Lapsi "puoliksi"..

Mitä tuolla tarkoitat. Onko sinun mielestä lapsille ja vanhemmille parempi, että lapset on vaan toisella. Meillä lapset on viikosta puolet ja puolet. Hyvin on toiminut eikä kerkiä mahdoton ikävä iskemään kenellekään. Meistä kumpikaan ei halunnut miksikään viikonloppuhuoltajaksi. Siinä jo lapset vieraantuvat toisesta vanhemmasta, jos vain joka toinen viikonloppu näkee.

ihmettä kirjoitti:

Mitä tuolla tarkoitat. Onko sinun mielestä lapsille ja vanhemmille parempi, että lapset on vaan toisella. Meillä lapset on viikosta puolet ja puolet. Hyvin on toiminut eikä kerkiä mahdoton ikävä iskemään kenellekään. Meistä kumpikaan ei halunnut miksikään viikonloppuhuoltajaksi. Siinä jo lapset vieraantuvat toisesta vanhemmasta, jos vain joka toinen viikonloppu näkee.

Meille paras ratkaisu on ollu että lapset saavat kulkea kahden kodin väliä. Lapset ovat 3v ja 6 v ja heille on ollut tosi täreää että molemmat vanhemmat kuuluvat elämään ja on kaksi tasan samanarvoista kotia joissa molemmissa on rakastava vanhempi jolle ne lapset ovat tärkeitä. Kumpikaan vanhemmista ei ole halunnut sitä että toinen olisi viikonloppu vanhempi vaan. Ja yhdessä tehdään lapsille tärkeitä juttuja kuten tänään käytiin paistamassa makkaraa laavulla, sekä isä että äiti ja lapset. Ei lapsia saa rankaista siitä että kaksi aikuista ei pystynyt asumaan yhdessä, sillä että toinen vanhempi kuuluu vain esim viikonloppuna elämään. Vanhemmilla on oikeus rakastaa lapsiaan tasapuolisesti ja lapsilla on oikeus siihen että elämään kuuluu sekä äiti että isä vaikka oltaisiin erottu.

milla 29 kirjoitti:

Meille paras ratkaisu on ollu että lapset saavat kulkea kahden kodin väliä. Lapset ovat 3v ja 6 v ja heille on ollut tosi täreää että molemmat vanhemmat kuuluvat elämään ja on kaksi tasan samanarvoista kotia joissa molemmissa on rakastava vanhempi jolle ne lapset ovat tärkeitä. Kumpikaan vanhemmista ei ole halunnut sitä että toinen olisi viikonloppu vanhempi vaan. Ja yhdessä tehdään lapsille tärkeitä juttuja kuten tänään käytiin paistamassa makkaraa laavulla, sekä isä että äiti ja lapset. Ei lapsia saa rankaista siitä että kaksi aikuista ei pystynyt asumaan yhdessä, sillä että toinen vanhempi kuuluu vain esim viikonloppuna elämään. Vanhemmilla on oikeus rakastaa lapsiaan tasapuolisesti ja lapsilla on oikeus siihen että elämään kuuluu sekä äiti että isä vaikka oltaisiin erottu.

Meillä on sama tilanne lastemme suhteen.
Olen samma mieltä, ettei lapset saa olla välikappaleena eroasiassa ja molemmat vanhemmet saavat olla täysin samanvertaisia hoitaamaan lapsiaan.

ihmettä kirjoitti:

Mitä tuolla tarkoitat. Onko sinun mielestä lapsille ja vanhemmille parempi, että lapset on vaan toisella. Meillä lapset on viikosta puolet ja puolet. Hyvin on toiminut eikä kerkiä mahdoton ikävä iskemään kenellekään. Meistä kumpikaan ei halunnut miksikään viikonloppuhuoltajaksi. Siinä jo lapset vieraantuvat toisesta vanhemmasta, jos vain joka toinen viikonloppu näkee.

Onko tosiaan mielestäsi oikein, että pienellä ihmisellä ei ole vakituista paikkaa, jossa asua, vaan hänet pannaan kiertoon kuin mustalaiset muinoin? Haluaisitko itse muuttaa kahden viikon välein toiseen huusholliin, jossa poissaollessasi on tapahtunut kaikenlaista? Et koskaan ole missään kotonasi.

