Ennen naimisiinmenoa yhdessä asuvat pariskunnat eroavat paljon todennäköisemmin kuin vasta vihkimisen jälkeen yhteen muuttaneet.
Denverin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan aiemmin avoliitossa eläneet pariskunnat olivat myös muita tyytymättömämpiä avioliittoon.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/200907159930485_lz.shtml
Aika mielenkiintoinen tutkimus, luulisi, että todellisuudessa asia olisi aivan toisinpäin. Itse ainakin ajattelen, että avoliitossa opin tuntemaan kumppanin hyvät ja huonot puolet ja sitten voin tehdä päätöksen siitä kestänkö häntä koko loppuelämän.
Denverin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan aiemmin avoliitossa eläneet pariskunnat olivat myös muita tyytymättömämpiä avioliittoon.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/200907159930485_lz.shtml
Aika mielenkiintoinen tutkimus, luulisi, että todellisuudessa asia olisi aivan toisinpäin. Itse ainakin ajattelen, että avoliitossa opin tuntemaan kumppanin hyvät ja huonot puolet ja sitten voin tehdä päätöksen siitä kestänkö häntä koko loppuelämän.
Vastaukset 75
Vanhimmat
olen huomannut jo vuosia sitten. Niin moni tuttavapariskunnista on eronnut parin vuoden sisällä avioitumisesta. Ja ennen avioliittoa ovat olleet avopareina yli viisi vuotta. Olen aina ihmetellyt syytä, ehkä avioliitossa olo on varsinkin toisesta vähemmän riippuvaiselle ihmiselle ahdistava asia.
Ehkä he ovat ajatelleet avioliiton "parantavan" jo hiipuvaa suhdetta/avoliittoa?
Juuri se kun kuvitellaan että avioliitto antaa suhteelle jotakin on väärin. Avioliiton pitäisi olla pitävä sopimus, jota eivät pelkuriraukat ja vastuuttomat eivät somi ja jota ei voisi purkaa. Se taloudellinen puoli on nostettu liikaa esille, vaikka avioliiton perimmäinen syy on sopimus joka turvaa lapselle molemmat vanhemmat. Lapsihan erosta kärsii kaikkein eniten. Joskus kun liitto oli arvokas, niin sen eteen tehtiin työtä jotta se näyttäisikin arvokkaalta. Nykyään liitolta puuttuu se arvokkuus ja erityisyys mikä sillä oli ennen, kun haettiin tasa-arvoa sillä että avioliitto olisi alkujaan tehty lapsettomia pareja varten. Eihän kaksi aikuista tarvitse selklaista sopimusturvaa, kuten lapset. Sillä ettei alkuperäisestä ajatuksesta välitetty saatiin homotkin uskomeáan että avioliitto on myös homojen turvaksi tehty sopimus.
Kumpi sitä arvokasta sopimusta tarvitsee, Aikuinen homo, vai lapsi?
Joillakin taas on se, että kuvitellaan, että avioliitto muuttaisi jotain. Esim. jos suhteesta puuttuu jotain tai se ei toimi muutoin, on väljähtänyt tms. niin ajatellaan, että avioliitto tai lapsi korjaisi asian. Olisiko niin, että ero olisi joka tapauksessa tullut jossain vaiheessa? Jotenkin en usko, että jos pari pysyisi avoliitossa je eivät eroaisi.
Ei avioliiton myötä mitenkään sen riippuvaisemmaksi muututa? Miten avoliitossa vähemmän riippuvainen olisi vähemmän ahdistunut kuin avioliitossa?
Monet, jotka ei ole asuneet yhdessä ennen avioliittoa ovat uskovaisia. Ja heillä on varmasti isompi kynnys ottaa avioero. Sekin voisi osittain selittää asian. Näin ei tietysti aina ole.
Edellisen kirjoittajan kommentissa on perää: pitkään yhdessä asuneiden avioliiton hajoamisen syy voi hyvinkin olla se että jo hiipuvaa parisuhdetta on yritetty elvyttää virallistamalla se ja/tai tekemällä lapsia -- eikä tämä voi koskaan siihen auttaa.
Mutta Duken kommentit ovat aivan kummallisia ja suorastaan keskiaikaisia. Avioliitossa kylläkin lapsen virallinen isyys tulee automaattisesti äidin aviomiehelle, muuten isyys pitää erikseen tunnustaa tai tuomita, joten naimisiin kannattaa mennä, jos lapsia tehdään, jo ylimääräisen byrokratian välttämiseksikin. Lasten kannalta asialla ei kuitenkaan ole suurta väliä. Lapsethan perivät aina vanhempansa, ovatpa nämä naimisissa tai eivät, ja vanhemmat ovat aina elatusvelvollisia. Toisaalta jos vanhemmat eivät välitä lapsistaan tai kohtelevat heitä huonosti, niin avioliitto ei sitä asiaa korjaa.
Avioliitto on nimenomaan juridinen sopimus puolisoiden välillä. Lapsettomatkin puolisot saattavat haluta olla virallisesti toistensa lähiomaisia (tällä on merkitystä mm. sairaus- ja onnettomuustapauksissa) ja kuollessaan jättää omaisuutensa toisilleen eikä omille vanhemmilleen ja sisaruksilleen (tämä onnistuu myös testamentilla, mutta silloin pitää maksaa huomattavasti enemmän perintöveroa).
Jeesustelu lapsen kärsimisestä erossa on myös typerää. Enemmänhän lapsi kärsii jos vanhemmat riitelevät aina tai toinen on väkivaltainen tai päihdeongelmainen. Ihmiset tekevät huonojakin valintoja, ja aiemmin hyvä puoliso voi ajan myötä muuttua huonoksi, esimerkiksi sairastua alkoholismiin. Tottakai avioliitto on voitava myös purkaa. Kenen etu se muka on että ihmiset pakotetaan pysymään ahdistavassa liitossa loppuikänsä?
