Olin melko pitkässä suhteessa vielä pari vuotta sitten ja tuntuu, että vielä silloin oli tunne-elämäkin balanssissa. Kun suhde loppui niin en ole rakastunut, enkä oikeastaan kunnolla ihastunutkaan keneenkään. En siis ole nyhjöttänyt koko aikaa kotona koneen ääressä, vaan harrastanut kaiken maailman yhden illan juttuja ja minisuhteita. En ole mikään naisten vihaaja, vaan pyrin olemaan aina kohtelias ja ottamaan naisen huomioon, mutta ketään kohtaan ei ole tullut sellaista aidon välittämisen tunnetta.
Joskus ennen tuota seurustelusuhdetta vielä ihastuin melko helposti, ja eräskin nainen sai aina sydämen hakkaamaan joka kerta kun hänet näin. Nykyään kun tuo nainen on tullut jossain vastaan, niin ihmettelen vaan että mitähän kummaa näin siinä...
Onko tähän nyt vaan se vastaus, että "et ole vaan tavannut sitä oikeaa" vai oonko lopullisesti saanu jäädytettyä sydämeni enkä koskaan tule välittämään kenestäkään muusta kuin itsestäni?
Oon selannu noita treffi-ilmoituksia silloin tällöin ja tosi monessa on mainittu asioista, joista ei innostu: itsekeskeisyys, pinnallisuus, tunteettomuus jne. Kaiken rehellisyyden nimissä voisi sanoa, että minä olen juuri noita asioita. Silti yritän kovasti niitä puolia peitellä, enkä edes haluaisi olla sellainen.
Tässä sinkkuilessa asiat on mennyt oikeastaan koko ajan huonompaan suuntaan tunne-elämän puolesta. Tuntuisi vaan jotenkin tyhmältä "ottaa" sellainen nainen, jota kohtaa en tunne mitään. Parempi varmaan riutua yksin vaan.
Joskus ennen tuota seurustelusuhdetta vielä ihastuin melko helposti, ja eräskin nainen sai aina sydämen hakkaamaan joka kerta kun hänet näin. Nykyään kun tuo nainen on tullut jossain vastaan, niin ihmettelen vaan että mitähän kummaa näin siinä...
Onko tähän nyt vaan se vastaus, että "et ole vaan tavannut sitä oikeaa" vai oonko lopullisesti saanu jäädytettyä sydämeni enkä koskaan tule välittämään kenestäkään muusta kuin itsestäni?
Oon selannu noita treffi-ilmoituksia silloin tällöin ja tosi monessa on mainittu asioista, joista ei innostu: itsekeskeisyys, pinnallisuus, tunteettomuus jne. Kaiken rehellisyyden nimissä voisi sanoa, että minä olen juuri noita asioita. Silti yritän kovasti niitä puolia peitellä, enkä edes haluaisi olla sellainen.
Tässä sinkkuilessa asiat on mennyt oikeastaan koko ajan huonompaan suuntaan tunne-elämän puolesta. Tuntuisi vaan jotenkin tyhmältä "ottaa" sellainen nainen, jota kohtaa en tunne mitään. Parempi varmaan riutua yksin vaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
messias !!
Voit nyt kostaa kaikkien atm:n puolesta. Vapahtaja on ilmestynyt !!
Mulla on sama tilanne. Jopa oikeen ärsyttää ja harmittaa kun kukaan ei kiinnosta.
Ap:n teksti olisi voinut olla vaikka minun kirjoittama! En ihastu kenenkään enää..vaikka pitäisin jostakin niin en välitä kuitenkaan tarpeeksi.
Ennen edellistä suhdettani ollessani sinkkuna ihastuin helposti ja aina oli jotain viritelmiä menossa. Seurustelusuhteeni päättyi pari vuotta sitten ja sen jälkeen ei ole oikein mitään ollut edes vireillä. En koe olevani masentunut, en vaan kaipaa tai halua ketään. Orastavat jutut kuivuvat kasaan, koska minua ei vaan kiinnosta tarpeeksi.
Ihan alkuperäisen tavoin
tuntuu, että olen muuttunut itsekkääksi ja itsekeskeiseksi, jotenkin tuntuu että muut ovat minulle samantekeviä...Huolestuttavaa?
"En siis ole nyhjöttänyt koko aikaa kotona koneen ääressä, vaan harrastanut kaiken maailman yhden illan juttuja ja minisuhteita."
Se voisi just johtua ehkä tuosta se tunteettomuuden lähde, mitä enemmän noita harrastat, sitä vaikeampaa sinun voi olla myöhemmin enään kiintyä keheenkään ihmiseen. Nehän syö sinusta aika paljon ihmisyyttä.
Sulla on tossa ihan hyvä pointti. Oon vaan ajatellut sen silleen, että kun kun sinkku oon niin pitäisikö minun muka siksi vaan selibaatissa elää? Eikö se ole sama välillä pitää vaan hauskaa.
Ja että oikein syö minusta ihmisyyttä? Aika kovaa tekstiä...
Paljon olen asiaa miettinyt omalla kohdallani ja tullut siihen tulokseen että ehkäpä kun todistettavasti saa naisia niin sitä sitten alitajuisestikin ajattelee että ei tarvitse sitoutua kehenkään vaan voi aina kokeilla uutta ja ehkä parempaa. Jos olis pidemmän aikaa ihan yksin ilman mitään säätöjä niin ehkäpä sitä sitten tuntisi syvempiä tuntemuksia kun jonkun ihanan naisen taas kohtaa.
Olet ollut liikaa naisten kanssa tekemisissä. Jossain vaiheessa ylittyy se kynnys, että on vaikea enää idealisoida (rakastua) naisia niin kuin nuorna miehenä. Näkee tavallaan sen pyntätyn ulkokuoren läpi. Yritä silti kohdella niitä hyvin niin kauan kuin ne kohtelevat sinua hyvin!