palkkoihin:
Vuonna 2002 Suomen palkat olivat seuraavanlaisia suhteessa muiden maiden palkkoihin:
Palkat ovat ostovoimakorjattuja, eli kunkin maan hintataso on otettu huomioon, kun on määritetty lopullista lukemaa. Suluissa oleva hinta on palkkataso (euroissa) sellaisenaan ilman ostovoimakorjausta:
Ylin kolmannes:
1. Luxemburg: 37 230 (38 100)
2. Iso-Britannia: 33 560 (38 540)
3. Saksa: 33 460 (34 620)
4. Alankomaat: 33 030 (33 680)
5. Itävalta: 32 510 (32 430)
6. Tanska: 32 410 (41 740)
7. Belgia: 30 650 (30 690)
8. Ranska: 29 040 (29 140)
Keskitaso:
9. Irlanti: 27 920 (32 190)
10. Italia: 27 480 (25 810)
11. Suomi: 26 110 (30 970)
12. Ruotsi: 25 620 (32 060)
13. Espanja: 24 710 (21 060)
14. Kypros: 24 350 (22 320)
15. Kreikka: 22 470 (18 750)
16. Portugali: 17 770 (13 610)
Alin kolmannes:
17. Slovenia: 16 420 (11 280)
18. Tšekki: 13 950 (7 210)
19. Slovakia: 13 130 (5 710)
20. Puola: 11 950 (7 070)
21. Unkari: 11 020 (5 910)
22. Viro: 9 420 (4 930)
23. Liettua: 8 320 (4 100)
24. Latvia: 7 170 (3 620)
Lähde: http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_06_05_eu_tuloerot.html
Pohjois-Euroopan maista vain ruotsalaisilla on heikompi palkan ostovoima kuin suomalaisilla. Olemme siis oman ryhmämme häntäpäässä. Etelä-Euroopan maat ovat selkeästi omanlaisiansa yhteiskuntia, niihin Suomea ei pidä verrata. Ruotsissa tilanne on hyvin korkean verotuksen takia sellainen, että julkiset palvelut ovat noin 25% kattavampia kuin Suomessa ja niinpä Ruotsin kulutustaso on asukasta kohti Euroopan korkein. Suomella sen sijaan kulutustasokin on keskitasoa Belgian, Ranskan ja Hollannin kanssa.
Seuraavassa kulutustasot:
Tanska: 132
Ruotsi: 124
Itävalta: 110
Saksa: 108
Belgia: 102
Suomi: 100
Ranska: 100
Hollanti: 98
Irlanti: 96
Italia: 91
Espanja: 66
Kreikka: 55
Portugali: 53
Viro: 17
Venäjä: 6
Ukraina: 3
On olemassa vielä yksi elintason mittari, eli AIC:
"Actual Individual Consumption" on uusi mittari, jota pidetään parhaana todellisen elintason mittaajana. AIC kertoo kuinka paljon yksilöt ja valtio kuluttavat rahaa kansalaisten hyvinvointiin. Sellaiset kustannukset, kuten tienpito ja puolustusmenot, eivät kuulu AIC:n piiriin. AIC ottaa myös hintatason huomioon.
Ensimmäinen tilasto on OECD maista tehty tilasto, jossa on noin yhdeksän perättäisen vuoden AIC-lukemat. OECD:n keskitaso on 100.
Vuonna 1997 lukemat olivat seuraavanlaisia:
Norja: 108
Suomi: 88
Ruotsi: 104
Italia: 101
Espanja 82
Puola: 45
Saksa: 108
USA: 141
Japani: 97
Vuoden 2006 lukemat:
Norja: 117
Suomi: 94
Ruotsi: 105
Italia: 94
Espanja: 89
Puola: 51
Saksa: 98
USA: 147
Japani: 88
Uusi menetelmä herätti kohua siksi, että se näytti todellisen elintasoeron Euroopan ja USA:n välillä. Suomessa ei ole juurikaan puhuttu siitä, että olemme juuri ja juuri vauraampia kuin espanjalaiset ja japanilaiset. Skandinaavit huitelevat kaukana edellä.