Entisinä aikoina kun ehkäisyä ei ollut, yhteiskunnan sosiaaliturva heikkoa, ja ihmiset peloteltiin uskonnolla synnintuntoon, avioliitot kestivät vaikka olisivat olleet huonojakin, koska vaihtoehdot olivat vielä huonompia. Siitä se "arvokkuus ja erityisyys" tuli! Nykymaailmassa kun naisen ei tarvitse myydä itseään miehelle toimeentulonsa takaamiseksi, avioliiton purkamattomuus johtaisi vain siihen että niitä ei sitten solmittaisi.
Mutta voithan sinä muuttaa vaikka Afganistaniin tai Maltalle jos kannatat perinteisiä perhearvoja. Katolisessa Irlannissakin on avioeron saanut "jo" kymmenen vuoden ajan, tosin neljän vuoden harkinta-ajalla.
Mikä kumma se on että pelätään avioliittoa. Jo lasten vvuoksi pitää olla avioliitossa. Avoliitossa et saa lesken-eläkettä jos toinen sattuu delaan, avoliitossa toinen puolisko ostaa asunnon sun muuta ommiin nimmiin. Mitä sitten kun ero tulee.?
Mun näkemuksen mukaan voi johtua siitä, että uskovaiset ihmiset menevät naimisiin juurikin ennen kuin muuttavat yhteen. Heistä on syntiä asua yhdessä ennen avioitumista. Uskovat eivät myöskään eroa helposti, vaikka avioelämä tökkisikin, koska yhdessä ollaan koska Jumala niin halusi ja olisi synti erota. On vaikea arvioida, miten tyytyväisyyttä avioliittoon tutkittiin. Jos kyseessä oli ovensuu kysely, niin eipä siinä välttämättä niin rehellisiä oltu.
No aika kylmää puhetta että avio-onni säilyy vain jos ollaan uskossa. eikä kaikki uskovat mene naimisiin ennen yhteenmuuttoa. Meilläkin on vauva tulossa eikä todellakaan häät ole mitenkään ajankohtaisia. Jumalan siunausta voi pyytää muutenkin liitolle, kuin seurakunnan parissa joka ei välttämättä aina edes kuulu kirkkoon.
Sitä paitsi on muitakin syitä muuttaa yhteen vasta häiden jälkeen kuin uskonto. Esimerkiksi opiskelu eri paikkakunnilla/maassa seurusteluvaiheessa, vanhempien/suvun painostus, nuorena naimisiin meno, lapsen saaminen...
Tämä nyt vaan oli amerikkalainen tutkimus, mikä siis suuntaa juurikin uskontoon. Siellä se uskonto on nimittäin juurikin pidättäytymistä seksistä ja jopa halailusta ennen avioliittoa. Suomessa uskovaisuus on ihan eri kantimissa, kuten omalta osaltasikin jo huomaat.
Ja nuo muut mahdollisuudet ovat hyvin marginaalisia. Ja kysehän ei ollut avio-onnesta vaan eroluvuista.
Tässä tutkimuksessa on syy ja seuraus menneet hieman sekaisin. Tällaisiin tutkimuksiin kannattaa suhtautua varauksella. Eihän kerrottu edes, miten tutkimus on suoritettu.
Normaalisti todellakin avioliiton solmimisen jälkeen yhteen muuttavat ovat jonkin uskonlahkon jäseniä ja he eivät eroa vaikka puoliso tekis mitä...
avioliitto on Jumalan luoma liitto, joka perustettiin silloin, kun Jumala loi miehen ja naisen. Jos Jumala olisi tarkoittanut, että hän itse ei kelpaa sitomaan miestä ja naista yhdeksi, hän olisi kyllä luonut ensin papin. Eihän näitä farisealaisia moralisteja olisikaan, ellei Adam ja Eeva olisi alkanut lisääntyä Jumalan luomassa liitossa. Tietääkseni pappi ei ota vastuuta yhdestäkään vihkimästään parista, mutta, minkä Jumala antaa hän taatusti ottaa vastuun tekemisistään. Ihmiset eivät usko tarpeeksi Jumalaan jos menevät papin eteen vihittäviksi, koska he luulevat sen olevan turvallisempi taloudellisesti. Ihminen joka uskoo oikeasti Jumalaan tietää, että vain Jumala antaa turvallisen ja luotettavan kumppanin.
Ketkä menevät naimisiin ilman edeltävää avoliittoa? Hartaat uskovaiset.
Ketkä eivät "saa" erota? Hartaat uskovaiset.
Korrelaatio johtuu siis siitä, että ne jotka eivät saa asua avoliitossa, eivät myöskään saa erota. Itsestään selvä asia, joten tutkimustuloksen vääntely siihen suuntaan että itse avoliitto olisi se joka avioliiton pilaa, on kerrassaan typerää.
Mielestäni ihan itsestäänselvää, että "tutkimustulos" johtuu juuri tuosta.
Mun mielestä tarvis olla enemmän taustoja niistä pareista, että tietäs mitkä muut asiat tähän voisi ehkä vaikuttaa. Eli esim. tuo uskossa oleminen.
Jos yksikään pari ei asuisi yhdessä ennen avioliittoa niin olisiko eroja yhtä vähän kun nyt näiden nykyisten seurustelun jälkeen avioliittoon siirtyneiden keskuudessa? En usko...
Jippii, nyt se lukee jo lehdissä ja täällä palstalla. Olen asian aina tiennyt. Avoliitto lähes typerä keksintö. Varsinkin typerä tapa tavan vuoksi, ihmiset eivät edes ajattele asiaa! Myöskään moraalisesti en pidä siitä = SUSIPARI, mikä susipari. Itse en osaa semmoseen pariin suhtautua edes. Minusta 'he' eivät ole mitään.
Olen aina ollut sitä mieltä, että vanha kristillinen tapa PARAS:
seurustelu, kihlat ja AVIOliiton kautta yhteen elämään. Näin!
Tämän kirjoitti VanhaPiika! Mutta kirjoitti kuitenkin, sivusta seuraten tämän jo otsallaankin tajuaa, näkee.
Kuka nykyään käyttää moista nimitystä!? Olet varmaan syntynyt vuonna kivi ja kirves. =D Ei vanhatpiiat saa sanoa kumpi on parempi, avo-vai avioliitto koska sulla ei ole niistä kokemusta.
emme siis ole "mitään", ollaan melkein 20 vuotta asuttu yhdessä ja lapsetkin on tehty, vanhin kohta täysikäinen, ei olla menty naimisiin, mutta mielestäsi ei olla mitään. Tätini on myös ollut avoliitossa kohta 40 vuotta, eivätkä hekään ole miehensä kanssa mitään.
