Olen 26-vuotias perfektionisti. Halusin elämässäni ennen kaikkea menestyä mahdollisimman paljon ja olla ehdottoman rehellinen ja luotettava. Valmistuin yliopistosta hyvin arvosanoin ja tein töitä kesään asti. Nyt kuitenkin olen ensi kertaa elämässäni tilanteessa, jossa töitä ei ole. En ole juurikaan ehtinyt treffeillä käydä, mutta nyt sillekin olisi aikaa.
Voiko kaltaiseni, hyvin koulutettu perfektionisti kelvata miesystäväksi koulutetulle naiselle? Jotkut ovat pitäneet minua liian tiukkana, kun en käy koskaan viihteellä. Rakastan kuitenkin uusien asioiden oppimista, joten vietän illat kotona tai urheilemalla. Mistä kaltaiseni mies voi löytää samanhenkisen naisen?
Sanottakoon, että vaikka olen itselleni ankara ja tiukka, niin vaadi samanlaisuutta naisystävältäni. Se riittää, että on terveet elämäntavat, kohtuullinen menestys yliopistossa tai TKK:lla ja motivaatio kehittyä ihmisenä. Elämässä tulee paljon epäonnistumisia, mutta niitä ei kannata jäädä murehtimaan vaan miettiä, miten jatkossa pärjäisi paremmin.
Voiko kaltaiseni, hyvin koulutettu perfektionisti kelvata miesystäväksi koulutetulle naiselle? Jotkut ovat pitäneet minua liian tiukkana, kun en käy koskaan viihteellä. Rakastan kuitenkin uusien asioiden oppimista, joten vietän illat kotona tai urheilemalla. Mistä kaltaiseni mies voi löytää samanhenkisen naisen?
Sanottakoon, että vaikka olen itselleni ankara ja tiukka, niin vaadi samanlaisuutta naisystävältäni. Se riittää, että on terveet elämäntavat, kohtuullinen menestys yliopistossa tai TKK:lla ja motivaatio kehittyä ihmisenä. Elämässä tulee paljon epäonnistumisia, mutta niitä ei kannata jäädä murehtimaan vaan miettiä, miten jatkossa pärjäisi paremmin.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Jos olet tosissasi, että et vaadi toiselta samaa perfektionismia - ja se näkyy myös toiminnassasi, niin ei sinulla pitäisi olla vaikeuksia saada kumppania. Sitä on niin helppo sanoa tai väittää jotain, mutta toiminta sitten kertookin ihan muuta - eli ne todelliset asenteet ja arvot vuotavat läpi kuitenkin. Eli mieti tarkkaan.
Kerron yhden esimerkin, joka minua rasittaa.
Olen etsinyt vakipanoa / seksiseuraa mm. Iskureista. Minusta on täysin käsittämätöntä ja kohtuutonta, että miehet, jotka siellä hakevat panoseuraa (sitähän Iskurit on) arvostelevat siellä olevien naisten moraalia - eli siis suoraan sanottuna rivien väleistä lukee, että heidän mielestään siellä olevat kaikki naiset on täysiä huoria. Itse herrat ovat tietysti omasta mielestään ihan tavallisia ja kunnollisia - miehen luonto kun vaatii seksiä. Se on osa ihmisyyttä - mutta siis ilmeisesti vain miehet on ihmisiä.
Eli: tunnetko todella itsesi? Oletko varmasti oikeasti tuota mieltä mitä sanoit tuossa? Sillä jos olet yhtä ehdoton kumppanin suhteen kuin itse olet, niin toki sellaisiakin naisia löytyy, mutta heitä sitten on aika vähän. Eli se löytyminen on vaikeaa.
