Itsetunto on jotenkin ihmisiltä kadoksissa. Muuta ei voi todeta
kun seuraa tätä nettitreffi-dragikomediaa.
Eniten ihmetyttää nuorten vaikeus löytää seuraa.
Ennen netin olemassaoloa löydettiin aina seuraa.
Istuvatko kaikki nykyään koneella, vai mikä on?
Eivätkö ihmiset uskalla tutustua enää livenä? Onko naisten
passiivisuus johtanut tähän? Ja miestenkin...
Itse täysin kyllästyneenä nettitapaamisiin (tosin olen löytänyt
seuraa netin kautta, mutta aina jotain omituista, ongelmia,
liian innokkaita (kertooko epätoivosta?) tms.) päätin tilaisuuden tullen
tehdä jotain repäisevää. Tapasin mukavan kauniin naisen ja pää-
tin yrittää: lähetin tekstarin viikon harkinnnan jälkeen, ja kas, nyt seurustelemme.
Harkinta-aikaa pidensi se, että tiesin naisen
olevan aika paljon nuorempi. Se ei häntä näy haittaavan pätkän vertaa.
Mikseivät ihmiset tee jotain vastaavaa enemmän? Ei siinä lopulta
mitään häviäkään, vaikka tulisi pakit. Itse sain kehut rohkeudestani.
Tosin täytyy myöntää, että nainen teki selväksi
tapaamisessa sen, että oli kiinnostunut. Sitä on joskus vaikea
ymmärtää, että omalle kohdalle voi edelleen sattua jotain
tuollaista...:) Mutta siihen kannattaa uskoa.
Ja vasta 51v. :)
kun seuraa tätä nettitreffi-dragikomediaa.
Eniten ihmetyttää nuorten vaikeus löytää seuraa.
Ennen netin olemassaoloa löydettiin aina seuraa.
Istuvatko kaikki nykyään koneella, vai mikä on?
Eivätkö ihmiset uskalla tutustua enää livenä? Onko naisten
passiivisuus johtanut tähän? Ja miestenkin...
Itse täysin kyllästyneenä nettitapaamisiin (tosin olen löytänyt
seuraa netin kautta, mutta aina jotain omituista, ongelmia,
liian innokkaita (kertooko epätoivosta?) tms.) päätin tilaisuuden tullen
tehdä jotain repäisevää. Tapasin mukavan kauniin naisen ja pää-
tin yrittää: lähetin tekstarin viikon harkinnnan jälkeen, ja kas, nyt seurustelemme.
Harkinta-aikaa pidensi se, että tiesin naisen
olevan aika paljon nuorempi. Se ei häntä näy haittaavan pätkän vertaa.
Mikseivät ihmiset tee jotain vastaavaa enemmän? Ei siinä lopulta
mitään häviäkään, vaikka tulisi pakit. Itse sain kehut rohkeudestani.
Tosin täytyy myöntää, että nainen teki selväksi
tapaamisessa sen, että oli kiinnostunut. Sitä on joskus vaikea
ymmärtää, että omalle kohdalle voi edelleen sattua jotain
tuollaista...:) Mutta siihen kannattaa uskoa.
Ja vasta 51v. :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
oikein tapaisit jos et halua baarissa kiikkua ja humaltua tai sitten nettideitti on tällaista touhua?
Kerropa hyvä mies.
Ehkä opiskelijana niistä ympyröistä mutta raittiina työssäolevana miehennä niin naisia ei kovin herkästi tapaa.
miehet sitten ovat, ne, jotka eivät käy kapakoissa ja tansseissa.
Sitä minäkin naisena ihmettelen, ei edes lenkkipolulla ole vastaan tullut.
Ilmoittakaa ihmeessä missä liikutte, niin me "kunnolliset" naiset tulemme teitä tapaamaan.
Nähdäänkö vaikkapa Evossa ?
Duunipaikalla:) naisvaltaisella alalla tapaa paljon naisia, yllätys..
Mutta yllättävän harvoin yllätyksellisiä naisia...tähän ikään...
Pitkään mietin mitä ne katseet ja se hymy...Mutta oli pakko uskoa
intuitioon, tai oikeastaan maalaisjärkeen. Ei kukaan voi hymyillä
ja katsoa sekunttikaupalla silmiin, jos ei tarkoita sillä sitä...:)
Ja päätin uskoa.
Tai ette halua huomata, miten teitä katsellaan, ja jos sattumalta vilkaisette
nanosekunnin vastaantulevaa miestä, joka ehkä kiinnostaisi..Teitä on
melkein mahdotonta lähestyä ilman superitsetuntoa.