Äitini oli aikoinaan yli 20 vuotta avioliitossa, joka suurimmaksi osaksi oli kuulemma yhtä helvettiä. Seurauksena oli, että hän erosi, ennen kuin tuli tapetuksi.
Sittemmin hän oli yli 30 vuotta isäni kanssa avoliitossa kuolemaansa asti. Ko. avoliitto ei ollut koko aikaa ruusuilla tanssimista, mutta ainakin paljon parempi kuin aikaisempi avioliitto. Enää ei "papin aamen" tule pilaamaan kahden ihmisen välistä aitoa rakkautta - näin hän tapasi vastata utelijoille naimisiinmenosta.
Tuollaiset amerikkalaiset hömppätutkimukset voi jättää omaan arvoonsa.
Kuten vanhojen piikojen lausahdukset liitoista ja niiden oikeellisuudesta.
On kokemusta tuosta avo- ja avioliitosta eli sillä papin aamenella ei ole mitään väliä. Tiedän itse kun puolison kanssa hankittu se i noin 10v sitten ja sitä ennen saman verran ilman i:tä. Avioliitto ja avoliitto arjessa samanlaista. Merkitystä vain puolison kuollessa, perinnön jaossa/ perintöverossa.
'Susipari'-nimitys on erittäin hyvä. Ehkä just siksi, että se on jo aikoja sitten annettu termi! Erittäin suositeltavaa ottaa ihan railakkaasti vain tuo ilmaisu käyttöön. Ei ole mitään syytä, etteikö termi 'nykyään' toimisi !
ovat vanhan kansan silmissä myös huorapareja. Ja niinhän se on; avoliitossa ämmä antaa persettä miehelle taloudellisen hyödyn vuoksi,- avioliitossa kun on keskinäinen elatusvelvollisuus mutta avokeilla 'mun rahat-sun rahat'.
Lisäksi on naurettavaa syyttää 'papin aamenta' siitä jos on itse mennyt luonnevikaisen kanssa yhteen. Mutta katkera ihminen toki syyttää onnettomuudestaan olosuhteita ja sen jälkeen 'ei enää naimisiin mene'. Ei syy ole avioliittojärjestelmässä, ei papissa, ei kirkossa, ei maistraatin virkailijoissa.
ITSE on vastuussa elämästään ja myös siitä kuinka sallii itseään kohdeltavan.
Naurettavaa jos ämmä ei näe omissa toimissaan/valinnoissaan mitään väärää. Turha se on ämmien ulista että helvetissä elävät jos itse suostuvat sinne väkivallan ja alistamisen alle jäämään.
uskoa mihin tahansa, mutta aikojen alussa, kun Jumala loi miehen ja naisen, hän samalla perusti maailman mahtavimman instituution avioliiton, joka on olemassa ilman yhtäkään pappia, tai juristia. Kuka haluaa ottaa avioliittonsa papin kädestä se on hänen murheensa ja menköön valittamaan papille, jos liitto ei onnistu. Kuka ottaa puolison luottaen Jumalan siunaukseen, hänen liittonsa on suoraan Jumalan suojeluksessa ja joka rikkoo sellaisen liiton on saava tuomionsa Jumalalta.
muistuttaa, että kuka itsensä ylentää, hänet alennetaan, mutta kuka itsensä alentaa, hänet ylennetään. Jumalan tuomiota ei yksikään pääse pakenemaan. Tiedoksesi vielä, että ensimmäise tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi.
Kyllä nämä höpöhöpö-tutkimukset vois heittää romukoppaan ja tehdä jotain hyödyllistä ihmiskunnan hyväksi. Tämäkin ajankulu olisi voinut olla erittäin sopiva vanhusten huoltamiseksi eikä joutavien galluppien!
Hirressä roikkuminen aiheuttaa vakavaa riippuvuutta.
Jumala itse on avioliiton asettaja. Avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ovat syntiä Jumalan Sanan mukaan. Ja tämä ulkopuolisuus tarkoittaa myös ennen avioliittoa alkanutta seksielämää. Jumalan vastustaja, sielujemme Vihollinen, on toiselta nimeltään Diabolos, Hajoittaja. Jos hän päässyt alkamaan työnsä ennen avioliittoa, niin se mitä todennäköisimmin jatkuu sen aikanakin. Seuraukset tunnemme. Olen itse mukana kristillisessä avioparityössä ja siellä olen usein tullut huomaamaan, että vain syntien tunnustaminen ja niitten anteeksisaaminen ja -antaminen on alku avioparin uudelleen aloittamisen tiellä. On kuitenkin vaikea tai lähes mahdotonta antaa toiselle anteeksi hänen tekemää haureuden syntiä. Se on kuitenkin mahdollista, jos on itse saanut tunnustaa omat syntinsä Jumalalle ja ne on julistettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun on päässyt osalliseksi Jumalan anteeksiantamisesta, niin on varsin vaikeaa olla antamatta toiselle anteeksi, mikäli luulee pystyvänsä jatkamaan kristityn elämää.
Nykyään ei vain seurakuntien rippikouluopetuksessakaan uskalleta puhua esiaviollisista suhteista syntinä Jumalan edessä. Ja paljon helpompi on kohdata tuleva puoliso puhtaana ja koskemattomana ruumiiltaan. Tiedän ja tunnen tällaisia aviopareja ja pidättäytyviä nuoria.
En kirjoita tätä jonkun teorian pohjalta, vaan olen itse tehnyt kaikki mahdolliset virheet, mutta anteeksisaamisen ja - antamisen kautta ja ansiosta avioliittomme on kestänyt yli kolmekymmentä vuotta, josta ensimmäiset kymmenen vuotta olivat pahanlaista kompurointia.
Tämä kansa tarvitsee opettajikseen miehiä, jotka uskaltavat opettaessaan ja saarnatessaan sanoa: Näin sanoo Herra.