Ihan tosissani olen. Haluaisin onnellisen parisuhteen, jossa molemmilla olisi hyvä olla. Totta kai naiseni saisi olla oma itsensä, kunhan viihtyisi kanssani. Itse pyrin olemaan aika tarkka omista tekemisistäni. En vaan osaa iskeä naisia, kun fiksun tuntuisiin ei tunnu törmäävän usein, ja baareilu tai biletys ei kiinnosta. Netti on eräs vaihtoehto, mutta siitä on aika paljon huonoja kokemuksia, lähinnä valehtelua. Ilmoitukseenikaan ei vastata, ja jos kirjoitan jollekin, niin kyseiset naiset ovat olleet niin epäkohteliaita, että vastausta heiltä en ole saanut.
Riippuu varmaan siitä, millainen asenteesi elämää kohtaan on noin yleisesti. Rentoudutko koskaan? Osaatko pitää hauskaa ja nauttia elämästäsi? Jos et, niin kuulostaa helvetin tylsältä. On ihan hienoa että on kunnianhimoa, kehittää itseään ja tekee töitä menestymisensä eteen, mutta vastapainoksi pitää myös osata vaihtaa vapaalle.
Vapaalle vaihtamisen voi tehdä monella tavalla, se ei todellakaan tarkoita vain viinan vetämistä tai bilettämistä.
Jos taas elämä on aina pelkkää tiukkapipoista jäykkää suorittamista, niin tuskin moni nainen haluaa sellaisen kanssa seurustella. Vapaa-aika ja parisuhde pitäisi kuitenkin olla jonkinlaista vastapainoa työlle yms ja pitäisi olla lupa rentoutua ja olla oma itsensä kumppaninsa kanssa.
Vietän vapaa-aikaa urheilemalla tai lukemalla. Tällä hetkellä tuo lukeminen tosin painottuu omatoimiseen opiskeluun, sillä haluan mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään.
Nuorista naisista ikinä kaltaistasi, nuorille naisille olet inhottava tiukkis kun et osaa bilettää ja pitää hauskaa (=vetää viinaa ja panna kaikkea mikä liikkuu, taino ei sekään ole välttämättömyys).
Faktoja ja elämän realiteetteja pohtiva mies ei pärjää pilvilinnoissa asuvien prinsessojen kanssa. Eli onnea etsiessä sitä 0.1% koko naisväestöstä, tää on vaikeaa. :)
Se on täysin katkeroitunut ihme syrjis.
Luulee tietävänsä kaiken naisista, vaikka ei eläissään ole naisen kanssa ollut.
Tavalliset nuoret naiset ja vähän vanhemmatkin eivät hae mitään jännittävää elämää tai juopporenttua tai hakkaajaretkua elämäänsä.
Tavalliset naiset eivät vain ole niin kauniita ja laittautuneita kuin nuorten miesten (vähän vanhempienkin miesten) haluamat naiset. Saattaapa tavistylleröillä olla pari kiloa liikaakin.
Tässähän tämä miesten oikea ongelma nyt sitten tulikin. Onhan se sedulan viimeisen päälle meikattu keijuprinsessa nätimpi kuin se tavistytteli niissä normikoon farkuissaan...
helppo päästä eroon mutta jos tuolla tavistytöllä ei ole edes sen vertaa yritystä omassa elämässään niin kuka sellaista haluaa suhteeseen?
Eikö sitä pullukkaa voi viedä lenkille ja kannustaa laihtumaan jos se kerran on niistä kiloista kiinni?
taas järjen juoksusta.
Jos ihminen ei itse omassa elämässään yksin saa edes niitä selviä ylikiloja lähtemään niin ei hänestä ole kaksinkaan mihinkään.
Mikä helvetin personal trainer minä olen?
Pitäisikö ekoiksi treffeiksi ehdottaa kuntosalia tai lenkkipolkua sitten? :D
Pullukka on pullukka ellei itse kykene muuttumaan. Sitten voidaan miettiä asiaa uudelleen kun kilot ovat karisseet ja asenne sekä elämäntavat kohdillaan.
Sitä ennen ei jaksa.
Tuli vain mieleen että jos toiseen ihastuu niin kilot ei varmaankaan olisi este, mutta olkoot. Ehkä monille se ulkokuori on se ykkösjuttu.
