Onko keillään muilla näin, että parisuhde voi silloin parhaiten, kun saa olla paljon kahdestaan, ilman kontakteja muihin ihmisiin? Meillä takana kuuden vuoden suhde, josta vajaa viisi vuotta asuttu yhteistä kotia. Olemme 25 ja 27.
Olemme menossa naimisiin ensi vuonna ja perheestäkin ollaan puhuttu useat kerrat. En silti vielä ole oikein valmis äidiksi, tai lähinnä ahdistaa se, että lapsi veisi liikaa aikaa ja voimia parisuhteelta. Haluan nauttia mieheni seurasta vielä hetken aikaa ennen kuin olen valmis yrittämään lasta. Suvun puolesta taas tulee jatkuvaa painostusta lapsen hankkimiseen... En vain vielä uskalla riskeerata tätä hyvin toimivaa parisuhdetta, jos vauvan kanssa arki ei olekaan niin helppoa tai mukavaa, jos lapsi vie paljon aikaa ja voimia, eikä parisuhdetta jaksa tai ehdi hoitaa.
Viimmeisen muutaman kuukauden ajan suhteemme on voinut erittäin hyvin ja aina silloin parhaimmillaan, kun olemme vain yhdessä, kahdestaan mieheni kanssa. Kun ei olla tekemisissä kavereiden tai sukulaisten kanssa eikä tule stressiä muiden ihmisten sanomisista, mielipiteistä ja painostuksesta, esimerkkinä lapsikyselyt.
Välillä on tosi huono omatuntoa, kun pitäisi nähdä kavereita ja käydä sukulaisia katsomassa, lähteä reissuun tyttöporukalla, vaikka parhaalta tuntuisi olla vain miehen kanssa. Takana pari ruuhkaista vuotta, jolloin yhteinen aika on ollut kortilla ja viime aikoina on tuntunu helpottavalta, kun elämä on asettunut uomiinsa, arki löytänyt rytminsä ja yhdessä olemiselle löytyy aikaa.
Mies myös nauttii yhdessä olosta vähintään yhtä paljon kuin minä. Työpäivät erossa tuntuvat välillä pitkiltä ja ensimmäisenä kotiin tullessa haluaa jakaa päivän asiat minun kanssa. Olemme myös vuosien tauon jälkeen aloittaneet yhteisen harrastuksen ja yhdessä oleminen vain on niin mukavaa. Kummallakin on silti omia harrastuksia, eli kaikkea vapaa-aikaa ei olla yhdessä, mutta kaikki "ylimääräinen" aika töiden ja harrastuksen lisäksi ollaan.
Nyt tuntuu oikealta panostaa parisuhteeseen ja viettää aikaa tulevan aviopuolison kanssa suunnitellen tulevaa ja nauttien tästä hetkestä. Harmittaa kavereiden kysely ja vaatimus nähdä ja tehdä kaikkea, kun haluaisi olla vain miehen kanssa. Heti tulee pienistä arkisista asioista kinaa, kun ei nähdä miehen kanssa tarpeeksi paljon. En halua menettää näin mahtavaa suhdetta, joten näen tarpeelliseksi panostaa tähän paljon.
Ystäviä on itsellä yksi ja halua ja aikaa löytyy siihen, mutta oudommille kavereille ei haluaisi kallista aikaa nyt tuhlata.
Olemme menossa naimisiin ensi vuonna ja perheestäkin ollaan puhuttu useat kerrat. En silti vielä ole oikein valmis äidiksi, tai lähinnä ahdistaa se, että lapsi veisi liikaa aikaa ja voimia parisuhteelta. Haluan nauttia mieheni seurasta vielä hetken aikaa ennen kuin olen valmis yrittämään lasta. Suvun puolesta taas tulee jatkuvaa painostusta lapsen hankkimiseen... En vain vielä uskalla riskeerata tätä hyvin toimivaa parisuhdetta, jos vauvan kanssa arki ei olekaan niin helppoa tai mukavaa, jos lapsi vie paljon aikaa ja voimia, eikä parisuhdetta jaksa tai ehdi hoitaa.
Viimmeisen muutaman kuukauden ajan suhteemme on voinut erittäin hyvin ja aina silloin parhaimmillaan, kun olemme vain yhdessä, kahdestaan mieheni kanssa. Kun ei olla tekemisissä kavereiden tai sukulaisten kanssa eikä tule stressiä muiden ihmisten sanomisista, mielipiteistä ja painostuksesta, esimerkkinä lapsikyselyt.
Välillä on tosi huono omatuntoa, kun pitäisi nähdä kavereita ja käydä sukulaisia katsomassa, lähteä reissuun tyttöporukalla, vaikka parhaalta tuntuisi olla vain miehen kanssa. Takana pari ruuhkaista vuotta, jolloin yhteinen aika on ollut kortilla ja viime aikoina on tuntunu helpottavalta, kun elämä on asettunut uomiinsa, arki löytänyt rytminsä ja yhdessä olemiselle löytyy aikaa.
Mies myös nauttii yhdessä olosta vähintään yhtä paljon kuin minä. Työpäivät erossa tuntuvat välillä pitkiltä ja ensimmäisenä kotiin tullessa haluaa jakaa päivän asiat minun kanssa. Olemme myös vuosien tauon jälkeen aloittaneet yhteisen harrastuksen ja yhdessä oleminen vain on niin mukavaa. Kummallakin on silti omia harrastuksia, eli kaikkea vapaa-aikaa ei olla yhdessä, mutta kaikki "ylimääräinen" aika töiden ja harrastuksen lisäksi ollaan.
Nyt tuntuu oikealta panostaa parisuhteeseen ja viettää aikaa tulevan aviopuolison kanssa suunnitellen tulevaa ja nauttien tästä hetkestä. Harmittaa kavereiden kysely ja vaatimus nähdä ja tehdä kaikkea, kun haluaisi olla vain miehen kanssa. Heti tulee pienistä arkisista asioista kinaa, kun ei nähdä miehen kanssa tarpeeksi paljon. En halua menettää näin mahtavaa suhdetta, joten näen tarpeelliseksi panostaa tähän paljon.
Ystäviä on itsellä yksi ja halua ja aikaa löytyy siihen, mutta oudommille kavereille ei haluaisi kallista aikaa nyt tuhlata.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kokemuksesta neuvon, että älä unohda kavereita. Minäkin, onnellinen kun mieheni kanssa olin, jätin pikku hiljaa omat kaverit, koska yhdessä oli niin hyvä olla. Ne, kenen tuttavapariskuntien kanssa oltiin tekemisissä, olivat mieheni tuttuja.
Nyt kun ero edessä, on todella vaikea rakentaa ystävyyssuhteet uudestaan, kun niin tyhmä olin, että elin toiselle.
Ole fiksu ja tee toisin.