Työ ottaa päähän,kun työtä ei voi tehdä.

Onko tällä palstalla samassa asemassa olevia lukijoita, kuin minä? On vakituinen työpaikka, mutta et pysty sitä tekemään. Työpaikan eläkekassa ei myönnä työkyvyttömyyseläkettä, sillä sen mielestä minä valehtelen. Selkä meni ns.työtapaturmassa. Työtapaturmaksi selän viottumista ei lueta, ellei nikamia ole murtunut, kun ikää on yli viisikymmentä. Olen käynyt läpi koko paperihelvetin tämän viiden vuoden aikana, menettänyt ihmisarvoni, toimeentuloni. Sosiaalinen elämä supistuu äkkiä hyvin pieniin ympyröihin, kun pitää laskea jokainen sentti tarjouskorien ruokiin. Joku voi lukea ja todeta, että on olemassa kaikkia ilmaisia tapahtumia, niin on niitä koettu on. Menisin tältä istuimelta töihin, jos olisi työtä, johon tuskainen selkäni suostuisi. Kipulääkkeet ovat arkipäivää. Sen verran on vielä itseä jäljellä, että pystyn pitämään ulkonäöstäni jonkinlaisen huolen. Työtähän se on tietenkin lenkkeily, jumppa ja liikakilot ei vaivaa, kun ei kertakaikkiaan ole vara syödä mitään ylimääräistä. Sukulaiset on "käytetty"loppuun. Olen aina hankkinut itse toimeentuloni, joskus erehtynyt jopa sanomaan, ettei minun ole koskaan tarvinnut olla työttömänä. Hirvittää lukea kirjoituksia, missä neuvotaan vinkkejä sairasloman saamiseksi? Nyt tiedän mitä on syöksyä tyhjän päälle aina lapsesta saakka työtä tehnyt, hyvin työllään toimeentullut asiansa perheensä eteenpäin vienyt. Tunne on kuin seinään olisi laukkonu. Minulle sanotaan, että mene sossuun, mutta olen sen ajan kasvatteja, että se on viimeinen häpeä paalu. Toiseksi, sossussa viedään viimeinenkin itseisarvo. Kävin ja myyn vaikka itteni ennen, kuin menen takaisin. Hävisin avioeron myötä, kun en jaksanut pitää puoliani, kotini, 30 vuoden työn, sitten terveyteni toimeentuloni, ihmisarvoni. Kaikessa edellä kirjoitetussa on ikävää, mutta silti jaksan vielä nousta pyörän selkään, ajatella tyytyväisenä, että minulla on 15€pahanpäivän varalle rahaa, kaurahiutaleita ja yrttejä
kaapissa. Neuvoja saa tulla, josko niissä olisi jotain mitä en olisi jo saanut. Näin työ voi ottaa päähän, kun sitä ei pysty tekemään.
0292
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Vajaakuntoinen työtön ty kirjoitti:

Onko tällä palstalla samassa asemassa olevia lukijoita, kuin minä? On vakituinen työpaikka, mutta et pysty sitä tekemään. Työpaikan eläkekassa ei myönnä työkyvyttömyyseläkettä, sillä sen mielestä minä valehtelen. Selkä meni ns.työtapaturmassa. Työtapaturmaksi selän viottumista ei lueta, ellei nikamia ole murtunut, kun ikää on yli viisikymmentä. Olen käynyt läpi koko paperihelvetin tämän viiden vuoden aikana, menettänyt ihmisarvoni, toimeentuloni. Sosiaalinen elämä supistuu äkkiä hyvin pieniin ympyröihin, kun pitää laskea jokainen sentti tarjouskorien ruokiin. Joku voi lukea ja todeta, että on olemassa kaikkia ilmaisia tapahtumia, niin on niitä koettu on. Menisin tältä istuimelta töihin, jos olisi työtä, johon tuskainen selkäni suostuisi. Kipulääkkeet ovat arkipäivää. Sen verran on vielä itseä jäljellä, että pystyn pitämään ulkonäöstäni jonkinlaisen huolen. Työtähän se on tietenkin lenkkeily, jumppa ja liikakilot ei vaivaa, kun ei kertakaikkiaan ole vara syödä mitään ylimääräistä. Sukulaiset on "käytetty"loppuun. Olen aina hankkinut itse toimeentuloni, joskus erehtynyt jopa sanomaan, ettei minun ole koskaan tarvinnut olla työttömänä. Hirvittää lukea kirjoituksia, missä neuvotaan vinkkejä sairasloman saamiseksi? Nyt tiedän mitä on syöksyä tyhjän päälle aina lapsesta saakka työtä tehnyt, hyvin työllään toimeentullut asiansa perheensä eteenpäin vienyt. Tunne on kuin seinään olisi laukkonu. Minulle sanotaan, että mene sossuun, mutta olen sen ajan kasvatteja, että se on viimeinen häpeä paalu. Toiseksi, sossussa viedään viimeinenkin itseisarvo. Kävin ja myyn vaikka itteni ennen, kuin menen takaisin. Hävisin avioeron myötä, kun en jaksanut pitää puoliani, kotini, 30 vuoden työn, sitten terveyteni toimeentuloni, ihmisarvoni. Kaikessa edellä kirjoitetussa on ikävää, mutta silti jaksan vielä nousta pyörän selkään, ajatella tyytyväisenä, että minulla on 15€pahanpäivän varalle rahaa, kaurahiutaleita ja yrttejä
kaapissa. Neuvoja saa tulla, josko niissä olisi jotain mitä en olisi jo saanut. Näin työ voi ottaa päähän, kun sitä ei pysty tekemään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu