Jo kaksi avioeroa takana kokeneena,ensimmäinen 20v sitten ja toinen äsken.Molemmissa vaimo tehny aloitteen ja lähteny.Ensimmäisestä liitosta lapsi, toisesta ei.
Olen aina huolehtinut monesta asiasta mm osin taloudesta,laittanu ruuan useimmiten(koska sitä rakastan),siivoukset yms. Ikinä ei ole ollut tappeluja ei viinalla läträämistä,pettämistä ym muuta sontaa.Mutta mutta sen myönnän että olen vähän sellainen suomalainen jurrikka joka ei näköjää osaa antaa tarpeeks hellyyttä ja osoittaa konkreettisesti kuinka paljon vastapuolta rakastaa.En tietenkää ole kylmä kuin kivi ja täysin tunteeton mutta minulla ei vaan ollut antaa sitä niin paljon kuin ois ehkä tarvittu.
Laajan ystäväpiirin omaavana meillä oli useasti monenlaisia illan istujaisia joissa laulettiin ja tanssittiin joten esim kaikenpuolinen sosiaalinen elämä oli aivan todella mallillaan.
Nyt sitten tulee tän viestin pointti:Ollaan ystävien kanssa puhuttu tästä meikeläisen kohtalosta enemmän ku lääkäri määrää ja muutaman tosi ystävän suusta on tullut se että mitäs jos minä olinkin LIIAN KILTTI.Sen kyllä tiedän että näin se varmaan on ollut osittain mutta se loukkaa aivan sairaasti että sen kaiken hyvyyden palkka on sitten tämä uskomaton olotila ja kaikki sonta mitä on päälle heitetty.
Olen aina huolehtinut monesta asiasta mm osin taloudesta,laittanu ruuan useimmiten(koska sitä rakastan),siivoukset yms. Ikinä ei ole ollut tappeluja ei viinalla läträämistä,pettämistä ym muuta sontaa.Mutta mutta sen myönnän että olen vähän sellainen suomalainen jurrikka joka ei näköjää osaa antaa tarpeeks hellyyttä ja osoittaa konkreettisesti kuinka paljon vastapuolta rakastaa.En tietenkää ole kylmä kuin kivi ja täysin tunteeton mutta minulla ei vaan ollut antaa sitä niin paljon kuin ois ehkä tarvittu.
Laajan ystäväpiirin omaavana meillä oli useasti monenlaisia illan istujaisia joissa laulettiin ja tanssittiin joten esim kaikenpuolinen sosiaalinen elämä oli aivan todella mallillaan.
Nyt sitten tulee tän viestin pointti:Ollaan ystävien kanssa puhuttu tästä meikeläisen kohtalosta enemmän ku lääkäri määrää ja muutaman tosi ystävän suusta on tullut se että mitäs jos minä olinkin LIIAN KILTTI.Sen kyllä tiedän että näin se varmaan on ollut osittain mutta se loukkaa aivan sairaasti että sen kaiken hyvyyden palkka on sitten tämä uskomaton olotila ja kaikki sonta mitä on päälle heitetty.
Vastaukset 31
Vanhimmat
täällä liian kiltti nainen,ja olin todella kauan aviossa,mies kyllästy ja haki uuden naisen.
En ymmärrä,meillä oli kaikki hyvin taloudellisestikkin ja muuten.
Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin,ihmettelen,mutta ei kuulu enää minulle.
Luottamus meni ja en ole uskaltanut aloittaa enää mitää,elän yksin ja keksin muuta sis'ltöä elämään.
Mutta,menee näköjään aikaa toipua,eikä uusi ihminen olis ollu ratkaisu,erosta jo aikaa.
Kun muistaa,miten paljon on saman kokeneita,se helpottaa.
Siksi käyn täällä usein.
Jaksetaan.
ei lopulta arvosteta,sen olen kokenut.Vielä,tuokin että ystävät tavallaan katoaa erossa,eli joutuu rakentamaan kaiken ja ei ole voimavaroja,eli yksinäistä on.
Mutta,päivä kerrallaan,ja kipeäähän tämä tekee,välillä hetki kerrallaan.
