Eräässä tällä hetkellä pinnalla olevassa keskusteluketjussa joku ennustaa, että Helsingin Sanomissa esiintynyt sosiaalituilla elelevällä "Oskulla" on taatusti aktiivinen sukupuolielämä, ja että työssäkäyvä, kunnollinen ja raitis inssi jää helposti ilman. Melkein pelasin halvan liikkeen ja suunnittelin vastaavani, että "sittenhän ei raittiin inssin tarvitse kuin sanoutua irti ja siirtyä sossun asiakkaaksi, niin jo paranee saanti".
Kyseisen keskustelunaloituksen saattoi tietysti ymmärtää siten, että joidenkin mielestä kunnollisen insinööriyden pitäisi taata vähintäänkin se sukupuolielämä, mutta näinhän ei tietenkään ole. Olen silti itsekin varma, että Oskulla tuskin on kuivia kausia tiedossa, mutta monilla insinööreillä ja minulla ne jatkuvat. Väitän, että osasyy tähän on se, että Osku on luultavasti rento, tai taivaanrantoja maalaillessaan rennon vaikutelman antava ihminen kun taas vaikka minä olen seipäänniellyt jäykistelijä (tulipa tässä piilomerkityksiä riuhdottavaksi rivien välistä). Osku "antaa mennä vaan", kun ATM taas murehtii milloin toimeentulostaan (pysyyhän se työpaikka alla?) ja milloin siitä, mitä tuollekin naiselle uskaltaa edes sanoa, ettei hän pillastu ja hauku saamattomaksi nyhvöksi.
Sanalla sanoen, pidän omalla kohdallani ongelmana sitä, etten osaa rentoutua. Miten te muut (sinkut) teette sen? Pystyn kyllä irrottautumaan arkimurheista hyvän elokuvan, kirjan, musiikin tai ääri-intellektuellin sinkkufoorumikirjoittelun parissa, mutta silti nukun yöni huonosti, olen varautunut enkä taatusti osaa hetken vertaa "elää hetkessä", vaan mietin sitä, miten minä ikinä saan sen asuntovelan maksettua, jota en voi vielä muutamiin vuosiin opintovelkojen vuoksi ottaa (tai voisin, mutta jätän mieluummin rahaa vähän matkusteluun ja muuhun luksukseen, vaikka nekään eivät sinänsä tunnu auttavan vaivoihin).
Sama juttu liikunnan kanssa. Harrastan toki liikuntaa, mutta sekään ei suo helpotusta korkeintaan kuin hetkeksi - ja usein liikuntani on vielä luonteeltaan sellaista, ettei siihen tarvitse mitenkään erityisesti keskittyä, joten ehdin syventyä mietteisiin - eli murehtimaan.
Viinaa joku varmaan ehdottaa. No hyvä on, kännissä en yleensä murehdi, mutta seuraavana aamuna psykologiset seuraamukset ovat kahta kauheammat, ja siksi en juokaan kovin usein. Nousuhumalassa olen kyllä rennompikin, jopa ihmisten seurassa, ainakin vähän, ainakin joskus.
Kyseisen keskustelunaloituksen saattoi tietysti ymmärtää siten, että joidenkin mielestä kunnollisen insinööriyden pitäisi taata vähintäänkin se sukupuolielämä, mutta näinhän ei tietenkään ole. Olen silti itsekin varma, että Oskulla tuskin on kuivia kausia tiedossa, mutta monilla insinööreillä ja minulla ne jatkuvat. Väitän, että osasyy tähän on se, että Osku on luultavasti rento, tai taivaanrantoja maalaillessaan rennon vaikutelman antava ihminen kun taas vaikka minä olen seipäänniellyt jäykistelijä (tulipa tässä piilomerkityksiä riuhdottavaksi rivien välistä). Osku "antaa mennä vaan", kun ATM taas murehtii milloin toimeentulostaan (pysyyhän se työpaikka alla?) ja milloin siitä, mitä tuollekin naiselle uskaltaa edes sanoa, ettei hän pillastu ja hauku saamattomaksi nyhvöksi.
Sanalla sanoen, pidän omalla kohdallani ongelmana sitä, etten osaa rentoutua. Miten te muut (sinkut) teette sen? Pystyn kyllä irrottautumaan arkimurheista hyvän elokuvan, kirjan, musiikin tai ääri-intellektuellin sinkkufoorumikirjoittelun parissa, mutta silti nukun yöni huonosti, olen varautunut enkä taatusti osaa hetken vertaa "elää hetkessä", vaan mietin sitä, miten minä ikinä saan sen asuntovelan maksettua, jota en voi vielä muutamiin vuosiin opintovelkojen vuoksi ottaa (tai voisin, mutta jätän mieluummin rahaa vähän matkusteluun ja muuhun luksukseen, vaikka nekään eivät sinänsä tunnu auttavan vaivoihin).
Sama juttu liikunnan kanssa. Harrastan toki liikuntaa, mutta sekään ei suo helpotusta korkeintaan kuin hetkeksi - ja usein liikuntani on vielä luonteeltaan sellaista, ettei siihen tarvitse mitenkään erityisesti keskittyä, joten ehdin syventyä mietteisiin - eli murehtimaan.
Viinaa joku varmaan ehdottaa. No hyvä on, kännissä en yleensä murehdi, mutta seuraavana aamuna psykologiset seuraamukset ovat kahta kauheammat, ja siksi en juokaan kovin usein. Nousuhumalassa olen kyllä rennompikin, jopa ihmisten seurassa, ainakin vähän, ainakin joskus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkäänhän:
-Ei ole todistettu että sillä tai tällä olisi hirveämmin vientiä.
-Jos jollakin onkin vientiä niin sen seuran laatu ei välttämättä ole sellainen mikä ATM:ää houkuttelisi. Varsinkaan takakireää ATM:ää. Jotkut 'koulutetummat' ATM:t ovat luoneet oman päänsisäisen luokkayhteiskunnan jossa heille ei esim.kelpaa lyhyemmin kouluttautunut nainen koska ne on sellaisia ja sellaisia.
-Ja luultavasti hyvin usein ATM on saamaton aloitteiden teossa mutta sitä ei nähdä vikana itsessä vaan luonteenpiirteenä jolle ei tarvitse tehdä mitään.
Ollaan varmaan aika erilaisia ihmisiä joillakin yhtäläisyyksillä mutta se mitä minulle on joskus sanottu ja mikä minusta tuntuu jonkun verran paikkansa pitävän on että ajan kanssa se kireys helpottaa. Kun tulee uusia kokemuksia ja hengailee ihmisten kanssa. Sitten uskaltaa itsekkin kääntää enemmän vapaalle ja antaa itsestään enemmän. Se mikä peilissä näyttää korrektilta ja huolitellulta käytökseltä voi näyttää muiden silmissä tunteettomalta ja tylsistyneeltä. Se että antaa itselleen luvan välillä rentoutua ei tee kenestäkään tyhmää tai vajavaista tai mikä se onkin miltä pelätään näyttävän. Toki nämä jutut on helpommin sanottu kuin tehty eikä voi vain päättää äkillisesti ruveta aivan toisenlaiseksi ihmiseksi vaan lukot aukeaa asteittain kullakin omana aikanaan.
Ja kyllä minusta ATM-'kulttiin' pitää sisällyttää myös kaikki ne joilla menee myös yhteiskunnallisesti huonosti; kaikki enemmän tai vähemmän (tällä hetkellä) syrjäytyneet,joilla ei ole hienoa koulutusta eikä työpaikkaa tai edes hirveästi voimia tehdä mitään,joilla on joku vamma tai vammaisuus jne.
Sikäli mitä naisten evoluutiobiologiasta tiedetään niin on aika asenteellista ja epärealistista sysätä ATM-lahkosta pois kaikki ne joilla menee paperillakin paljon huonommin; joilla on paljon huonommat edellytykset saada kumppani kuin näillä luksus-ATM:illä jotka ovat tiukasti oravanpyörässä kiinni eikä mitään hävettävää mistään perspektiivistä.
miesporukassa. Sääli vain että olen 110% hetero, mutta henkinen kanssakäyminen ajattelevien miesten kanssa on jopa antoisampaa kuin hikinen jyystäminen jonkun kana-aivoisen naisen kanssa.
Itse pääsin tuon ylimääräisen stressaamisen yli ajattelemalla aina päällekkäin että "Miksi minä oikeastaan pohdin tätä asiaa? Ei siitä ole mitään hyötyä minkään suhteen". Periaatteessa siis aina kun olen jossain niin tarkoitus on ajatella juuri sitä kontekstiä missä on. Jos on baarissa pitämässä hauskaa, niin miksi ajatella mitään muuta kuin että viihtyisi mahdollisimman hyvin siinä ympäristössä? Opintolainaa ei voi maksaa takaisin baarista. Murehtiminen (tai edes ajatteleminen) aiheuttaa vain ja ainoastaan pään vaivaa. Tästä tietty seuraa aluksi ajatus "ja nyt mä taas murhedin sitä että murehdin liikaa", jonka siirtäminen pois on helpompaa.
Tosin en ole saanut itseäni tekemään vieläkään aloitteita naisille tuolla periaatteella. Kyse on kuitenkin siitä, että jos teen jotain niin sitä sitten ajattelee edes jollain tasolla miten siitä tekee paremman. Se taas on vaikeaa, sillä täysin vieraalle naiselle juttelun aloittaminen on baarissa tuonut vain pään vaivaa. Myöskin mielikuvitus keskusteluun reistailee ("Mitähän mä sanon sit tän mun alkujutun jälkeen? Naiset ovat kuitenkin aika passiivisia noissa tilanteissa alussa"). Asiaa ei myöskään helpota että sisäinen ahdistus tuhoaa mielikuvitukseni noissa tilanteissa, ja sanottavaa keksin vasta jälkeen päin.
Kukaan ei oikein ole keksinyt mitään muuta keinoa kuin bruteforcella mennä juttelemaan. Täytyy käytännössä kokea aluksi koko illan sitä että juttelu kestää n. 20 sekuntia jokaisen naisen kanssa. Sitten kuukauden päästä saa ehkä jo minuutin keskusteluita jos käy kerran viikossa baarissa jne... En vaan ole ollut valmis menemään baariin mielessä naisten kanssa juttelu. Hauskaa kun sinne on yleensä tarkoitus mennä pitää, ei juttelemaan naisille (joka paineiden takia on hauskuuden vastakohta, vaikuttaa koko iltaan kuitenkin)