Mä olin au pairina kaks vuotta sitten, eikä se todellakaan ollu mikään unelmajopi. Kuitenkin tuntuu, et kaikki muut aina ylistää au pair-paikkojaan. Eikö täälä tosiaan oo ketään muuta jonka au pair-aika ei olis ollu huippua? Mun henk. koht. oli pakko lähtee sieltä, koska olin tulla hulluksi siinä huushollissa...
Huonoja kokemuksia?
Hmm...
63573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
viimeinen tyoni lastenhoitajana ei ollut mikaan unelma. Kyseessa ei ollut mitaan hyvaksikayttoa, etta esim. minulla olisi teettetty toita jotka ei olisi kuulunut tyonkuvaani tai etta ei oltaisi maksettu palkkaa, vaan kyseessa oli vain perhe josta en pitanyt henkiloina. (Kyseessa suomalainen perhe). He puhuivat kuinka mina olen nyt heidan perheenjasen (tuo vanha fraasi joka ei kuitenkaan tarkoita mitaan, ikava kylla) ja etta jos on ongelmia niin "nostetaan kissa poydalle" ja puidaan asiat.
Noh, ihmettelen vielakin (vaikka tyostani on kulunut pari vuotta), etta jos he pitivat minua perheenjasenena, miksi he eivat kertoneet minulle suunnitelmistaan yms. mitaan. Sain kuulla esim. heidan lomamatkastaan heidan ystaviltaan jotka siis tiesivat tasta tulevasta matkasta, mutta minulle ei oltu kerrottu mitaan vaikka asuin saman katon alla. Olin hieman vihainen mutta en siita sanonut mitaan. Mitapa mina nyt olisin voinut siita alkaa valittamaan?! Hehan vain olisivat sanoneet etta ei heidan tarvi yksityisasioitaan kanssani jakaa tai jotain sinnepain. Luonnollisesti minua ei otettu heidan mukaansa talle lomalle... He olivat tuolla tavalla arsyttavia. Tuo oli siis yksi esimerkki.
Mä olin kans vajaa pari vuotta sitten au pairina, ihan brittiläisessä perheessä. Ens alkuun kaikki vielä vaikutti ihan hyvältä, arvelin, että meidän pitää ekaks tottua toisiimme. Mä olin sillon vielä aika ujo ja vähän hermona, kun kyseessä oli eka työpaikka ulkomailla. Perheen äiti ei selvästikään voinut käsittää, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä sosiaalisia kuin hän ja oli yleensä aika töykeä. Mitään kritiikkiä hän ei sanonut suoraan, vaan kuiskutteli siitä aina jonkun kanssa niin että varmasti kuulin ja kaiken muunkin suhteen hän käytti vihjailua, mä en siis todellakaan tiennyt olinko tehny jotain väärin vai en.
Tää perhe ei onneks syyllistyny siihen "Olet perheenjäsen"-kliseeseen, mutta entiseen au pairiin vertaaminen oli jatkuvaa, sekin on ilmeisesti aika yleistä. Valitettavasti mä en kuitenkaan ollu se "Sanni", joka niillä oli aiemmin ollut töissä...
Mä oon nyt taas lähdössä samoihin hommiin. Mä oon oppinu viime kerrasta ja tiedän nyt että ihan mitä vaan ei tarvi kestää, pitää edes yrittää selvittää mahdolliset ongelmat!
Minakin vahan ihmettelen, mista esim. au pair jarjestot loytavat ne kaikki ihmiset, joilla on mennyt niin hyvin. Minulle au pairina olo oli ihan oikeasti traumaattinen kokemus. Tein kaikkeni, mutta perheelle ei kelvannut edes ulkonakoni. Perheenjansen en todellakaan ollut, koska tama perhe oli ylaluokkaisuudessaan tottunut "pitamaan palvelijoita".
Aluksi en edes uskaltanut puhua naista kokemuksista kellekaan, koska oli hirvean syyllinen olo. Sittemmin olen tajunut, etta vastaavaa tapahtuu jatkuvasti lukuisille au paireille. Olen kuullut, etta joku olisi yrittanyt perustaa jotain tukijarjestoakin. Tai jotain kampanjaa - en muista.