Seuraava tilasto kertoo laajemmin tilanteen:
France and Monaco 113.00
Netherlands 117.00
Germany 112.00
Italy 100.00
United Kingdom 134.00
Ireland 114.00
Denmark 112.00
Greece 103.00
Portugal 82.00
Spain 100.00
Belgium 111.00
Luxembourg 146.00
Iceland 132.00
Norway 130.00
Sweden 112.00
Finland 103.00
Austria 115.00
Switzerland 118.00
Malta 77.00
Turkey 45.00
Estonia 64.00
Latvia 61.00
Lithuania 66.00
Poland 57.00
Czech Republic 71.00
Slovakia 64.00
Hungary 61.00
Lähde: http://www.dst.dk/homeuk/Statistics/focus_on/focus_on_show.aspx?sci=1277
Eli Suomi siis on Länsi-Euroopan maiden häntäpäässä. Taaksemme jäävät vain Espanja, Portugali ja Kreikka. Italia on samalla tasolla Suomen kanssa. Niin kuin jo totesin, Pohjois-Euroopan maista olemme se heikoin. Uskon, että syy on geeneissämme ja ugrilaisen pihissä ja nipottavassa kansanluonteessamme. Maksamme toisillemme heikosti ja pidämme tavaroilla suhteettoman korkeita hintoja. Samoin valtiomme on pihi. Antaa vähän, mutta ottaa paljon. Lisäksi olemme ujoja ja monesti masennukseen ja passiivisuuteen taipuvaisia. Se ei edista tuotteiden myyntiä ja hyvin hinnan saamista. Bruttokansantuottemme on kuitenkin maailman kahdeksanneksi korkein, koska olemme tunnollisia ja teemme isoille herroille ilolla työtä. Työstä saatavalla korvauksella, eli palkalla ei ole niin väliä. Kunhan saa raataa niska limassa. Geneettisesti virolaiset ja latvialaiset ovat lähimpiä sukulaisimme Euroopassa. No he ovat oman ryhmänsä, eli Itä-Euroopan maiden häntäpäässä kaikissa tilastoissa. Sellaista se on näiden ugrilaisten geenien kanssa.
Vuonna 2002 Suomen palkat olivat seuraavanlaisia suhteessa muiden maiden palkkoihin:
Palkat ovat ostovoimakorjattuja, eli kunkin maan hintataso on otettu huomioon, kun on määritetty lopullista lukemaa. Suluissa oleva hinta on palkkataso (euroissa) sellaisenaan ilman ostovoimakorjausta:
Ylin kolmannes:
1. Luxemburg: 37 230 (38 100)
2. Iso-Britannia: 33 560 (38 540)
3. Saksa: 33 460 (34 620)
4. Alankomaat: 33 030 (33 680)
5. Itävalta: 32 510 (32 430)
6. Tanska: 32 410 (41 740)
7. Belgia: 30 650 (30 690)
8. Ranska: 29 040 (29 140)
Keskitaso:
9. Irlanti: 27 920 (32 190)
10. Italia: 27 480 (25 810)
11. Suomi: 26 110 (30 970)
12. Ruotsi: 25 620 (32 060)
13. Espanja: 24 710 (21 060)
14. Kypros: 24 350 (22 320)
15. Kreikka: 22 470 (18 750)
16. Portugali: 17 770 (13 610)
Alin kolmannes:
17. Slovenia: 16 420 (11 280)
18. Tšekki: 13 950 (7 210)
19. Slovakia: 13 130 (5 710)
20. Puola: 11 950 (7 070)
21. Unkari: 11 020 (5 910)
22. Viro: 9 420 (4 930)
23. Liettua: 8 320 (4 100)
24. Latvia: 7 170 (3 620)
Lähde: http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_06_05_eu_tuloerot.html
Pohjois-Euroopan maista vain ruotsalaisilla on heikompi palkan ostovoima kuin suomalaisilla. Olemme siis oman ryhmämme häntäpäässä. Etelä-Euroopan maat ovat selkeästi omanlaisiansa yhteiskuntia, niihin Suomea ei pidä verrata. Ruotsissa tilanne on hyvin korkean verotuksen takia sellainen, että julkiset palvelut ovat noin 25% kattavampia kuin Suomessa ja niinpä Ruotsin kulutustaso on asukasta kohti Euroopan korkein. Suomella sen sijaan kulutustasokin on keskitasoa Belgian, Ranskan ja Hollannin kanssa.
Seuraavassa kulutustasot:
Tanska: 132
Ruotsi: 124
Itävalta: 110
Saksa: 108
Belgia: 102
Suomi: 100
Ranska: 100
Hollanti: 98
Irlanti: 96
Italia: 91
Espanja: 66
Kreikka: 55
Portugali: 53
Viro: 17
Venäjä: 6
Ukraina: 3
On olemassa vielä yksi elintason mittari, eli AIC:
"Actual Individual Consumption" on uusi mittari, jota pidetään parhaana todellisen elintason mittaajana. AIC kertoo kuinka paljon yksilöt ja valtio kuluttavat rahaa kansalaisten hyvinvointiin. Sellaiset kustannukset, kuten tienpito ja puolustusmenot, eivät kuulu AIC:n piiriin. AIC ottaa myös hintatason huomioon.