Olen kiinnittänyt huomiota naisten katseisiin...jos sellainen tulee, niin samantien
se katse siirtyy muualle..Ja kyllähän niitä katseita tulee, mutta...Se vaatii
aika paljon mieheltä, että uskoo itseensä ja menee juttelemaan.
Miksi te naiset olette niin typerän vaikeita???:D
Siinäpä vasta onkin pulma kun työ ja harrastus ovat varsin miehisiä.
Onnea sulle, moni löytää onnensa duunipaikalta.
Käyn kyllä klubeilla kuuntelemassa hyvää musaa...ja jopa juon:)
kaupassa, kirjastossa, salilla, elokuvissa, kahviloissa, ravintoloissa, terasseilla (siis ei juoden).
Ongelmana vain taitaa olla ettei ole vain tarpeeksi tumma, tulinen ja pitkä.
Esim. löysin exäni opiskellessani naisvaltaista alaa...
Ja muutenkin olen törmännyt suht' usein niiihin vakavasti otettaviin
naisiin just työpaikalla. Mutta, myös muualla.
Useinmiten suhteiden luomisissa on juuri se vaikeus, että
pitäisi törmätä useamman kerran, että jotain alkaisi syntyä.
Naiset ikävä kyllä "vaativat" jotain tuollaista, siis useampaa
tapaamista, jotta alkavat luottaa ja kiinnostua. Tuo on mielestäni
juuri naisten ongelma, kun eivät uskalla heittäytyä. Ja silloin
siitä tulee ongelma myös miehille.
Jos ei olla samassa työyhteisössä, niin no problem. Jos taas tehdään samassa työyksikössä tai -ryhmässä päivittäin töitä, ei hyvä.
jos vain mies on tarpeeksi vetävän näköinen ja taitava flirttailija.
Osaan kyllä puhua mutta en ole mikään iskijä tyyppi.
Siinä se ongelma plus tietysti ettei naisia edes tapaa missään.
Oli vain yhden päivän meillä...:)
kuka sitä nyt työkaveriinsa rakastuisi. Menee työpaikka ja ajanmittaan vaimokin.
24 tuntia !!!
baariin vaikka ois raitis?
Kyllä mä olen useinkin ollut baarissa vesilinjalla. Vai meinaatko että se on paikka missä vaan kännätään?
Mainitsinko baareista mitään??
Ei mitään niitä vastaan, olen viettänyt eräitä päiviä niissäkin.
Baareista olen löytänyt kaksi suhdetta.
Aika pieni prosentti siis...
Vaativat sen...ja näin myös kertovat, vaikka naisethan
sanovat sitä ja tarkoittavat tätä...
ap:n neuvoja noudattamalla, jokaisella vapaalla miehellä olisi jo viisi naista.
ei jaksa lähteä norkoilemaan kun en tanssahtele ja jaksa katsoa muiden juomista.
Lisäksi baariseura on vähän sitä mitä se on. Yleensä ne baarisuhteet jäävät sinne baariin.
No, okei, voinhan myöntää etten nauti baarien varsin rasvaisesta ja pinnallisesta ilmapiiristä. Tiedän että olen paha ihminen tuon takia mutta ei vain baariseikkailut nappaa.
Mikä mättää sinulla..mieti sitä...
oikea pelimies sanan positiivisessa merkityksessä;).
onko sielläkin naisia...
Olisinko vain yksinkertaisesti ollut kiinnostava?
Pelimies en ole.
Mikä sinussa on vialla:)
24sesta et löydä...on muitakin vaihtoehtoja..
vittu sitä yhtä palvelua?!!!
oikean siirron tilanteessa oikealla ja ehkä ainoalla mahdollisella hetkellä. En tarkoitakaan pelimiehellä sitä, että pelailisi vähän sinne ja tänne, vaan osaa tehdä oikean liikkeen oikeassa kohtaa.
Varmaan tein sen, mut ei se ihan helppoa ollut, se funtsiminen..:)
En tuntenut naista, mutta luotin lopulta itseeni ja siihen mitä
tapahtui...Nainen tuli juttelemaan ja hymyili kuin mikä...Ja se pitkä
katse...Myönsi tulleensa "siinä mielessä" juttelemaan..
Aiemmin (kauan sitten) naiset lähestyneet s.postilla ja yksi jopa
ihan oikealla kirjeellä:) Se oli tähtihetki.