...välttelen parisuhteeseen "joutumista" aika kummallisesta syystä: nimittäin jos löydän sen "elämäni naisen", niin eihän sen jälkeen ole enää mitään tavoiteltavaa tai mitään, minkä perään haikailla. Nautin jollakin ihmeellisellä tavalla siitä, että voin haaveilla löytäväni ihanan naisen ja kun sellainen on kiikarissa, alkaa suorastaan vatsanpohjaa kutkuttaa. Mutta suhteeseen en kuitenkaan hänen kanssaan halua. Joskus olen jopa pistänyt juttuja poikki tämän syyn takia.
Onko muita, jotka ajattelevat samoin?
Onko muita, jotka ajattelevat samoin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
todnäk jäät yksinäiseks lopun elämääs. Nih. Mitäs läksit.
...miten voit ottaa kantaa älykkyyteni tuon avauksessa kertomani taipumukseni takia?
pahalta mitä parisuhteessa voi sattua. On niin paljon varoittavia esimerkkejä elämän ajalta ettei suhde nappaa. Usein säälin kavereitani jotka kestää miehiään vain siksi, koska parisuhde nyt vaan tulee olla joka ikisellä. En jaksa tyttökavereideni jatkuvaa perisuhdenarinaa, sanon yleensä ettei pakko ole kenenkään kanssa olla, siihen ne yleensä kivahtaa, että mistäs sä nyt mitään tietäisit..
Haaveilen mielummin kaikesta ihanasta ja olen yksikseni. Totta kai vaihtaisin sinkkuuteni jos tarpeeksi hyvä mies tulisi vastaan, mutta ei sellaista ole olemassakaan.
Oudolta? Siis haluat vain "eri" asioita elämältä. Saattaa olla ikävaihe, tai sitten vaan haluat elää säpinässä, etkä kaipaa harmoniaa. Jokainen on tasan erilainen tässä suhteessa. Ei parisuhde ole mikään MAALI.
Itse elän jo seitsemättä vuotta todella kylläisessä parisuhteessa ja muistelen kauhulla sinkkuaikoja. Mutta itselläni on myös ystäviä, jotka elää vapaana...luulen, että elämänsä loppuun asti. Ja hyvä niinkin.
Jokainen kyllä löytää sen ihan oman sävelen. Parastahan elämässä on juuri ihmissuhteet ja osana monipuoliset, erilaiset ihmiset.
Älä anna yhteiskunnan äänettömien normien ajatella puolestasi...elä elämäsi niin kuin itse sen taidat. Toki ainakin yrittäen olla loukkaamatta ketään.