Ensimmäinen tilasto on OECD maista tehty tilasto, jossa on noin yhdeksän perättäisen vuoden AIC-lukemat. OECD:n keskitaso on 100.
Vuonna 1997 lukemat olivat seuraavanlaisia:
Norja: 108
Suomi: 88
Ruotsi: 104
Italia: 101
Espanja 82
Puola: 45
Saksa: 108
USA: 141
Japani: 97
Vuoden 2006 lukemat:
Norja: 117
Suomi: 94
Ruotsi: 105
Italia: 94
Espanja: 89
Puola: 51
Saksa: 98
USA: 147
Japani: 88
Uusi menetelmä herätti kohua siksi, että se näytti todellisen elintasoeron Euroopan ja USA:n välillä. Suomessa ei ole juurikaan puhuttu siitä, että olemme juuri ja juuri vauraampia kuin espanjalaiset ja japanilaiset. Skandinaavit huitelevat kaukana edellä.
Seuraava tilasto kertoo laajemmin tilanteen:
France and Monaco 113.00
Netherlands 117.00
Germany 112.00
Italy 100.00
United Kingdom 134.00
Ireland 114.00
Denmark 112.00
Greece 103.00
Portugal 82.00
Spain 100.00
Belgium 111.00
Luxembourg 146.00
Iceland 132.00
Norway 130.00
Sweden 112.00
Finland 103.00
Austria 115.00
Switzerland 118.00
Malta 77.00
Turkey 45.00
Estonia 64.00
Latvia 61.00
Lithuania 66.00
Poland 57.00
Czech Republic 71.00
Slovakia 64.00
Hungary 61.00
Lähde: http://www.dst.dk/homeuk/Statistics/focus_on/focus_on_show.aspx?sci=1277
Eli Suomi siis on Länsi-Euroopan maiden häntäpäässä. Taaksemme jäävät vain Espanja, Portugali ja Kreikka. Italia on samalla tasolla Suomen kanssa. Niin kuin jo totesin, Pohjois-Euroopan maista olemme se heikoin. Uskon, että syy on geeneissämme ja ugrilaisen pihissä ja nipottavassa kansanluonteessamme. Maksamme toisillemme heikosti ja pidämme tavaroilla suhteettoman korkeita hintoja. Samoin valtiomme on pihi. Antaa vähän, mutta ottaa paljon. Lisäksi olemme ujoja ja monesti masennukseen ja passiivisuuteen taipuvaisia. Se ei edista tuotteiden myyntiä ja hyvin hinnan saamista. Bruttokansantuottemme on kuitenkin maailman kahdeksanneksi korkein, koska olemme tunnollisia ja teemme isoille herroille ilolla työtä. Työstä saatavalla korvauksella, eli palkalla ei ole niin väliä. Kunhan saa raataa niska limassa. Geneettisesti virolaiset ja latvialaiset ovat lähimpiä sukulaisimme Euroopassa. No he ovat oman ryhmänsä, eli Itä-Euroopan maiden häntäpäässä kaikissa tilastoissa. Sellaista se on näiden ugrilaisten geenien kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
EU:ssa. Korjauksena tämä.
"Uskon, että syy on geeneissämme ja ugrilaisen pihissä ja nipottavassa kansanluonteessamme."
Tai olisiko syynä muutamat sodat, sotakorvaukset ja maasta pitkään puuttunut pääoma? Suomi on ollut pitkään köyhä maa ja elintasoero Ruotsiin on vielä 60-, 70-ja 80-luvullakin ollut huomattavan suuri, mikä on nykyisin kuroutunut ainakin lähes umpeen. Eihän tuossa AIC-luvussa ero esim. Saksaan, jota jostain syystä nettikeskusteluissa aina hehkutetaan palkansaajan ihmemaana, ollut kuin neljä pistettä. Minusta Suomi sijoittuu näissä vertailuissa varsin hyvin varsinkin kun historia ja muutaman kymmenen vuoden takainen tilanne otetaan huomioon.
Suomen elintasoero oli Ruotsiin noin neljännes. Eli Suomen bruttokansantuote oli 75% Ruotsin tasosta. Ruotsi oli tuolloin maailman rikkain maa ja Suomi oli normaalilla Länsi-Eurooppalaisella tasolla.