Maantiepyörän sanotaan hioutuneen huippuunsa pitkän evoluution myötä. Osittain totta, mutta maantiepyörälle on käymässä niin kuin dinosaurusten kävi pitkän evoluution lopuksi. Maantiepyörän evoluutio on päättynyt.
Käyräsarvisen ns kilpapyörän kehitys on pysähtynyt käytännössä jo 80-luvulla. Vain runkomateriaali on muuttunut, mutta itse pyörä ei. Muut pyörätyypit ovat ajaneet ohi kehityksessä kaikin tavoin. Mm. maastopyöriin ja hybrideihin on kohdistunut voimakas muutos mm. jarrulaitteissa. Siinä missä maantiepyörään pitää edelleen vaihtaa jatkuvasti kuluvia jarrupaloja, on maastopyörissä jo nykyisin liki huoltovapaat mekaaniset tai hydrauliset levyjarrut. Myös maastopyörän runko kehittyy toisin kuin maantiepyörän runkoratkaisu. Maastopuolella myös navoissa, kiekoissa, stemmeissä sekä vaihdepuolella tapahtuu jatkuvaa teknistä kehittymistä. Nämä ratkaisut otetaan vain osittain käyttöön maantiepyörissä. Maantiepyörä on myös jämähtänyt käyrään sarveensa. Kippuraa ei ole edes yritetty korvata paremmalla ratkaisulla ennen kuin joku keksi fitness-pyörän.
Kenties maantiepyörä voisikin muuten kehittyä eteenpäin, mutta lajin säännöt kieltävät kehityksen täysin. Maantiepyörä on tiukkojen kilpailusääntöjen rajoittama kapine, säännöt eivät jousta esimerkiksi jarrulaitteissa.
Käyräsarvinen maantiepyörä on urheiluväline jonka minä jätän väliin. En kaipaa käyrää sarvea enkä enää koskaan jarrupaloja jotka pitää vaihtaa uusiin kuukauden välein. Levyjarru on niin paljon helppohoitoisempi ja luotettavampi. Ihmisanatomian kannalta suora tanko on paras mahdollinen ja sitä voi hieman modifoida esim. triathlonkahvan lisäämisellä. Entistä useampi pyöräilijä on tehnyt pyöräkaupassa saman valinnan. Käyräsarvisen hirvityksen aika on auttamattomasti päättymässä.
Kenties maantiepyöräily kaipaa uuden kilpasarjan jossa pyörän teknologiaa ei rajoita mikään. Levyjarrut pitäisi sallia, samoin suorat tangot ja erilaiset rengas- ja vaihderatkaisut.
Tyrannosaurus oli kerran evoluution huippu. Sitten luonto huomasi, että pienikokoinen metsähiiri pärjää paremmin. Tyrannosaurus muskeleineen kuoli sukupuuttoon. Niin evoluutio toimii, myös pyörän kohdalla.
Käyräsarvisen ns kilpapyörän kehitys on pysähtynyt käytännössä jo 80-luvulla. Vain runkomateriaali on muuttunut, mutta itse pyörä ei. Muut pyörätyypit ovat ajaneet ohi kehityksessä kaikin tavoin. Mm. maastopyöriin ja hybrideihin on kohdistunut voimakas muutos mm. jarrulaitteissa. Siinä missä maantiepyörään pitää edelleen vaihtaa jatkuvasti kuluvia jarrupaloja, on maastopyörissä jo nykyisin liki huoltovapaat mekaaniset tai hydrauliset levyjarrut. Myös maastopyörän runko kehittyy toisin kuin maantiepyörän runkoratkaisu. Maastopuolella myös navoissa, kiekoissa, stemmeissä sekä vaihdepuolella tapahtuu jatkuvaa teknistä kehittymistä. Nämä ratkaisut otetaan vain osittain käyttöön maantiepyörissä. Maantiepyörä on myös jämähtänyt käyrään sarveensa. Kippuraa ei ole edes yritetty korvata paremmalla ratkaisulla ennen kuin joku keksi fitness-pyörän.