Nyt tarvitaan kunnon opetusta siitä mitä on liitto. Yksi ulkomaalainen pastori opettaa. Missä on suomalaiset. Nykypastorit, eivät taida ymmärtää koko asiaa?
, mutta jumalaa ei ole. Uskoa johonkin yliluonnolliseen on vain tapa käsitellä omia pelkojaan.
Aikoinaan liittoja solmittiin rikkaiden kesken ja tähän soppaan on halunnut kirkko pistää lusikkansa tekemällä "kirkollisen avioliittoon vihkimisen", jotta on paremmin pystynyt vaikuttamaan rahavirtojen kulkuun.
Raamatusta liiton syntminen:
1. Moos. 2:24
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.
Eipä tässä puhuta mitää avioliittoon vihkimisestä...Ihminen itse tietää kenen kanssa on yhdessä. Toki jumalan siunausta ko liitolle kannattaa pyytää...
...sanoo netissä surffailusta yms. Eikö uskovaisilta ole se kiellettyä, kun ei saisi olla televisiotakaan?? Netissähän voi sitäkin katsoa ja tääl on vaikka mitä "syntistä"... Ja varmasti jokaisessa uskovaisten perheessä on nettiyhteys ja sitä tosiaankin käyttää kaikki... :) Ja noista opettaja-miehistä sen verran et nehän alistaa teidät naiset ihan totaalisesti sen varjolla että Herra sanoo näin (itse ovat vääristelleet Raamatun sanaa heille sopivaksi). Te ette ole heille mitään muita kuin lasten teko koneita ja kotiorjia, teidät on aivopesty. Miehet itse saavat tehdä mitä haluavat.... Siitä johtui varmaan teidän avio-ongelmatkin alussa. Syy varmaankin miehesi mukaan sinussa. Otan osaa.. Itsekin uskon kyllä Jumalaan omalla tavallani, mutta en todellakaan ole VL.
Ensin korjaa virheellisiä tulkintojasi: Olen mies. En kuulu vanhoillislestadiolaisiin, vaikkakin pidän heikäläisiä uudestisyntyneitä sisarina ja veljinäni Jeesuksessa Kristuksessa. Se miksi minä vierailen joskus täällä keskustelupalstalla. johtuu siitä, että haluan mennä maailman keskelle kertomaan ilosanomaa Jeesuksesta syntiemme sovittajasta. Ei Jumala tuomitse ihmistä television katsomisen tai tietokoneen käytön perusteella. Jumala tuomitsee ihmisen viimeisellä tuomiolla vain yhden kysymyksen perusteella. Tämän kysymyksen Hän tekee Pojalleen Jeesukselle Kristukselle; Tunnetko tämän "Matti Maalaisen"? Jos Jeesus vastaa, että tämä Matti toi syntitaakkansa minun ristini juurelle ja pyysi anteeksi tekojaan, hän on minun seuraajani, niin asia on Matin kohdalla ok. Jos Jeesus taas sanoo, ettei Hän ole Mattia tuntenut, niin Matin tilanne onkin ikävä seuraavan ajan hänen "elämässään", joka jatkuu ikuisesti erossa Jumalasta. Se yksinäisyyden syvyys on kammottavaa, kun ei ole mahdollisuutta päästä sen Jumalan luo, joka sittenkin oli olemassa.
että syntiä ei ole se mikä menee sisälle, vaan se mikä tulee ulos. Voin sanoa sinulle, että netissä roikkuminen ei ole syntiä, vaan se on syntiä, jos netin välityksellä suollat syntisiä mietteitä ja paholaista palvovia sanoja ulos.
yhdessä 30 vuotta, lapset jo aikuisia. Kumma kyllä lapset menevät naimisiin, tai siis nuorempi on menossa, vanhempi on eronnut... Emme ole olleet mieheni kanssa menossa naimisiin eikä varmaan enää kehtaa mennäkään. Eikä se leskeneläke niin iso ole että sen takia pitäisi vihille mennä, niinkuin monet tekee. Ainut omaisuus on talo, joka on molempien nimillä.
````Ennen naimisiinmenoa yhdessä asuvat pariskunnat eroavat paljon todennäköisemmin kuin vasta vihkimisen jälkeen yhteen muuttaneet.````
Ihanko tosi tuota ei varmaan kukaan ole koskaan ennen tajunnut.
Vertaileviin rottakokeissiin ja kliinissiin testilöihin?
Eikös kaikki ole avoliitossa ennen avioliittoa, paitsi tietyt uskovaiset?
Kaikenlaisia "tutkimuksia" sitä tehdäänkin. Ja maksaa paljon.
Ois mielenkiintosta tietää mitkä kaikki muuttujat on otettu huomioon tutkimuksessa ja yhteenvedossa. Kuten keskimääräinen yhdessäoloaika ennen ja jälkeen avioliiton. Se myös vaikuttaa varmasti tutkimustulokseen miten kauan pareja on tarkkailtu. Lisäksi tutkimuksessa ei käy ilmi kuinka moni pari elää edelleen onnellisena avoliitossa. Artikkelissa ei myöskään kerrota ovatko avioliitossa pysyneet olleet kenties asumuserossa, mutta kuitenkin virallisesti naimisissa.
Yhdysvaltalainen avioerolainsäädäntö sekä kulttuuri on myös sen verran erilainen, etten lähtisi tutkimustulosta faktaksi nostamaan. ;) Vaikka mielenkiintoinen tulos toki onkin..
Ne, jotka eivät kokeile yhdessäasumista ennen avioliittoa, muita todennäköisemmin ovat myös uskonnollisia hörhöjä, joiden uskonnollinen yhteisö tai lahko ei hyväksy avioeroa muutenkaan.
sinä pidät uskovaisina papin vihkimässä liitossa, osoittaa vain sen että he eivät ole uskoneet Jumalaan, kun luottavat mieluummin pappiin, kuin Jumalaan. Teoistaan ihminen tunnetaan.
Nimittäin itsekin olen ihmetellyt ilmiötä, jonka olen huomannut.
Mutta olen myös huomannut, että usein yhteen muutetaan aika vähäisen tuntemisen (=kiintymyksen?) jälkeen.
