Hei vain! Olen itse erittäin tyytyväinen siihen ettei minulla ole kumppania. Elämäni on mukavaa ja tyydyttävää yksin. On harrastuksia, kavereita ja työ. Nämä seikat riittävät minulle.
Joku täällä palstalla haukkuu, että sinkkuihmiset hyppäävät sängystä toiseen jne, mutta ainakaan minun kohdallani(ja tuskin monenkaan muunkaan) asia ei pidä paikkaansa. Kas jokaisella kun on kädet olemassa;)
Parisuhteissa ovat toki ne hyvät mutta myös huonot puolensa. Jokainen ymmärtää, mitä tarkoitan.
Joku täällä palstalla haukkuu, että sinkkuihmiset hyppäävät sängystä toiseen jne, mutta ainakaan minun kohdallani(ja tuskin monenkaan muunkaan) asia ei pidä paikkaansa. Kas jokaisella kun on kädet olemassa;)
Parisuhteissa ovat toki ne hyvät mutta myös huonot puolensa. Jokainen ymmärtää, mitä tarkoitan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
joillekin vähemmän.
Osa haluaisi edes kerran elämässään läheisyyttä, hellyyttä, hyväksyntää, rakkautta ja sitä seksiäkin.
Osalla siihen on tarve jatkuvasti.
Olen itse ollut sinkkuna jo pidemmän aikaa ja sitä on niin itsenäinen että sitä viihtyy mutta ymmärrän kyllä jos sinkkuudesta tulee jollekulle pakkopullaa koska kyllä sitä tulee mieleen että jos sittenkin tapaisi jonkun erikoisen tapauksen joka kiinnostuisi sinusta ja voisitte jakaa kokemuksia. Mutta eihän sellaista tapahdu kuin harvoille ja lopulta monet parisuhteet ovat joko seksuaalista piirileikkiä tai väkisin yrittämistä.
monet parisuhteessakin elävät tuntevat läheisyyden, hellyyden, hyväksynnän, rakkauden ja seksin puutetta. Moni parisuhteessakin oleva tuntee olevansa yksinäinen. Että laskepa tämä mukaan, sitten kun se alkuhurma on ohi
ole kokenut sitä KOSKAAN.
Se on hieman eri juttu kuules...
on vakavasti otettava vaihtoehto.
Elämä on silloin tasaisempaa kuin parisuhteessa. Toki parisuhteessa on huippuhetkensä mutta kyllä siinä monesti niitä kuoppiakin riittää.
Jos ei aio hankkia lapsia, niin tarvitaanko sitä perinteistä parisuhdetta yhdessä asumisineen oikeastaan mihinkään.
voi kyllästyä.
Elämään tulisi kuulua noita kuoppia ja mäkiä. Eikö se ole juuri sitä elämää?
Pitääkö mielestäsi parisuhteella olla tarkoitus? Siis yhdessä asumista ainoastaan lasten vuoksi?
Itse sinkkuna olen jo totaalisen kyllästynyt tähän tasapaksuun pyöritykseen, ja kaipaan jo niitä kuoppia...
löytyy monesta muustakin paikasta.
Pitääkö elämään kuulua mitään asiaa ylhäältä tai toisaalta annettuna?
Elää voi monella tavalla. Eikö melkein mikä tahansa käy, jos itse viihtyy, eikä aiheuta mitään suurempia vahinkoja muille. Jotkut eivät pidä parisuhdedramatiikasta ja viihtyvät parhaiten itsekseen.
Jos olet nainen, niin saanet parisuhteen kädenkäänteessä. Suurin ongelma lienee päätös siitä, kenetkä miehen ottaa.. :)
Ärsyttää vaan suunnattomasti kun joka puolelta tulee tyrkytystä suhteeseen..Oletko vieläkin sinkku jne..Pitää aina vaan sanoa jotain nasevaa..Kaikki ei vaan ymmärrä:)
minulle sitten nyt heti, kiitos! :)
Oletko todella sitä mieltä, että nainen saa parisuhteen käden käänteessä?
Tarkoitin naisen ja miehen välistä parisuhdetta, joten onhan hiukan erikoista, ellei parisuhteeseen päätyisi myös mies.... käden käänteessä.
Tässä on nyt jotain ristiriitaista...
No, minulle ei kelpaa kuka tahansa, joten käden käänteessä ei kumppania löydy.
Sinkkuudessa ei ole mitään vikaa, jos on tyytyväinen yksinoloon. Minäkin olen ollut tyytyväinen, mutta vähitellen alkaa kaivata kumppania. Se on mielestäni täysin luonnollista.
Aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä vietiin... :)
sitten on joka päätyy siihen parisuhteeseen sen naisen kanssa...
edellytän keskustelukykyä ja -halua, ihmisten kanssa toimeen tulemista, peruspositiivisuutta.
Sopiva ikä, hymy ja AITO kiinnostus toista ihmistä kohtaan ovat asioita, jotka valitettavasti vain niin harvoin sattuvat yhteen. Siinäpä se.
Tässä iässä (40), kun ihmisen tapaa ensimmäistä kertaa, ei mielenkiintoa herätä ulkoiset seikat. Ei kiinnosta henkilön hiusten väri, ei koko... Se kiinnostaa, mitä tuo henkilö ajattelee, mitä mieltä hän on asioista. Se määrittelee sen, onko henkilö kiinnostava.
Enpä usko, että kukaan haluaa elää parisuhteessa älykääpiön, sovinistin, 'blondin' tyhjäpäisen ulkokuoren palvojan kanssa.
En minä ainakaan. (Blondilla en tarkoittanut hiusten väriä.)
Jos odotit luetteloa ulkonäkövaatimuksista, saat sen varmaankin pian näiltä palstalla pyöriviltä teineiltä.
Niin, tässä tilitin ainoastaan omia 'vaatimuksiani'. En voi tietää, mitä muut kumppaniltaan odottavat.
sanoi mäyräkoira kun ....
Tietysti sillä hetkellä kun nainen saa parisuhteen niin yleensä joku mies saa myös. Roolit vaan ovat vähän erilaiset. Kyllä säkin voit myöntää että mies joutuu näkemään paljon enemmän vaivaa. Naiselle oikeastaan riittää normaalioleminen, harjatut hiukset ja siistit vaatteet. Miehen niitä voltteja pitää heitellä. Kilvoitella keskenään, erottua massasta sopivasti myönteisellä tavalla, olla parempi kuin muut miehet. Vaatii siis mieheltä aikamoista panostusta saada parisuhde.
Eihän naisellekaan välttämättä helppoa ole saada parisuhdetta. Olo saattaa olla vähänkuin salaisesti harvinaista dieettiä noudattavalla. Istuu pöydän päässä, tarjotaan vaikka mitä herkkua mutta ei kelpaa. Illan lopuksi toteaa että hitto kun on vaikea saada ruokaa. Muut raapivat päätään, mitä ihmettä..
Vain sitä voi saada mitä on. Jos yrittää Suomessa noudattaa Okinawan ruokavaliota, voi olla ettei onnistu niin helposti.. ;)
tulee nyt vähän totuuksia!
Luin tuon kommenttisi useita kertoja, enkä voi nyt muuta kuin nauraa. :)
Väitit miehen näkevän kovasti vaivaa parisuhteen saamiseksi, ja naiselle riittävän normaalin olemisen, siistit vaatteet ja harjatut hiukset!
Oho.
Kunpa tietäisit millaisia 'voltteja' nainen heittelee saman asian vuoksi. :)
Minäpä kerron, miten nainen hakee parisuhdetta.
Oletetaan siis, että nainen aikoo lähteä lauantaina etsimään 'potentiaalista parisuhdemateriaalia'.
Se lähtee tästä...
Jo maanantaina nainen alkaa miettiä, mitä vaatetta aikoo laittaa päälleen. Kengät, housut, hame, pusero, laukku, korut... ja tämä mietintä jatkuu tuohon lauantaihin saakka. Koko viikko sitten hikoillaan noiden ulkonäköasioiden parissa.
Käydään vaateostoksilla, sovitetaan, sovitetaan, yhdistellään, sovitetaan, siirrytään toiseen vaateliikkeeseen, sovitetaan...
Lauantaina nainen yrittää syödä mahdollisimman kevyesti ja juoda vain vähän, ettei tarvitse sitten koko ajan mennä pissalle, kun nuo vaatteetkin rypistyy ja ovat niin hankalat pukeakin...
Kun alkaa olla aika valmistautua, käyttää nainen suihkuun aikaa noin tunnin. Sen jälkeen on vuorossa hiusten föönaaminen ja muotoilu. Noin puoli tuntia. Huolellinen meikkaus sitten taas vie aikaa tunnin verran, johon sisältyy pari kertaa naamanpesua, koska silmien rajaus lipsahtaa ohimolle tms.
Sitten onkin jo vuorossa pukeutuminen. Parissa minuutissa nainen on vääntänyt päälleen jos jonkinmoiset luomukset. Sen jälkeen nainen vaihtaa vaatteensa noin kymmenen kertaa, koska jostain syystä jokin vyö ei sovi housujen kanssa yhteen, tai laukku on väärän kokoinen ja väärän värinen...