Kenties maantiepyörä voisikin muuten kehittyä eteenpäin, mutta lajin säännöt kieltävät kehityksen täysin. Maantiepyörä on tiukkojen kilpailusääntöjen rajoittama kapine, säännöt eivät jousta esimerkiksi jarrulaitteissa.
Käyräsarvinen maantiepyörä on urheiluväline jonka minä jätän väliin. En kaipaa käyrää sarvea enkä enää koskaan jarrupaloja jotka pitää vaihtaa uusiin kuukauden välein. Levyjarru on niin paljon helppohoitoisempi ja luotettavampi. Ihmisanatomian kannalta suora tanko on paras mahdollinen ja sitä voi hieman modifoida esim. triathlonkahvan lisäämisellä. Entistä useampi pyöräilijä on tehnyt pyöräkaupassa saman valinnan. Käyräsarvisen hirvityksen aika on auttamattomasti päättymässä.
Kenties maantiepyöräily kaipaa uuden kilpasarjan jossa pyörän teknologiaa ei rajoita mikään. Levyjarrut pitäisi sallia, samoin suorat tangot ja erilaiset rengas- ja vaihderatkaisut.
Tyrannosaurus oli kerran evoluution huippu. Sitten luonto huomasi, että pienikokoinen metsähiiri pärjää paremmin. Tyrannosaurus muskeleineen kuoli sukupuuttoon. Niin evoluutio toimii, myös pyörän kohdalla.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mainio trolli :peukku:
Tyrannosaurus taisi kuitenkin hävitä julmetun kokoisen kivenmurikan tömähtäessä telluksemme pintaan, ei siis evoluution vaan oletettavan joukkotuhon kautta.
no muuta kuin munuaiset,näyttä siltä että et osaa ajaa maantiepyörää,kun kerran ajat jarrut päällä.eihän jarrupaloja tarvi vaihtaa,korkeintaan 50000km jälkeen.säädä jarrut niin ette laahaa koko ajan(tomppeli)
Mulla on 2500 euron arvoinen maastopyörä, jossa on hydrauliset levyjarrut. Joo, jarruilla pysähtyy kuin seinään, mutta vastapainona saa kuunnella levyjarrujen raivostuttavaa sirkutusta. Etenkin siirtymätaipaleet asfaltilla on tuskaa, kun jarrut sirkuttavat raivostuttavasti - mutkat on pahimpia, kun pyörän navat antavat vähän periksi. Jarrut on säädetty ja herkistelty, mutta sirkuttaa silti!
Että vielä on kehittymisen varaa levyjarruissakin...
ja sillä on aika hauskat jututkin! Onkohan se aina ihan tosissaan?
Maantiepyörän evoluutio!!!:DDD
Onneksi on myös älyllistä elämää eikä apinoita jotka vain osaavat näpytellä jonninjoutavaa marakattilatinaa kuten sinä. Aloittajan viestissä on pointti, jota en sinulle kerro, kysy kasvattajaltasi.
Samaa mieltä ! Fillariin löytyisi monia uudistuksia mutta laji on niin vanha ja niin juuttunut tiettyihin "tosiasioihin" ettei kukaan valmistaja halua ottaa riskiä kehittämällä jotain uutta koska liian moni on uudistuksia vastaan. Huomasithan jo kommenteista joita sait... Ne jotka eivät tajua uudistuksista tai teknisistä vempeleistä mitään, ovat vastaan uudistuksia koska se on jotain uutta ja outoa ja auttamattoman toimimatonta heille, jotka ovat jo kokeneet jonkun asian toimivaksi.
laji ei kuole sukupuuttoon sillä että se ei kehity lajina. Evoluutio tarkoittaa muuntautumiskykyä ja luonnon valintaa muuttuneisiin olosuhteisiin. Jos olosuhteet eivät muutu, ei evoluutiolle ole tarvetta.