En itse ole ylipainoinen, en voi tietää, mutta luulisin ettei se laihtuminen hirmu helppoa ole, ainakaan kaikilla, motivoiva seura voisi auttaa.
eli .... inhimillisen elämän ymmärtämisestä. Vitonen vetoa, että "Sivustahuutelijalla" ei ole suurempia ongelmia saada naissseuraa - hoikkaakaan. ;-)
Se on tosiaankin asenteesta kiinni.
on tärkeintä se luonne ja asenne.
Olen vain oppinut itse yhden asian että mitään ei saa elämässä halvalla tai helpolla ellei ole syntynyt kultalusikka suussa tai sitten se mallin ei lihova vartalo (tai lihaksia helposti kehittävä) hallussaan.
Kysymys ei ole siis kohdallani ulkokuoresta ja joskun olen harmitellut että tietyt naiset ovat ylipainoisia koska muuten vaikuttavat ihan miellyttäviltä ihmisiltä.
Elämässä joutuu tsemppaamaan joskus itseään ja pahoin vain pelkään ettei sellainen ihminen joka onnistu tuossa kilojen karistamisessa pärjäisi minun kanssa muuten.
Ehkä siis ymmärrät että tarkoitan vain sitä että luonteemme eivät sopisi yhteen. Olisi vaikeaa heti alusta lähtien olla motivoivana seurana kun ei tiedä vielä mihin suuntaan se suhde lähtee ja vielä hankalampaa sellaista on toiselle ehdottaa.
Eri asia jos kiloja tulee lasten ja iän myötä sitten myöhemmin, sittenhän sitä voi toimia motivoivana seurana.
Mutta heti alkajaiksi joutuu toista työntämään eteenpäin ja motivoimaan pitämään huolta itsestään?
Aika kauas karkoittava ajatus.
Joskus itsekin ajattelin että ehkä tytön voisi saada sitten innostumaan kuntoilemaan kanssani ja ne kilotkin karisivat siinä. Ei se niin kuitenkaan toimi. Ihan samalla lailla sitä naista kiinostaa se karkinmussutus ja siiderinlipitys suhteessa kuin sinkkunakin.
asenteesi ja arvosi vuotavat käytännön tekemisisiisi: et ole ollenkaan niin suvaitsevainen kuin annat alussa ymmärtää.
Minä taas ajattelen, että jokaisella ihmisellä on pari heikkoa kohtaa, vajetta, puutetta, pahetta - tai miksikä niitä nyt kutsuu.
Eri ihmisillä ne on eri asioista. Jokaisella silti pari löytyy.
Sinä taidat ajatella, että joillakin on kaikki paheet ja vajeet (että lihavuus tarkoittaa sitä, että on "kaikki paheet" ja vajavuudet) tai ei sitten mitään: kuten sinulla ei ole?
Voihan hoikkakin ihminen syödä voita ja rasvaista maitoa ja kolesteroli on 7. Eli häntäkin pitäisi "työntää eteenpäin ja motivoida pitämään huolta itsestään"? Se ei vain näy. Silti kuolee 42 v sydäninfarktiin, jonka olisi voinut välttää syömällä margariinia ja rasvatonta maitoa, kun olisi viitsinyt!
Maailmasi on sittenkin mustavalkoinen.
ap. kirjoittaja jos sitä odotit.
"Sinä taidat ajatella, että joillakin on kaikki paheet ja vajeet (että lihavuus tarkoittaa sitä, että on "kaikki paheet" ja vajavuudet) tai ei sitten mitään: kuten sinulla ei ole?"
En todellakaan sitä tarkoita.
Tarkoitan että kaikki ylenmääräinen tekeminen on liikaa: juominen, syöminen jne. seksilläkin mässäily samoin kuin tupakointikin nyt huumeista puhumattakaan.
Normipainon rajoissa kyllä pystyy "paheitaan" harrastamaan helpostikin tai sitten ei osaa huolehtia itsestään.
