Hei!
Opiskelujen ja armeijan vuoksi joudumme kultani kanssa eroon toisistamme, välimatkaa tulee vajaa 500km.
Eroa kestäisi noin 1,5vuotta, jonka jälkeen mies muuttaisi minun luokseni.
Olemme seurustelleet vajaat kaksi vuotta, keskustelleet tästä asiasta ja vakavalla pohjalla mennään.
Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne kaukosuhteista, omista kokemuksista, jne sekä kuulla, onko meillä toivoa mielestänne. Olemme molemmat nuoria, joten elämä vielä edessä. :)
Opiskelujen ja armeijan vuoksi joudumme kultani kanssa eroon toisistamme, välimatkaa tulee vajaa 500km.
Eroa kestäisi noin 1,5vuotta, jonka jälkeen mies muuttaisi minun luokseni.
Olemme seurustelleet vajaat kaksi vuotta, keskustelleet tästä asiasta ja vakavalla pohjalla mennään.
Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne kaukosuhteista, omista kokemuksista, jne sekä kuulla, onko meillä toivoa mielestänne. Olemme molemmat nuoria, joten elämä vielä edessä. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse aloin aikanaan seurustelemaan tytön kanssa jotain puoli vuotta ennen ku menin armeijaan ja hyvin se siinä toimi. Totta kai se vaatii paljon töitä kummaltakin että se oikeasti toimii eikä vaan nimellisesti seurustella. Ja meillä kävi viel niin et muija meni kans inttiin, eri joukko-osastoon ja meille tuli kans 1,5 vuotta ettei juurikaan nähty. Ja varsinki sillo ku olin reilut puol vuotta ollu palvelukses ja muija oli samal hetkel toises joukko-osastos ni meni paljon lomia päällekkäin. Sen jälkee niit ongelmii sit alko tulee parin vuoden päästä ja erottiinki. Oikeestaa sen takia et nainen muuttuu suunnillee mieheks intin enkä mä ala sellast kattoo.
Nykyään elän kaukosuhteessa ja välimatkaa on sellanen reilut 200km ja nähdää 1-3 viikon välein. Pitää myöntää, et joskus se on tosi rankkaa ja vaatii erittäin paljon luottamusta ja työtä molemmilta. Varsinki nämä kaikki muijan ratkiriemukkaat opiskelijabileet on sellasia et joskus saa vähän ajatukset vauhdikkaaks mut ihan normaalia se on. Kannattaa ainakin yrittää!