Useampien varmaan pitaisi puhua huonoista kokemuksistaan myos jarjestoille, jotta asia muuttuisi.
olen ollut kaksi kertaa au-pairina, en ilmeisesti viisastunut ekalla kerralla tarpeeksi. ekalla kerralla elin kulttuurishokissa ja yksinäisyydessä, toisella kerralla tuntui, että elin vankilassa. molemmilla kerroilla lähdin kesken sovitun ajan pois.
oikeasti olen sitä mieltä, että KENENKÄÄN ITSEÄÄN ARVOSTAVAN IHMISEN EI PIDÄ LÄHTEÄ AU-PAIRIKSI, sillä au-pair on perheen alamainen, EI KOSKAAN PERHEEN JÄSEN!
kuulla etta sinulla oli huonoja kokemuksia molemmilla kerroilla, mutta en silti kieltaisi ketaan menemasta koska on paljon hyvia kokemuksiakin! Uskon etta on enemman hyvia kuin negatiivisia kokemuksia. Minulla on 2 hyvaa ja 1 kohtalaisen huono, ei mikaan traaginen sentaan. Ja on totta etta vaikka sita hoetaan etta "au pair on perheen jasen", se on VAIN hokema, fraasi joka ei pida paikkaansa. Ja ymmarran sen taysin. Ihmettelenkin etta mista tuo hokema on tullut alunalkaen. Jos minulla olisi au pair, en tietenkaan pitaisi hanta perheenjasenena koska han ei sita olisi!
Mä olin pari vuotta sitten au pairina Espanjassa ja se oli aika kauheaa aikaa...En silti kyllä kadu, opin paljon itsestäni ja ihmisistä yleensäkin..Ensimmäisessä perheessä olin vain kolme viikkoa koska perheen äiti ei ollut tyytyväinen muhun, vaikka tein kyllä kaikkeni. Mutta selvähän se on että se vie vähän aikaa tottua paikallisiin tapoihin ja 2-vuotiaan espanjalaisen pikkutytönkään ei ole hirmu helppo tottua uuteen, pelkkää englantia puhuvaan hoitajaan. Tämä perhe myös pamautti vaan yhtäkkiä, että mun pitää viettää joulu yksin kun he lähtevät sukuloimaan pohjoiseen...että sellasta. Ennen joulua vaihdoin siis perhettä.
Noh..toinen perhe ei ollut paljon parempi. Perheen äiti ei puhunut englantia eikä voinut millään tajuta, etten mä todellakaan osannut espanjaa, kaikki väärinkäsitykset olivat siis aina mun vika! Sain kuulla olevani tyhmä ja outo aika monta kertaa...Perhe ei myös kertonut mulle mitään mistään suunnitelmistaan, kerran kun soitin perheen isälle kysäkseni, saanko lähteä illalla ulos, tämä vastasi Ranskasta! Oli lähtenyt matkalle..Kuusi kuukautta kuitenkin siinä perheessä kestin, oli siinä hyviäkin aikoja. Myöhemmin kuulin, että perhe kohteli seuraavaa au pairiaan vielä huonommin, heittivät tyttöparan kirjaimellisesti ulos...
Vannoin silloin että en enää koskaan lähde au pairiksi, mutta taas sitä ollaan perhettä etsimässä...Tällä kertaa pääsyy on se, että poikakaveri asuu Espanjassa. Olen kuitenkin ihan valmis sitoutumaan myös perheeseen täysillä ja tekemään työni hyvin. Nyt espanjan kieli jo sujuu ja muutenkin olen paljon kokeneempi ja itsenäisempi monessa asiassa. Toivottavasti nyt menee ihan hyvin...
Tsemppiä vaan kaikille au paireille! Voihan se olla rankkaakin, mutta monesti kokemuksena kuitenkin niin hyvä, ettei kannata jättää menemättä...