Tähän sirkukseen menee noin kaksi tuntia.
Naurettavaa, eikö totta. :) Niin, mutta tällaisia naiset vaan ovat.
Okei. Viimein nainen kuitenkin pääsee lähtemään (saattaa ensin vaihtaa vielä kengät) ja kun hän saapuu 'metsästysmajalle', olemus on suunnitellun viileä ja huoliteltu. Tarkoituksella. Nainen ei KOSKAAN tunnustaisi kenellekään, että on nähnyt todella paljon vaivaa ja aikaa tämän nimenomaisen illan vuoksi.
"Ihan lähdin vain edestakaisin käymään, saa nyt nähdä, jos viitsin täällä kovin kauaa pyöriä... hohhoijaa..."
Niin, aiotko tehdä korkeampia voltteja? :D
jk.
Enpä usko, että kovin moni nainen haluaa niitä hanhenmaksapalleroita.
Useimmat pitävät paljon enemmän ihan kotoisesta pottumuusista ja lihapullista.
Naiset on aika veijareita, tuostahan saa kuvan että asia on naiselle työlästä ja raskasta..
Mihin unohtuivat ihana manikyyri, yrttikylvyt suitsukkeilla, rentouttavat savikylvyt..
Entä iltaan valmistautuminen tyttöporukalla viinejä maistellen..Puhumattakaan monista muista vastaavista asioista ;)
Tälläkertaa väitän siis että te naiset kuitenkin nautitte tuosta "metsästysmajalle" valmistautumisesta.
Toista se on miehellä. Tästä voisi kirjoittaa kirjan (ja varmaan joku on kirjoittanutkin) mutta raapaisen vain pintaa. Kun naisten mielenkiinto nyt vaan keskittyy pienehköön joukkoon miehiä jotka ovat poliiseja, palomiehiä, lääkäreitä, jääkiekkoilijoita tai hunkseja, niin ensinnäkin miehet joutuvat periaatteessa vuosia tekemään työtä päästääksen tuohon joukkoon. Hieman toista kuin viikon kestävä taxilla ajelu fashion-kaupasta toiseen. Ja ne miehet jotka eivät kuulu joukkoon. Heidän täytyy yrittää keksiä tiesmitä jotta naisten mielenkiinto heräisi.
On kuitenkin mukava kuulla nainenkin näkee vaivaa sen miehen eteen. Ilmeisesti nainen ei aina pukeudu pelkästään "itseään varten". :)
Lopuksi onnea matkaan sen oman komistuksen etsinnässä.
Kiitos toivotuksista. :D
Tänäänhän on todellakin maanantai, joten rumba on alkanut jo.
Noista mainitsemistasi yrttikylvyistä ja taksilla ajeluista, sekä palomiehistä ja hunkseista...
Olet, poikaseni, katsellut nyt liikaa telkkaria.
:D
Ei kaikkia naisia kiinnostaa vain palomiehet ja lääkärit. Myös tavallisemmassa ammatissa toimiva mies voi olla kiinnostava tai hyvännäköinen, vaikka ei aivan timmissä kunnossa olisikaan, mutta jos kuitenkin huolehtii itsestään ja hygieniastaan riittävästi.
Eikä pidä paikkansa sekään, että kaikki naiset saisivat tosta noin vain miehen tai sitten minä olen tilastoihme. Naisen ei tarvitse olla edes ruma, että saa elää aivan rauhassa, ja flaksi vaan ei käy. Se on sitten eri asia, onko pakko päästä seurustelemaan vai voiko olla elämäänsä onnellinen sinkkunakin.
Tarkoitatko tuolla "saa elää aivan rauhassa" että miehet eivät tee aloitteita? Vaikka kävisit baareissa..
Tuntuu mahdottomalta uskoa.
Niin tai näin, mielenkiinnosta kyselen. Asia ei itse koskettele enää tämän elämän aikana. :)
Itse oon nyt ollut lähes 4 vuotta sinkkuna eron ja parin lyhyen seurustelusuhteen jälkeen. Muutamilla treffeillä kävin, mutta totesin heti alkuun (ilman mitään kummempaa kuin kahvikupin äärellä), että ei tyypit olleet sitä mitä elämältäni/parisuhteeltani haluan.
Itse olen kolmen lapsen äiti, ero tuli lähes 20 vuotisen yhdessäelon jälkeen.
Kun asioita rauhassa olen miettinyt... miksi sotkisin lasteni ja itseni arkeen jonkun ulkopuolisen, joka pitäisi "kasvattaa tähän meidän arkeen"?
Nyt elän lasteni kanssa juuri sitä elämää mitä me haluamme. Ilman määräilevää ukkoa sohvalla määräilemässä.