Suoran tangon ongelma on pysty asento. Maantiepyörän tanko tarjoaa mahdollisuuden useisiin eri otteisiin tarpeen mukaan. Siksi fitnesspyörä on turha keksintö.
siinäkö on sinun evoluutiosi,että palaat takaisin suorasarviseen pyörään,ja kuka kieltää sinua laittamasta maantipyörään suoraa sarvea jos se sinusta on hyvä.ja levyjarruthan ovat paljon huoltoa tarvitsevat,että ne toimivat kunnolla.
No on kehitystä tullut 80-luvun jälkeenkin.
Lukkopolkimet, kahvavaihtajat, takarattaiden määrä tuplaantunut. Rungon materiaali ja geometria muuttunut. Nykyään vaakaputket lyhyempiä ja droppia vastaavasti enemmän.
2000-luvulla tapahtui nopeaakin kehitystä. Taisi Lancen -99 Trekki painaa 9 kiloa ja 2003 Trekki olikin jo 6 kilon kieppeillä, jonka jälkeen tuli 6.8 kilon minipaino. Nykyään tonnin halpispyörätkin ovat alle 8 kiloa.
Täytyy myös todeta, että kilpailusäännöissä on typeriä kehitystä jarruttavia kohtia. Jos olisi ainoa sääntö: Kaksi pyörää ja ketjuveto, niin fillari voisi olla 2-ajoasentoinen hybridi. Tasaiset pätkät makuulta ja mäet kuitenkin voisi ajaa myös pystyasennossa.
Kyllä kai aika-ajo- ja triathlon-pyörät lasketaan maantiepyöriksi? Nykyisiä ei kyllä enää tunnista saman lajin edustajiksi kuin 80-lukulaisia. Se on sitten eri asia, jos säännöt kieltävät käyttämästä niitä tavallisissa kisoissa.
Ja ei niitä maantiepyörän jarruja kuulukaan käyttää, nehän hidastaa vauhtia, joten ei ne voi oikeasti kulua juurikaan.
Jarruista ensin. Paino on pahasta kiihdytettäessä ja ylämäessä. Levyjarrut ovat painavia. Toiseksi Käyrässätangossahan ON jo myös suoratanko. Sen lisäksi käsiä voi pitää jarrukahvojen päällä. Tämähän on se yleisin ajoasento. Vastatuulessa ja alamäessä voi sitten siirtyä aerodynaamisempaan ala-asentoon. Eli löytyy suoratankoisen lisäksi pari muutakin vaihtoehtoa. On tästä hyötyä myös pidemmällä matkalla, kun voi vaihdella ajoasentoa. Ilmanvastushan on 85% luokkaa eteenpäinmenoa jarruttavasta vaikutuksesta. Varsinkin kun on jo vähän vauhtia. Minä ainakin ajelen mielummin käyrätakoisella. Sitäpaitsi saasiihenkin triathlonkahvan.On muuten selvästi havittavissa että maantiepyöriä ja CC.pyöriä näkyy tänäkesänä selvästi viimekesää enemmän.(Osassa ainakin Focucsen CC-malleissa on muuten levyjarrut vaihtoehtona). Maastopyöriä vastaavasti vähemmän kuin aiemmin.
Onhan nuo vähän 80-luvulta kehittyneet.. Nykyään on sähköiset vaihtajat saatavilla, vaihteiden lukumäärä on kasvanut, rungot, kannattimet, satulat ym. on keventyneet. Jarrupaloja en kyllä ole vielä ikinä maantiepyörään vaihtanut, saa tod.näk. ajaa yli 40tkm ennekuin ne pitää vaihtaa normaali käytössä.. Olihan jossain vaiheessa esim aika-ajo pyörät varustettu 26" eturenkailla.. Triathlon pyörissä voi olla vielä nykyäänkin olla aika eksoottisia runkoratkaisuja. Tourilla on Cervelon pyörissä soikeat eturattaat, tätä tosin jo 80-90 luvulla oli Shimanolla ns. Biobace keskiöllä varustetuissa pyörissä... Maantiepyörissä paino on aina kirosana, varsinkin pyörivä massa.. Maastopuolellakin käytettiin vielä vuosi, kaksi sitten vain V-jarruja. Elämä on..
