Kuinka paljon naisille merkkaa,että jos mies haluaisi tutustua tiettyyn naiseen mutta ikäeroa onkin 10-15 vuotta?.
nainen-mies ja ikäero 10-15 vuotta?.
pattitilanteessa!!.
243980
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kaksitoista vuotta vanhempaan mieheen. Mies pitää itseään vanhana minulle vaikka on kaikki mitä haluan. Itseäni nuorempaa miestä en kyllä ottaisi.
minäkin olen ihastunut palavasti 12 vuotta vanhempaan mieheen! :) jos saa kysyä niin minkä ikäsiä olette? :)
Pohdin tässä just samaa. Minä 41 v mies, taidan olla juuri ihastumassa erääseen 25 v (tai /- 2 v) naiseen, joten kyllä tuntuu että olen aika vanha. Mutta kun se kiinnostuksen osoitus tuli sieltä nuoren naisen taholta, niin mitenkähän siihen nyt sitten suhtautuisi.
Totta puhuen luulen, että hän pitää minua nuorempana kuin olen, sillä olin tässä viikko sitten festareilla, jossa pidin seuraa muutamalle daamille, joista kaksi oli sitä mieltä että olen vähän yli 30 v.!!! No, kaikkea se päihtymys teettää, tai imartelu.
Mitähän sitten muuten ihastukseni tekee, kun oivaltaa oikean ikäni? Onko se naiset suuri järkytys, jos kolmekymppinen poikaystävä osoittautuukin ajokortin perusteella vanhemmaksi kuin luulitte.
37 ja hän 49 =) Entä te?
luulin miestä nuoremmaksi mitä oli, eikä tämä sit korjannu asiaa. oltiin oltu yhdessä jonku aikaa, muutama kk. kyllähän se olis sen kertonutki ja oli kovasti asiaa stressannu mut mä sitte kaivoin sen lompakon ku oli suihkus ja tsekkasin ajokortin.. oli kyllä siinä vaihees aika shokki!! en kyllä suosittele kenellekkää et noin kauan tuota asiaa pimittää.. mut toisaalta jos olis kertonu heti ikänsä niin tuskinpa vain oltais nyt yhdessä.. mulla OLI ennakkoluuloja noin suurta ikäeroa kohtaan, 14v mut ei oo enää.. että hyvin kävi kuitenki :)
minkä ikäinen hän on ja sinä olet.
Ei se ikäero vaan ne iät/elämäntilanteet.
Minä seurustelin 24-vuotiaana 41-vuotiaan miehen kanssa.
Minusta eikä hänestä se ollut mikään ongelma.
Nyt nelikymppsenä seurustelen kolmikymppisen miehen kanssa. Siis meillä on perhe eli lapsiakin.
Ei ole ongelmia.
Henkinen puoli ratkaisee näissä asioissa ei niinkään ikä.
Olen naimisissa minua 18 vuotta vanhemman miehen kanssa ja meille on ensimmäinen lapsi tulossa. :) Kuusi vuotta ollaan olltu yhdessä ja olen nytten 30v.
Hyvin menee, olemme molemmat hupsuja olematta lapsellisia ja meillä on hauskaa toistemme kanssa. Kyllä se henkimaailma nämä asiat päättää eikä ikä. Ystävät ja sukulaisetkin ovat ottaneet "meidät" luontevasti vastaan eikä meillä ole ikään liittyviä ongelmia ollut ollenkaan , muita suhteeseen liittyviä juttuja joskus kylläkin, kuten kaikilla :)
Toisaalta ikäero ei meillä päällepäin hirveästi näy, ja luonteeltaankin ollaan kovin samnlaisia ja halutaan samoja asioita elämältä. Eiköhän ne ole ne tärkeimmät. Jos tuntuu että olette ikäerosta huolimatta "samassa elämänkohdassa" (ettei toinen vielä halua juhlia ja juosta kaupungilla kun toinen tykkää jo rauhallisemmista koti illoista jne.) niin voi hyvinkin onnistua.
Kai se loppupeleistä on täysin just tuosta naisesta kiinni ja hänen mielipiteestään asiasta. Minulle vanhemmat opettivatkin että ihmistä katsotaan sisältäpäin ulospäin eikä toisinpäin. :)
Mikäli muut palaset loksahtaa paikalleen, niin ei sitten tuolla ikäerolla ole väliä. Vie vaikka kahville ja tutustu kavereina painostamatta ja vaikuttamatta liian innokkaalta niin kyllä saat nopeasti tietää miten asian laita on...
olevan kanssa! Minä siis. Makunsa kullakin.
Lähinnä huolestuttaisi se, että kun lapset ovat pahimmassa murrosiässä niin isä on eläkeukkeli.
Nuorempi jaksaa paremmin kaikenlaista mitä lasten kasvamiseen liittyy.
Jos tilastoja katselet, niin moni mies sairastuu/kuolee just siinä 60-65 vuotiaana.