Tätä asiaa on muuten tutkittukin, joten puhun suulla suuremmalla. Lukemassani tutkimuksessa tuli selkeästi esille se, että lapsella PITÄÄ olla turvallinen ja pysyvä koti. Kahden kodin systeemi todettiin lapsen kannalta turvattomaksi, ja niin kasvaneet lapset olivat juurettomia.

Eronnut itsekin kirjoitti:

Onko tosiaan mielestäsi oikein, että pienellä ihmisellä ei ole vakituista paikkaa, jossa asua, vaan hänet pannaan kiertoon kuin mustalaiset muinoin? Haluaisitko itse muuttaa kahden viikon välein toiseen huusholliin, jossa poissaollessasi on tapahtunut kaikenlaista? Et koskaan ole missään kotonasi.

Tätä asiaa on muuten tutkittukin, joten puhun suulla suuremmalla. Lukemassani tutkimuksessa tuli selkeästi esille se, että lapsella PITÄÄ olla turvallinen ja pysyvä koti. Kahden kodin systeemi todettiin lapsen kannalta turvattomaksi, ja niin kasvaneet lapset olivat juurettomia.

No näissä tilanteissa mikään ratkaisu ei tunnu oikealta. Ymmärsit sitä paitsi väärin, meillä on lapsilla kaksi kotia ja "vaihtoväli" 2-3 päivää. Ja lapset tosiaan puhuvat kodeista muodossa "toisessa kotona", joten kokevat varmasti turvalliseksi asian. Omasta mielestäni on pahempaa se, että lapset käyvät "kylässä" etävanhemmalla. Sitä paitsi tämä on todellakin epäitsekkyyttä siinä mielessä, että itsekäs ihminenhän järjestäisi tapaamisen juuri helpomman kautta. Jos se on sinun mielestäsi itsekkyyttä, että ei halua itselleen ja lapsilleen tulevan ikävä/vieraantuminen toisesta vanhemmasta, niin aivan sama minulle. Nämä päätökset eivät ole helppoja koskaan ja sinä puhut todellakin "suulla suuremmalla". Sen osoittaa arvostelusi, vaikka et tiedä esim. meidän tilanteestamme yhtään mitään.

Eronnut itsekin kirjoitti:

Onko tosiaan mielestäsi oikein, että pienellä ihmisellä ei ole vakituista paikkaa, jossa asua, vaan hänet pannaan kiertoon kuin mustalaiset muinoin? Haluaisitko itse muuttaa kahden viikon välein toiseen huusholliin, jossa poissaollessasi on tapahtunut kaikenlaista? Et koskaan ole missään kotonasi.

Tätä asiaa on muuten tutkittukin, joten puhun suulla suuremmalla. Lukemassani tutkimuksessa tuli selkeästi esille se, että lapsella PITÄÄ olla turvallinen ja pysyvä koti. Kahden kodin systeemi todettiin lapsen kannalta turvattomaksi, ja niin kasvaneet lapset olivat juurettomia.

Lisäyksenä vielä, että minäkään en tosiaan voisi ajatellakaan ketjun aloittajan kaksi viikkoa vuorotellen, en edes viikko ja viikko. Meillä toimii olosuhteisiin nähden tosi hyvin tämä muutaman päivän "vaihtoväli". Kun pienempi sanoo, että on ikävä äitiä, isompi lohduttaa heti, että huomennahan jo näet äiskän.

ihmettä kirjoitti:

Lisäyksenä vielä, että minäkään en tosiaan voisi ajatellakaan ketjun aloittajan kaksi viikkoa vuorotellen, en edes viikko ja viikko. Meillä toimii olosuhteisiin nähden tosi hyvin tämä muutaman päivän "vaihtoväli". Kun pienempi sanoo, että on ikävä äitiä, isompi lohduttaa heti, että huomennahan jo näet äiskän.

Jos pystytte molemmat sitoutumaan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi moiseen vuorotteluun, sehän on pahempi kuin monen avioliitto, miksette säästäisi kuluissa ja asuisikin kotona kaikki? Jos kerran hoidot noin hyvin sujuu.

Ajatus yhteishuollosta voi kuulostaa hyvältä, mutta mitä sitten kun lapsilla on ongelmia ? Ovatko ne kuin kimppavene, jota kukaan ei hoida?
Entäs uudet suhteet ? Jokin ryhmäliitto, vai ? Kyl on pienillä kestämistä, lapsesta tehdään äiti.

ent. kirjoitti:

Jos pystytte molemmat sitoutumaan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi moiseen vuorotteluun, sehän on pahempi kuin monen avioliitto, miksette säästäisi kuluissa ja asuisikin kotona kaikki? Jos kerran hoidot noin hyvin sujuu.

Ajatus yhteishuollosta voi kuulostaa hyvältä, mutta mitä sitten kun lapsilla on ongelmia ? Ovatko ne kuin kimppavene, jota kukaan ei hoida?
Entäs uudet suhteet ? Jokin ryhmäliitto, vai ? Kyl on pienillä kestämistä, lapsesta tehdään äiti.

no meillä on viikko ja viikko,ja hyvin on menny...aika näyttää,ja kun lapsi itse haluaa jäädä vakituiseen toisen luo sekin onnistuu...
ei näitä juttuja kasvatuskirjoista opita,vaan elämällä ja rakastamalla lasta.

milla 29 kirjoitti:

Meille paras ratkaisu on ollu että lapset saavat kulkea kahden kodin väliä. Lapset ovat 3v ja 6 v ja heille on ollut tosi täreää että molemmat vanhemmat kuuluvat elämään ja on kaksi tasan samanarvoista kotia joissa molemmissa on rakastava vanhempi jolle ne lapset ovat tärkeitä. Kumpikaan vanhemmista ei ole halunnut sitä että toinen olisi viikonloppu vanhempi vaan. Ja yhdessä tehdään lapsille tärkeitä juttuja kuten tänään käytiin paistamassa makkaraa laavulla, sekä isä että äiti ja lapset. Ei lapsia saa rankaista siitä että kaksi aikuista ei pystynyt asumaan yhdessä, sillä että toinen vanhempi kuuluu vain esim viikonloppuna elämään. Vanhemmilla on oikeus rakastaa lapsiaan tasapuolisesti ja lapsilla on oikeus siihen että elämään kuuluu sekä äiti että isä vaikka oltaisiin erottu.

Hyvä juttu ... ei voi kiistää.
Vaan entäpä kun laavulla myös isän uusi rakas, ja miksei äidinkin.

Riittääkö joviaalisuus ?

nimim. "utelias"

Ja mitähän tuomittavaa tuosssa sitten on ???

Ehkäpä viikko äidin luona, sitten viikko isän luona ja onhan isovanhemmatkin. Viikko kummallekin suvulle. Lopuksi psykiatriseen sairaalaan.

Siis, pennuthan osaavat aina "venkoilla", ja vanhempien duuni on mm. ohjata "kaidalle tielle".

Totaalisessa 50/50 vuorottelussa on varsin ensiarvoista että vanhemmat on hyvissä puheväleissä ... niin varmasti syteemi toimii hyvin.

Varokaa taas yleistämästä ... kun ihan "normaaleissakin perheissä" löytyy lusmuja kersoja...

PS. opettajan on tiedettävä, että yhteishuoltajuudessa on ihan sama kenen kanssa "neuvottelee" ... ei eroa ns. avioliittolapsista. Ellei ao. viranhaltija tiedä .. potkut sietäisi saada.

Se, mikä minulle sopii juuri nyt, on hyväksi kaikille. Voiskos lapset peruuttaa ?

Niin.. kukaan ei tiedä toisten tilanteita.. Minä vain kysyin, onko kenelläkään kokemuksia. Ottaisin lapsen itselleni kokonaan, mutta siitä seuraisi hirveä sota lapsen isän kanssa. Sekö hyväksi lapselle??? Tai se, että kotona on koko ajan painostava tunnelma eivätkä isä ja äiti koskaan yhtäaikaa kotona. Kantaa saa ottaa mutta miksi pitää syyllistää?? Kiitos lohduttavista sanoisa.. Ei ole helppoa tällä helkellä..

-jenni- kirjoitti:

Niin.. kukaan ei tiedä toisten tilanteita.. Minä vain kysyin, onko kenelläkään kokemuksia. Ottaisin lapsen itselleni kokonaan, mutta siitä seuraisi hirveä sota lapsen isän kanssa. Sekö hyväksi lapselle??? Tai se, että kotona on koko ajan painostava tunnelma eivätkä isä ja äiti koskaan yhtäaikaa kotona. Kantaa saa ottaa mutta miksi pitää syyllistää?? Kiitos lohduttavista sanoisa.. Ei ole helppoa tällä helkellä..

Tiedän, ettei ole helppoa, eikä tule olemaankaan. Kun äidiksi ryhtyy, se on elinikäistä.