Ehkä tällaiset ihmiset sitten eri syistä avioituvat, mutta juttu ei siitä sen kummemmaksi muutu ja sitten erotaan. Siis osa avoliitoista ja niistä seuraavista aviosellaisista..
Tutkimuksen mukaan 70 % asuu yhdessä ennen avioliittoa, joten kaikki loput 30 % tuskin ovat "uskonnollisia hörhöjäkään", vaikka ehkä muodollisempikin uskonnollisuus ja kulttuuri voinevat asiaan vaikuttaa.
Ja ehkä kannattaa huomata, mitä iltalehden mukaan tutkijat tarjoavat selitykseksi; se yhteen menon ja parisuhteen pohtiminen....
Olen 26v mies ja ollaan avovaimon kanssa asuttu saman katon alla jo 7 vuotta, eikä kummallakaan ole ollut koskaan hinku mennä naimisiin tai ei ainakaan nyt erota, joten tuo testi ei pidä paikkaansa ainakaan meidän kohdalla. Ihmiset todellakin eroavat liian turhasta. Olemme todellakin onnellisia...minusta suhteet alkavat rakoilemaan kun pariskunta siirtyy avioelämään.
Edellinen tyttöystäväni menneisyydessä oli selibaatti: "ei ennen hääyötä" -tyyliin, joten hänet mä jätin koska en taas ymmärrä miksi ihminen turhia säästelee ja odottelee jotakin OIKEATA henkilöä tai OIKEATA hetkeä (sellainen on uskovaisten touhua -ei siis minun)! Hän odottaa niitä oikeita vieläkin! :) Uskonto on täyttä kusetusta, koska ihminen haaskaa siinä ennen kaikkea oman elämänsä ja saattaa haaskata myöskin toisen henkilön elämän. Ei ole sellaista miestä, joka ei ottaisi puhetta naisen kanssa seksistä esim. puolen vuoden seurustelun jälkeen!!! Se kuuluu biologiaan eikä uskontoon ja biologia meitä ohjaa eikä uskonto?! Viimeistään naisellakin "biologinen kello"? :)
P.S! Avoliitossa harrastettu seksi ei ole synti, eikä avopari ole mikään susipari. Vedän sellaista kuonoon, joka moista väittää!
t: Ateisti
Ainiin unohdin...uskovainen nainenhan osaa ottaa sen "biologisen kellonsa" pois? :)
Ei siihen kukaan kykene...edellinen tyttöystävänikin ottaa puheeksi nyt, että kumpa hänellä olisi jo lapsi jne. Ei niitä lapsia ilman siittiöitä tehdä, vaikka Jeesus taisikin tulla "yliluonnollisuuden" kautta ollen jumalan poika (kirjoitan sen tarkoituksella pienellä kirjaimella, koska aikoinaan koulussakin kirjoitin sen aina uskonnon vihkoon).
t: ateisti
En minä ainakaan halua lapsia ja olen nainen n. 30v. Mutta en itsekään pidä avoliittoa huonona.
Nimittäin jutussa ei puhuta mitään testistä, vaan tutkimuksesta.
Etkä voi sitä verrata omaan tilanteesi. Tutkimuksessa puhutaan (lehden mukaan) nimittäin niistä, jotka ovat avoliiton jälkeen tai ilman sitä menneet naimisiin. Et siis kuulu tutkimuksen kohderyhmään ollenkaan, eikä näin ollen (sinun) ole mitään järkeä väittää, ettei testi (oikeammin tutkimus) "pidä paikkaansa ainakaan meidän kohdalla".
Toisekseen uutisessa ei puhuta mitään seksistä vaan yhdessä asumisesta. Siis uutinen ei väitä, että seksiä ei olisi harrastettu.
Olisikohan oma (liian) innokas (tekisi mieli sanoa kiihkoilu, sorry) oman elämäntavan ja katsomuksen puolesta ja tai innoittamana sotkenut luetut ja omasta mielestäsi tulevat asiat sekaisin...
Ja muuten yleensäkin (tilastollisia) tutkimuksia koskevana olisi yksi juttu hyvä muistaa (tai tietää, jos asia on sinulle uusi). Tilastollinen tulos ei kerro mitään yksittäisestä tapauksesta, vaan (riittävän) ison joukon kohdalla (yleensä=) tilastollisesti.
Jospa se entises ei halunnut seksiä kanssasi koska ajatteli ettei ateistista ole hyväksi isäksi? Ajatteli pihdata niin kauan että älyät lähteä, kun ei halunnut loukata tunteitasi.
Miksi puhut yleensä synnistä jos ateisti olet? Katsoskun synti määritellään raamatussa.Taidat ollakkin vaan "piilouskovainen".
Puhuu kaveri, joka väittää olevansa ateisti. Ainakin aivoton tuntuu olevan.
Taitaa tämän kaverin (=nulkin?) ateismi olla vain jotakin perinnettä vastaan potkimista.
Suomen laki muuten taitaa jotakin sanoa sekä turpiin vetämisestä että sillä uhkailusta...
Tosi pelle taisi tämä kirjoittaja olla
tulipa mieleen, että naimaton sanalla on viitannu sellaiseen, joka ei ole naimisissa eli avioliitossa (naimaton ei siis ole nainut). Naimisissa sanalla on viitattu siihen, että on avioliitossa (on nainut). Sellaista.
"Jospa se entises ei halunnut seksiä kanssasi koska ajatteli ettei ateistista ole hyväksi isäksi? "
Hanki nyt jo ELÄMÄ!
Minkä vuoksi seksi uskovaiselle/periaatteen omaaville on vain lasten hankkimista? Alkakaa nyt jo hyvän sään aikana elämään! Taivaassako te sitä seksiä vasta harrastatte? :D
Hän ei ole/ollut toisaalta uskovainen vaan hänelle on tuollainen "periaate", joten siihen luotan hänen sanoneen niin (vaikkei minusta tuo ole kuin uskovaisten piirre "pihdata värkkejään"?)! Vika ei ollut minussa. Vieläkin pidämme yhteyttä, mutta täytyy näin jälkeen päin myöntää että me oltaisi oltu todellakin eriparia, koska meillä periaatteet ja elämän arvot menevät ristiin. Jollei nainen vertauskuvannollisesti tahdo ottaa "moloa poskeen" kun elää niin siten ko. nainen haaskaa mielestäni elämäänsä, joten miksei samalla nouse sinne taivasparatiisiin tai vähintään mene nunnaksi luostariin sellaisten ihmisten valintojen ääreltä, jotka tahtovat ELÄÄ? Naisen tarkoituksena ei ole toimia "jakorasiana" tai "miehensä huorana" vaan miehensä elämän kumppanina (jokainen tulkitsee sen miten tahtoo), johon kuuluu osana myöskin seksi JO ENNEN hääyötä!
