluulo, lisää D-vitamiinia nassuun niin huomaa tekevänsä joka päivä jotakin ja pitävänsä siitä mitä tekee =)
ex-väsysinkku, nyx-pirteäsinkku
Ymmärrän täysin ajatuksesi. Itse olen (vasta) 23v nainen ja jo alkanut valmistaa itseäni siihen, että yksin tullaan menemään loppuun asti.
En ole koskaan seurustellut kovin pitkään/vakavasti ja jostain syystä olen näkymätön miesten silmissä. Olen aika tavallisen näköinen (en ruma/kaunis, en lihava/laiha) ja minua ei koskaan ole huomattu kaverijoukossani. Miehet juttelevat aina ystävilleni ja minut usein sivuutetaan. Olen kuitenkin kovin sosiaalinen ja pystyn juttelemaan monistakin eri aiheista.
Olen liian kyllästynyt miettimään, mikä vika minussa on, joten olen päättänyt suosiolla olla seurustelematta koskaan. Luulen, että se on monellakin tapaa helpompaa. Inhottavinta tietysti on, kun kaverit kyselevät, että joko olet löytänyt unelmiesi prinssin. En oikein voi sanoa, että en enkä edes etsikään.
Luulen osittain vikani olevan sen, että minäkään en ole seurustellut vakavasti ja siksi miehet hylkivät. Valehtelematta muutamat ovat saman tien lähteneet kävelemään, kun sanon, etten ole koskaan ollut vakavassa suhteessa. Pitäisi olla kokenut, jotta saisi kokemuksia.
Joskus vituttaa ja on vaikeaa/yksinäistä, mutta jaksan yhä uskoa, että tämä on oikea päätös ja pidemmän päälle kannattavaa. Eipähän tarvitse miettiä, mitä vikoja minussa on, kun en kelpaa.
Jos kerta en kelpaa, ni antaa olla kokonaan.