Mutta,kyllä tästä toivutaan,en enää itsekkään mieti ex-miestäni,välillä ihan oikeasti jopa nauran hänen käytöksellee.
Olisinkohan kohta jo "toipunut",nauru on hyvä merkki.
Ketään ei voi omistaa,sekin helpottaa.
vaikkakin lyhyemmästä liitosta. Mies kertoili usein juttuja eksästään, miten vaikeaa hänen kanssaan oli elää, jatkuvia riitoja, katoamistemppuja yms. Lopulta nainen löysi toisen ja jätti kylmästi.
Minä olin toista maata; luotettava, riidaton, halukas sängyssä, ja suhde toimi kaikinpuolin hyvin. Mutta eipä vaan riittänyt vaan tilaisuuden tullen mies eksyi vieraaseen sänkyyn.
Ihmetellä täytyy, miksi hyvä suhde piti näin hajoittaa. Ilmeisesti se oli hyvä kuitenkin vain minun mielestäni.
liian kiltti olin minäkin ,ahkera, uskollinen, rehellinen jne. mutta jossain vaiheessa sitä ei enää arvostettukaan.
osoittaa hellyyttä ja kertoa rakastavansa?
Ihan uusi määritelmä kiltille miehelle.
Mitä, jos sinun sanavarostosi määritelmä kiltti tarkoittaakin puolisosi näkökulmasta yhtä kuin tylsä. Kyllä ihminen voi olla kiltti, mutta samalla myös itsetuntoinen, persoonallinen, puolensa pitävä, kiinnostava, huumorintajuinen, seksikäs, aktiivinen, itsenäinen...jne. Kiltissä miehessä ei siis sinänsä ole yhtään mitään vikaa!
Minä seurustelen kiltin miehen kanssa.Avioliitossani elin miehen kanssa joka oli narsistinen luonne ja määräsi kaikesta.Nyt jäin ikäänkuin koukkuun tämän kiltin miehen kanssa.Arvostan tosi paljon häntä ja hänen rauhallisuuttaan sekä sitä kiltteyttä.Ei pahaa sanaa koskaan, ei riitoja, ei viinalla läträilyä.
Nyt kuitenkin olen vähän kyllästynyt.Hän ei paljoa lepertele.Ihana hän väittää minun olevan ja sanoo tykkäävänsä.Pieniä hellyydenosoituksia silloin tällöin saan.
Naisena haluaisin enemmän palvontaa ja paijaamista.Sellaista tulenleiskuntaa ja rakkaudenvaloja,Olen kuitenkin koettanut ajatella, ettei hyviä miehiä joka puussa kasva ja niinpä olen toppuutellut itseäni.Olen sanonut toiveitani miehelle useamman kerran,turhaan.Ikäänkuin puhuisin puulle, viesti ei mene perille.
vaimo olin minäkin,en enää.Kaikista kauheinta oli,kun ei saanut olla mistään eri mieltä,piti olla yhtä kiltti kun mieskin,muuten alkoi huonekalut lennnellä.
Kiltti mies kun suuttuu,siinä on kaikki vaarassa.Minusta kiltteys on valhetta,jos ei voi näyttä normaalisti tunteita,silloin on kävelevä aikapommi.
Kiltti mies ei juo ja jos vaimo juo vaikka lasin viiniä,vaimo on silloin kiltin miehen mielestä alkoholisti.
En halua enää koskaan,kilttiä miestä.
tarkoita et kiltteys olis huono asia,jotkin vaan osaa näytellä kilttiä ja se on yllätys sitten puolisolle.
Oikea kiltteys on iha hyvä juttu,kuten aloittaja kertoo itsestään.
Tsemppiä vaan!
minullakin on 15v kokemus liian kiltistä miehestä sekä että oli vielä todella työnarkomaani. vapaallakin aina jotakin roektia. en enään jaksanut, on yritetty palata yhteen useammasti mut aina menee samaan. joten tein ratkasun lähdin suhteesta omaan elämään. ennen yksin ku huonossa suteessa mikä ei anna mitään.seksikin ollut monta vuotta todella kortilla. työ menee kaiken edelle. et t'ämmöstä.
on se "sonta", jota päällesi on heitetty?