Itse tosin en ollut ateisti vielä tällöin alle parikymppisenä, kun "seurusteltiin" exän kanssa (ennemminkin pidin sitä kaveraamisena kuin edes "seurusteluna", jollaisena hän taas sitä piti -odotan seurustelusta paljon enemmän). Minullakin tosin saa varmasti olla "periaatteita" etten mene naimisiin koska siinä tulee viettää se kirottu hääyö, koska sitä voi pitää muutoinkin "hääyötä" jo avoliitossakin! :) Minulle ei merkitse naimisiin meno tuon taivaallista...eikä teidän uskovaisten tule olla niin ahdasmielisiä että muut jotka elävät avoliitossa niin sellainen olisi teille syntiä ja heidän tulisi elää kuten te elätte (kuinka monta ihmistä maapallolla olisi, jos elettäisi pelkän uskonnon varassa). Ennemmin mä olen sitten vaikka syntinen kuin uskovainen...ja varsinkin jos seksi on teille vain "lisääntymiskeino" kun minulle se on taas molemmat nautinto ja lisääntymiskeino! :)
Ja millehhän "uskovaiselle"?
Missäs kohtaa Raamatussa on ohje hääyöstä?
Enemmän ois ihmisiä jos elettäs raamatun mukaisesti.Ei olis sotia sun muuta paskaa, nälänhätää, köyhyyttä, vihaa, ateismia, islamia tai muuta saatananpalvontaa.
"ei merkihe taivaallista" taitaa tuo raamatunluku vaan nostaa päätään vaikka kieltää yrität.
"syntinen kuin uskovainen" ei uskovainen ole synnitön, päinvastoin tunnistaa syntisyytensä oikein hyvin.
En ole mikään uskovaishihhuli. Minulla on kuitenkin aavistus siitä, mkä nykyisessä avoliitto- ja heti-housut-pois-systeemissä saattaa tuottaa aviollista tyytymättämyyttä. Näkemykseni perustuu vain omaan elämänhistoriaani, joten kyseessä on "tapaustutkimus":
Nykysysteemillä parisuhde muodostuu seksisuhteeksi äkkiä ja muiden katselu on heti "syrjähyppy". Nuori mies ihastuu aivottomaan, matalajalkaiseen lyyliin saatuan hiukan sutaista ja kaunis, älykäs tyttö huomaa asuvansa yhteistä taloutta pitkäpiimäisen, autohullun aknekroonikon kanssa. Deittailukulttuuri on ihan kuollutta nyky-Suomessa.
Jos oletetaan, että tytöllä on kotikasvatus, jonka mukaan on järkevää vähän pihtailla eikä poikaystäviä saa tuoda yöksi kotiin, hänellä on mahdollisuus deittailla useamman pojan kanssa rinnakkain ja lomittain. Tämä on pelin henki, eikä kukaan anna katteettomia lupauksia. Hän ei loukkaa ketään ja voi vertailla ja valikoida päätyäkseen kaveriin, joka parhaiten vastaa hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan ja jonka sosiaalisia taitoja voi vähän testailla kaveripiirissä. Kyllä tanssilattialla ja suudellessakin tietää, sytyttääkö toinen oikeasti - ei siinä aina tarvitse käydä Fiatin takapenkillä poikittain.
Itse olen aikoinani valinnut kihlattuni huolella ja avioliittoni on kestänyt. Samaa valikoivaa toimintatapaa suosittelen nuorille tytöille tänäkin päivänä. Ei se tarkoita seksistä kieltäytymistä, sillä viisas tyttö hankkii kiihdyttävän vaaleanpunaisen laatikon sängyn alle. Miehelle tekee ihan hyvää kärvistellä seksuaalisen turhauman vuoksi - sillä tavalla saa kaverin naimisiin. Lopuksi vielä haluaisin sanoa, ettei oikeasti ole olemassa yhtään naista, joka ei haluaisi naimisiin, ellei oma isä ole ollut sadisti. Muu on petosta. Nainen pettää joko itseään, lähipiiriään tai sitoutumishalutonta miestään ja teeskentelee tyytyvänsä vähempään.
Täti on puhunut.
eri arvot kuin maallisilla materiapelleillä. Minun mielestä voi tietysti asua avoliitossa jne. ennen avioliittoa (jos avioliittoon koskaan edes haluaa), eroamisen syyt löytyy sieltä korvien välistä ja arvomaailmasta. Ei siis tartte pyhimys olla mutta avioliitto kannattaa ottaa tosissaan, ei se oli mikään leikkiharjoitus. Sen takia on varmasti päädytty tuohon tutkimustulokseen. Tuntuu, että nykyajan ihmiset on niin TYHMIÄ kuin saappaat ja ennenkaikkea ITSEKKÄITÄ.
Iltalehdessä ym. "hömppälehdissä" asiat ei ehkä aina ole sitä mitä ne oikeasti ovat.
Tässä sama juttu alkuperäisenä abstraktina:
http://psycnet.apa.org/journals/fam/23/1/107/
Ja koska artikkeli on maksullinen, niin täältä löytyy aika kattavasti artikkelin sisältö (ainakin huomattavasti paremmin kuin iltalehdessä):
http://www.msnbc.msn.com/id/31911882/ns/health-behavior/
käytössä, sopii hyvin..
Nauru pidentää ikää ja naru lyhentää ikää.
On niin paljon kokemusta tuosta asiasta tuttujen kautta, että väitän sen olevan juuri päinvastoin, ainakin Suomessa. Täällä pätee täysin sanonta, että avioliitto on ensiaskel kohti avioeroa. Useammat tuttuni jotka ovat menneet ylipäätään naimisiin, ovat eronneet ja avoliitot on kestäneet paljon paremmin.