Helpompaa olisi olla äitinä sopuisassa perheesä, kuten minä olin. Mutta nykyään nekään eivät ole turvassa. Täysin turhia eroja on, periaatteella: kuka kuuseen kurkottaa ja se katajaan kapsahtaa.

Toivon vilpittömästi, että saisit asiasi järjestykseen , tavalla tai toisella.

Kaikenlaisia suppilopää-ajatuksia!!!!Että äidillä ja isällä olisi joku yhteinen varakoti jossain eikä siis kotia missään.Tällähän torpedoidaan täysin aikuisten oma elämä.Rajansa se on lastenkin edulla!!!Meillä lapset tulevat asumaan vko/vko-systeemillä kummankin luona.Välimatka kun on tarpeeksi lyhyt,ratkaisu on erittäin toimiva.Lasten ensimmäinen koti pysyy melko muuttumattomana.Lasten etua on myös vanhempien hyvinvointi.

tuutikki kirjoitti:

Kaikenlaisia suppilopää-ajatuksia!!!!Että äidillä ja isällä olisi joku yhteinen varakoti jossain eikä siis kotia missään.Tällähän torpedoidaan täysin aikuisten oma elämä.Rajansa se on lastenkin edulla!!!Meillä lapset tulevat asumaan vko/vko-systeemillä kummankin luona.Välimatka kun on tarpeeksi lyhyt,ratkaisu on erittäin toimiva.Lasten ensimmäinen koti pysyy melko muuttumattomana.Lasten etua on myös vanhempien hyvinvointi.

Nyt taisi osua ja upota kerralla.

"Kaikenlaisia suppilopää-ajatuksia!!!!Että äidillä ja isällä olisi joku yhteinen varakoti jossain eikä siis kotia missään.Tällähän torpedoidaan täysin aikuisten oma elämä.Rajansa se on lastenkin edulla!!!Meillä lapset tulevat asumaan vko/vko-systeemillä kummankin luona."

On aivan turha puhua lasten mukaan elämisestä, jos oikeasti eletäänkin aikuisten mukaan. Lapsi ravaa kahden kodin välillä, ja vanhemmat elävät mukavasti kukin tahollaan. Kun ehdotetaan, että vanhemmat ravaisivat ja lapsi olisi kodissaan onnellisena, pidetään ehdottajaa hulluna. Olen itse elänyt yli vuoden kahden kodin elämää. Kävin töissä vieraalla paikkakunnalla ja olin viikonloput kotona. Ei ollut mitään hauskaa elämää se, voi vain kuvitella, miltä moinen kiertolaisuus lapsesta tuntuu.

Mutta hei, pääasiahan on, että vanhemmilla menee hyvin. Silloin on lapsenkin etu turvattu. Kaikenlaista p*aa sitä saa lukea. Miksi on OK, että lapsella ei ole yhtä kotia, mutta täysin mahdotonta se, että aikuisella olisi kaksi kotia?

Mikkis kirjoitti:

Nyt taisi osua ja upota kerralla.

"Kaikenlaisia suppilopää-ajatuksia!!!!Että äidillä ja isällä olisi joku yhteinen varakoti jossain eikä siis kotia missään.Tällähän torpedoidaan täysin aikuisten oma elämä.Rajansa se on lastenkin edulla!!!Meillä lapset tulevat asumaan vko/vko-systeemillä kummankin luona."

On aivan turha puhua lasten mukaan elämisestä, jos oikeasti eletäänkin aikuisten mukaan. Lapsi ravaa kahden kodin välillä, ja vanhemmat elävät mukavasti kukin tahollaan. Kun ehdotetaan, että vanhemmat ravaisivat ja lapsi olisi kodissaan onnellisena, pidetään ehdottajaa hulluna. Olen itse elänyt yli vuoden kahden kodin elämää. Kävin töissä vieraalla paikkakunnalla ja olin viikonloput kotona. Ei ollut mitään hauskaa elämää se, voi vain kuvitella, miltä moinen kiertolaisuus lapsesta tuntuu.

Mutta hei, pääasiahan on, että vanhemmilla menee hyvin. Silloin on lapsenkin etu turvattu. Kaikenlaista p*aa sitä saa lukea. Miksi on OK, että lapsella ei ole yhtä kotia, mutta täysin mahdotonta se, että aikuisella olisi kaksi kotia?