Ei sinussa mitään kummempaa "vikaa" tarvitse olla. Kun vaimo ei ole viihtynyt kanssasi ja lähtenyt, onko se sinun vika? Tai hänenkään vika, ellei vain viihdy. Joku toinen sen sijaan saattaisi viihtyä kanssasi, vaikka ajan loppuun asti. Tai seuraavan ajanjakson loppuun asti...
Minä ottaisin mielelläni kiltin miehen! ja VARMASTI arvostaisin.
sen verran olen kovia kokenut niin suhteiden kuin muussakin elämässä, että ihminen joka todella muistaisi kertoa rakastavansa minua ja osoittaisi hellyyttä - olisi kiltti ja kunnollinen- olisi varsinainen unelmien täyttymys! Missä te kaikki ihanat KILTIT miehet lymyätte? kyllä täällä on niitäkin naisia, jotka osaisivat aivan varmasti arvostaa kilttiä miestä. Liian kilttiä en osaa kuvitellakaan!
En usko, että syy on "liiassa" kiltteydessäsi, vaan siinä ettet ole osannut valita itsellesi sopivaa naista. Nämä naiset eivät liioin ole tienneet, ettei kaltaisesi mies ole heille sopiva. Ihmiset menevät yhteen mitä kummallisimmista syistä tuntematta itseään ja omia ominaisuuksiaan ja tarpeitaan kovinkaan hyvin. Näin se parinvalinta sitten keskittyy epäolennaisuuksiin ja liitot kaatuvat yksi kerrallaan. Samat piirteet, jotka siinä puolisossa aluksi niin viehättivät, alkavat ajan oloon ärsyttää, inhottaa ja vihastuttaa ihan täysillä.
Oma kokemukseni kiltteydestä on ollut havainto, että se voi jossain tapauksessa olla myös laiskuutta ja piittaamattomuutta. Enkä nyt tarkoita välttämättä sinua ap. vaan omia kokemuksiani. Ns. kiltteys voi olla myös vastuun pakoilua. Minuakaan ei lyöty, ei alistettu eikä kohdeltu muutoin kaltoin, minua ei kohdeltu mitenkään. Asioiden hoito jäi minun vastuulleni. Tunteiden näyttäminen jäi minun vastuulleni. Aloitteet seksiin jäivät minun vastuulleni. Jos minä en hoitanut mitään tai sanonut toiselle, että hoida tämä asia ja vielä miten se pitää hoitaa niin mitään ei tosiaan tapahtunut. Meillä vaan oltiin ja katseltiin telkkaria ja sehän ei aikuisten maailmassa ole mahdollista, koska on asioita, joista täytyy huolehtia. Tämä kävi vuosien mittaan niin voimille, että ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ero. Ihan kiltin miehen jätin, ei ollut siitä kiinni. Mutta en vaan jaksanut yksin vastata ja huolehtia kaikesta. Ei kukaan jaksa rakastaa saamatta näkyvää vastarakkautta. Ja sitähän ei ole jos jokainen hellittely pitää kysyä ja kerjätä. Niin ja en pidä myöskään kiltteytenä sitä, että ei uskalleta sanoa tai tehdä jotain esim. väittää vastaan tai ilmaista omia mielipiteitä tai sanoa, että nyt on paha olla vaan lähdetään tilanteesta litomaan tai "mennään piiloon" joko puhumattomuuden/mökötyksen tai muun vastaavan käytöksen taakse. Miettikäähän kiltit miehet ja naiset josko kyse olisikin tästä, kun teidät jätetään...
