Mulla on ns. "ollut juttua" erään miehen kanssa pian 5kuukauden ajan. Tutuistuimme ja hyvin nopeasti aloimme viettää öitä toistemme luona. Olemme nukkuneet menneinä kuukausina huomattavasti useammin samassa sängyssä kuin eri sängyissä ja olemme muutenkin viettäneet aikaa paljon yhdessä. Olen todella rakastumassa tähän ihmiseen ja haluaisin seurustella hänen kanssaan. Mutta hän ei ole siihen valmis. Sanoo välittävänsä musta oikeasti, eikä hänen haluttomuutensa seurusteluun johdu mitenkään musta. Viimeisenä kahtena viikkona olemme tosin nähneet vain kerran, silloinkin oikeastaan vain nukuimme yhdessä ja siinä se. Se ettemme ole nähneet johtuu lähinnä hänestä. Hänellä on ollut kiireitä ja ymmärrän sen. Mutta sitten kun hänellä olisi aikaa olla mun kanssa, hän tapaa vaan kavereita tai vastaavaa. Ja silti väittää ikävöivänsä mua ja haluaisi muka tavata. Hänellä olisi aikaa nähdä minut yleensä vasta myöhään illalla, silloin kun pitäisi mennä jo nukkumaan. Ja mä en tahdo nähdä silloin koska sitten se on vaan tosiaan sitä että nukutaan vaan samassa sängyssä ja aamulla molemmat lähtee töihin. Ja sitten se onkin mun vika kun en halua nähdä. Olemme riidelleet asiasta viimeiset pari viikkoa ja mä en yksinkertaisesti jaksa saada siipeeni enää näissä asioissa. Mitä siis tehdä? Kuinka kauan ylipäänsä mun pitäisi odottaa että haluaako hän seurustella kanssani. Hän kun on sanonut ettei se olisi mahdoton ajatus tulevaisuudessa. Tästä kaikesta vaan tulee sellainen olo ettei hän oikeasti välitä, jos hänellä olisi todella ikävä niin ehdottaisi kyllä näkemistä eikä vaan menisi kavereiden kanssa kaljalle. Onko väärin tuntea näin?
Odotanko turhaan
-Helmi-
81795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luepa tuo sinun tekstisi,niin huomaat itsekin jo vastanneesi kysymykseesi.Mies pitää sinua "satamana". Kunhan parempi osuu kohdalle,ei sinun luo tulla edes yöksi.Unohda mokoma casanova.Olet ansainnut miehen,joka arvostaa sinua naisena ja haluaa myös päivänvalossa olla kanssasi ja aikaakin löytyy.Tsemppiä:)
Voi kunpa tietäisin tuohon ratkaisun. Olen nimittäin itse samankaltaisessa tilanteessa.
Se tieto on koko ajan jossain takaraivossani, että en ole miehelle erityisen tärkeä, ja että järkevintä olisi lopettaa homma siinä vaiheessa, kun itsetunto ei ole vielä täysin menetetty. Ihan pirun vaikeaa vaan, kun itse on niin kovin ihastunut. Tässä tilanteessa on niin inhottavaa olla, kun tietää koko ajan tekevänsä hallaa itselleen jatkamalla suhdetta, mutta samalla ei pysty lopettamaan. Olen pahemman kerran koukussa.
Pahinta on myöntää, että ehkä oikeasti tiedän tuohon ratkaisun. Luulen, että sinäkin tiedät sen.
samanlaisessa tilanteessa 10 vuotta sitten jätkän "seinää vasten" ja kysyin suoraan ajatteleeko hän viettävänsä aikaa minun kanssa vielä eläkkeelläkin?
No lopputulos oli että ei mutta arvasin sen. Kun ko.suhde loppui(kesti 4kk)niin huomasin kuinka paljon parempi olo minulla oli. Ensimmäiset pari viikkoa kärvistelin mutta sitten helpotti. Voimia sinulle!
mulla on sama tilanne. Tein vahingossa tuonne oman keskustelunkin. Ei meillä hyvin mene... Mulla nyt toistaiseksi mies soittelee ja tykkää olla kanssani, mutta en voi saada pois mielestäni sitä, että hän ei halunnut ensin..
mies vaan kaipaa läheisyyttä ja seuraa. Valitettavasti kuulostaa vähän siltä, että ei ole täysin kiinnostunut. Mietipä itsekin...jos olisit kiinnostunut ihmisestä aidosti, etkö haluaisi viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa? Siis myös päivisin käymällä yhdessä eri paikoissa jne. Taidat itsekin tietää vastauksen....laita mies selkä seinää vasten ja kysy suoraan vielä.
Voithan kokeilla, että et ole miehen kanssa missään tekemisissä muutamaan viikkoon, siinä ainakin näkee vähän ikävöikö hän sinua. Jo ei asia muutu niin heivaa mies mäkeen, ansaitset miehen joka haluaa viettää aikaa kanssasi muutoinkin kuin vain yöaikaan.
Mies on kyllä käytöksellään jo ilmaissut kiinnostuksensa tason: "Hänellä olisi aikaa nähdä minut yleensä vasta myöhään illalla, silloin kun pitäisi mennä jo nukkumaan." Jos tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus niin ei hyvää lupaa.
Ei niitä pelkkiä puheita kannata uskoa vaan seuraa johtaako puheet käytännön toimiin. Pelimiehille on helppoa hokea välittävänsä toisesta ja ikävöivänsä ja vieläpä heitellä melkein lupauksia seurustelusta joskus tulevaisuudessa, mutta mietipä ihan rehellisesti kuinka paljon ne puheet näkyvät miehen käytännön toimissa.
Kaikkein paras on vain antaa olla. Eihän semmonen oo kivaa, et toinen ottaa yhteyttä vain silloin kun hänelle sopii ja muuten tuskin edes muistaa sua kun sinä joudut miettimään päivästä toiseen et missä nytten oikein mennään. Säästä hermojasi ja anna itsellesi tilaisuus löytää oikea onni. Minä ainakin päätin näin tehdä. Kyllähän se kipeää tekee ja masentaa, mut pää pystyyn vaan ja katse eteenpäin. Paras kun et ota mieheen yhteyttä lainkaan ja jos/kun hän ottaa älä vastaa tai kerro että et halua jatkaa suhdetta enää.
Toisaalta jos haluat miehen välttämättä itsellesi kokeile käänteis taktiikkaa. Älä ikinä suostu tapaamaan miestä, kun hän ottaa yhteyttä. Odota 2-7pv ja tee itse aloite. Jos se ei miehelle sovi nii sano iloisella äänellä et paremmalla ajalla sitten. Seuraavan kerran taas jos mies vielä haluaa tavata, keksi joku meno. Sitten ota vähän ajan päästä taas ite yhteyttä. Kun mies tajuaa ettet olekkaan hänen tavoitettavissa silloin kun hän haluaa ni alkaa kyllä suostumaan sinun ehtoihin jos kanssasi vaan haluaa olla. Vaarana on tietty se, että mies ei yksinkertaisesti suostu menemään sinun ehdoilla ja lähtee kälppimään...
Ota pallo itsellesi äläkä mene mukaan miehen pyöritykseen. tsemppii
Ei kannata olla liian varma nakki. tee juuri kuten edellinen neuvoi, se on varmin tapa saada asia selväksi. Sanot kuitenkin lisäksi aivan asiallisesti, että haluaisit kuitenkin nähdä. Tämä siksi, ettei käy niin, että hän luulee, että et ole ollenkaan enää kiinnostunut. Mutta kylmällä päällä vaan ja neutraalisti ja asiallisesti esiintyen:).