"Voihan hoikkakin ihminen syödä voita ja rasvaista maitoa ja kolesteroli on 7. Eli häntäkin pitäisi "työntää eteenpäin ja motivoida pitämään huolta itsestään"? Se ei vain näy. Silti kuolee 42 v sydäninfarktiin, jonka olisi voinut välttää syömällä margariinia ja rasvatonta maitoa, kun olisi viitsinyt!"
Varmaan kannattaisi mutta sen lihavuuden näkee heti ulospäin naisesta joka on jonkinlainen indikaattori mitä naiselta voi odottaa.
Tuskimpa kukaan suhteen alussa alkaa kolesteriarvoja kyselemään ja mittailemaan.
"Maailmasi on sittenkin mustavalkoinen."
Joissakin asioissa maailma on mustavalkoinen kuten vaikkapa kuolema.
Siten minullakin on oikeus olla joissakin asioissa mustavalkoinen kuten ylipainossa ja ennen kaikkea ihmisen asenteessa ja kyvyssä tsempata itseään eteenpäin vaikka se olisi vaikeaa. Mutta jos sitä ei löydy ja toinen on jo luovuttanut niin en näe että suhde voisi onnistua kun siinä olisi kaksi täysin erilaista ihmistä: selviytyjä ja luovuttaja. Voit arvata kumpi on kumpi.
Kun monen mielestä täällä ne kilot ovat pikkujuttu saada pois, niin mikä este se suhteelle olisi jos ne kerran voi sitten yhdessä lenkkeillessä karistaa ;)
Yleensähän suhteessa muutenkin kannatellaan toista asiassa jos toisessakin, niin ylä- kuin alamäessä.
Nojoo, mutta kyllä kirjoituksistasi päätellen sinulle sopii erilainen kumppani, sellainen kovempi luontoinen, ehdoton ja tiukka myös. Omanlainen.
asiasta sanoin ei ymmärtänyt että olen nähnyt vierestä kun kaverini alkoi treffata ylipainoisen kanssa.
Nainen oli täysillä mukana ja tosi iloinen kun oli saanut "lenkkikaverin".
Alku oli hieno jne. mutta lopulta nainen palasi niihin omiin paheisiinsa.
Mies kävi muuten ahkerasti itse kuntosalilla yms. Mutta nainen ei kai vain mahtanut itselleen mitään.
En lähtisi samankaltaiseen suhteeseen mukaan sitten millään.
--> selviytyjä ja luovuttaja. Voit arvata kumpi on kumpi.
Ihan miten vain.
Sä voit tosin olla se luovuttaja - eli et koskaan saa sitä kumppania ja valitat ja ruikutat täällä vain.
Eli: missä asiassa voittaja ja missä luovuttaja?
Edelleen väitän, että ajattelet turhan mustavalkoisesti. Ei kukaan ole kaikessa voittaja/selviytyjä ja kaikessa luovuttaja/häviäjä.
eli että "Yleensähän suhteessa muutenkin kannatellaan toista asiassa jos toisessakin, niin ylä- kuin alamäessä."
Mutta harvempi suhde alkaa tuolla tavoin tai jos alkaa niin päättyy hyvin.
"Nojoo, mutta kyllä kirjoituksistasi päätellen sinulle sopii erilainen kumppani, sellainen kovempi luontoinen, ehdoton ja tiukka myös. Omanlainen."
Varmaan vähän enemmän sellainen. Sellaisia naisia vain ei löydy kovin paljoa tai sitten heidän vaatimuksensa miehelle ovat sitä luokkaa että vain harva niihin yltää.
Minulla on vain harva vaatimus mutta sitäkin tiukempia.
Olet varmaan oikeassa että olen aika kovaluontoinen ja ymmärrän kyllä ettei se kaikkia miellytä.
on tarvetta ruikuttaa ja kysympä sinulta olisitko sinä valmis ottamaan alkoholistin?