Näin juuri. Ihmiset nimittävät kiltteydeksi jotakin sellaista, jota se ei välttämättä ollenkaan ole. Haluamatta mitenkään loukata taikka ilkeillä tahdon sanoa myös ap:lle, että tekstistäsi heijastuu kyllä tietynlainen "kiltteyden" väärinymmärtäminen. Asetat itsesi jonkilaisen uhrin ja altavastaajan asemaan, kun toteat pohtineesi kavereidesi kanssa olleesi LIIAN KILTTI naisillesi. Naisillesi ei siis mikään riittänyt, vaikka sinä olit aina niin moitteettoman kiltti. Ei kai vain kiltteytesi suhteessa ollut vastikkeellista? Kun olen niiin kiltti, et voi minua jättää. Olet minulle velkaa, koska teen kaiken oikein ja olen kiltti. Noinhan se homma ei parisuhteessa eikä ihmissuhteissa yleensäkään mene. Jos olet aidosti kiltti ihminen, et tee sitä sen takia että odotat vastikkeeksi ihmisiltä ikuista kiintymystä. Teet sen siksi, että olet sellainen ja ilmennät omaa ominaisuuttasi ja inhimillisyyttäsi antamatta kuitenkaan kenenkään polkea sinua maan rakoon. Toisen posken kääntäminen ei ole mikään vastaus eikä keino, vaan kilttikin saa jä hänen pitääkin pitää tarvittaessa puolensa.
Vai onko se sitä, että vaaditaan täydellistä liittoa, jossa kaikki on hyvin. Tunnistan itsestäni tuon, että tuntuisi kamalalta elää suhteessa, jossa ei esitettäisi hellyyttä tai se pitäisi kirjallisina ohjeina miehelle antaa, että hän voisi sitä osoittaa (syötetään robotille käskyjä). Mutta toisaalta tiedän, että mies ei vain välttämättä osaa/pysty niin kiihkeästi tunteitaan osoittamaan kuin nainen itse tai siten, kuin nainen haluaisi. Eikä se tarkoita etteikö tunteita olisi. Ja olisi hullua yhden pienen itselle negatiivisen ominaisuuden vuoksi heittää muuten täydellinen, ihana mies mäkeen (elän siis tälläisen miehen kanssa, en ole mitenkään ajattelemassa eroa, kunhan tälle palstalle ajauduin).
Nykyään tuntuu, että suhteissa odotetaan sitä täydellisyyttä. Ja kun se särö huomataan, niin katse lukittuu säröön ja unohdetaan se kaikki muu hyvä. Ja se tuntuu erittäin vaikealta hyväksyä näitä juttuja. Itsekin opettelen vielä sitä, että hyväksyn miehen juuri sellaisena kuin hän on. Ja hän puolestaan yrittää ymmärtää minua naisena. Joskus vain saa itsensäkin kiinni ihmettelemästä, että miksi miehen on niin vaikea ymmärtää sitä miten paljon arkinen huomioiminen ja sen sellainen merkitsee naiselle ja kuinka se antaa lisäpuhtia. Miehelle se tuntuu joskus olevan päinvastoin kamala rasite. Ja eikö miehet samalla tavalla saa voimaa kun nainen tekee heille samaa. Mutta tämä siis kriittistä itsearviointia ja tiedän, että 100% täydellisyys ja ymmärrys on ehkä mahdotonta. Ja samalla tavalla varmaan itse en miehen sielunmaisemaa tuossa asiassa ymmärrä.
Toisaalta nykyään miehiin ja naisiin kohdistuu varmasti ylettömän paljon odotuksia. Kun ajatellaan millaisia miehiä ja naisia parisuhteista löytyykään: Naisia, jotka hoitavat samaan aikaan kotia, lapsia ja tuovat taloudellisen panoksen yhteiseen kotiin, antavat miehelle tilaa harrastuksiin, poikien iltoihin jne jne jne. Ja miehiä, jotka osallistuvat taloudenhoitoon ja lapsien kanssa olemiseen, luovat lapsiinsa läheiset välit ja ovat läsnä jne jne jne. Onko sitten odotuksetkin muuttuneet ja odotetaan täysin epärealistisia asioita? Kun asiat ovat niin hyvin, niin kiinnitetään asioita pikkujuttuihin, joita muuten ei jaksaisi edes huomioida.
