Heips
Elikä tuossa kolme viikkoa sitten tuli naisen puolelta ero neljä vuotta kestäneessä suhteessa. Olimme viikko ennen reissua pari viikkoa kaukolomalla, joka meni erittäin hyvin. Puhuimme jopa muutosta toiseen kaupunkiin hänen opiskelujensa vuoksi ja elämä vaikutti ruusuiselta. Reissun jälkeen näin kavereita useammin, josta hän ei niin välittänyt. Tästä kimpantuneena hän sanoin ettei minun menemiset enään kiinnosta, joten riipasin kännit ja tulin aamulla 08 aikaan kotia. Tämä taisi olla ns. viimeinen pisara, josta hän tuumasi että ero tuli. Ei mennyt kuin kolme päivää ja hän muutti äidlleen ja viikon sisään hän haki tavaransakkin pois. Asiasta emme edes kunnolla kertaakaan voineet keskustella..
Syiksi hän luettelee sen, että olen liian elävä persoona, näen siis ilmeisesti(?) liikaa kavereita, minulla on omat harrastukseni ym. Hänen harteilleen myös jäi aikapitkälti kodinaskereet, tein kyllä itsekkin mutta pääsääntöisesti silloin, kun hän pyysi tekemään jotain.. Se oli virhe minun puolelta. Hän siis suunnitteli aika pitkälti aina mitä kodissamme syötiin, millon mentiin kauppaan jne. Tähän hän ilmeisesti loppupeleistä kypsyi ja sanoi että mitta vaan tuli täyteen.
Muuten suhteemme on toiminut ainakin minun mielestäni erittäin hyvin, luulin että olimme molemmat todella rakastavaisia, ainakin minä olin. Olimme myös erittäin läheisiä ja ainakin minusta näimme paljon, hänen mielestään ilmeisesti ei riittävästi. Asuimme kolme vuotta yhdessä, suunnittelimme vuoden vaihteen aikoihin kesällä tekevämme lapsen ym.. Näistäkin ongelmista olimme hänen kanssaan kyllä keskustelleet, mutta en ottanut häntä riittävän vakavasti.
Nyt on tilanne se, että olen koittanut pyytää mahdollisuutta ja olla hänellä mahdollisimman hyvä. Hän vaan vastaa että, kun hänelle tulee mitta täyteen, niin se on silloin täynnä. Ja sanoo ettei enään halua lasta tai suhdetta kanssani. Vaikka viikko ennen eroa reissussa hän itse sanoi, että tämä tekee meille tosi hyvää. Ja olimme siellä kyllä erittäin onnellisia, meillä oli pääsääntöisesti muutenkin aina hauskaa.
Sitä en ymmärrä miten neljän vuoden jälkeen, hän lähti yhteisestä kodistamme parissa päivässä. Eikä suostunut asioista kanssani keskustelemaan. Olemme nyt nähneet muutaman kerran, viimeksi tänään. Olen selittänyt hänelle aivan kaiken, itkenyt hänen edessään ja kertonut että tekisin ihan mitä vain, jota oikeasti tarkoitan. Mutta ei se auta.. Hänessä on kaikki piirteet mitä naisesta etsin, voisin luonnehtia häntä täydelliseksi naiseksi minulle. Hän ei ole helpoin tapaus, mutta vaadinkin hieman haastetta.
Olen siis yrittänyt tehdä hänen eteen kaiken mitä hän pyytää ja olla mahdollisimman ystävä hänelle jos hän pyytää jotain. Olen myös pyytänyt vain tilaisuutta olla yhdessä päivän tai pari tai käydä elokuvissa jne. Ei käy. Olemme siis erittäin hyvissä puheväleissä edelleen ja tänäänkin tuntui siltä kuin seurusteltaisiin. Hän toi mulle safkaa ja lääkkeita tänne, koska olen kovassa kuumeessa. Istui vieressäni ja kuunteli kun puhuin asioita, muttei kommentoinut mitään.. Sanoi vaan, että on jo myöhäistä.
