Mies otti kamoja mukaan ja lähti, aiko olla ehkä kk pois. Ollaan oltu yhdessä reilu 1,5vuotta ja tämän tauon/eron syy on kun minä valitan liikaa.. Tähän liittyy monia seikkoja mutta kyllä myönnän virheeni ja turhat valitukseni.
Nyt kun tajusin, että mies todella lähti, iski todellisuus. Kuinka tyhmistä jutuista minä aiheutin tämän! Pyysin että mies tulisi takaisin kun aikaa on kulunut ja voisin saada näyttää että hän on rakkauteni arvoinen ja päinvastoin. :-/
Hän ei ottanut kuin osan vaatteista, joen toivon jossain sisimmässä että hän tulee ja jää kotiin. Meillä on ennenkin ollut hankaluuksia mutta nyt tuli ilmeisesti piste iin päälle.
Miehet, ja naiset; Jos ainoa syy eroon on todella se valitus minkä kyllä uskon nyt, niin onko mitään mahdollisuutta että hän palaa... ?
Minä olen valmis ja varmaan käyn aika lailla tässä läpi omaa itseäni ja sitä mitä olen tehnyt.
En tiedä, on ihan sekava olo ja tiedä pystyyko töihinkään keskittyyn.
Annanko hänelle nyt kunnolla aikaa enkä esim viestitä perään yms, kertokaa miten toimin oikein etten aja häntä kauemman :( ?
Nyt kun tajusin, että mies todella lähti, iski todellisuus. Kuinka tyhmistä jutuista minä aiheutin tämän! Pyysin että mies tulisi takaisin kun aikaa on kulunut ja voisin saada näyttää että hän on rakkauteni arvoinen ja päinvastoin. :-/
Hän ei ottanut kuin osan vaatteista, joen toivon jossain sisimmässä että hän tulee ja jää kotiin. Meillä on ennenkin ollut hankaluuksia mutta nyt tuli ilmeisesti piste iin päälle.
Miehet, ja naiset; Jos ainoa syy eroon on todella se valitus minkä kyllä uskon nyt, niin onko mitään mahdollisuutta että hän palaa... ?
Minä olen valmis ja varmaan käyn aika lailla tässä läpi omaa itseäni ja sitä mitä olen tehnyt.
En tiedä, on ihan sekava olo ja tiedä pystyyko töihinkään keskittyyn.
Annanko hänelle nyt kunnolla aikaa enkä esim viestitä perään yms, kertokaa miten toimin oikein etten aja häntä kauemman :( ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
olla rauhassa ja ottaa yhteyttä sinuun sitten, kun on itse valmis. Olet valittamisellasi ajanut hänet siis pois, nyt sinun tulee keskittyä siihen, miten aiot olla toistamatta tuota kaavaasi? Oikeastaan pitäisi olla sinulle sivuseikka tuleeko miehesi takaisin, sillä jos ongelma on sinun käytöksesi mikään ei ratkea ennen kuin sinulla on keinot, millä pystyt näkemään, miksi teet niin kuin teet ja miten aiot toimia, ettet palaa takaisin käytösmalliisi. Hän on varmaan rakkautesi arvoinen, mutta minkä arvoinen sinä olet? Nähtävästi loukkaat häntä tieten tahtoen? Millaista rakkautta sellainen on, että osoitat toisesta vain huonoja puolia, valitat elämästänne? Tuhoat etkä rakenna.
viesti mutta vasta 2-3 viikon kuluttua, (huom. ainoastaan yksi) ja sen jälkeen suunnilleen kerran kuussa.
Jos et anna mitään elonmerkkiä itsestäsi niin miehesi saattaa olettaa, että olet hänet jo kokonaan unohtanut.
täälläkin, mutta me vain muutetaan jo erilleen. omiin asuntoihimme.
Syynä eroomme oli minun melko usein toistuva riidanhaluisuus ja loukkaavat puheet, aikaisemmin en sitä itse ole kunnolla tajunnut, mutta nyt vähän ennen eroamme huomasin kuinka kauhea olen ollut. Etsinyt outoja tapoja saada huomiota mieheltäni. Syitäkin olen tähän löytänyt kun olen tutkiskellut itseäni. Heikko itsetuntoni teki tepposensa talvella, ja edellinen poikaystäväni oli niin nyhverö ja kaikki anteeksi antavainen, niin yritin sitten alitajunnallisesti alistaa tämänkin tahtooni. Kadun todella syvästi tekojani ja sanojani, mutta eivät loppujen lopuksi riittäneet. Hän jätti minut ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten sunnuntaina. sitten ma menimme juttelemaan ja selvittelemään asunto/tavara asioita yhteiseen asuntoomme, ja hän sanoi kauan aikaa itkettyämme ettei halua erota, että kyllä kaikilla on oikeus uuteen mahdollisuuteen. Tulin onnelliseksi että hän antaa minun näyttää muuttuneeni, nyt kun tunnistin itseni käytöksen syyt. Tuli ke aamu, tuli viesti että olipahan yö, kun nukuimme erillämme, halusi puhua suhteestamme. Sanoi että onkohan sittenkään järkevä jatkaa. to aamuna tuli viesti että ehkä tämä on ns. kevyt laskeutuminen lopulliseen eroon. Mies lähtee vkl porukoilleen ja tulee vasta sunnuntaina myöhään, oikeastaan mitn en kuullut. Esitti niin iloista silloin su ja onnellista ja meillä olikin mukavaa. Maanantaina (tän viikon) sitten tulee viesti että lähtee porukoilleen oleilee täks viikkoo, ahistaa ja pakko päästä pois, selittää minulle myöhemmin. Soitin ettei tuollainen käy, tuli töistä kotiin, sanoi ettei pysty antamaan mahdollisuutta meille vaikka haluaisi, pelottaa niin että palaamme entiseen. Ja lähti. Tiistaina sain yhteyden, sovimme näkevämme pe kodissamme eli tänään. Ensin oli todella tyyni ja vähän viileä, kohta tuli surulliseksi kun kyselin vähän suhteestamme, alkoi itkeä, kysyin saanko koskea, vastasi ettei ole kieltänytkään, (niin kuin maanantaina) halasin ja sitten suutelimmekin, tosi haikeata ja itkua. Kysyin onko meillä nyt enää toivoa, kun oli ma sanonut että ajan kanssa. vastasi vain "niin kauan kun on rakkautta, on toivoa". En nyt tiedä mitä uskoa, koska ovat exänsä kanssa lähentyneet nyt kun se ex on auttanut häntä kuskailussa, ja että tykkää hengata sen kanssa kun jo tunteevat. En tiedä mitä ajatella...haluaisin kovasti vielä yrittää, kun olimme jo sopineet että muutamme joka tapauksessa erillemme ja kokeilemme niin, kun aikoineen muutimme niin alussa yhteen. (olimme yhdessä reilun vuoden). Toisaalta tuntuu että haluaa vain aikaa minun unohtamiseen jotta pystyy sitten sanomaan ettei kiinnosta enää.
Mutta tässä minun tarina lyhykäisesti. Myönnän vaikeaa on, aamut varsinkin. Ja vielä kun lähimmät ystäväni eivät asu samalla paikkakunnalla. Enkä heidänkään luo voi kovin pitkäks aikaa mennä.