Erosimme vaikka kumpikin rakastaa vielä toista, mutta ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa, tiesimme ettei tietyt asia muutu tulevaisuudessa joten tilanne olisi yhtä onneton myöhemminkin. Erostamme on vasta vähän aikaa mutta en voi lakata ajattelemasta sinua. Asiaa ei paljon helpota se että näemme oikeastaan viikottain, joskus useammin, joskus harvemmin. Harrastamme myös edelleen seksiä, molemmat ovat sitä mieltä että on vaikea lopettaa hyvää seksisuhdetta, himot on edelleen olemassa vaikka suhdetta ei olekkaan. Olemme sopineet että jos toinen tapaa uuden ihmisen, me lopetamme heti tähän. Odotan kauhulla tuota päivää.
Et vastaile harvoihin tekstiviesteihini tai tule juttelemaan jos näemme joskus harvoin yhteisen harrastuksemme merkeissä (jonka aion kait lopettaa, sinuun satunnaisesti törmääminen sattuu niin paljon). Tiedän, että meidän pitäisi kerta kaikkiaan lopettaa tälläinen sekstailu. Mutta en voi. Rakastan sinua vieläkin niin paljon. Et tiedäkään kuinka paljon. Itken itseni usein uneen pikkuisessa yksiössäni. Usein unohdan eromme, kaupassa näen jotain mikä sopisi sinulle ja meinaan jo mennä lähemmäs katsomaan, ostaisinko sen, yllätykseksi.
Kyllä tuntuu kurjalta erota vaikka KUMPIKAAN ei pohjimmiltaan halua. Mutta me myös TIEDÄMME että yhteenpalaaminen ei kerta kaikkiaan ole vaihtoehto. Noidankehä. Paskamainen tilanne. Eikö tästä pian pitäisi jo päästä yli? En halua tapailla muita, kukaan ei ole veroisesi.
Te, joilla on vaikeaa omassa suhteessanne, ottakaa selvää kuinka paljon oikeasti rakastatte toista, etenki jos luette tätä siksi että haikailette omien eksienne perään vaikka vielä on nykyinenkin. Koittakaa ymmärtää kuinka paljon elämä muuttuu, jos todellakin menetätte hänet, ei vain hetkeksi, vaan ainiaaksi.
Et vastaile harvoihin tekstiviesteihini tai tule juttelemaan jos näemme joskus harvoin yhteisen harrastuksemme merkeissä (jonka aion kait lopettaa, sinuun satunnaisesti törmääminen sattuu niin paljon). Tiedän, että meidän pitäisi kerta kaikkiaan lopettaa tälläinen sekstailu. Mutta en voi. Rakastan sinua vieläkin niin paljon. Et tiedäkään kuinka paljon. Itken itseni usein uneen pikkuisessa yksiössäni. Usein unohdan eromme, kaupassa näen jotain mikä sopisi sinulle ja meinaan jo mennä lähemmäs katsomaan, ostaisinko sen, yllätykseksi.
Kyllä tuntuu kurjalta erota vaikka KUMPIKAAN ei pohjimmiltaan halua. Mutta me myös TIEDÄMME että yhteenpalaaminen ei kerta kaikkiaan ole vaihtoehto. Noidankehä. Paskamainen tilanne. Eikö tästä pian pitäisi jo päästä yli? En halua tapailla muita, kukaan ei ole veroisesi.
Te, joilla on vaikeaa omassa suhteessanne, ottakaa selvää kuinka paljon oikeasti rakastatte toista, etenki jos luette tätä siksi että haikailette omien eksienne perään vaikka vielä on nykyinenkin. Koittakaa ymmärtää kuinka paljon elämä muuttuu, jos todellakin menetätte hänet, ei vain hetkeksi, vaan ainiaaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos nyt oikein käsitin olet eronnut kumppanistasi. Näette kuitenkin viikottain toisianne ja teillä on sexiä. Aika harvinainen tilanne.
Olen naimisissa ja elämme samalla lailla.
Näen vaimoani viikottai joskus harvemmin johtuen hänen matkatyöstä. Meillä on sexiä ( tosin harvoin:)
Elämä on täynnä valintoja ja ne pitää hyväksyä.
Vaikea tapaus on tälläinen tilanne,mutta suosittelen tosiaan unohtamaan tämän seksi homman ainakin.Tietysti kannattaisi kokeilla pikku hiljaa olla erossa toisesta pidempään ja pidempään. Tiedän että vaikeaa olla tälläisessa tilanteessa erossa ja kaikkea kokemuksesta,mutta se auttaa niin tunteisiin kun muuhunkin asiaan. Jos on mitään mahdollista viellä palata yhteen niin sitten on asia eri,mutta jos ei, niin suosittelen että pikku hiljaa kasvattaa välimatkaa toiseen. Asia helpottaa vaan ajan kanssa,tähän tautiin ei ole muuta lääkettä..Toi seksi asia on ihan pahinta tälläisessa tilanteessa... Mutta kaikkea hyvää jatkossa.