Hän käyttäytyy kuin erosta olisi jo vuosi, vaikka siitä on todellisuudessa tosiaan vajaa kuukausi.. Sen tiedän ettei toista miestä ole kuvioissa, eikä hän ole sellaista hakemassakaan. Tiedän sen myös että hän rakastaa minua. Ja senkin tiedän, että ne ongelmat mitä meillä oli pystyn omalla tekemiselläni hoitamaan, minun ei ihmisenä tarvitse mihinkään muuttua. Mutta hän ei anna mahdollisuutta..
Eli pitäisikö mun nyt ihan oikeasti vaan luovuttaa elämäni naisesta? Vaikka yritän hänellä kuin kaikki kertoa ja tehdä mitä niin en saa hänen mieltä muuttumaan. Meillä oli kuitekin kesällä tarkoitus tosiaan tehdä lapsi, ostaa oma asunto ym. Ja kaikki muuttui viikossa. Tätä on niin vaikea hyväksyä, kun tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen aivan varma, että saisin hänet tehtyä yhtä onnelliseksi, kuin mitä hän oli puoli vuotta sitten, mutta miten saan hänet sen ymmärtämään.. Olemme molemmat vajaita 25v ihmisiä, ja väittäsin ettei kummallakaan ole suurta tarvetta juosta ympäri kaupunkia ryyppäämässä irtosuhteissa. Hän kolme vuotta puhui minulle lapsista ja sitte kun sen hyväksyn niin tässä kävi näin :/
Luopuminen ei ole helppoa, enkä haluaisi hukata tätä mahtavaa juttua mikä meillä oli, haluaisin sen korjata. Mutta tuntuu että keinot käyvät vähiin. Onko siis järkevintä vaan antaa hänen olla? Mainitakoon että hän on yleensäkkin aika äkkipikainen ja pitkä vihainen, mutta nyt olemme hyvissä puheväleissä ja hän vaikuttaa niin tyyneltä asian suhteen..
Elikä tuossa kolme viikkoa sitten tuli naisen puolelta ero neljä vuotta kestäneessä suhteessa. Olimme viikko ennen reissua pari viikkoa kaukolomalla, joka meni erittäin hyvin. Puhuimme jopa muutosta toiseen kaupunkiin hänen opiskelujensa vuoksi ja elämä vaikutti ruusuiselta. Reissun jälkeen näin kavereita useammin, josta hän ei niin välittänyt. Tästä kimpantuneena hän sanoin ettei minun menemiset enään kiinnosta, joten riipasin kännit ja tulin aamulla 08 aikaan kotia. Tämä taisi olla ns. viimeinen pisara, josta hän tuumasi että ero tuli. Ei mennyt kuin kolme päivää ja hän muutti äidlleen ja viikon sisään hän haki tavaransakkin pois. Asiasta emme edes kunnolla kertaakaan voineet keskustella..
Syiksi hän luettelee sen, että olen liian elävä persoona, näen siis ilmeisesti(?) liikaa kavereita, minulla on omat harrastukseni ym. Hänen harteilleen myös jäi aikapitkälti kodinaskereet, tein kyllä itsekkin mutta pääsääntöisesti silloin, kun hän pyysi tekemään jotain.. Se oli virhe minun puolelta. Hän siis suunnitteli aika pitkälti aina mitä kodissamme syötiin, millon mentiin kauppaan jne. Tähän hän ilmeisesti loppupeleistä kypsyi ja sanoi että mitta vaan tuli täyteen.
Muuten suhteemme on toiminut ainakin minun mielestäni erittäin hyvin, luulin että olimme molemmat todella rakastavaisia, ainakin minä olin. Olimme myös erittäin läheisiä ja ainakin minusta näimme paljon, hänen mielestään ilmeisesti ei riittävästi. Asuimme kolme vuotta yhdessä, suunnittelimme vuoden vaihteen aikoihin kesällä tekevämme lapsen ym.. Näistäkin ongelmista olimme hänen kanssaan kyllä keskustelleet, mutta en ottanut häntä riittävän vakavasti.