Koska minulle ylipainoinen on tuon sortin syömäholisti.
Joo, ei kovin kiva mielipide ja tunnen ylipainoisia eikä siinä mitään, mutta kumppaniksi en heitä voisi ottaa.
Mitä tulee ruikuttamiseen kumppanista niin mieluummin ruikutan yksin kuin olen onnettomana suhteessa naisen kanssa jota joutuu tsempata lenkkipolulle.
"Edelleen väitän, että ajattelet turhan mustavalkoisesti. Ei kukaan ole kaikessa voittaja/selviytyjä ja kaikessa luovuttaja/häviäjä."
Ei tietysti ole. Mutta minulle tuossa painoasiassa sillä on merkitystä.
normaalipainoiset tai sitten syövät vääriä annoksia epäsäännöllisesti. Eli ei aina kyse ole siitä että syödään ihan hulluna kaikkea. Tiedän tämän itse, koska ystäväni aloitti nyt kuntoharjoittelun(20kg ylipainoinen) hänen valmentajansa oli sanonut tämän ja laatinut hänelle kunnon ateriat. Ystäväni laihtuu ja syö enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hänellä on myös hidas aineenvaihdunta. Meitä on niin moneksi.
noin koska syömällä sitä voi laihtua.
Pitää vain syödä oikein.
Syömällä kun pysyy se aineenvaihdunta liikkeellä.
Mutta yleensä siihen tarvitaan sitä liikuntaa sitten lisäksi.
En nyt halua enempää tässä kyllä ylipainoisia mollata mutta on aivan selvä etten voisi ylipainoista tai sen suuntaista naista suhteeseen ottaa.
Hoikat, mallit sun muut on sitten erikseen mutta tuossa välissä on ne joita minä etsin.
Olen itsekin joutunut tekemään töitä sen eteen että olen hyvässä kunnossa ja samaa odotan siltä toiselta osapuolelta edes jossakin muodossa.
Kuitenkin näen jatkuvasti ylipainoisia yms. naisia miesten seurassa joten heillekin löytyy ottajansa.
vain siksi kun viestissäsi tuli sellainen kuva että lihavat lihovat ainoastaan syömällä, ja kuten totesimme, eihän se niin mene.
En missään nimessä yllytä sinua valitsemaan vääränlaista kumppania.
mene.
Ravitsemus ja liikunta sekä ylipäätään terveys ovat vähän monimutkaisempia asioita.
"En missään nimessä yllytä sinua valitsemaan vääränlaista kumppania."
Niin, en usko että se olisi kenellekään hyväksi.
aivan yhtä fiksu ja jäykkä kuin minäkin. Silloin se seuran löytäminen on todella vaikeaa.
Aina kun annat itsestäsi tuollaisen kuvan niin naisille se yleisesti on punainen vaate joka merkitsee tiukkaa moralistia joka ei osaa rentoutua tai sitten täydellistä arkirealiteetteihin taipuvaista tylsimystä.
Tietysti yksi vaihtoehto on sellainen akateeminen uranainen mutta sillä taas tuon lompakon paksuuden yms. voi olla aikamoisia vaatimuksia.
Löysääpä tosiaan, liika perfektionismi menee häiriön puolelle. Ja hyväksy myös muita kuin yliopisto ja tkk naisia, on heissäkin kunnollisia.
Sinä kun osaat löysätä niin miten sinä luovut omasta luonteestasi?
Siis jos et yksinkertaisesti ole koskaan ollut niin rento kuin monet toiset?
En ole ap. mutta haluaisin tämän tietää koska vaikea on rentoutua ja sitten kun niin teen niin tuntuu että esitän jotain tai en ole oma itseni.
Omituista että omasta luonteesta tulisi luopua miellyttääkseen toisia.
Totuus vaan sattuu olemaan se, että lama-aikana työn saanti on kiven alla. Siksi olen nykyään tiukka ja ankara itselleni. Töissä ollessani huomasin, että vapaa-ajalla ei tarvitse tehdä hommia, ja olisin ollut oikein mukava miesystävä. En vain löytänyt ketään, kun en keksinyt sopivaa paikaa minne mennä etsimään naisia.
