Ollaan tunnettu useampiakin vuosia, mutta varsinaisessa nk. "parisuhteessa" kolmisen vuotta. Emme asu yhdessä, joskus vietämme aikaa Hänen kotonaan, joskus minun kotona. Meillä on yhteinen Lapsi, muutaman kuukauden ikäinen. Mietin usein, ja asia häiritsee.... Olenko/merkitsenkö Hänelle oikeasti yhtään mitään? Olenko vain joku heittopussi? Mitä Hän minulta/minusta haluaa, sillä ei kuulu kihloja, häistä puhumattakaan, eikä puhettakaan yhteen muutosta. Olen Nainen, ja jo Vihainen.....
Mikä on homman nimi?
Viilenneet Tunteet
3203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä en ymmärrä, miksi te ette ole puhuneet aiheesta jo seurustelun alussa? Vai oliko se edes seurustelua, oteko vain panosuhde? Miksi nyt alat vaatia kihloja jos niitä et ole ennenkään halunnut tai niistä miehen kanssa jutellut? ja miksi lapsi tähän kuvioon kärsimään?
Yleensä tehdään näin: tutustutaan, puhutaan mitä elämästä ja suhteesta halutaan, seurustellaan, muutetaan yhteen, menneään kihloihin ja naimisiin ja tehdään lapsia. Toki tuon kihlauksen ja naimisiinmenon voi myös skipata, ihan miten vaan tai ne lapset.
Nyt sä voit vaan kysyä mieheltä, mitä se aikaa ja joko hyväksyä nykytilanteen, saada tilanne muuttumaan tai lähteä "suhteesta".
Ois kannattanut miettiä sitä lapsen tekoa aikasemmin. Turha sitä enää on itkeä kun ei tapahdu sitä eikä tätä. Ei taida mies haluta samoja asioita kun itse. Nyt oikeesti niskasta ittees kiinni ja selvität asian miehes kanssa. Ihan jo pelkästään lapsen takia. Hei haloo, järkeä saa käyttää ennen ku alkaa lapsia tekemään... Huh huh...
.... sitä alussa ajatteli, että kaikki ajallaan. Nyt tiedän olleeni tyhmä ja ajattelematon. Hänelle varmaan kelpaisi "suhteemme" nykyisellään, mutta luulenpa, että olen vain se nainen, joka ei täytä Hänen kaikkia kriteereitään. Luulenpa myös, jos Hän löytää mieleisensä, tietyt asiat sujuvat omalla painollaan, nopeammin. Ihminen on erehtyväinen otus. Nyt olen ajatellut, en ole valmis tuhlaamaan elämääni enempää turhaan, menemään näin hautaan asti................