En nyt tiedä kumpaan tämä elämä paremmin sopii, perheväkivaltaan vaiko uskottomuuteen, ehkä molempiin yhtä hyvin.
Kirjoitan, koska tarvitsen kipeästi ulkopuolisten kommentteja, tuntuu että olen kerta kerralta heikompi ja sen tiedän että itsestäni ei ole tekemään asioille mitään, koskaan se ei onnistu, ei koskaan.
En luota mieheeni yhtään. En sen vertaaa että hän sanoo olevansa töissä, kavereidensa kanssa, kaupassa.. aina mietin, mikä on totuus. Ja se ei johdu siitä, että olisin sairaalloisen mustasukkainen, vaan siitä, että melkein aina epäilykseni ovat pitäneet paikkaansa. Tasaisin väliajoin olen saanut selville, kuinka mieheni tapailee toisia naisia, antaa heidän olettaa että sinkkuja ollaan. Muutaman kerran olen suoraan ottanut yhteyttä naiseen, kertonut tilanteen ja kysynyt miten asiat on. Kertaakaan en silti ole saanut selville että asioihin liittyisi seksi. Yötä hän on ollut pois kotoa, mutta en voi kuvitellakaan että kukaan menisi tuntemattoman tytön luokse ajatellen pelkkää vieressä nukkumista, miksi helvetissä menisi!
Kun kyselen asioista, olen saanut vihiä tapahtumista nousee hirveä show. Henkisellä väkivallalla ei ole mitään rajaa jota saan osakseni. Odotamme vauvaa, mies vääntää käsiäni solmuun, lyö käsivarsiini mustelmia, potkii kengillä jalkoihin ja uhkaa lyödä mahaani. Repii hiuksiani irti, haukkuu kauheilla nimillä. Näissäkään tilanteissa en edes pistä vastaan, itken vaan hiljaa ja pyydän lopettamaan.
En käsitä, mikä pitää olla vikana ettei pysty suoraan sanoa jos ei halua olla parisuhteessa vaikka asiasta keskustellaan. Olen kaunis ja tiedän että saisin paljon parempaa, olen hyvä miehelleni, niin hyvä että en varmaan parempaan pystyisi, pitäisikö olla huonompi, parantaisiko se suhteen?
Kerran olen lähtenyt kotoa, mutta mies tuli perääni itkien ja pyysi tulemaan takaisin ja lupasi olla parempi. sitä kesti viikon. ja nyt taas tämä. Jos en olisi raskaana asia olisi helpompi. Rehellisesti tosin sanottuna en usko että sillonkaan tajuaisin lähteä.
Mitä minä teen?!
Kirjoitan, koska tarvitsen kipeästi ulkopuolisten kommentteja, tuntuu että olen kerta kerralta heikompi ja sen tiedän että itsestäni ei ole tekemään asioille mitään, koskaan se ei onnistu, ei koskaan.
En luota mieheeni yhtään. En sen vertaaa että hän sanoo olevansa töissä, kavereidensa kanssa, kaupassa.. aina mietin, mikä on totuus. Ja se ei johdu siitä, että olisin sairaalloisen mustasukkainen, vaan siitä, että melkein aina epäilykseni ovat pitäneet paikkaansa. Tasaisin väliajoin olen saanut selville, kuinka mieheni tapailee toisia naisia, antaa heidän olettaa että sinkkuja ollaan. Muutaman kerran olen suoraan ottanut yhteyttä naiseen, kertonut tilanteen ja kysynyt miten asiat on. Kertaakaan en silti ole saanut selville että asioihin liittyisi seksi. Yötä hän on ollut pois kotoa, mutta en voi kuvitellakaan että kukaan menisi tuntemattoman tytön luokse ajatellen pelkkää vieressä nukkumista, miksi helvetissä menisi!
Kun kyselen asioista, olen saanut vihiä tapahtumista nousee hirveä show. Henkisellä väkivallalla ei ole mitään rajaa jota saan osakseni. Odotamme vauvaa, mies vääntää käsiäni solmuun, lyö käsivarsiini mustelmia, potkii kengillä jalkoihin ja uhkaa lyödä mahaani. Repii hiuksiani irti, haukkuu kauheilla nimillä. Näissäkään tilanteissa en edes pistä vastaan, itken vaan hiljaa ja pyydän lopettamaan.
En käsitä, mikä pitää olla vikana ettei pysty suoraan sanoa jos ei halua olla parisuhteessa vaikka asiasta keskustellaan. Olen kaunis ja tiedän että saisin paljon parempaa, olen hyvä miehelleni, niin hyvä että en varmaan parempaan pystyisi, pitäisikö olla huonompi, parantaisiko se suhteen?
Kerran olen lähtenyt kotoa, mutta mies tuli perääni itkien ja pyysi tulemaan takaisin ja lupasi olla parempi. sitä kesti viikon. ja nyt taas tämä. Jos en olisi raskaana asia olisi helpompi. Rehellisesti tosin sanottuna en usko että sillonkaan tajuaisin lähteä.
Mitä minä teen?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla oli sama tilanne exän kanssa.Olin raskaana ja kävi käsiksi sekä touhuili omiaan...
Jos miehesi on ns. narsisti tms. En osaa sanoa mutta älä tekisi itsellesi ja lapsellesi hallaa pysymällä väkivaltaisessa suhteessa.Hän ei siitä parane. Tekisit vauvaasikin kohtaan väärin jos siihen jäät..olisi paljon kerrottavaa kokemuspohjalta mutta en nyt ehdi. KOita jaksaa ja voimia:)
Voi pikku-ressukka!
Ei noin voi tehdä! Mikä s... peto miehesi on? Sinun pitää häippästä kiireellä!
EI KUKAAN saa lyödä sinua ja pientä tulevaa lastasi!
Mikä sellainen iilimato on, joka kohtelee noin sinua?
Ei sinun tarvitse kärsiä enää yhtään enempää! Heti pois tuosta systeemistä!
Koko ongelma on se, että naiset antavat sellaisen tapahtua ja jatkua. Minä en sinuna olisi yhtä ainutta sekuntia pitempään sen pedon kanssa.
Eräs luokkakaverini istuu loppuikänsä rullatuolissa, kun "antoi anteeksi" ja "ymmärsi" jne. Älä ole sinä hölmö!
Heti vehkeet kamppeen, ota yhteys johonkin. Tee poliisi-ilmoitus! Tuollaisten tyyppien paikka on kaltereitten takana.
Onnea matkaan, kyllä sinä selviät, kun otat vain ensimmäisen askeleen pois tuosta helvetistä!
"itsestäni ei ole tekemään asioille mitään, koskaan se ei onnistu, ei koskaan."
"Mitä minä teen?!"
Mitä teet kun et saa mitään aikaan? No et mitään, otat turpaan ja kärsit.
Ota nyt hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni, ei kukaan voi olla noin avuton!