Ei se akateeminen koulutus ole pääasia. Niihin vain olen törmännyt eniten, kun itsekin olen akateeminen. Olettaisin, että moni nainen haluaa miesystävän, jolla olisi jotain yhteistä kanssani, ja siksi ajattelin, että kelpaisin paremmin akateemisille naisille kuin muille.
On hienoa, että vaadit itseltäsi paljon. Itse tilanteesssasi harkitsisin rentoutumisen jalon taidon opiskelun, koska jos tiukkuutesi ei johda mihinkään saattavat paineet kasvaa sietämättömiksi ja sitä kautta todellisetkin mahdollisuudet mennä sivu suun.
Kokeile jotain uutta. Ajattele vaikka, että työnhaku on nyt työtäsi ja teet sitä x tuntia päivässä. Lopun päivää sitten olet se mukava miesystävä sille likalle jonka luultavimmin löydät urheilukentältä. Kotoa ei kannata odotella, harvaa meistä on tullut naiset kotoa asti hakemaan.
Tasapainoa työnhakuun ja rentoutumiseen ja onnea elämääsi.
joustamiseksi :) Ihan yleistä ihmissuhteissa ja helpottaa kovasti niiden luomista ja säilyttämistä. Vaikka itse en juo koskaan humalaan enkä rieku baareissa menen silti välillä ystävieni kanssa yhdelle vaikka kesäterassille tai joskus lauantai-iltaisin pubiin mukaan kun he lähtevät iltaa viettämään. Poistun juotuani pari ja kaverini jäävät bailaamaan. Tälleen olen tullut esitellyksi useille kivoille vastakkaisen sukupuolen edustajille ja vaihtanut numeroitakin siinä vaiheessa kun eivät ole kännissä ja tajuavat kenen kanssa juttelevat ;D
Toisaalta taas käverini tulevat joskus ulkoilemaan kanssani, mennään hölkkäämään vaikka kukaan ei heistä ole kauhean innostunut juoksemaan mutta muuten hyväkuntoisina pysyvät kyllä mukana matalan sykkeen lenkeillä jne. En mä koe että luopuisin omasta luonteestani yhtään vaikka menenkin baariin välillä. En pidä humalasta enkä humalaisista mutta pidän ystävistäni. Jos pari kertaa kuussa menen mukaan haistelemaan muun maailman menoa ei se minua tapa mutta vahvistaa ystävyyttämme. Eli joustat vähän ja toiset joustavat myös. Silleen sitä toimitaan kun ollaan erilaisia, mutta halutaan löytää tavat nähdä ja tehdä vähän muutakin kuin mitä yksikseen tulis tehtyä.
Sellaista se elämässä on, omaan poteroon jos tiukasti kaivaudut niin yksin saat olla. Mutta tervehdi ja hymyile naapureillesi niin sitten kun järjestät grillibileet poterossasi naapureillesi niin he tulevat...
nyt oikein että minun tulisi mennä baariin ja terasille (joissa harvoin käyn joskus kuitenkin kun olen huomannut ettei sieltä seuraa löydy) että etsisin sieltä naisia jotka eivät ole VIELÄ humaltuneita.
Mitenkäs sitten jatkossa jos he edelleen haluavat hummata baareissa ja minua se ei kiinnosta? Kuka sopeutuu ja kehenkä?
Jotenkin sinulta meni nyt ohi mitä ajan takaa. Toisin sanottuna nyt vertaat sosiaalisesti täysin rajoittunutta (poterossa eläjää) siihen että luonne yksinkertaisesti on jäykempi eikä mitkään grillibileiden järjestäminen todellakaan sovi sinun luonteeseen.
