Ikuista pompottelua

Puran tänne nyt hieman tuntemuksiani asiasta, joka on vaivannut pidempään.
Minulla on taipumusta löytää voimakastahtoisia ja määrätietoisia ystäviä, jotka alkututustumisen jälkeen tuntuvat pyrkivän ohjailemaan ja määräilemään minua ja sitä, miten minun pitäisi kaverisuhteessa käyttäytyä. Nyt alkaa jo kyllästyttämään tämä.

Erään ystäväni kanssa olen tuntenut noin vuoden verran. Aluksi hän oli oikein mukava, ystävällinen, huomaavainenkin ja tuntui, että hän haluaa nyt todella tutustua minuun. Uskaltauduin kertomaan syvimpiäkin murheitani ja kipeitä asioita menneisyydestäni, luottamus syntyi aika nopeasti ja tämä ystäväni uskoutui myös minulle asioistaan.

Kuitenkin parin kuukauden tuntemisen jälkeen alkoi entisistä, ja edelleen olevista, ystävyyssuhteista tuttu pompottelu ja määräily. Ystävä pyrkii vaikuttamaan mielipiteisiini ja voi kauhistus, jos jostakin asiasta olen eri mieltä kuin hän: hän suuttuu, alkaa joskus jopa lievästi kiristää minua, jotta vaihtaisin mielipiteeni samanlaiseksi kuin hänen.

Suurin ongelma on aika. Hän haluaa nähdä aika usein ja AINA kun hänelle sopii, minun aikatauluista piittaamatta. Hän suuttuu aina, jos en pääse kahville tai shoppailemaan juuri silloin, kun hänelle sopii. Jos itse ehdotan jotakin ajankohtaa, se ei käy missään nimessä ja esimerkiksi tämä ystävä protestoi "unohtelemalla" tapaamisia, jos en tee ja tanssi juuri hänen pillinsä mukaan.

Ystäväni on alkanut käyttää painostusta. Hän lähettää minulle viestejä ja sähköposteja, joissa ilmoittaa viikon aikataulunsa minuutilleen ja ilmoittaa, koska minun täytyy mennä heille kylään/lähteä hänen kanssaan kaupoille tms. Enää muutamaan kuukauteen hän ei ole aloittanut tapaamisehdottelua kysymällä, kävisikö minulle, kiinnostaisiko/huvittaisiko minua, vaan ilmoittaa tylysti: tule meille tähän ja tähän aikaan.

Jos minulla on muuta sovittua menoa tai esimerkiksi töitä, hän suuttuu ja loukkaantuu, joka kerta! Sitten alkaa ns. kissa ja hiiri -leikki, jossa ystäväni ei vastaa puheluihin/viesteihin, jos yritän selittää, etten nyt siksi ja siksi pääse, kävisikö muu aika. Myöhemmin taas tulee määräilevään sävyyn viestiä, jossa HÄN taas ehdottaa tiettyä aikaa, joka sopii HÄNEN moitteettomaan aikatauluunsa parhaiten, viis minun menoistani.

Esimerkkinä loppukeväältä:
kuukauden ajan jaksoin tätä, menin ystäväni luo aina kun hän pyysi, lähdin jopa välillä töistä aiemmin ja otin ns. palkattoman tunnin vapaan ystäväni vuoksi! Hän vain kaipasi päiväkahviseuraa, ja lastenvahtia 4v. pojalleen, vaikka itse olikin koko ajan kotona. Hän ei käy töissä, vaan hoitaa 4v lastaan kotona, mies käy heillä töissä ja mies myös hoitaa erittäin paljon poikaa, jotta ystäväni pääsee mihin yleensä haluaa, shoppailemaan, kaupungille, kahville, lenkille, baariin, tapahtumiin.

Aloitin vähän aikaa sitten uudessa työpaikassa, jossa ei todellakaan voi ottaa vapaata ystävän aikataulun mukaan ja kerroinkin tämän hänelle. Toukokuussa hän aloitti sen, että vaati minua 3-4 päivänä viikossa tulemaan heille tai lähtemään johonkin seuraksi. En enää jaksanut. Tein pidempiä työpäiviä 8-10h/päivässä ja lopuksi tein myös viikonlopputöitä työpaikan vaihdon vuoksi. Työni ei kuitenkaan ole riittävän hyvä syy olla menemättä ystäväni luo juuri silloin kun HÄN pyytää.

Kesän alussa tukahduin koko ystävyyteen ja pidin kolmisen viikkoa, etten edes ollut yhteydessä ystävääni kuin parilla viestillä. Kerroin, että olen väsynyt töitteni takia ja selitin haastavan tilanteen, kun tein kahdessa paikassa töitä ja lisäksi työmatkat olivat yli tunnin mittaisia päivässä. Lisäksi kuitenkin kotona on mies, jonka kanssa haluan myös viettää aikaa. On minulla muitakin ihmisiä, ystäviä, sisaruksia, sukulaisia, joita haluan nähdä, enkä kuluttaa kaikkea liikenevää vapaa-aikaa vain tämän yhden ystävän kanssa.

Hän alkoi kiristää minua lapsellisilla asioilla. Vaati edelleen, että minun täytyy käydä heillä ja tehdä asioita jatkuvasti hänen kanssaan hänen aikataulujensa mukaan.

Lopulta en saanut enää nukuttua. Ahdistuin päivän aloittamisesta,ensin kävin pitkän päivän töissä, teen stressaavaa työtä, tulen väsyneenä kotiin ja joudun suunnitella viikkoaikatauluni yhden ystävän vaatimusten mukaan, vaikka minulla olisi monta muutakin asiaa, jotka täytyisi hoitaa.
Ystäväni syyllistää minua, että en ole häntä varten paikalla, eikä minua muka kiinnosta hänen elämänsä ja asiansa. Olen kuulemma itsekäs ja omahyväinen, kun haluan viettää tulevat muutamat,kesän ainoat,vapaapäiväni mieheni kanssa, vaikka suoraan sanottuna parisuhteemme on alkanut hieman kärsiä ystäväni itsekkäästä käytöksestä ja ajan vaatimisesta.

Olenko kohtuuton, jos haluan viettää 10 lomapäivääni miehen kanssa?Enkä halua nähdä ystävääni juuri silloin.Näen ystävääni nykyään ainakin 2 päivänä viikossa HÄNEN aikataulujensa mukaan ja sovittelen kaiken muun ystäväni pillin mukaan. Hän ei tunnu ymmärtävän tätä, on kyllä muutenkin erittäin kontrolloiva, määräilevä luonne, joten ehkä on tottunut,että muut tekevät mielensä mukaan.