aaargh!!
en pysty luottamaan mieheeni..kokoajan ajattelen, että hänellä vipinää jonkun naisen kanssa. hän ei ole eleillään tehnyt mitään tähän viittavaa, mutta silti!! olemme seurusteleet vuoden 3vuoden salasuhde silloisilta puolisoiltamme.
tämä on sairaan hullua. suhteemme alkoi pettämisellä ja nyt pelkään että minua petetään- tai minä tulen pettämään,jos pelkoni kasvaa liian suureksi..tai olisiko se kostona?en tiedä..
mulla on sellainen olo, että tuskin ikinä tulen luottamaan mieheeni 100%. en pysty. tuskin hänkään minuun. petimme siis exiämme monen kanssa, minä jopa muutaman enemmän. apua---rakastan tätä miestä, mutta pelkään. pelkään.pelkään...
mieheni on sosiaalinen, todella moni(varsinkin naiset) pitää hänestä.. hän on juuri se, joka saa omalla olemuksellaan ihmiset hyvälle päälle..kova flirttailemaan..oikea naistennaurattaja(kuten minä häntä kiusaan). kaikin puolin hurmaava ihminen.
joskus toivon, että mieheni olisi epäsosiaalinen ja ruma..mutta ei niin ei.
selvennykseksi, ennenkuin alatte mahdollisesti minua moralisoimaan, niin haluan kertoa exästäni sen verran, että hän oli väkivaltainen ja elämämme oli hirveää. elin pelossa. pettäminen oli minulle "ainoa" pako todellisuudesta ja antoi voimaa jaksaa päivästä päivään, vuodesta vuoteen. itsetuntoni oli nolla..tunsin olevani ruma ja ällöttävä..vaikka olen kaunis(tämän nyt pystyn jo jotenkuten sanomaan anonyymisti).
viimeisinä vuosina jopa aloin miettimään exmieheni tappamista. ajattelin, että mielummin istun vankilassa sen 6vuotta, kuin kestäisin sitä paskaa loppuelämäni.
jaksoin tätä paskaa sen 10v.
kunnes tein päätöksen. se oli hirveää aikaa.raskasta. poliiseja, lähestymiskieltoja, kiusaa yms..yms..
mutta onneksi se on ohi.
mutta,mutta...loppuun vielä, että sallin pettämisen tuolloin itselleni, koska olin onneton,surullinen,hakattu.
MUTTA, tämä nykyinen mieheni.. hänellä oli vain tylsä parisuhde.. se minua pelottaa.
olisin minä halunnut hyvän suhteen. suhteen joka alkaa puhtaalta pöydältä. myöhäistä..rakastan nykyistäni--
pelottaa,itkettää..surettaa.
haluiaisin mennä peiton alla..maata siellä, ettei tarvitsisi miettiä mitään. pelätä mitään.
onko ihminen ikinä täysin onnellinen? luottamus?
=(
puran tuntojani.. kivittäkää jos siltä tuntuu.
tiedän kyllä itsekkin, mitä olen tehnyt.
olisi vain pitänyt olla tekemättä monta asiaa. tai paremminkin, olisi pitänyt tehdä monta asiaa..
en pysty luottamaan mieheeni..kokoajan ajattelen, että hänellä vipinää jonkun naisen kanssa. hän ei ole eleillään tehnyt mitään tähän viittavaa, mutta silti!! olemme seurusteleet vuoden 3vuoden salasuhde silloisilta puolisoiltamme.
tämä on sairaan hullua. suhteemme alkoi pettämisellä ja nyt pelkään että minua petetään- tai minä tulen pettämään,jos pelkoni kasvaa liian suureksi..tai olisiko se kostona?en tiedä..
mulla on sellainen olo, että tuskin ikinä tulen luottamaan mieheeni 100%. en pysty. tuskin hänkään minuun. petimme siis exiämme monen kanssa, minä jopa muutaman enemmän. apua---rakastan tätä miestä, mutta pelkään. pelkään.pelkään...
mieheni on sosiaalinen, todella moni(varsinkin naiset) pitää hänestä.. hän on juuri se, joka saa omalla olemuksellaan ihmiset hyvälle päälle..kova flirttailemaan..oikea naistennaurattaja(kuten minä häntä kiusaan). kaikin puolin hurmaava ihminen.
