Kauhuskenaarioni toteutui, eli lensin tällä viikolla sarvien yli selälleni asfaltille törmättyäni puskan takaa yllättäen toiselta pyörätieltä sompailevan postipojan vankkureihin. Vauhtia oli aika reilusti. Aivotärähdys ja ruhjeita tuli, lisäksi jonkunlainen retkahdusvamma. Onneksi oli kypärä päässä. Pahempi särky on nyt ohi, mutta niska on tosi arka ja yläselän lihakset turpeita. Onko jollakulla muulla vastaavia kokemuksia siitä, miten tuo niska/kaularanka mahtaa toipua ja missä ajassa. Parin viikon kuluttua alkaa odotettu loma, jolloin olis tarkoitus lähteä polkemaan keski-Eurooppaan. Taitaa jäädä haaveeksi..
Onko myös jollakulla tietoa miten kypärän pitäisi tällaisissa tilanteissa kestää? Oma kypäräni halkesi ao. rytäkässä. Pitäskö valmistajalle alkaa ihmettelemään asiaa??
Onko myös jollakulla tietoa miten kypärän pitäisi tällaisissa tilanteissa kestää? Oma kypäräni halkesi ao. rytäkässä. Pitäskö valmistajalle alkaa ihmettelemään asiaa??
Vastaukset 6
Vanhimmat
1) Suuri osa kevyenliikenteenväylistä on tehty täysin ala-arvoisesti. Suunnittelijalla ei ole ollut mitään käsitystä tarvittavista näkymistä eikä puutarhureilla vähäisintäkään ymmärrystä käytetävien kasvien laadusta.
Ongelmaa ei ole, kun risteävän väylän havaitsee, mutta ne on paikoitellen piilotettu niin hyvin, että pääsevät yllättämään.
2) Itse vetäisin muutama vuosi sitten huonoon kohtaan pyörätiessä, jota ei ollut mitenkään merkitty. Paikka oli mäen alla ja vauhitia ilman mitään polkemista lähelle 40km/h. Valitettuani asiasta kunta asfaltoi paikan todella pikaisesti. Kiitos siitä Espoolle.
En saanut aivotärähdystä ja olin ajokunnossa reilussa viikossa. Matkanteko oli hidasta aluksi :D Kannattaa kysyä läkäriltä tuosta aivotärähdyksestä. Kolari oli työmatkalla, joten työpaikan vakuutukset kattoivat tapahtuman.
3) Kypärä on toiminut, eli absorboinut sen mällin. Kaikki kypärän muodonmuutokseen kulunut energia on poissa sinun päästäsi. Aina isomman tärskyn jälkeen tulee kypärä laittaa roskikseen, vaikka pinta näyttäisikin ehjältä.
sillä tapaa, että jos jollain olisikin ollut samantapaisia vammoja, niin ne eivät välttämättä mene yksi yhteen. Kai kävit lääkärin tutkimuksessa, josta ehkä sait ainakin kipua ja tulehdusta lievittävää lääkettä, hoito-ohjeet ja neuvot, mitä liikuntaa voit harrastaa lähiaikoina ja mitä et. Jos et, niin yleensä kipu sanelee rajoitukset. Kokemukseni mukaan tärähdyksistä aiheutuneista pehmytkudosvammoista toipuminen saattaa ottaa 2 - 4 viikkoa. Ilmeisesti luunmurtumia ei tullut . Mutta nuo muut vammat voi olla vaikeampi todeta ja havainnoida oikein, varsinkin jos mitään tutkimuksia ei ole tehty.
Itse siirryin pyöräteiltä tien pientareelle, koska pyöräteillä on niin vaarallista ajella 32 km/h:n keskinopeudella. Hyppyrit, kuopat, mutkat, kanssakulkijat yms.
Näkyvyyden peittävä puska ei oikeuta törmäämään toiseen. Olet ajanut liian suurella tilannenopeudella, koska et ehtinyt pysäyttää pyörää näkyvällä pyörätien osuudella. Itse ajelen alikuluissa 10 km/h.
Jos pyörtien huonon kunnon takia sattuu jotain eikä huono kunto ole äkillisistä olosuhteista johtuva (esim. maanjäristys, kaatosade, routa) eikä huonosta kunnosta ole varoitettu, kannattaa nostaa rahat tiestä vastaavalta. Itse sain juuri 100 €:n myönteisen korvauspäätöksen Destialta.
Ylämäessä katkesi ketjut, jalka luiskahti polkimelta maahan ja kaaduin niin, että fillari jäi alle. Tällä kipinöivällä "kelkalla" liuin liikenteenjakajaa päin ja siitä kuperkeikkojen kautta liikenteen jakajan toiselle puolelle. Onneksi ei tullut autoja. Fillarista lähti metallia ja vaatteet meni. Kypärä ok.
...lukkopolkimia, ei lipeä läpsytin polkimelta!
Viimme kesänä auto ajoi päälle sillä sillä seurauksella että tömähdin tuulilasin ja konepellin kautta asfaltille. Etukiekko vääntyi ja käsivarteen pikkuusen asfaltti-ihottumaa ynnä iltakaliat jäi hakemati kun outeltiin kissaloita. Autoolia maksoi uuen etukiekon ja vähän kipurahaa.
Ajoin jo seuraavana päivänä taasen eli ei jäänny ees traumojah..