Mutta sinun pohdintaasi: En usko, että olet liian kiltti. Nuo sinun luettelemasi asiat ovat pelkästään hyvästä äläkä missään nimessä suostu ikinä näkemään niitä pahoina juttuina. Uskoin, että syy oli juuri tuo mainitsemasi tunteiden vähäinen osoittaminen, joka on joko epärealistinen odotus tai sitten ei. Itse en tiedä, kun en parisuhdettanne ole päivääkään elänyt. Jos et olisi ollut "liian kiltti" niin lohduttaisiko se sinua oikeasti, että sinut jätettäisiin pettämisen, juopottelun tai sellaisen vuoksi? Ihan oikeasti? Parisuhde on mennyttä, mutta itsesi kanssa sun on silti jatkettava. Ja eikö se ole paljon mukavampaa kun syy oli tuollainen, kuin jos olisi ollut kysymys jostain noinkin törkeästä jutusta.
Kiihkeitten tunteitten osoittamista, "täydellistä" suhdetta, jatkuvaa lemmen luritusta, tunteista puhumista...höh! Kuka nainen sellaista jatkuvaa höpötystä arjessa kaipaa, saati jaksaa. En minä ainakaan! Mielestäni sellainen on suorastaan rasittavaa ja jollakin tavalla jopa kiusallista. Ei mitään sokeroitua eikä teennäistä kermakakkuilua. Hellyyttä, rakkautta ja aitoja tunteita mies voi osoittaa niin monella tavalla. Kyllä nainen ne aidot aina tunnistaa, vaikkei mies joka päivä niistä ääneen puhuisikaan. Ja parempi onkin, ettei puhu, jos se ei ihan luontevasti häneltä onnistu. Teennäisyys on vain kiusallista ja saattaa jopa etäännyttää entisestään.
Mutta se, mitä mies voisi tehdä, on pysyä henkisesti vireänä ja skarppina. Hyvä huumorin- ja tilanteentaju on miehelle aina plussaa. Henkisesti passiivinen joo joo -mies on ajan oloon kyllä - sori nyt vain - auttamattoman tylsä ja kukapa sitä nyt tylsistymiseen tahtoopi kuolla.
Tietenkään me naiset emme ole homogeenisiä ja toistemme kopioita. ;)
Tasasen tylsää vaiko mieluummin jatkuvaa jännitystä, että mistäpäin ja milloinka sananmiekka tai nyrkki heilahtaa ?
Nämäkö on ne ainoat vaihtoehdot elää parisuhdetta - tasaisen tylsä tai arvaamaton väkivallan jatkuva pelko? Minun mielestä on paljon muunlaisiakin tapoja elää parisuhdetta.
Vika on siinä että monet ( etenkin naiset ) kuvittelevat elämän olevan jotain Kauniiden ja Rohkeiden tasoa - ei oikea elämä ole sellaista.
Sellainen elämä jossa koko ajan lässytetään ´miltä musta nyt tuntuu´miltä susta nyt tuntuu´ei useinkaan kanna pitkälle - elämän realiteetit ovat mitä ovat.
Tuntuu, että ihmiset katsovat liikaa telkkua ja ottavat mallit sieltä.
Jos et kelpaa vaimolle, anna sen mennä, satavarmasti se ei sinunlaistasi mistään saa - hetken huumaa joo ´o ehkä, mutta siihen se jää.
Rakenna elämäsi uudelleen, olet sen arvoinen!
Aika harva meistä aikuisista 20-30 vuotta yhdessä tai kahdessa avioliitossa eläneistä naisista(kaan) missään Kauniit ja rohkeat -maailmoissa elämme. Eiköhän naiset tässä vaiheessa ole jo melkoisia realisteja elämän ja parisuhteen odotusten kannalta. Me tiedetään suunnilleen mitä se arkielämä loppujen lopuksi miehen kanssa saman katon alla on. Harvoin mies edes vaihtamalla paranee - vaikka joillain saattaa ikuinen toivon liekkikin yhä edelleen kyteä :) Erilaista ja vaihtelua se tietty elämään voi tuoda, mutta jo parin vuoden päästä meno on sitä yhtä ja samaa. Täytyy olla aikamoinen Ihme-Ville, jos muutos olisi pysyvä ja siinä usein tulee sitten muita haittapuolia mukana.