joskus toivon, että mieheni olisi epäsosiaalinen ja ruma..mutta ei niin ei.
selvennykseksi, ennenkuin alatte mahdollisesti minua moralisoimaan, niin haluan kertoa exästäni sen verran, että hän oli väkivaltainen ja elämämme oli hirveää. elin pelossa. pettäminen oli minulle "ainoa" pako todellisuudesta ja antoi voimaa jaksaa päivästä päivään, vuodesta vuoteen. itsetuntoni oli nolla..tunsin olevani ruma ja ällöttävä..vaikka olen kaunis(tämän nyt pystyn jo jotenkuten sanomaan anonyymisti).
viimeisinä vuosina jopa aloin miettimään exmieheni tappamista. ajattelin, että mielummin istun vankilassa sen 6vuotta, kuin kestäisin sitä paskaa loppuelämäni.
jaksoin tätä paskaa sen 10v.
kunnes tein päätöksen. se oli hirveää aikaa.raskasta. poliiseja, lähestymiskieltoja, kiusaa yms..yms..
mutta onneksi se on ohi.
mutta,mutta...loppuun vielä, että sallin pettämisen tuolloin itselleni, koska olin onneton,surullinen,hakattu.
MUTTA, tämä nykyinen mieheni.. hänellä oli vain tylsä parisuhde.. se minua pelottaa.
olisin minä halunnut hyvän suhteen. suhteen joka alkaa puhtaalta pöydältä. myöhäistä..rakastan nykyistäni--
pelottaa,itkettää..surettaa.
haluiaisin mennä peiton alla..maata siellä, ettei tarvitsisi miettiä mitään. pelätä mitään.
onko ihminen ikinä täysin onnellinen? luottamus?
=(
puran tuntojani.. kivittäkää jos siltä tuntuu.
tiedän kyllä itsekkin, mitä olen tehnyt.
olisi vain pitänyt olla tekemättä monta asiaa. tai paremminkin, olisi pitänyt tehdä monta asiaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
siitä, mitä olet edellisessä suhteessasi joutunut kokemaan. Sellaista ei pitäisi kenenkään kokea ja varmasti jättää jälkensä.
Mutta, nykyisesi kanssa suhteenne alkoi pettämisestä, miehesi oli siis valmis pettämään silloista puolisoaan, koska hän oli tylsä... niin, tarvitseeko jatkaa?
Minä olen salasuhteessa miehen kanssa, joka on pettänyt edellistä puolisoaankin ja pettää siis minun kanssa nykyistä. Ja JOS me joskus oikeasti yhteen pääsemme, niin kyllä minä olen jo ennakkoon hyväksynyt sen tosiasian, että hän tulee pettämään minuakin, vaikka puhuukin ihan muuta. Se on vaan niin, että jotkut ihmiset eivät uskollisuuteen yhden kanssa kynene. Ja jos sellaisen miehen/naisen kanssa leikkiin ryhtyyn, niin se on vaan ymmärrettävä, että sellaisessa leikissä ei ole sääntöjä.
Tsemppiä kuitenkin.
en minäkään silloisen salasuhteemme aikana uskonut, että me seurustelisimme joku päivä. en todellakaan. mutta vuosien ajan tunteet sitten syvenivät..ja nyt sitten pelkään.. joskus jopa kadun, että rakastan tätä miestä.
mutta tiedän kuitenkin, että hänellä kynnys pettämiseen huomattavasti pienempi kuin minulla.
ehkä tämä on minulle oikein- kuten ketjun toinen kirjoittaja jo huoritteli minua ( huom. ei miestäni suinkaan).
parempi nyrkin ja hellan välissä olla, kuin jakelemassa persettä vai..?
Tuollaisen vastauksen voit jättää omaan arvoonsa.
Ehkä se on tosiaan sinulle oikein kohdata ne pelot ja tunteet, joita miehesi ex-puolisokin on mahdollisesti teidän "salasuhteen" aikana joutunut kohtaamaan. Olipa se sinulle oikein tai ei, niin itse kuitenkin suosittelisin, että yrität vain nauttia parisuhteestanne ilman ennakko pelkoja. Koska pelkästään niillä peloillasi saatat jyrsiä suhteenne pilalle, vaikka ei mitään pettämisiä tapahtuisikaan. Kun sitä ei voi tietää, pettääkö toinen vai ei.