"avoliitossa elävät eivät pohdi toisiinsa sitoutumista yhtä tarkoin kuin vasta naimisiin menon jälkeen yhteen muuttavat."
Just joo, tää nyt ainakin on ihan hölmöä! Eikös just ne, jotka on ensiksi avoliitossa just pohdi sitä toisiinsa sitoutumista loppuelämäksi? He haluavat kokeilla miten se yhdessä eläminen sujuu jne. ennen avioliittoa.
Totta tuo osakseen on. Avoliitto on tavallaan paljon 'vapaampi' ja näin ollen ei aseta mitään turhia paineita. Avioliitolta myös odotetaan liikoja, siis uskotaan johonkin palavaan rakkauteen avioliiton myötä. Itse olen ollut 20 vuotta avoliitossa, enkä vieläkään ole keksinyt, että miksi olisi pitänyt mennä avioon.
Avioliitto mielestäni sisältää vielä ripauksen epätoivoa. Ei siis alunperinkään uskota siihen ikuiseen rakkauteen, vaan pyritään vahvistamaan sitä avioliitolla.
Ennen se oli yhteinen PITÄVÄ ja ARVOKAS sopimus siitä ettei IKINÄ JÄTETÄ LAPSIA. Ei sitä ole ajateltu harrastelu seksiä varten,eikä aikuisen turvaksi, vaan LASTEN TURVAKSI. Aikuinen pärjää vaikka jäisi yksin ja ilman rahaa, mutta LAPSI EI PÄRJÄÄ YKSIN niinkuin pitäisi. Sosialistit halusivat sen purkaa koska vahva avioliitto ei luo tarpeeksi sosiaalisia ongelmia, eikä tyytyväinen ihminenkannata sosialismia, joten tyytymättömyyttä on jouduttu luomaan.
Kaikki avioliiton vastustajat ja ne jotka halusivat avioliitosta pelkän halvan instituution ovat sosialisteja tai huumeliberaaleja.
Omat vanhempani olivat kihloissa 11 vuotta kunnes he menivät naimisiin v 1996. He olivat yhdessä siihen asti kunnes isäni kuoli sydänkohtaukseen kotona vuonna 2007. Että en usko että se paljoa vaikuttaa että asuuko samassa taloudessa toisen kanssa avoliitossa tai avioliitossa. Jos oikeasti rakastaa toista, silloin pystyy asumaan toisen kanssa vaikka ei olisi avioliitossa.
Minulla on ainakin sellainen suunnitelma rakkaani kanssa että kun saamme oman vakaan talouden (oman talon) voitaisiin mennä naimisiin.
Oma mielipide on se että avoliiton purkautuminen johtuu ihmisistä ei asumisesta. Mä en tiedä syytä miksi pitäisi erota jos on luottavainen ja rehellinen kumppanilleen, eikä pidä mitään salaisuuksia omassa tiedossa, jotka olisivat hyvä kumppaninkin tietää.
Avoparien on helpompi erota,jos siltä tuntuu. Moni elää avioliitossa täysin kulissiliitossa,jossa kumpikin voi pahoin. Avioliitto ei mitenkään paranna suhdetta,vaan hankaloittaa eroamista.
Olen seurustellut saman kaverin kanssa 31v ei kihloissa eikä naimisissa! Asuttiin kumpikin omassa asunnossa 17v. Minulla 1lapsi hänellä kaksi. Kaikki mennyt hyvin.
Sitten muutettiin yhteen ollaan oltu siis 31v. Minä tykkään että avoliitto on sama kuin ois( naimisissa) Samat säännöt ei vieraita ja kunnioitetaan toisiaan. Puuttuu vain papin aamen ja paperit! Jokainen tekee niinkuin itselleen parhaaksi näkee ja miltä tuntuu. Minun mielipiteeni on tämä.........
Kaikille hyvää voitia avoliitissa oleville ja avioliitossa oleville.
http://psycnet.apa.org/index.cfm?fa=buy.optionToBuy&id=2004-14778-007&CFID=23325969&CFTOKEN=18883706
Tutkimuksen mukaan ennen yhteenmuuttoa KIHLAUTUNEET tai avioituneet olivat tyytäväisempiä. Ei tätä mielestäni voi selittää esim. uskovaisuudella, kuten jotkut keskustelussa ovat ehtineet esittää. Kyllä monilla kihlaus taitaa olla se paikka, jolloin yhteenkin muutetaan. Itsekin mieluiten muuttaisin yhteen vasta häiden jälkeen, enkä ole mikään uskovainen. Ei kiinnosta leikkiä kotia ilman sitoutumista.
kyllä kai siinä nyt elämäntapaan tulee aikamoinen muutos. Jos asuisi ennestään jo toisen kans, touhuilis ja muuta, niin elämänmuutos ei olisi kovin iso. Kyllä aviosääty on elämänmuutos myös! Kun elää vissillä puheilla, toiset käyttää sanaa avoliitossa, jotkut jopa susiparina, niin eihän elämäntapaan tule varmasti paljoakaan muutosta naimisiin mentäessä. Luulen etteivät naimattomana ole eläneet kuitenkaan tuossa suhteessaan.
"Kyllä monilla kihlaus taitaa olla se paikka, jolloin yhteenkin muutetaan."
Usein kihlaus tulee vasta yhteen muuton jälkeen. Koska monelle naimisiin meno (josta sopiessa kihlaudutaan) on isompi askel kuin yhteen muutto. Toisaalta joku voi uskaltautua muuttamaan yhteen siksi, kun naimisiin menosta on jo sovittu. Meillä kihlauksesta häihin on puoli vuotta. Se nyt on sellainen aika, että aika sama muuttaako enne vai jälkeen yhteen...
Tosin nykyään kihlauksesta puhuttaessa voidaan tarkoittaa mitä vaan. Eikä kihlasormus sormessa nykypäivänä liity välttämättä sitoutumiseen tai varsinkaan naimisiin menoon. Ja tottakai usein ennen yhteenmuuttoa nykyään ollaan jo kihloissa, kun kihlautuminen on niin "tavallista" ja jo parin kuukauden seurustelun jälkeen "kihlaudutaan". Kihlauksia saattaa olla useita elämän aikana. Enemmän kuin avoliittoja ja avioliittoja.