Mielestäni uudet eksoottiset materiaalit eivät ole mitään varsinaisia uudistuksia. Pyörä on säilynyt ainakin -60 luvun lopulta lähtien lähes muuttumattomana. Tärkeimmät uudistukset ovat lukkopolkimet, kahvavaihteet ja meitä tavallisia ihmisiä koskettava erinomaisten avorenkaiden ilmestyminen kuvioihin.
UCI oli tekevinään hyvänkin päätöksen, kun se rajoitti pyörän painon jonnekin vajaaseen seitsemään kiloon. Nyt niistä ei tarvi maksaa ihan kymppitonniakaan!
Oma ehdotukseni kustannusten pienentämiseksi olisi (jos minulta kysyttäisiin): Aika-ajopyörät pois ja painoraja kahdeksaan kiloon. Nyt meillä tavallisillakin harrastelijakilpailijoilla on oltava erikseen aika-ajovehkeet. Kaikilla on. Ennenkin ajettiin tavallisella fillarilla tempoajot (ennen vanhaan 50km sm-kisat).
...vielä jarruista: maantiekipurissa ei saa olla liian tehokkaita jarruja. Renkaitten kulutuspinta häipyy yhdessäkin luikkojarrutuksessa ja pyöräiljät ajavat kyynärpäätuntumassa, joten äkkinäiset liikkeet ovat kiellettyjä.
Parasta kehitystä ovat lukkopolkimet. Itse tosin käytän mtb-pyörän kenkiä ja polkimia, kun ne on joustavammat ja tarjoaa mahdollisuuksia kaupunkiliikenteeseen. Suoranainen mtb-buumi on täysin ohi. Tavallaan se on surullista. Uusi buumituote on CC-pyörä ja hyvä niin.
Itseä harmittaa maantiepyörässä entien nykyinen runkogeometria. Spezialized tarjoaa old skool teräspyörää Reynoldsin putkirungolla ja se on nyt suuria hittejä maailmalla. Ihmisillä on siis pikemminkin kaipuu vanhoihin hyviin aikoihin, kun uudistuksiin. Kilpailut taas on kilpailuja, mutta olisihan se hienoa, jos joku sinnekin uskaltautuisi hieman painavammalla wanhuksella ja vieläpä pärjäisi :D No, varmaan yhtä todennäköistä, kun puusuukset doping-hiihtäjien alla ;).
"Uusi buumituote on CC-pyörä ja hyvä niin."
No sehän on käytännössä juuri se maantiepyörän kehitysmuoto jota tiukat kilpailusäännöt eivät rajoita (toki on myös cc-säännöt mutta hyvin harvalla cc:llä kilpaillaan joten läheskään kaikki eivät ole sääntöjen mukaisia). CC:stä saa modernin maantiepyörän keveillä kiekoilla ja kapeilla renkailla ja hyvän yleispyörän leveämillä kumeilla ja vaikka lokasuojilla ja laukuilla. Löytyy myös levyjarrullisia ja lisäjarrukahvoilla varustettuja sekä rennompaa ja tiukempaa geometriaa.
Maantiepyörän ajoasento sattuu olemaan voimansiirron kannalta tehokkain. Jos ei ole tottunut ajamaan käyräsarvisella, saattaa asento tuntua aluksi omituiselta.