Siinä kohtaa tapahtuu se käänne, että saman ikäluokan naisia on ensin vähän vähemmän kuin miehiä, ja hups! yhtäkkiä naisia ikäluokassa onkin melkein 30% enemmän.
Teilläkin on viimeiset hetket tehdä terveitä lisääntymiskykyisiä lapsia jos useamman meinaatte hankkia. Näes miesten siitiöiden DNA rapistuu, ihan samalla tavalla kuin naisten munasoluissa. Vanhojen miesten lapsista tulee isolla todennäköisyydellä lisääntymiskyvyttömiä tai ongelmaisia siinä asiassa.
Muuten ikäeroasiat ei mua kauhistuta, kunhan on kyse aikuisista omissa asioissaan täysivaltaisista ihmisistä.
Höpön löpön, kun kuuntelet nuoria ja vanhempia vanhempia, niin kyllä taas se "pappaikäinen", mikä sekin kyllä riippuu ihmisestä, usein jaksaa arvostaa perhettään ja lapsiaan, toisin kuin nuori uratykki tai ihminen jolla ei ole elämän kokemusta, esim. menetyksistä.
Tuollaiset tilastot-hörhöilyt taas voi jättää ihan omaan arvoonsa, tiedän vaikka kuinka ja paljon pareja joilla on 15-20 vuotta ikäeroa, ja joilla on ihan normaaleja ja lisääntymiskykyisiä lapsia: mistä lie netistä taas olet tietosi hankkinut, vai ette vaan ameriikan sunin tutkimuksia ole lueskellut?
Nuorempi on myös elämänkokemattomampi, lapsellisempi, kärsimättömämpikin monesti, ja sitä rataa. Asiat on, miten ne haluaa nähdä, ja tietenkin: kaikki tämä riippuen ihmisestä. Mustavalkoisella asenteella varustettu kyllä jatkaa oloaan ja eloaan sellaisena nuoresta vanhaan usein, ellei joku katastrofi saa häntä heräämään.
Tilastojen mukaanhan se kannattaa perheensä perustaa, kyllä taitaa siinä puhua oikein tosi elämänkokemus! Jos katsot tilastoja, niin kannattaa perustaa perhe naisen kanssa, he kun elävät huomattavasti pidempään ja terveempänäkin kuin miehet, ovat vähemmän loukkaantumisalttiita ja sitä rataa, että en tiedä kumpaa sukupuolta olet, mutta siis naisia kannattaa sinun ainakin suosia. Jos kerran tilastoihin perustat.
Mutta ei sillä, siitä ollaan samaa mieltä, että kukin tyylillään ja ihan vapaasti :)
"Teilläkin on viimeiset hetket tehdä terveitä lisääntymiskykyisiä lapsia jos useamman meinaatte hankkia. Näes miesten siitiöiden DNA rapistuu, ihan samalla tavalla kuin naisten munasoluissa. Vanhojen miesten lapsista tulee isolla todennäköisyydellä lisääntymiskyvyttömiä tai ongelmaisia siinä asiassa. "
Tämä on ihan täyttä edesvastuutonta väärän tiedon levittämistä. On toki todettu tilastollisilla menetelmillä, ei kiistattomasti, että isän ikä lisää keskenmenon vaaraa, mutta korrelaatio on hyvin ohut verrattuna vaikkapa naisen iän vaikutukseen. Todennäköisyyden taso on luokkaa 1:8 000 –1:12 000. Ruotisssa on todettu, että isän ikä lisää lapsen mahdollisuutta saada masennusta, mutta tässä tutkimuksessa ei eroteltu lainkaan sosiaalista ympäristöä ja jälleen korrelaatio oli niin alhainen, ettei yksikään vastuullinen matemaatikko olisi hyväksynyt tutkimuksen johtopäätöksiä. Mutta Ruotissa on tiettyjä poliittisia tarpeita tietynlaisille tuloksille.
Siitiöiden DNA-virheiden toteaminen varmuudella on lähes mahdotonta. Kukaan ei ole vielä tehnyt kattavaa tutkimusta edes yhdestä sperma-annoksesta. Siittiöitä kun on satoja miljoonia. DNA-virheet tunnistetaan yleensä keskenmenneestä sikiöstä. Jos virhe on kaikissa soluissa niin silloin on 50% mahdollista, että virhe on peräisin isältä. Käytännössä aina kun virhe esiintyy vain osassa soluja, virhe on syntynyt vasta äidin sisällä, äidin tekijöistä johtuen.
Merkittävin muutos siittiöissä isän iän mukana tapahtuu elävien siittiöiden suhteellisessa osuudessa. Järjestelmä on hyvin fiksu. Vain kelvolliset siittiöt ovat elinvoimaisia ja vain parhaat kykenevät hedelmöitykseen, yleensä vain se voittaja.
Todennköisyys isän iästä johtuvaan sikiövirheeseen on hyvin vähäinen.Jo raskausmyrkytyksen vaara on monin verroin suurempi. Ja mahdoitko tietää sitä, että onpa sellainenkin väittämä, että suurin osa keskenmenoista jää äidiltä kokonaan huomaamatta, kun kiinnittyminen on ollut epätäydellistä.