Tahdon sanoa, että nykynaiselle yksi ihan varteenotettava vaihtoehto voi olla yksin asuminen ja eläminen. Voihan sitä vakisuhteessa mieheen olla, mutta pakkoko saman katon alle on muuttaa. Sellanen suhe on jo parriin kertaan katottu ja sen kaltainen elämä myö jo tiietään...
-->....Harvoin mies edes vaihtamalla paranee - vaikka joillain saattaa ikuinen toivon liekkikin yhä edelleen kyteä
Tahdon sanoa, että nykynaiselle yksi ihan varteenotettava vaihtoehto voi olla yksin asuminen ja eläminen. Voihan sitä vakisuhteessa mieheen olla, mutta pakkoko saman katon alle on muuttaa. Sellanen suhe on jo parriin kertaan katottu ja sen kaltainen elämä myö jo tiietään...
Niinpä. Kun edes JOSKUS sanoisi, että tykkää ja että kelpaa. Mutta kun suomalaiset miehet vain vaatii, valittaa ja moittii. Palvelu pitää pelata: olla siivottuna, pyykättynä, ja ruoka valmiina.
Mä en jaksa piikoa. Enää. Edes sen (surkean) seksin takia jota saa.
Kivempi olla yksin.
Oli se mies "muuten" sitten kuinka kiltti ja kunnollinen tahansa.....
Keneltäkään en ole saanut todellista kumppanuutta, ystävyyttä, kaveruuutta, jakamista. Miehet ottaa vaimon passariksi. Nainen haluaisin elämän jakajan - jonku, joka on naisen ajatuksesista, tekemisistä, mielenkiinnoista, unelmista kiinnostunut . :(
Kerropa mulle kuka sua pakottaa piikomaan ja ottamaan vastaan miehen jatkuvaa valitusta aiheesta? Sellaisesta voi nainen aina kieltäytyä. Seuraus voi olla joko että mies hiljenee ja hyväksyy uuden tilanteen tai sitten ero naputtavasta miehestä. Ihmisellä on mahdollisuus valita kuinka elämänsä elää. Samoin hänellä itsellään on vastuu siitä, kuinka eri tilanteisiin suhtautuu. Jos alistut miehen naputukseen ja jäät, se on oma valintasi.
Jos mies on ero tilanteessa liian kiltti, kuten ap kirjoittaa on hän tylsä ja kyllästyttävä. Omaa ne kaikki piirteet, jota naisten lehdet tuputtavat "pehmomiehestä". Siis TYLSÄ. Jos mies elää omaa elämää ja harrastaa sekä tekee "kohtuullisesti" kotitöitä on hänerotilanteessa NARSISTI. Joten niin tai näin niin aina löytyy vika miehestä. Molemmat syyt ovat yhtäpäteviä ja ainoastaan miehen ominaisuuksia. Toki narsistisen persoonallisuushäiriön diagnostiikkaan on olemassa ihan oikeat kriteeritkin. Valitettavasti amatööri psykologien tulkitsemana ne sopivat 90 prosenttiin ihmisistä etenkin erotilanteessa.
Toisin sanoen ystävä hyvä. Seuraavalla kerralla annapalaa ja ajattele myös itseäsi. olet sitten kiltti tai narsisti. Jostain sinua kuitenkin syytetään...
muissakin teksteissä, mutta siis itse seurustelin n. 10vuotta kiltin miehen kanssa.
Suhde päättyi lopulta eroon (vaikka kun se lopulta päättyi, en olisi mistään hinnasta halunnut erota, mutta hän oli jo löytänyt toisen). Mies oli aivan ihana, vaikka ensimmäiset 4vuotta meni siihen, että sain hänet ymmärtämään että mieskin tekee kotitöitä. Niin se on, että se malli minkä kotoa saa, tulee näkymään tulevissakin suhteissa. Mies myös otti kaiken jaskan vastaan lähes mukisematta, mitä on vaikea sulattaa. Kyllä ihmisen pitää pystyä puolustautumaan.
