Tapasin tässä jokunen aika sitten paarissa fiksun ja mukavan naisen jonka kanssa vietin muutamia iltoja ja öitä. Meillä oli erittäin mukavaa ja viihdyimme hyvik yhdessä. Seksikin oli parasta mitä koskaa olen kokenut. Kuitenkin naisesta näki että hänellä on jotain pientä salattavaa ja se paljastuikin myöhemmin suhteen aikana ex-poikakaveriksi. Tämä ex erään illan aikana soitteli ja lähetteli viestiä ja uhkaili että haluaisi jutella kun oli saanut tietoon että tapailen tätä naista. Tämä nainen ei siihen kuitenkaan suostunu entisessä suhteessa tapahtuvien pahoinpitelyjen ja riitelyjen takia. Naisen takia "juttelut oli juteltu".Mutta naisesta huomasi heti että hän meni tästä tapahtuneesta pieneen shokkiin. Kysyin sitten suoraan samana yönä siinä jutellessa että olenko nyt vain sellainen laastarisuhde ja naisella on halu kokeilla et kelpaako hän muillekkin miehille. Hän kirkkain silmin väitti ettei pidä paikkaansa. Kun tämä salaperäisyys (siis eroaminen exästä 1kk sitten) josta hänen piti kertoa vasta myöhemmin paljastui niin nainen seuraavan työpäivän aikana soitti et hän haluaa nyt olla yksin koska erosta oli niin vähä aikaa. Hän olikin erittäin pahoillaa tapahtuneesta ja että tässä kävi nyt näin. Ja lupasikin soitella jokatapauksessa heti kun pää selvenee ja tietää mitä haluaa. Aikaa on nyt mennyt jo kuukausi eikä mitää merkkejä jatkamisesta ole näkynyt. Välissä juteltu facebookissa ja viesteillä.
Nyt haluaisinkin vastauksen ns. laastarisuhteen tai pian eron jälkeen uuden suhteen aloittanutta naisilta että mitä kannattaisi tehdä. Odottaa että tämä viellä joskus jatkuu vai unohtaa suosiolla koko homma?
Nyt haluaisinkin vastauksen ns. laastarisuhteen tai pian eron jälkeen uuden suhteen aloittanutta naisilta että mitä kannattaisi tehdä. Odottaa että tämä viellä joskus jatkuu vai unohtaa suosiolla koko homma?
Vastaukset 17
Vanhimmat
on, että paha mennä sanomaan. Odottelemaan ei varmaankaan kannata jäädä, eli jos jotain mielenkiintoista tulee eteen, ei ainakaan tuon suhteen vuoksi ole syytä jättää tarttumatta ja kokeilematta olisiko parempi onni.
Nuo käsittelemättömät erot, tai tarkalleen jopa tekemättömät erot voivat viedä joskus äärettömän kauan, eikä niitten lopputuloksesta ole mitään takuita.
Se, että suhde oli väkivaltainen, ja sinun kanssasi toisilla urilla ei ole tae siitä, että nainen osaisi sen perusteella kättelyssä sanoa, että edellinen ei jatku. Joskus tuntuu, että päinvastoin.
Hänen ero oli kyllä käsitelty jo tarpeeksi hyvin ja käyty läpi anoppia myöten. Tavarat oli jaettu ja kämppä naiselle hommattu. Mutta ex vain halusi kattoa missä mennään, eli oli vielä mustasukkainen eikä varmaan tajunnut että ero oli jo tapahtunut. Sen verran juttelimme ex miehestä että ex oli pettänyt jonkun toisen kanssa. Ja olen täysin varma että siihen suhteesee tämä nainen ei enään lähde.
mikä olikaan ongelma, pointtisi?
...odotat.
Nainen ei tee eroa niinkuin mies. So kuukausi tai kaksi on todella lyhyt aika aikuiselle naiselle, että on henkisesti valmis uuteen suhteeseen - jos edellinen on merkinnyt jotain tai ero on ollut vaikea niinkuin tuossa tapauksessa kuulostaa. Luulen että ko. nainen on nyt vähäksi aikaa SAANUT MIEHISTÄ TARPEEKSEEN ja tarvitsee aikaa koota itsensä.
