"Salaa" naimisiin?

voi naimisiin mennä. Onnistuu hyvin ja suku lakkaa kakistelemasta aika pian asiasta kuultuaan. Tietty takana päin puhutaan mitä puhutaan, mutta hällä väliä. Et sinä suvun kanssa naimisiin mene, vaan puolisosi. Tehkää omanlaisenne ratkaisu ja nauttikaa joka hetkestä. Suosittelen!

kanssa naimisiin maistraatissa ilman sen suurempaa melua. Myös vanhempani tästä tietävät, eivätkä panneet pahakseen. En halua tehdä itsestäni ja häistäni isoa numeroa, siksi emme niitä mitenkään sen kummemmin aio juhlistaa.

...kävivät vieraalla paikkakunnalla maistraatissa ja lensivät Irlantiin. Matkalta tuli vanhemmille postikortti että "ollaan häämatkalla". Ei tullut kenellekään yllätyksenä että nimenomaan näin toimivat, eikä kukaan siitä nokkiinsa ottanu. Yli kymmenen vuotta yhdessä olleet, naimisiin menivät lähinnä "teknisistä syistä".

Ennen kadehdittiin myötäjäislahjoituksia, tiluksia, ja rooleja.Niitähän saatiin aviokaupalla.Nykyään joku Urban Outfitters on merkki,jota kadehditaan,jos bussipysäkillä käytätä sitä.

todistajan läsnäollessa:) se on nääs teidän asia niinkun oli meidänkin kyllä ihanaiset "hääkuvat" saapi kun seisoksii tamineissa jotai kukkapuskaa vasten;)

Niin monissa kauheissa, perinteisissä tai muuten vaan huonosti järkätyissä hirvityshäissä joutunut käymään tai olemaan järkkärinä, että oma valintakin on ehdottomasti koruton ja hössötyksetön kahdenkeskinen kaunis tilaisuus. Käydään vihkiytymässä maistraatissa ja vietetään viikonloppu yhdessä Porin Jazzeissa. Pyydetään joku festariporukasta ottamaan kuva meistä sormukset tanassa ja lähetetään info kuvan muodosssa lähemmille. Meidän mielestä ainakin hyvin simppeli, kaunis ja oman näköinen tapahtuma...

Ja uskon, että lähiperhe tuntee meidät jo niin hyvin, ettei avioitumistapa tule varmasti yllätyksenä.

Me menimme salaa naimisiin maistraatissa, kahden virkamiehen todistaessa. Useita kuukausia myöhemmin laitoimme lomamatkalta lähimmille kortteja, että häämatkalla ollaan! Kun asia valkeni, niin tuli paljon onnitteluja ja vanhemmilta sekä isovanhemmilta tuli lahjoituksia, kuten muillekin perheen hääpareille. Ihan lämmin vastaanotto siis oli.

Sinänsä vähän ihmetytti monien (vähän vanhempien ihmisten) hämmästys. Kaksi aikuista ihmistä, vuosia yhdessä, oma kotikin jo... Miksi se on niin yllättävää, että mennään naimisiin? Ja mitä merkitystä toisten siviilisäädyllä on loppujen lopuksi? Kahden ihmisen välinen sopimushan avioliitto on.

Mentiin vajaa vuosi sitten naimisiin niin, että todistajina olivat minun kaksi sisarustani ja sormukset ojentamassa kolmas sisarus, jonka ikä ei todistajaksi piisannut. Muutoin asiasta etukäteen tiesivät vain päivän kannalta välttämättömät ihmiset, kuten kampaaja ja pappi yms.

Ihan oikea morsiuspuku minulla oli, kampaus ja kimppu ja kaikki. Meidät vihittiin ja siunattiin ulkona, kirkon pihalla. Veli videoi vihkimisen ja siunauksen ja viralliset valokuvat käytiin otattamassa liikkeessä. Sen jälkeen soitettiin vanhemmille ja sitten heidän toiveestaan muutamalle isovanhemmalle ja vanhemman sisarukselle, ja illalla juhlittiin vihkimisessä paikalla olleiden sisarusten ja heidän puolisoidensa kanssa yhteensä seitsemän hengen joukkovoimalla pienessä pommisuojassa saunomisen, hyvän ruoan ja Aliaksen merkeissä.

Isä huusi puhelimeen että "senkin roikaleet", mutta oli kuitenkin onnellinen puolestamme. Äidillä meni toipumiseen hieman pidempään (langan päässä oli aika pitkä hiljaisuus), mutta ymmärtää hyvin ratkaisumme ja on iloinen siitä että vihille mentiin. Miehen äiti oli konkari uutiseen vastaanottamisessa, koska miehen veli teki saman tempun aiemmin...

Seuraavalla viikolla saatiin postiin valokuvasta teetetyt kortit, jossa luki "Sanoimme tahdon XX.XX.XXXX." ja runonpätkä. Vanhempien kanssa käytiin ravintolassa syömässä tapauksen kunniaksi parin päivän päästä heidän toiveestaan. Videosta on teetetty kopio vanhemmille.

Ei ole yhtään outoa taitaa olla aika yleistäkin nykyään. Kaverini meni naimisiin maistraatissa ja paikalla ei olleet edes vanhemmat tai sisarukset. Vain todistajat maistraatista. Tosin he kyllä pari vko:a myöhemmin tarjosivat kakkukahvit lähimmille ystäville. Ja vihkimisen jälkeen olivat käyneet vanhemmillaan kertomassa uutisen, muille laittoivat tekstarin. Mutta eipä sitä tarvitse edes kellekään ilmoitella, jos ei halua.

Samoin just yks miehen sukulainen meni naimisiin salaa ja eivät järjestä juhlia. Myös työkaverini meni salaa naimisiin ja olen kuullut monta muuta tapausta. Ainakin pitkään avoliitossa olleilla tämä tuntuu olevan suht yleistä.

Meillä oli juhlat, mutta sukulaisista ei ollut paikalla, kun vanhemmat ja sisarukset puolisoineen ja lapsineen, muut oli ystäviä.

ikävä kyllä anoppini on asiasta niin painavasti eri mieltä ettemme voi toteuttaa ns. hiljaisia häitä. Annoimme kerran hänelle vihiä tästä (virhe!) eikä hän ollut kovinkaan riemuissaan. Hän tahtoo että on isot häät ja kaikki sukulaiset pääsevät juhlimaan...hänellä on jopa valmiina mielessä ketä tulee kutsua. Huh huh.

Meidätkin vihittiin maistraatissa parin ystävän todistaessa ja vaikka suku oli eri mieltä, niin kysehän on kahden ihmisen keskinäisestä päätöksestä ja meistä olisi ollut äärettömän huonotapaista muiden puuttua asiaan. Toki ilmoitimme vihkipäivästämme ja otimme vastaan palautteen tapahtuneesta, mutta so what. Maailmaan mahtuu monenlaista tallaajaa!