Hybridi- ja maastopyörissä on mukana normaalin , arki- ja kuntoilukäytön kannalta tarpeettomia härpäkkeitä: jousituksia, ylitehokkaita jarruja jne. Useasti tullaista raskasta kapinetta tutkiessa tulee mieleen moottoriton moottoripyörä.
No, pyöräilykulttuurimme on Kaliforniasta lähtöisin olevan maastopyöräilyaatteen mädättämä. Rapakon takana fillari on vapaa-ajan lelu, ei niinkään arkinen väline paikasta toiseen siirtymiseksi. Oikeissa eurooppalaisissa pyöräilymaissa maantiepyörä ja yli satavuotias, jalkajarrullinen peruspyörä ovat säilyttäneet suosionsa.
Ehkä sinkula- ja teräsrunkobuumi on järkevää paluuta hyväksi koettuihin ratkaisuihin. Itse en ymmärrä sinkuloita. Miksei samalla vaivalla voi asentaa vapaaratasta ja ketjuvaihteita? Tähän vielä lisäksi kunnon lokasuojat ja tavarateline, niin käsissämme on mainio käyttöpyörä. Suoraan sanoen tuloksena on 70- 80-luvuilla retkipyöräksi sanottu laite, jollainen minullakin on arkikäytössä.
Maastopyörät ovat suunniteltu maastoon eikä arkipyöriksi, vaikka näitä jotkut taulapäät käyttävät sellaisina. Maastopyörä ei ole raskas, sellaisen saa reilusti alle 10 kilolla. Lisäksi tehokkaat jarrut on hyödylliset tiukoissa kurveissa, joissa esimerkiksi soran vuoksi ei viitsi viilettää täysillä. Maantiepyöräilijät mieltävät jousituksen yleensä mukavuuslaitteeksi, vaikka se totuudessa helpottaa ajamista juurakkoisessa ja kivisessä maastossa, jolloin se työntää pyörää tehokkaammin maahan parantaen pito-ominaisuuksia.
Sinkula on VAPAARATTAALLA varustettu yksivaihteinen polkupyörä.
Tarkoitit ilmeisesti FIXIÄ kun puhuit vapaarattaan asentamisesta. Fixi on nimensä mukaisesti kiinteä valitteinen eli fixed gear. Jonkinlaista asiantuntemusta pitäisi olla ennen kun tulee sekoittamaan fixin ja sinkulan. Melkein kuin sekoittaisi kajakin ja kanootin.
Nykyisistä kipapyörän rakenteeseen kohdistuvista rajoituksista suurin osa tuli sen takia, kun jotkut "pellepelottomat" toivat kilpailuihin mitä ihmeellisimpiä virityksiä ja olivat vaaraksi muille. Joskus Suomessakin maatiekisassa oli muiden seassa jopa nojapyöriä jaloissa pyörimässä ja kasoja tekemässä. Silloin pyörä sai olla minkämoinen hyvänsä, kunhan siinä ei ollut lokareita.
Myös nojapyörän omistavana, olisi mielenkiintoista tietää milloin on suomessa nojapyörät osallistuneet maantiekilpailuihin. Voisitko kertoa tarkemmin.
Tuskinpa on missään virallisissa kisoissa näkynyt. Pyöräilyunionin alaisissa kisoissa on luonnollisesti noudatettu kansainvälisiä UCI:n sääntöjä maantiepyörakisoihin kelvollisten pyörien osalta. Ne ovat hyvin tarkat ja yksityiskohtaiset ja estävät kaikenlaiset "viritykset" hyvin tehokkaasti.
Toisaalta ne ovat myös olleet se "tulppa" joka on hillinnyt maantiepyörien kehittämistä koska harva haluaa ostaa pyörän joka ei ole "kisakelpoinen".