Pidä yhteyttä vaikka sen FB:n välityksellä, kysele kuulumisia, toivo jaksamista jne. Ehkä jo syksyllä voit saada naisen tunteet heräämään. Mutta haloo: kuukausi ei siihen riitä!
Oman kokemukseni mukaan nimenomaan miehet harrastaa laastarisuhteita ja hyppii heti suhteesta toiseen. Siitä tulee ikävää jälkeä. Fiksu nainen sulla tossa.
Itse tapasin aikanaan reilun kolmekymppisen naisen, joka oli eronnut vajaan 10 vuoden liitosta silloin yli vuosi sitten. Nainen oli itkuinen ja ihan sekaisin ja ei tiennyt mitä haluaa. Eli jos erosta on kuukausi tai neljä, niin ollaan ihan alkumetreillä vasta. Eli jos kyseessä oli pidempi suhde ja yhdessä asuminen jne, niin voipi hurhataa pari kolem vuotta iloisesti surutyössä, ennenkuin on valmis oikeasti eteenpäin. Siinä välissä olevat on laastareita ym. joiden ei auttaisi mennä rakastumaan moiseen kävelevään katastrofiin, joka osaa olla ihana, mutta myös kilahdella milloin sattuu.
Et todellakaan jää odottelemaan sitä! Ei kannata tuhlata omaa elämäänsä jonkun eronkäsittelijän tahtiin ja jäädä sitten vielä lopulta yksin!
"nainen ei tee eroa niinkuin mies" Tämä kyllä nyt antaa olettaa että miehet eroaa aina kuukaudessa ja että vain miehet on niitä jotka laastaria hakevat. Asiapa vaan ei ole näin; meitä on moneen junaan sekä miehiä että naisia. Väitän että on niin miehiä kuin naisiakin jotka hyppivät suhteesta toiseen mistään sen kummemmin välittämättä. Se mitä on haarojen välissä ei takaa järkeä tai järjettömyyttä sen enempää, olemme yksilöitä sukupuolesta riippumatta.
Itse erosin pitkästä seurustelusuhteesta reilu vuosi sitten ja olen yhä itsekseni eikä ero todellakaan ollut henkisesti käsitelty kuukaudessa, eikä kuudessakaan. Eipäs siis yleistetä, se on se pointti mitä halusin tässä tuoda esiin.
oli mielenkiintoista lukea näitä viestejä, kun itse olen pohdiskellut juuri samoja asioita viime aikoina. Erotessani luulin, että olen käsitellyt jo avioliiton aikana eroa, mutta nyt kun pöly on lakseutunut huomaankin, että kun minulla on enemmän aikaa ajatella että on paljon asioita joita en ole vielä käsitellyt. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että sekä miehet että naiset käyvät asioita läpi omalla tavallaan, mutta uskon että on sekä mieheiä että naisia jotka hakevat laastarisuhteita. Se on yksi tapa ehkä käsitellä asioita. On tietenkin ihmisiä sekä naisia että miehiä jotka eivät pysty käsittelemään ollenkaan asioita, vaan laittavat tosiaan paksusti laastaria haavojen päälle ja sitten kun uutta suhdetta aletaan rakentamaan ne laastarit irtoavat ja haavat kirvelee. Ongelmat tulevat esiin ja hankaavat pitkin matkaa. Se on kuitenkin totta, että jokaisella on on oma aikansa. Ei voida määritellä aikaa, mutta suositus on vuosi, jolloin käydään läpi kaikki vuodenajat.
Joskus joku viisas on sanonut, että avioero on suruista suurin. Puolison menettäminen kuoleman kautta on kuulema helpompi käsitellä kuin esim. hylkääminen. Asiantuntija perusteli asiaa sillä, että luonnollista kuolemaa ei voi valita, mutta hylkääminen on valinta siis avioerossa. Hylätyksi tuleminen on tunteista raskaimpia ja siinä joutuu itseluottamus kovalle koetukselle.
toivottavasti saat ajatuksesta kiinni...