Mies oli hauska, todella hauska ja sai minut aina hyvälle tuulelle vaikka kuinka olisi ollut huono päivä. Ymmärsi ja lohdutti. Mutta silti, minulla vain oli tylsää! Voi että oli tylsää..Se oli joku sisäinen palo että tässä ei ole kaikki se mitä elämä minulle tarjoaa. Meidän seksielämämme oli täysin virikkeetön, vaikka meistä kumpikaan ei ollut mitenkään haluton. Se vain jotenkin jämähti paikoilleen, eikä sitä lopulta ollut. Kiltistä miehestä puuttuu joku sytyke..
Summa summarum kuitenkin sanoisin, että meidän suhteemme kaatui oikeasti siihen, että me emme tehneet parisuhteen eteen töitä. Mikään ihmissuhde ei taida ihan itsestään pitää huolta itsestään. Kumppanille pitää päivittäin osoittaa teoin ja sanoin se, miten tärkeä hän on ja kuinka häntä rakastaa. On tehtävä pieniä asioita, jotka ovat sille toiselle tärkeitä. Kuten, siivota pyytämättä, viedä roskat pyytämättä, tuoda kahvikupponen samalla kun itsellekin, ostaa kaupasta toisen lempiruokaa tai herkkuja, jättää viestejä jääkaappiin ;) tai jotain muuta. Nykypäivän ongelma on se, että me emme kuule toisiamme!!! Me kuuntelemme, mutta emme kuule. Harvalle ihmiselle se toisen onni on se tärkein, vaan meille on se oma onni tärkein.
Ehkä naisesi ovat antaneet sinulle merkkejä että eivät voi hyvin. Kuulitko heidät? Veitkö reissuun, katkaisitko arkea, kehotitko itsensä kehittämiseen, käytkö itse harrastuksissa, vietittekö erillistä aikaa, laatuaikaa yhdessä? On niin monia asioita, mitä voisi tehdä toisin..se ei tarkoita, että vikaa on vain jommassakummassa, se on aina kahden kauppa. Suhdetta on vaikea ajaa alas yksin. Aina se liitto ei vain ole sopivin. Eikä kaikki johdu miehen kiltteydestä, saamattomuudesta tai laiskuudesta, jees-mies ei kiinnosta kauaa..miehessä pitää löytyä sopivasti haastetta ja särmää tarvittaessa.
Aina sitä toista ei tunne vasta kun vuosien päästä, se voi olla että totuus on kamalampi kun rakastumisen tunne menee ohi ja toisen näkee siinä omassa valossa, missä hänen kuuluukin olla. Kaikki eivät kykene rakastamaan toisen huonojakin puolia..Kukaan ulkopuolinen, ei edes sinun ystäväsi voi todella tietää mitä teidän suhteessanne tapahtui. He näkivät siitä vain murto-osan. Voidaan vain aavistella, missä meni pieleen. Paras henkilö vastaamaan näihin kysymyksiisi on exäsi, ja se että kysyt täällä missä vika oli, kertoo oikeastaan siitä että teillä ei kommunikaatio pelannut ja se saattaakin olla se tärkein syy eroosi.
Minä olen nainen.
Ja se olikin sitten ainoa asia, joka pääosin erottaa sinun tarinasi minun tarinastani.
Kaksi aviomiestä on jo lähtenyt.
Olen ollut molemmissa liitoissa se, joka olen tuonut enemmän rahaa talouteen.
Olen ollut molemmissa liitoissa se, joka on kaivannut enemmän ja villimpää seksiä.
Olen ollut molemmissa liitoissa se, joka olen hankkinut kodin perheelle.
Olen hoitanut kodin, vaikka työni on vaatinut pidempiä päiviä, koska toinen ei ole suuremmin niistä hommista välittänyt.
Olen pyrkinyt välttämään riitaa, välttämällä kiukuttelemista turhanpäiväisyyksistä.
Olen antanut mennä, jos on ollut menoja.
En ole murjottanut, jos on ollut aamulla kankkusessa.
Olen pitänyt huolta ulkonäöstäni, enkä ole moittinut, vaikka toinen on lässähtänyt.
Ja silti en ole ollut vässykkä, ilman omia mielipiteitä tai aloitekykyä. Niitä minulla on kyllä riittänyt.
Ja hellyyttä, huolenpitoa ja helliä sanojakin viljelin ihan riittämiin
Ja silti, molemmilla kerroilla mies lähti hakemaan "jotain muuta".