Toisin sanottuna kerroit juuri sen mitä ajoin takaa: toiset ihmiset tekevät mitä huvittaa jos se on "maan tapa" ja ne muut erilaiset joutuvat taipumaan siihen tai sitten he ovat "potero-ihmisiä".
Enkä nyt puhunut kavereista tai ystävistä koska sellaisia riittää ja he ymmärtävät oman luonteeni mutta vastakkaisen sukupuolen kanssa on hieman eri juttu.
Vähitellen kuule iän myötä on tajunnut ettei itseä voi muuttaa myymättä itseään ja toisaalta miten pieni periferia maa tämä on jossa ihmiset ovat tapojensa orjia joihin sitten niiden jotka niitä eivät noudata (esimerkiksi juuri baarikäyttäytyminen) täytyy sopeutua.
Harvoin varmaan terassilta löytää täysin bilettämätöntä tapausta, tosin eihän yksi terassiolut tai siideri vielä mitään ihmisestä kerro, eihän kaikki jatkuvasti biletä.
Kuinka olisi vaikka kahvila? Nyt kesälläkin kun voi kahvitella ulkosalla kadun vilinää katsellen.
Ei luonteesta tarvii luopua, vaan jos on pakkomiellettä liikaa niin miettii miksi. Ja onhan paljon kivempaa ottaa vähän rennommin kuin kiristää liikaa. Ja jos hyväksyisi edes toisia, esim. naisia..
Saahan sitä ole tarkka ja vähän perfektionisti mutta jos on liikaa se voi ahdistaa toisia.
Eipä sitä itselle liian ankara tarvitse olla. Varmasti muutkin kiinnostuvat sinusta.
ja joskus olen sieltä yrittänytkin iskeä. Kuten huomaat yritykseksi on jäänyt.
Kuitenkin jotenkin suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu tuo iskeminen kahviloissa. Jokainen on keskittynyt siihen omaan kahvikupposeen tai seuraan mitä kulloinkin sattuu olemaan.
Itseasiassa olisi ihanteellista tavata joku nainen juuri kahvilassa mutta ongelmaksi taitaa tulla tuo jäykkyyteni noissa asioissa. Olen aivan liian asiallinen. Varmasti nainen kokisi minut jopa hyväksi puhekumppaniksi muttei seurustelukumppaniksi ja niissä on eroa.
Toki upea ulkonäkö jota en satu omistamaan auttaisi asiaa.
No, ehkä seuraavassa elämässä.
Olen muuten muuttanut itseäni sosiaalisempaan ja rennompaankin suuntaan sekä muutenkin muuttanut tyyliäni. Ei ole tuottanut tuloksia joten vaikea on enää uskoa noihin muutoksiin. Sen takia olen ollut epäileväinen tässä ketjussa. Varsinkin omaa luonnetta ja pärstäkerrointa on todella vaikea muuttaa jopa kun omaisi varsin erinomaisen huumorintajun ja hymyn.
En mä tajua mitä suuttumista siinä on jos käy olusella tai vaikka limulla kamujensa kanssa? Ei mun ystäväni pakota ketään juomaan eivätkä he pakota mua mukaansa, mutta minun elämä on opettanut, että on ihan turhaa ja itseään kuluttavaa olla ehdoton. Mä ole bongannut montakin kuskia noilta tapaamisilta ja ihan tavallisia silloin tällöin baareissa käyviä. Ei kaikki ihmiset ole ehdottomia vaikka itse olet. Monet voi käydä joskus bailaamassa, myös sporttiset ja treenaavat. Ei silloin, jos ovat huippu-urheiljoita joiden rytmi menee sekaisin siitä, mutta muut ahkerastikin treenaavat käyvät silloin tällöin olusella tai jopa viettävät ihan baari-illan. Yritin sanoa sitä, että kannattaa mennä mukaan rientoihin, sellaisiin mitkä vetovat sinuun ja joskus sinnekin, mikä ei vetoa. Eikä edes sen vuoksi, että löytäis sen rakastetun vaan siksi, ettei se pipo alkais kiristään liikaa ja ehdottomuudesta tulisi se pyhä lehmä millä ratsastetaan (niin kuin taas näyttää olevan).
on aina se raja mitä voi muuttaa ja mitä ei.