Nyt on tilanne se, että olen koittanut pyytää mahdollisuutta ja olla hänellä mahdollisimman hyvä. Hän vaan vastaa että, kun hänelle tulee mitta täyteen, niin se on silloin täynnä. Ja sanoo ettei enään halua lasta tai suhdetta kanssani. Vaikka viikko ennen eroa reissussa hän itse sanoi, että tämä tekee meille tosi hyvää. Ja olimme siellä kyllä erittäin onnellisia, meillä oli pääsääntöisesti muutenkin aina hauskaa.
Sitä en ymmärrä miten neljän vuoden jälkeen, hän lähti yhteisestä kodistamme parissa päivässä. Eikä suostunut asioista kanssani keskustelemaan. Olemme nyt nähneet muutaman kerran, viimeksi tänään. Olen selittänyt hänelle aivan kaiken, itkenyt hänen edessään ja kertonut että tekisin ihan mitä vain, jota oikeasti tarkoitan. Mutta ei se auta.. Hänessä on kaikki piirteet mitä naisesta etsin, voisin luonnehtia häntä täydelliseksi naiseksi minulle. Hän ei ole helpoin tapaus, mutta vaadinkin hieman haastetta.
Olen siis yrittänyt tehdä hänen eteen kaiken mitä hän pyytää ja olla mahdollisimman ystävä hänelle jos hän pyytää jotain. Olen myös pyytänyt vain tilaisuutta olla yhdessä päivän tai pari tai käydä elokuvissa jne. Ei käy. Olemme siis erittäin hyvissä puheväleissä edelleen ja tänäänkin tuntui siltä kuin seurusteltaisiin. Hän toi mulle safkaa ja lääkkeita tänne, koska olen kovassa kuumeessa. Istui vieressäni ja kuunteli kun puhuin asioita, muttei kommentoinut mitään.. Sanoi vaan, että on jo myöhäistä.
Hän käyttäytyy kuin erosta olisi jo vuosi, vaikka siitä on todellisuudessa tosiaan vajaa kuukausi.. Sen tiedän ettei toista miestä ole kuvioissa, eikä hän ole sellaista hakemassakaan. Tiedän sen myös että hän rakastaa minua. Ja senkin tiedän, että ne ongelmat mitä meillä oli pystyn omalla tekemiselläni hoitamaan, minun ei ihmisenä tarvitse mihinkään muuttua. Mutta hän ei anna mahdollisuutta..
Eli pitäisikö mun nyt ihan oikeasti vaan luovuttaa elämäni naisesta? Vaikka yritän hänellä kuin kaikki kertoa ja tehdä mitä niin en saa hänen mieltä muuttumaan. Meillä oli kuitekin kesällä tarkoitus tosiaan tehdä lapsi, ostaa oma asunto ym. Ja kaikki muuttui viikossa. Tätä on niin vaikea hyväksyä, kun tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen aivan varma, että saisin hänet tehtyä yhtä onnelliseksi, kuin mitä hän oli puoli vuotta sitten, mutta miten saan hänet sen ymmärtämään.. Olemme molemmat vajaita 25v ihmisiä, ja väittäsin ettei kummallakaan ole suurta tarvetta juosta ympäri kaupunkia ryyppäämässä irtosuhteissa. Hän kolme vuotta puhui minulle lapsista ja sitte kun sen hyväksyn niin tässä kävi näin :/
Luopuminen ei ole helppoa, enkä haluaisi hukata tätä mahtavaa juttua mikä meillä oli, haluaisin sen korjata. Mutta tuntuu että keinot käyvät vähiin. Onko siis järkevintä vaan antaa hänen olla? Mainitakoon että hän on yleensäkkin aika äkkipikainen ja pitkä vihainen, mutta nyt olemme hyvissä puheväleissä ja hän vaikuttaa niin tyyneltä asian suhteen..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos olet varma että hän rakastaa sinua, hän varmaan tulee vielä takaisin. Älä nyt luovu, yritä edelleen. Mäkin ajon jättää mun miehen juuri sen takia et hän mun mielestä viettää liikaa aikaa kavereiden kans. Asiasta on jo puhuttu monta kerta, mut ei mikään auta, tuntuu siltä et se ero on ainoa ratkaisu, vaikka ei kukaan meistä halua sitä. Mut sulla on vielä mahdollisuus saada sen naisen takaisin.
