Miksi ihmiset erakoituvat

näkee riittävästi tyhmyyttä ympärillään ;).

on kyse siitä, ettei minusta pidetä, vaikka kuinka yrittäisin. En jaksa enää yrittää, koska torjunta sattuu liikaa. Netissä saa edes jutella jonkun kanssa, vaikka useimmilla kerroilla tämä vain pahentaa oloa, kun vastenmielisille ihmisille tapahtuu mukavia asioita. Pysyy kuitenkin edes jotenkin elämässä kiinni.

nöyryytti mua ja juonitteli yhdessä työkavereitteni kanssa selkäni takana. Luottamus meni ja töitä teen yksin niin kauan kunnes löydän uuden paikan

että kaikki muut ihmiset vaan alkaa tuntuu kusipäisiltä idiooteilta joita vaan ei jaksa. Sielu jotenkin lepää siinä kun on vaan yksin kaiken hälinän ja pinnallisuuden ulkopuolella. Ei sekään välttämättä kivaa oo, mut parempaa kun elää ihmisten kanssa jotka vaan yrittää hyötyä sinusta, jotkut yrittää saada sun rahat, jotkut työpanoksen jotkut autokyydin jonnekin, jotkut sen takii et sul on iso molo. Sit susta puhutaan paskaa selän takana ja jos itse tarvitset joskus apua niin eipä näy ketään missään. Ja työpöydän kahvikeskusteluissa puhutaan vaan säästä tai autonrenkaista tai siitä mitä Tuksu on viimeaikoina tehnyt, yritä siinä sitten jotain syvällistä keskustella joka täyttäis sun todelliset sosiaaliset tarpeet. Parempi olla kotona yksin ja katella nettipornoo ja runkata ja sit tulla välillä tänne aukoo päätä.

.

miksi ihmiset *EI* erakoituisi????

tuntee, että on ihmisten keskellä ihan ulkopuolisen tuntuinen ja kokee olevansa seurassakin yksin, niin silloin katsoo parhaimmakseen ollakin ihan yksin, eikä ole tarvetta hakeutua muiden pariin.

Sellainen ihminen, jonka kanssa voi olla oma itsensä ja tuntee olonsa kevyeksi ja huolettomaksi on kullanarvoinen ja sellaisen seurassa viihtyykin. Silloin ei koe olevansa yksin. Noita vaan on harvassa. En itse ainakan tune, kuin kourallisen.

Varmaan syitä on monia, usein se että ihmisiin petytään kuten tästäkin ketjusta näkee. Olen ennenkin sanonut olevani exhibiotinistisesta ulkoisesta olemuksestani poiketen hieman syrjäänvetäytyvä luonne ja nauttivani monista asioista yksikseni kuten lukemisesta, luonnossa liikkumisesta, jopa yökerhon tanssilattialla tanssimisesta ilman liiveihin uivia miehiä (paitsi yhtä) tai kovin jutteluintoisia naisia - en pahemmin seurustele, tanssin vain.. Ehkä ihmiset vaistoavat syrjäänvetäytyvän luonteenpiirteeni ja siksi myös aika hyvin jättävät rauhaan. Täyserakko en ole, koska on parisen todella hyvää ystävää, lapsuudenperhe ja rakkaani ( joka ei kuitenkaan asu kanssani)..

Muistan elävästi kun isomman koulun kolmannella luokalla luokan tytöt näkivät minun leikkivän yksikseni ja tulivat kysymään mukaan. Sanoin suorasukaisesti "Tykkään olla yksin." Siitä lähtien sain omituisen otuksen leiman ja olin myös oiva kohde kiusaajille. Vaikka ajoittain yksinäisyys alkaa tympiä (jolloin hakeudun jonkun läheisen seuraan) niin yksinäisyys antaa myös paljon, jollei muuta niin rauhoittumista luonnon äärellä, sisäisen maailman rikkautta ja sen ulospurkautumista monin luovin keinoin.

ps. netti ei ole ystäväni, vain väline.

että melkoinen osa ihmisistä on kuitenkin kusipäitä. Miksi siis ei erakoituisi?

Oli joo pakko kirjoittaa omin sanasin vaikka tuossa olikin jo hyviä vastauksia joita olisi voinut vaan... hmm, peesata.