Elin kaukosuhteessa 4 vuotta.Alku 3 vuotta oli ihanaa hehkua ja täynnä hellyyttä.Minä siellä,hän täällä.Mutta heti kun puheisiin tuli suhteen vakinaistaminen ja pysyvyys niin hän muuttui kylmäksi.Viimeinen vuosi oli pitkälti taukoa ja satunnaisia tekstiviestejä lähinnä etäisyyden ottona.Emme juurikaan kertoillut toistemme elämästä toisillemme muuta kun "töissä kiireitä" ja muut juhlapyhien toivotukset.Keväällä hän sitten päätti lähentyä minua uudestaan ja jotenkin oletin pitkän mietintätauon olevan ohi,hän edelleen haluaa minut.
Jokin aika sitten terveyden vuositarkastuksen yhteydessä minulta löydettiin syöpä ja hoidot alkaneet.Voin ihmeen hyvin vaikka muuta kuvittelin.Taustatuki on vahvaa perheeni ja ystävieni myötä.
Nyt hän sitten tuli luokseni,vietimme lumoavaa ja eheyttävää aikaa.Oli ihanaa saada koskea häntä,helliä häntä.Otin kaiken irti hetkistä.Lähtiessään takaisin kotiin hän kyynelsilmin ilmoitti tämän olleen viimeinen kerta kun näemme.Jäähyväiset parhaasta päästä.
En pystynyt kertomaan hänelle syövästäni,kaikista niistä lopullisuuden peloista joita se on aiheuttanut.Olisin ollut raukka jos olisin niin tehnyt vaikka joka solu minussa huusi että pidä sylissä,pelottaa.
En kysy itseltäni miten kestän.Kun ei itse jaksa niin elämä pakosta kantaa ja hyvä niin.Sydän on särkynyt mutta elän toivossa että jossain on mies joka ei enää sitä särkisi.Käänsin särkyneen sydämen tuoman pettymyksen ja itkun voitoksi,se tunne tarkoittaa että olen elossa :)
Jokin aika sitten terveyden vuositarkastuksen yhteydessä minulta löydettiin syöpä ja hoidot alkaneet.Voin ihmeen hyvin vaikka muuta kuvittelin.Taustatuki on vahvaa perheeni ja ystävieni myötä.
Nyt hän sitten tuli luokseni,vietimme lumoavaa ja eheyttävää aikaa.Oli ihanaa saada koskea häntä,helliä häntä.Otin kaiken irti hetkistä.Lähtiessään takaisin kotiin hän kyynelsilmin ilmoitti tämän olleen viimeinen kerta kun näemme.Jäähyväiset parhaasta päästä.
En pystynyt kertomaan hänelle syövästäni,kaikista niistä lopullisuuden peloista joita se on aiheuttanut.Olisin ollut raukka jos olisin niin tehnyt vaikka joka solu minussa huusi että pidä sylissä,pelottaa.
En kysy itseltäni miten kestän.Kun ei itse jaksa niin elämä pakosta kantaa ja hyvä niin.Sydän on särkynyt mutta elän toivossa että jossain on mies joka ei enää sitä särkisi.Käänsin särkyneen sydämen tuoman pettymyksen ja itkun voitoksi,se tunne tarkoittaa että olen elossa :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se voipi vain olla, että kun suhteenne on noinkin kauan pysynyt kaukosuhteena, voi se kynnys muutokseen olla aika kova. Olette ikäänkuin vakiintuneet siihen kaukosuhteeseen. Yleensähän suhde ihan luonnostaan muuttuu tiiviimmäksi ajan kuluessa.
Toivotan sinulle voimia sairautesi kanssa. Onneksi nykyään sentään hyviä hoitoja löytyy. Keskity nyt parantumiseen. Varmasti sinullekin vielä se hyvä mies löytyy. Tsemiä.