kerron näin aluksi vähän, olemme uusperhe jossa on monta lasta, minun asuvat kanssani ja mieheni lapset pääsääntöisesti äidillään. Talvella vielä molemmat oli sitä mieltä et tämä kahden kodin ratkaisu on hyvä, viikonloput olimme miehen luona, on enemmän tilaa ja arki täällä minun kotona, käytännön syistä:koulu ja työt. Kun koulut loppu olemme olleet todella paljon mieheni luona, jossain vaiheessa vain väsyin siihen että minun lapset nukkuu patjoilla ja tavarat on kasseissa, eikä lapsilla ollut oikein mitään omaa...nyt sitten olen ajanut itseni sisäiseen kiukkuun ja välttelen edes käyntiä mieheni kotona. plaah...Jos on tarkotus elää yhdessä, niinku meillä on. haluaisin asua yhdessä mutta en jotenkin uskallaedes ottaa puheeksi kun se vaihtoehto on se miehen koti...
haluaisin jo yhteiseen kotiin...
"pökkelö"
3245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ei se kyllä pidemmän päälle ole mistään kotoisien että eletään tuollaista kassielämää.
Ehkä mies miettii samaa mutta ei uskalla ottaa puheeksi.
Hankkikaa kokonaan uusi yhteinen koti.
sehän tässä niin vaikea mulle onkin kun se yhteisen kodin hankkiminen ei taida olla mahdollista, se olisi nimenomaan hänen kotinsa, iso talo, siinä yritys ja harrastustilat...en minä voi sanoa että haluan muuttaa sinun luo. Muuten varmasti ehdottaisinkin yhteen muuttoa tai ainakin keskustelisin asiasta.
Mikä tässä nyt oikein on se ongelma tai kysymys, johon toivot vastausta? Jos ainoa mahdolllisuus yhdessä asumiseen on muutto miehen luo, mutta olet päättänyt, ettet voi siitä edes hänelle puhua, ei kai tehtävissä ole yhtään mitään muuta kuin jatkaa samaan malliin kahdessa kodissa tai lopettaa koko suhde. Sanoisin, että reippaasti vaan puhumaan asiasta, eihän kyse ole siitä, että olisit miehen kotiin tuppautumassa, vaan haluaisit päästä asumaan lopulta yhdessä tämän kanssa. Mikset siitä voisi hänelle puhua? :)