Mitä helvetin muuta???!!!??? Riitelyä, suurempia vaatimuksia, nalkutusta, vai mitä??
Pakkohan se on hyväksyä, että vika on minussa, kun kerran näin kävi jo toistamiseen. Mutta kun en tiedä mitä se on, mikä minulta puuttui, tai minussa oli vikana? Kumpikaan ei selittänyt. Molemmissa tapauksissa syy oli "ei sinussa, vaan minussa".
On jotakuinkin mahdoton kehittää itseään, kun ei saa palautetta. Ja nyt, uuden parisuhteen kynnyksellä olen kauhusta kankeana ja nään painajaisia päivästä, jolloin tämäkin mies kyllästyy.
Voihan se olla kiltteys, joka tässä mättää. Tai sitten se on helppous. Vaikea sanoa. Eikä asian kokeneet kerro.
Piti vielä sanoa, ennen kuin joku sitä epäilee, niin molemmissa liitoissa se oli MIES joka halusi naimisiin. Minä yritin jopa toppuutella.
ihmiset, että jos toinen jättää, niin se vika ei ole teissä vaan teissä kummassakin tai sitten siinä mahdollisessa pettäjässä ja jättäjässä.
Ei ketään voi väkisin pitää, jotkut ihmiset ei vaan sovi toisilleen. Joskus todellinen luonne tulee esiin vasta vuosien päästä, ehkä se vain ei ollut sellaista mitä toinen haki ja halusi.
Vaikea on itseään kehittää tietysti, jos kukaan ei kommentoi mitään. Millaisia nuo miehet mahtoivat olla, samanlaisia vai täysin erilaisia? Kuin joku lapsuuden läheisistä ihmisistä? Analysoida voi aina. Ehkä se toinen vain tylsistyi muuten vaan ilman että sinussa oli todella mitään väärää, löysi toisen, halusi olla vapaa, ei halunnutkaan sitoutua. Jos mies sanoo, että sinussa ei ole mitään vikaa niin se tarkoittanee juuri sitä, että hän tylsistyi itse eikä se tarkoita, että sinä olet huono. Kyllä tässä maailmassa miehiä riittää ja se oikea ei vain ole sattunut kohdalle.
Sen sanoisin kyllä, että mahdollisesti nuo miehet eivät kokeneet olevansa sinulle tarpeeksi tärkeitä, jos et "vaatinut" mitään..Se luo tunteen turvattomuudesta joillekin. Ensi kerralla voit ehkä miettiä sitä, mitä se toinen suhteelta tarvitsee ja jutella näistä asioista niin ettei lopulta päädytä eroon..Yritä siinä sitten taistella ja taiteilla sen suhteen, että haluaako toinen että hänestä pidetään kiinni vai annetaan mennä kuten haluaa..
Jotenkin viestistäsi tulee sellainen ajatus, että huolehdit kaikesta yksin ja pidät miestä ikäänkuin lapsen tai lemmikkieläimen asemassa, tai asiakkaan. Karrikoidusti Justiina pitämässä jöötä kaulin kourassa.
Aluksi miehestä voi tuntua kivalta että palvelu pelaa ja saa tehdä mitä haluaa ilman nalkutuksia, mutta pitemmän päälle, ellei mies ole itse aivan avuton mammanpoika, voi alkaa kyllästyttää kun ei saa ottaa kodista ja suhteesta vastuuta tasapuolisesti.
Niin että olisikohan se "joku muu" saattanut olla vaikkapa tasavertaista kumppanuutta...
Niin siis tuo edellinen oli vastaus nimimerkille Niinpä otsikolla Kiltteys vrs. hullu rakkaus.
Aloittajalle: On aika mahdotonta sanoa oletko ollut liian kiltti vai et, kun et yhtään kerro millaisiin ongelmiin liittosi ovat kaatuneet ja millaista "sontaa" olet ottanut vastaan. Kerrot vain itsestäsi, mitä kaikkea hyvää olet tehnyt, minäminäminä. Ehkä tämä antaa jonkun vihjeen siitä, mikä on mättänyt?