Ensi kerralla kirjoita tietoa äläkä levitä väärää tietoa.
Naiselleni se ei näytä olevan mikään ongelma.
Hän ei edes kysynyt ikääni, kun oltiin tapailtu
pari viikkoa otin itse puheeksi asian. Luuli nuoremmaksi,
mutta ei silti kauhistellut asiaa, kun kerroin olevani 51v.
Exänsä ja muutkin miehensä ovat olleet häntä nuorempia.
Fiksut naiset eivät ajattele miehen ikää, kunhan homma
toimii.
Ikä ei kerro vielä mitään, kaikki muu ratkaisee.
Omalla kohdallani se riippuu täysin henkilökemioista. Asia on itsellenikin tällä hetkellä ajankohtainen, kovasti haluaisin tutustua itseäni n. 10 vuotta nuorempaan mieheen lähemmin, enemmän ja paremmin. Huomaahan tietysti, että hän on minua nuorempi mutta kun meillä moni asia natsaa niin hemmetin hyvin... ikään auttaa aika, synkkaamisen puuttumiseen ei mikään.
että repikää huumoria...
itse 22 ja ihastunut YLI 40v.. ja tunne tuntuu olevan molemminpuolinen..
kemiat natsaa..
ja isäsuhteeni on ok että ei tarvi taas siihen vedota! :D
Minulla ja miesystävälläni on ikäeroa 16vuotta, eksäni kanssa olin vuoden ja meillä oli ikäeroa 10vuotta. Tapasin eksäni kun olin 18 ja tämän nykyisen tapasin kun olin 19-vuotias (ja olen edelleenkin, mies on 35-vuotias). Puoli vuotta ollaan nyt oltu yhdessä ja hyvin menee.
Nämä kaksi suhdetta ovat elämäni tähänastisesti parhaat, en vaihtaisi eksänikään kanssa koetusta suhteesta päivääkään pois.
Eipä tuo ikä ole minulle koskaan juuri mitään merkinnyt, jos olemme mieltyneet toisiimme niin sitä on sitten annettu palaa niin kauan kuin homma on ollut mieluisaa ja hymyä on enemmän kuin kyyneliä. Periaate on mielestäni ihan sama oli ikäeroa sitten vuosi tai kaksikymmentä.
Menin naimisiin 17 v nuoremman miehen kanssa ja aika näyttää ollaanko onnellisia vielä vuosien päästä.
Täytyy uskaltaa, muuten ei saa elämässään sitä mitä oikeasti haluaa.
Meillä on ikäeroa 15 vuotta ja tosi hyvin menee, yhdessä ollaan oltu 7 vuotta.
Mies 64 nainen 49v. Sänkyhommat onnistuu kun miestä ei tarvii koko ajan opettaa.
ikäerojuttuun kuin sen verran että joskus yksi mua 15 vuotta nuorempi tyyppi esitti yhdessä työpaikassa olevansa musta kiinnostunut.Olihan se mukava kun vanha ämmä kelpasi juttuseuraksi,mutta kyllä mä huomasin mikä jutun juoni oli,kun kun muut työkaverit naureskellen seurasivat vähän kauempana että meneekö vanha muija täysillä lankaan ;) .Enää en edes kuvittele ett nuoremmat olis musta kiinnostuneita. Joskus nuorempana yks 30-40 vuotta vanhempi papparainen vonkas mua kahville ;).En kyllä innostunut hänestäkään.Oman ikäset miehet eivät edes katsele mua vaan 20 vuotta nuorempia naisia.Taisi mulle käydä niin ett jäin yksikseni seurailemaan muiden parisuhdetouhuja taustalle.Teille muille toivotan onnea yhteiselämäänne valitsemanne parin kanssa.
itse olen 19 vuotta. Omasta mielestäni myös suhtees on tärkeintä , että kemiat kohtaa eikä se minkä ikäinen on. Ikä on vain numeroita ja se siitä. Toki tämä 41 vuotias mies kertoi , että on rakastunut minuun.kuukausien päästä hyväksyin tämän ja nyt seurustellaan. aluksi en kyllä odottanu , että hän olisi 41 vuoden ikäinen , koska hän näyttää nuorekkaalta ja henkisesti hän ei ole mikään paappaantunut :)
Minulla on maailman ihanin rakastaja, 15 vuotta itseäni nuorempi. Tulta ja tappuraa vielä kahden vuoden jälkeen. Ikä on vain numero!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
... ma muutuin vihreäksi. Onnen flikka.
vaikka ois 15v nuorempi. jos on muuten kiinnostava. hirveen vanhaa mahoineeen päivineen en jaksais.nih.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9176687#comment-44782989
Olen itse 27 ja ihastuin 40-41 vuotiaan mieheen. Ei todellakaan mikään ongelma tuo ikäero, henkilökemiat ne on ne jotka ratkaisee. :)