Itse neljäkuukautta sitten eronneena naisena ajattelisin asiastasi näin; tunteet ex-ää kohtaan ovat viella kuukauden päästä erosta vahvat. Vaikka teillä kerkesi olla jo kivaa kahdestaan, vie mielestäni exä viellä voiton. Siihen vaikuttaa eniten tuo lyhyt aika erosta. Tai sitten: naisesi haluaa todellakin olla yksin nyt. Epäilen kylläkin vahvasti että hänen tunteensa exään ovat viellä vahvat.
"Tämä nainen ei siihen kuitenkaan suostunu entisessä suhteessa tapahtuvien pahoinpitelyjen ja riitelyjen takia."
Ei kukaan mene väkivaltaisen kanssa takaisin yhteen.
Tässä nyt ollut hiljaiseloa pidemmän aikaa. Taitaa minun osalta olla tämä homma paketissa. Mutta melkein voisin arvata että kun/jos uusi sattuu eteen niin tämä "odotettava" pomppaa taas esiin. Itse olen nyt sillä kannalla etten välitä naisesta (alle 25v) mitää ja jos hän tulee vielä joskus eteen niin pitänee sitten käydä asialliset ja rakentavat keskustelut asiasta. Nytkin olen menossa sveitsiin lomareissulle kahden uuden naistuttavan kanssa, kylläkin tarkoitus mennä ihan hauskanpidon merkeissä.
Eli mitää ongelmaa ei sinällään ole ja kiitoksia kommenteista! Edelleenkin juuri eronneilta olisi kiva saada kommenttia VOIKO samantien hypätä uuteen suhteeseen.
ps. yhdyn edelliseen kirjoittajaan ettei tämä nainen enää todellakaan palaa tähän entiseen suhteeseen.
ei kai voi sanoa olevan, missä entisestä pääsee eroon. Joku on voinut tehdä eroa jo suhteessaan pari-kolmevuotta ja jollekin ero on voinut tulla täysin pommina. Mutta tietysti aika häilyväähän se voi olla jonkun aikaa... ja miksi pitäisi suhteessa kiirehtiä.. Itse eronneena vain tuntuu siltä, että jossakin vaiheessa pitää vain lopettaa se eron vaikutusten pohtiminen ja märehtiminen ja silloin olisi hyvä että myöskään muut ihmiset ympärillä ei niitä toisi jatkuvasti esille vain katsottaisiin vain eteenpäin.
Exän kanssa yhteen? sanoit, että alle 25 v. Olisi kiva tietää minkä ikäisestä henkilöstä oli kyse. Itse 25?
olen sitä mieltä, että ei heti uuteen suhteeseen
mun tyttökaveri harrastaa tätä ja varoitin taas häntä siitä.
Hän on rikkonut jo moneen kertaan sydämmensä, mutta vain edelleen tekee samaa...
heti eron jälkeen oli ns "juoksuaika".. Minun mielestäni ihan normali asia.
Mun mielipide: ei kannatta odottaa sitä naista enää, jos et halua olla laastari.
Ja mieti vähän, minkä takia haluat juuri sitä naista...sen sexin takiako? Et sä lyhyessä ajassa pystynyt tutustumaan naiseen kunnolla...
Naaras ei rakastunut sinuun. Hyväksy se tosiasia ja unohda hänet. Maailma on kaltaisellesi - psyykkisesti ja fyysisesti osaavalle - nuorelle miehelle täynnä naisia, joiden kanssa perustaa aito suhde.
nyt osuit naulan kantaan...juoskuaika on yksi osa varmaa tätä prosessia, jossa erosta selvitään...ei saa jäädä kotiin mököttämään...
ihmisten ilmoille, mutta ei heti pysyvään suhteeseen...
nauttia sinkkuelämästä ja opetella elämään yksin varsinkin pitkän avioliiton jälkeen...
Olit laastari tai et, olen pahoillani sun puolesta kun saat elää noin epätietoisuudessa.
Ehkä ei kannattais ja siirtyisit eteenpäin. Miltä itsestäs tuntuu?