Katson asiaa sitten uudelleen kun viimeinenkin muksu on päässyt omilleen.
Nyt minulla on omat vapaaviikonloppuni, kun lapset ovat isänsä uus-perheen luona (muksuilla on ihana äitipuoli, jonka kanssa minulla ja lapsillani on AIDOSTI hyvät välit). Silloin elän vaan itselleni, mutta en tee tyhmyyksiä. Olen ja nautin hiljaisuudesta, kerään voimia, jotta jaksan työssäni ja jaksan antaa itsestäni kaiken lapsilleni.
En tällä hetkellä tiedä mihin miestä tarvitsisin. Orgasmin saan varmimmin ihan omin käsin. Autolleni olen löytänyt luotettavan korjaamon. Asuntoni osaan remontoida itsekin. Lapsia en aio tehdä enempää kuin sen mitä minulla jo on.
Varmasti sinulla on ihanat lapset, jotka tuovat valtavasti elämäniloa:) Itselläni ei lapsia ole, on pari kissaa seurana:=)
Se on todellakin ihanaa, kun saa ELÄÄ vaan ITSELLEEN:) Minäkin nautin suunnattomasti hiljaisuudesta ja vaikkapa hyvän elokuvan katsomisesta.
Seksiasioista sen verran, että kyllä se parhain O myös minulla tulee omin käsin;) Ei siinä sitten muuta kaipaakaan...kuin suihkua;)
Olen jotenkin tullu siihen tulokseen että ne ihmiset jotka eivät viihdy itsensä kanssa eivätkä ole onnellisia, eivät sitä voi olla parisuhteessakaan. Joku joka kaipaa kamalasti parisuhdetta mitä ei ole koskaan ollut ja olettaa että sitten vasta on onnellinen, pettyykin pahasti ja kokee karmean kriisin parisuhteen alettua ja kestettyä muutaman vuoden kun ei parisuhde teekään onnelliseksi.
MIKS te sinkut luulette että parisuhde olisi yhtä juhlaa!? Se voi olla yhtä PASKAA, siinä voi tuntea olonsa yksinäiseksi, ei saa seksiä tai sellaista seksiä kun haluaisi, voi elää suorastaan puutteessa!!! Kaikista menoistaan saa tehdä tiliä ja elämä on yhtä kompromissia. Onhan se alkuhuuma ihanaa mutta kun EI SE OLE SITÄ TODELLISTA ELÄMÄÄ!!! Monet pidemmät parisuhteet ovat kasassa vain sen takia kun on "pakko" tai "melkein pakko" olla kimpassa. parinkymmenen vuoden päästä teitä sitten vituttaa kun mies katselee pornoa ja vetää tumppunsa ja kaikesta huomaa että naapurin lyyli houkuttelisi enemmän kuin oma vaimo (Tämä saattaa tapahtua jo huomatavasti aikaisemmin)
Sinkkuna sentään saa seksiä (ainakin jos on nainen) KENELTÄ vaan, saa pitää seksikumppaneita niin monta kuin haluaa, saa tehdä haluamansa asiat ja mennä menonsa niinkuin haluaa.
Kiva että aloitukseni on saanut näin paljon mielipiteitä. Aihe on pinnalla nykyisin, ihmiset vihdoinkin elävät omaehtoisesti(pääosin).
En luule teoriapelle, että parisuhteet ovat yhtä juhlaa. Päinvastoin. Mutta minä olenkin varmaan poikkeuksellinen nainen. On totta, että useilla, varsinkin nuorilla ihmisillä on "harha"käsitys parisuhteen auvoisuudesta. Ja sitten halutaan elää kuten pääosa tuttavista jne. elää. Se on heikkoutta, jos ei uskalla elää oman tahdon mukaan, vaan menee massan mukana.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä että monet pitkät parisuhteet ovat kasassa "pakosta". Erota ei haluta, koska silloinhan kulissit kaatuisivat. Ajatellaan tässäkin asiassa lähipiiriä.
Itse tyydyn omaan apuun. Ei tee mieli naida ventovierasta tai hankkia ns.panokaveria. Pääasia minulle onkin se, että saa elää VAPAANA ja VAPAASTI.
Ihminen on taipuvainen menemään massan mukana tai kuuntelemaan neuvoja esim. vanhemmiltaan, miten tulisi elää.
PERÄÄNKUULUTAN VAPAATA TAHTOA
MUISTAKAA ELÄÄ JUURI NIINKUIN ITSESTÄ PARHAALTA TUNTUU
YKSIN ON MONESTI PAREMPI
Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. t. Sinkkunainen, 30v.