Olin Porvoon ajoissa päälähdössä n. vuonna -75 /- . Seassa pyöri yksi nojapyörä. joka aiheutti aikamoisen läjän silloisen Porvoon maalaiskunnan ja Askolan rajalla olevalla sillalla, joka oli silloin kapeampi nykyistä. Siitä sitten ertäiden muiden kanssa sitten ajelimme Porvooseen ja suoraan lasarettiin paikkailtaviksi.
Säännöt, jotka rajoittivat rakenteita tulivat myöhemmin.
Nojapyörät on suljettu kilpailuista jo vuonna 1934. Eli virallisissa kisoissa ei -70 luvulla nojakit voineet kilpailla. Löytyisikö muuta todistetta kuin muistikuva?
Siinä kasassa oli aika paljon porukkaa, enkä todellakaan ollut yksin. Olisi tietenkin nimiäkin tarjolla, mutta en mainitse ketään. Tunnettuja nimiä.
Taitaa olla hävitys käynyt sen aikaisilla sääntökirjoilla, mutta minulla oli silloin, kuten kaiken aikaa kun ajoin, tuomarikortti ja ainakin luulin olevani aika hyvin selvillä kaikista säännöistä.
Jos haluat epäillä kuhmujen aiheuttajaksi luulotautia, niin mikään ei estä.
Eli todisteita ei löydy.
http://akillescycle.foreningar.idrott.webbhuset.fi/etusivu/historia/
Eikä näytä löytyvän tuoltakaan, luulisi olevan maininta niinkin erikoisesta tapauksesta.
Eihän se ole mahdotonta että joku on päästänyt nojapyörän mukaan lähtöön. On sitä sattunut kummempaakin. Mutta sääntöjen mukaista se ei silti ole ollut. Sääntöjä ei vain aina noudateta pilkulleen tai ajatellaan että ei siitä nyt kenellekään mitään haittaa ole.
Onhan se mahdollista, siksi olisikin mielenkiintoista tietää asiasta enemmän. On ollut melkoinen nojapyöräilyn pioneeri suomessa jos tosiaan -70 ajellut. Nykyäänkin nojakki on harvinainen näky, voi vain arvailla millainen "ufo" se olisi ollut -70 luvulla.
On asioita, joita en kaipaa niistä vanhan koulukunnan maantiepyöristä: havunneulasistakin puhkeavat tuubikumirenkaat ja niiden vanteille liimaus, tem... siis remmipolkimet, runkoputkessa olevat vaihdevivut (vieläpä portaattomat), ruostuvat rautarungot. Enkä kaipaa niitä surkeita keskiöitä, jotka meni sateella ajon jälkeen vaihtoon, kun laakerit saivat vettä ja likaa.
Ai katupyörätkö ei ole kehittyneet?
Tutustu nyt hyvä ihminen vähän enemmän aiheeseen kun rupeat täällä "totuuksiasi" laukomaan.
Katupyörissä vaihteet, laakerit ja jarrut nimeenomaan ovat kehittyneet, samoin runko. Nykyään katupyörissä käytetään paljon hiilikuiturunkoja. Katupyörissä ei käytetä levyjarruja, koska ne tuovat turhaa painoa. Vannejarrut ovat katupyörässä paras ratkaisu ja useimmiten katupyörillä ajetaan pitkiä matkoja turhia pysähtelemättä. Maastopyörissä ja cyclocrosseissa levyjarrut ovat ihan paikallaan, koska ne ovat suunniteltu enemmänkin maastoon ja kaupunkilosuhteisiin, eikä tällöin haittaa, vaikka pyörä olisikin vähän painavampi.
"Katupyörissä ei käytetä levyjarruja, koska ne tuovat turhaa painoa. "
Ei vaan koska ne on kilpasäännöissä kielletty. Kilpapyörien painoa rajoittavat myös säännöt joissa on kerrottu pienin sallittu pyörän paino. Teknisesti on ihan helppoa tehdä tätäkin kevyempi pyörä joten levyjarrullinenkin pyörä saataisiin tuohon minipainoon ilman ongelmia.