Sinulla on melko vaikea tilanne, jos nainen on jo kuunnellut sua mitä sulla on ollut sanottavana, ja sanoo vieläkin että on jo myöhäistä ja ei anna sinulle uutta mahdollisuutta. Eli hänella on jo ollut pidemmän aikaa harkinnassa, että ei halua jatkaa, sen takia se hänelle onkin niin helppoa ja on niin tyyni.
Mutta älä anna periksi, jos todellakin rakastat häntä.Mieti tarkkaan, oletko valmis luopumaan tai vähentämään ystävien tapaamista, oletko valmis isäksi, sillä jos on perhe eipä sitä enään niin paljon kaveriedenkaan vaan olla. Täytyy ottaa vastuuta. Auta häntä enemmän koti-töissä, ole oma-aloitteinen, älä aina odota niin kauan, että hän pyytää itse apua. Naiset pitävät siitä kun mies joskus, edes joskus olisi oma-aloitteinen ja näyttää, että on halukas auttamaan koti-hommissa.
Muistuta hänelle teidän hyvistä ajoista tai jostain ihanasta muistosta.
oletko joskus ostanut hänelle muuten vain kukkia, ei vain merkkipäivinä.
Pyydä häneltä vielä 1 mahdollisuus näyttää, että olet muuttunut ja haluat todellakin olla hänen kanssa. Jos hän vieläkin sanoo, että ei enään onnistu, sitten taitaa olla kyseessä jotain muuta, miksi hän ei muuten antaisi uutta mahdollisuutta.
Kuinka monta miljoonaa mahdollisuutta pitäisi antaa?
Kun se mitta vihdoin tulee täyteen niin se on tosiaan siinä.
Nainen odotteli jo kauan muutosta eikä sitä tullut. Miksi hän uskoisi, että nyt se yhtäkkiä tulee???
nirppanokka eukko. Eikö sallisi sinun viettää aikaa ystäviesi kanssa? Pitäisi vain nyhjätä hänen kanssaan, aika typerää.
Jopa naristisia piirteitä tuollainen sitominen ja suuttuminen kun huomaa, että viihdyt ystäviesi kanssa.
Toi lapsilla kiristäminen naisen puolelta aika paksua.
Kuules, nauti vapaudestasi ja joku päivä kohtaat sinulle oikean naisen, joka antaa myös vapautta eikä justiinana kaulin kädessä vahtaa.
Ole iloinen, että pääsit hänestä noin helpolla. Lykkyä tykö.
mut en ymmärtänyt mikä tässä jutussa oli sitä monikulttuurista. Tuliko vika palstalle? Mutta kun " Olemme molemmat vajaita 25v ihmisiä", niin pyllylleen ne asiat varmaan menee oli yks tai monta kulttuuria.
Tuossa ei ole valitettavasti ole enää mitään tehtävissä. Nainen on jo pitkän aikaa sitten päättänyt lopettaa suhteen tai halunnut siitä eroon. Kaikki on hänen puoleltaan selvää, siksi hän on rauhallinen. Hänellä on tod näk levollinen olo, kun lopulta sai tehtyä sen päätöksen mitä on pitkän aikaa epäröinut.
Se että hän vielä viikko sitten on puhunut lapsista yms., hän on kenties tehnyt pitääkseen sinut rauhallisena, tai hän ei ole tiennyt itsekkään mitä puhuu, tai on ollut vielä tuolloinkin epävarma. Loman jälkeiset fiilikset sitten varmistivat hänelle asian.
Homma on ohi, kukaan ei voi olla toisen kanssa säälistä... Paina kavereiden kanssa baariin... aika korjaa, vaikka nyt ei tunnukkaan siltä.