En ole siis ap. mutta moni nainen varmaan ajattelee että olen perfektionisti ja jäykkyyteni varmasti vaikuttaa millainen mielipide minusta muodostuu.
Sitä on vain lähes mahdoton muuttaa tai sitten pitäisi koko heppu "ohjelmoida" uudelleen.
Kuitenkin sen toisenkin ihmisen tulisi pystyä hyväksymään että kaikki ihmiset eivät ole luontaisen rentoja ylipäätään eivätkä varsinkaan ekoilla tapaamiskerroilla.
yrittää sitä kahvilassa lähestymistä. Vaikka Suomessa se on erikoisempaa, miksi sen pitäisi sua rajoittaa? Selvin päin lähestyminen tekee kuitenkin naiseen vaikutuksen, usko pois. Se antaa rohkean vaikutelman. Onnea matkaan!
--> ettei se pipo alkais kiristään liikaa ja ehdottomuudesta tulisi se pyhä lehmä millä ratsastetaan (niin kuin taas näyttää olevan).
Niin just. Ja sitten ruikutetaan täällä naisettomuutta ja väitetään, että ollaan selviytyjiä. Mutta ei voi millään joustaa yhtään mistään.... kuka muuten tuollaista vänkääjää edes jaksaisi katsella?
minun pitää mennä johonkin mukaan sen takia ettei minun pipoa ala kiristämään?
:D
Musta vaikuttaa että sinun pipoa kiristää se jos joku ei vaivaudu menemään jonnekin jonne ei halua siis ei olisi ehdoton ja vielä kaiken lisäksi jonnekin jonne koko tarkoitus oli mennä etsimään sitä seuraa kun muuten siellä ei viihdy!
Mitä järjen juoksua. Laitanpa tuon ihan ylös:
Minun täytyy mennä siis baariin jossa en viihdy jotta löytäisin seuraa vaikka selvänä ja sinne on hyvä mennä vaikken koskaan löytäisi seuraa jottei pipo kiristä liikaa ja oppisin sen että siellä käy tavallisia ihmisiä jotka viihtyvät paremmin baarissa kuin minä.
Kiitos, pelastit päiväni. XD
Nyt puhutaan jo eri asioista.
luovuttajat ja laumassa ympäriinsä juoksevat ovat myös uskomattoman rasittavaa seuraa.
On tullut selväksi että naista saadakseen suomessa siis teidän mukaan pitää lopeta olemasta "vänkääjä" ja mennä baariin vaikka vain katselemaan muita ihmisiä vaikkei seuraa löytäisi ja sitten hyväksyä elämäänsä joku ylipainoinen elämässä luovuttaja.
Taidanpa siirtyä paremmille metsästysmaille jo ihan tämän ketjun vuoksi.
Minä en ole osallistunut epäasiallisuuksiin tietääkseni keskustelussa. Mutta miksi nyt puhutaan kahdesta ääripäästä?
paljon.
Tervemenoa!
En yhtään ihmettele sinkkuuttasi. Muu oli ihme. :)
baareissa vaan yleensä ulkopuoliselta, tylsistyneeltä yms.
Ehkä se toisille on vittuuntuneisuutta mutten jaksa esittää kuten jotkut pystyvät iloista heppua ympäristöissä joissa se ei kiinnosta.
Eri asia tietysti jos seura on erinomaista mutta juuri sen puutteen takia usein se ei oikein iske.
Kiitos kommentistasi sinkkuna-olosta. Olen oikeastaan tullut ihan samaan tulokseen. Älä kuvittele etten nauttisi sinkkuna olosta koska kaikissa asioissa on puolensa. Ainakaan en väkisin yritä esittää jotain mitä olen tai miellyttää toisia väkisin vaikkapa baarissa keikkumalla.