Statistiikka on statistiikkaa ja parisuhde parisuhde.
Siihen, erotaanko vai pysytäänkö yhdessä, vaikuttaa niin monta muuttujaa, että yksiselitteistä syytä ei kannata etsiä. Kaksi ihmistä ovat yhdessä, jos siltä tuntuu.
Tämän aikakauden yksi haaste ehkä on se, että ihmiset monesti etsivät lisäkicksejä ja moni liitto (avo/avio) päättyy siihen, että puoliso yksinkertaisesti ei tunnu enää miltään. Joka puolestaan aiheuttaa ajatusprosessin siitä, onko parisuhdetta enää olemassa. Ja tämähän on itseään toteuttava prosessi, jolle ei mahda minkään. Kysymys kuuluu, mikä laukaisee prosessin?
Tosiasia kuitenkin on, että nykyihmisellä on liian hyvät oltavat. Tällöin niitä "valittamisen"/kyseenalaistamisen aiheita haetaan kaikkialta. Helpoiten löytää vierestä tai itsestään, sillä ihminen on aina oleva epätäydellinen. Tällä perusteella voidaan sitten piirtää kuva, joka saa ihmisen toimimaan ja ajattelemaan tavalla, joka johtaa eroon.
Miksiköhän epätoivon vaikeina aikoina ihmiset liimautuvat toisiinsa kiinni eivät irtoa edes kiiväärin kannustamana? Sitä sopii pohtia.
Olen käynyt läpi eron sekä avio- että avoliitosta. Oikeaa vastausta ei ole olemassa. Uskon siihen, että kun kaksi ihmistä todella rakastavat ja arvostavat toisiaan sekä uskaltavat/osaavat elää elämäänsä osana toista osapuolta, pysyvät yhdessä alusta loppuun.
PS. Jumalalla, avioliiton arvostamisella, sopimuksilla tms. ei ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa. Ne ovat lähinnä keinotekoisia teknisiä syitä pitää parisuhde kasassa.
...on alinta mahdollista roskajournalilismia, koska ne eivät todista mitään (tai todistavat ihan mitä vaan). Annan paljon enemmän arvoa vaikkapa markan julkkiksen alusvaateostoksista raportoinnille.
miksi ihmiset menevät naimisiin? mikä muuttuu? turhaa touhua, ajan ja rahan hukkaa.
Miten avoliitossa asuvat voivat erota? Eihän avoliitto ole mikään liitto, vaan irtosuhde vailla Jumalan siunausta. Puhukaa ennemmin avosuhteessa eroamisesta, niin tuon voi jo ymmärtää.
Englanniksi pois muuttaminen on "separated" ja avioliitosta eronnut "divorced".
irstasta nostaa pappi Jumalan asemaan. Jos ihminen oikeasti uskoo Jumalaan hän ei missään tapauksessa mene hakemaan siunaustaan liitolleen papilta vaan Jumalalta, joka on avioliiton asettanutkin. Niin kuin raamattu kertookin papit hukkuvat miekkaan, mutta Jumalan rakkaus pysyy, joka uskoo ei koskaan katoa. On kouluesimerkki farisealaisuudesta, joka sanoo olevansa uskovainen, mutta samalla kieltää Jumalan voivan vihkiä avioliittoon, vaan haluaa sen papin suorittavan. Jumala ei koskaan petä häntä joka panee kaiken uskonsa häneen. Babylonia kukistuu, mutta Jumalan valtakunta ei koskaan katoa. Pappi vihkii sinunkin puolison toiselle yhtä hartaasti, kuin sinullekin, jos satut eroamaan ja puolisosi haluaa ottaa uuden kumppanin. Jumalan luomaa avioliittoa ei ole lupa purkaa, kun vain huoruuden tähden, eikä Jumala anna puolisoasi toiselle, vaan se on Jumalan silmissä kauhistus, jos pappi sanoo antavansa puolisosi toiselle Jumalan nimissä. Avioliittolaki on esimerkki raamatun ennustuksista, jossa kerrotaan kuinka maan lait kumoavat Jumalan lait.
avioliittoa tarvitse kirkossa tai papin edessä solmia. Yhtä hyvin sen voi tehdä maistraatissa. Avioliitossa oleva ihminen tunnustaa puolisonsa viralliseksi puolisokseen ja on valmis noiudattamaan yhteiskunnan säätämiä lakeja.
Olet joku typerä lahkolainen tai muu uskonnollinen hörhö, joka puhuu omiaan.
Siinä missä seurusteleva parikin tai aviopari voi erota? Yksinkertaista! Miksi ei voi sanoa lyhykäisyydessään, että "erosimme"? Oli sitten kyse avoliitosta, avioliitosta tai seurustelusta? AvIoeroa sen sijaan ei voi ottaa, jos on avoliitossa.
Avosuhde on mielestäni sama kuin avoin suhde, joka on täysin eri asia kuin avoliitto. Avioparillakin voi olla avoin suhde. Avoliitto -sanaa käytetään useissa virallisissa yhteyksissä ja se on vakiintunut termi. Älkää takertuko liikaa sanoihin, onhan niitä vaikka mitä pöllöjä sanoja, joista ei tiiä mistä ne tulee... ja ei kuvaa asiaa. Kaikki eivät kaipaa suhteelleen Jumalan siunausta. Ja syy avioitumiseenkaan ei monelle ole se vaan jokin muu.
Liittoja voi muodostaa erin tavoin. Maailmassa on pilvin pimein erilaisia liittoja. Avoliitossa voi ihan hyvin liittoutua.
hörhöilyä, jos luulee että avioliitto on kestävämpi jonkun ulkopuolisen ihmisen edessä solmittuna(olkoon pappi, tai tuomari). Jumala on avioliiton asettaja, ei siis kukaan ihminen. Ymmärräthän jos olet kristitty että Jumala olisi luonut ensin papin, tai tuomarin, jos hän olisi katsonut että ei itse kelpaa sinunlaisiasi vihkimään. Jos olet ateisti on aivan yksi hailee miten petisi petaat.