kysyin eräältä vanhemmalta henkilöltä, että miten sitä ennen vanhaan (30-40 v siten) saatiin töitä? Hän vastasi: mentiin paikanpäälle työopaikalle kysymään töitä ja sitten alettiin tekemään.
Tästä ollaankin sitten menty eteenpäin (jossei muuten niin ajassa eteenpäin), nykyisin on TYP, aktivointi, harjoittelu, pilipalikurssit, "potkut ja työttömyys"-palsta jne. jne.
Tästä ollaankin sitten menty eteenpäin (jossei muuten niin ajassa eteenpäin), nykyisin on TYP, aktivointi, harjoittelu, pilipalikurssit, "potkut ja työttömyys"-palsta jne. jne.
Vastaukset 11
Vanhimmat
1983 lähdin bussilla kaupunkiin kesätyön loputtua nuorena kouluttamattomana ylioppilaana kyselemään töitä, vajaa 50 km kotoa. Siinä kävin muutamassa paikassa. Ei ollut klo vielä 9 aamulla, kun menin yhteen paikkaan. Kysyin siihen tyyliin, että olisiko töitä joksikin aikaa, kun jäin ilman koulutuspaikkaa. "Joo, meillä tuli juuri yksi sairaslomatapaus, kestää kuusi viikkoa. Onko sinulle menoja tänään?" "Ei ole, kun töitä vaan ajattelin tämän päivän etsiä". "No meillä olisi, voitko jäädä heti?". Jäin, sairasloman sijaisuus kesti kuusi viikkoa mutta pian soitettiin, että se jatkuu voinko tulla takaisin ja menin. Siinä sitten tuli vielä yksi eläkkeellelähtö, jota sain paikata ja työ kesti siihen asti, kunnes 1985 vuoden alussa lähdin koulutukseen. Tarina on täysi tosi.
...vuosi 2009.
Vuonna 2009 kouluttamaton, muutaman viikon työttömänä ollut on syrjäytynyt, joka pitää kuntouttaa nuorten työpajassa. Tai sitten ei mennä kysymään työtä, vaan mennään kysymään harjoittelupaikkoja. Palkata työnantaja ei voi, kun uudesta työntekijästä on niin paljon vaivaa ja muiltakin vie työaikaa. Se kun vie puoli vuotta neuvoa miten paperi laitetaan mappiin.
Hitto, itse en kyllä palkkaisi tällaista jolla menee puoli vuotta yksinkertaisen asian neuvomiseen. Sen verran tunnen nuoria, etteivät ne niin tyhmiä ole, nykyajan työntekijät vain ovat laiskoja eivätkä viitsi neuvoa kunnolla kun pelkäävät, että nuori osaa heidän työnsä paremmin. Itse olen keski-ikäinen ja kun kouluttauduin omalle alalleni jatkoa ja menin harjoittelemaan, niin kohtasin ihan saman vaikka alalta oli työkokemusta. Jotkut valittivat että harjoittelija vie aikaa, juuri ne, jotka itse tekivät ja osasivat sekä opastivat vähiten. Enemmän yhdellä meni aikaa kiireen valittamiseen kuin minun opastamiseen. Ei minulle tarvinnut kädestä pitäen mitään neuvoa, kun osasin suurimman osan itsestään. Vain erikoisohjelmat, jotka yleensä aina opin yhdellä näytöllä. Yksi ei oikein viitsinyt sitäkään, mutta ei tarvinnut, etsin käsiini manuaalin ja opettelin itse, sekös tuota sapettikin.
Tai oikeastaan, nykyään pitää mennä harjoittelemaan tai valmennukseen, sillä työtön on juoppo syrjäytynyt hylkiö viikossa.
Marssin tuossa 70-luvun alkupuolella Stokkan henkilöstöosastolle ja kysyin onko mitään töitä. Olihan niitä ja aloitin seuraavana päivänä. Stokkalla olin rapiat 5 vuotta siitä lähtien.
Itse muutin 1960-luvulla perheen mukana 16-vuotiaana Pohjois-Suomesta pääkaupunkiseudun kyljessä olevaan pieneen kuntaan kesäkuun alussa ja kyselin töitä. Olin yön valvonut junassa, sillä takana oli muinaisten höyryvetureiden vetämässä junassa 12-tuntinen matka. En olisi vielä saapumispäivänä kysellyt töitä, jos olisin tiennyt, että pyydettiin aloittamaan oitis ja tein saman tien normaalin työpäivän. Illalla oli lähes taju kankaalla. Ja työssä olin normaalilla palkalla, en edes harjoittelijana.
Noin ennen. Vaan miten onkaan nyt???
Kyllä se vaan on meininki muuttunut! Suomi on hinnoitellut itsensä ulos ja nykyisin pitäisi olla todella tuottava ja osaava, jos palkkatöihin haluaa, kun kulut ovat sen verran suuret veroineen ja kaikkine vakuutuksineen, lomarahoineen jne. Sitkun ottaa huomioon sen,että suurinosa on pk-yrityksiä, joilta ne resurssit ja riskinsieto puuttuvat, niin 1 1=2, rima nousee korkeammalle.
Onpa sittemmin moni työpaikka kadonnut kokonaan tietotekniikan kehityttyä. Pankkisektorillakin työntekijämäärä on puolittunut, eikä ole siitä juuri noussut.
Sellasta se vaan elämä on!
Työttömät ovat nykyään niin laiskoja kysymään töitä. Kaikki pitäisi eteen kantaa !
Nykyään ei työnantajat edes oikein tykkää että tullaan ovelle tai soitetaa, sillä kyseljöitä on valtavasti entisaikoihin verrattuna. Aika yleistä on välittömästi kysyä mitä tukea sinusta on tai ei töitä ole, mutta harjoittelupaikka olisi. Eilenkin kävelin kaupungilla; kolmessa paikassa on harapaikka vapautumassa pian -> ts. haralaisia ketjutetaan.
sellainen kauhea, pitkäaikaistyötön, ikää 53 vuotta, hänen mielestään varmaan vielä nuori neito, että hän kun oli nuori niin nostettu mitään korvauksia.
Ei vaan menetiin töihin maatiloille kysymään heinäntekoa ja nukuttiin ladoissa.
Niin, aika se kultaa kaikki vissiin, nykyään on niin lyhkäsiä kesiäkin ettei tarkene.
Ketjuttamisesta pitäisi aina tehdä ilmoitus työkkäriin. Niiden kuuluu laittaa tukikieltoon tällaiset paikat. Vaatikaa tätä. Miksi ei ammattiliitot tee mitään asialle. Harjoittelun tarkoitus on, että harjoittelun jälkeen ihminen jää ao. työpaikkaan töihin.
Sä pystyt nykyisin napin painalluksella lähettämään tunnin sisällä 10 paikkaan hakemuksesi, ja soittamaan samalla niihin.
Lapsellista olettaa että sitä lähtisi kiertämään jalkaisin.