Kuules-jos ne aikuisten asiat olis silloin liitossakin hoituneet tyyliin "jos aikuisella on hyvä olla niin lapsillakin on",niin varmasti ei olisi eroakaan tullut.
Tässä tarkoittamani hyvä olo ei tarkoita ainaisella viihteellä olemista vaan ihan perusasioita.
Onko tullut mieleen,että jos aikuisella on huono olla,seuraukset varmasti näkyvät lapsissakin?Lapsihan kuitenkin sopeutuu tilanteisiin melko hyvin(näin ainakin oletetaan)-onhan aikuistenkin ollut pakko sopeutua avioeroon ja jokaisellehan se on taatusti erilainen kokemus:toisille helppo,toisille vaikea,toisille rankka jne.
Jos nyt oletetaan että jompikumpi vanhemmista joutuisi itse jatkuvasti muuttamaan asuinpaikkaa,kävisi työssä useamman kymmenen kilsan päässä(näitäkin on)ja siinä sitten yrität ottaa huomioon kaiken muun ja jos vielä muuta stressiä sattuu olemaan niin tuskinpa kenenkään voimavarat riittää.Ota huomioon samalla että äidillä/isällä saattaa olla uusi puoliso,joka ei välttämättä pidä ajatuksesta vaihtaa asuinpaikkaa-eikä olisi edes velvollinen-mites tämä hoituu??
Joo,ei pidä mennä lokeroimaan ihmisiä VAIN oman elämänsä näkökannalta katsottuna koska jokaisella on aivan varmasti erilainen tilanne!
Ihmettelen,mikähän lienee teidän syynne eroon-yritit muuttaa puolisosi aivan toiseksi ihmiseksi vai?Näinhän se on silloin kun syyksi sanotaan: me emme sopineet toisillemme...

Mikkis kirjoitti:

Nyt taisi osua ja upota kerralla.

"Kaikenlaisia suppilopää-ajatuksia!!!!Että äidillä ja isällä olisi joku yhteinen varakoti jossain eikä siis kotia missään.Tällähän torpedoidaan täysin aikuisten oma elämä.Rajansa se on lastenkin edulla!!!Meillä lapset tulevat asumaan vko/vko-systeemillä kummankin luona."

On aivan turha puhua lasten mukaan elämisestä, jos oikeasti eletäänkin aikuisten mukaan. Lapsi ravaa kahden kodin välillä, ja vanhemmat elävät mukavasti kukin tahollaan. Kun ehdotetaan, että vanhemmat ravaisivat ja lapsi olisi kodissaan onnellisena, pidetään ehdottajaa hulluna. Olen itse elänyt yli vuoden kahden kodin elämää. Kävin töissä vieraalla paikkakunnalla ja olin viikonloput kotona. Ei ollut mitään hauskaa elämää se, voi vain kuvitella, miltä moinen kiertolaisuus lapsesta tuntuu.

Mutta hei, pääasiahan on, että vanhemmilla menee hyvin. Silloin on lapsenkin etu turvattu. Kaikenlaista p*aa sitä saa lukea. Miksi on OK, että lapsella ei ole yhtä kotia, mutta täysin mahdotonta se, että aikuisella olisi kaksi kotia?

Melkein jätin vastaamatta,mutta sen sanon vielä,että en ole mikään hedonisti tai opportunisti,puhumattakaan sairaasta narsistista,joka ajattelis vaan omaa etua.Lapset ovat tärkrin saavutukseni ja antaisin henkeni heidän puolestaan,mutta silti tollanen fanaattinen oman elämänsä täydellinen uhraaminen tuntuu aivan järjrttömältä!On kuitenkin lähdettävä siitä,että oman vanhemmuusviikkonsa aikana olisi rentoutunut ja hyvllä energialla varautunut,jotta sitä jaksaa jakaa lapsillekin.

Olen itse elänyt kahden kodin aikaa nuorena,kun asuin eri paikkakunnalla kuin sen aikainen poikaystavä.Ei se hirveää ollut.

Olen myös elänyt avioerolapsena siten että näin isää vain joka toinen vkonloppu ja olisin antanut varmasti taivasosuuteni,jos olisin saanut olla molempien luona vuoroviikoin,niin kova ikävä oli iskää.Olen ottanut omaa eroamme pohtiessa todellakin huomioon nuo omat kokemukseni ja ajatellut lasten parasta kaikin puolin.

Hyvää kevättä ja voimia kaikille erotuskissa kieriville!Tulee se kesä meille erovillekin=)

Ja suvaitsevaisuutta kaikille.Eletään kukin tyylillään.