Heipä hei!
Mulla on ongelma, johon toivon kokemuksen syvä rintaääni -vastauksia! :)
Elikkä mulla olisi kaksi erilaista mieskandidaattia kiikarissa, elämän pituista suhdetta ajatellen.
Herra A:
Komea, pitkä ja vahva, harteikas, kauniit silmät ja ripset, pidän pään muodosta, seksikäs ääni, hänen läsnäolonsa saa minut rauhoittumaan, hurmaava hymy joka saa mut ihastumaan, hänellä on samoja kiinnostuksen kohteita kuten matkailu ja extreme, hän on siis ihastukseni ollut, romanttinenkin, sporttinen, häntä en tunne kovin hyvin toisin kuin herra B:tä
Kääntöpuolena tempperamenttinen, suuttuessaan tylyn tympeä
Herra B:
Mukava tuttavani, hän pitää minusta paljon, en ole koskaan hänestä ollut ihastunut, olen kiintynyt hänen seuraansa, ja juttu lentää, mukavat sukulaiset, tulen hyväksytyksi omana itsenäni, suloinen toisinaan, hyvä kuuntelemaan &keskustelemaan, sylissä viihdyn, nätit silmäripset
Kääntöpuolena meillä ei ole juuri yhteisiä harrastuksia, hän ei innostu ideoilleni vaan ampuu ne alas niin etten tohdi enää ehdottaa mitään, ei pidä matkustelusta ja haluaa ison perheen toisin kuin minä, toisinaan hän on hieman tylsää seuraa, hän ei ole järin komea, lyhyt, ei nätit silmät
Mitä kannattaa tehdä? Kuulemma ihmiset muuttuu elämänsä aikana että vaikka joku ois mitä nyt, niin ei vältsii 10 vuoden päästä... Eli mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomio pitkässä suhteessa? Itse tykkään silmistä paljon, ne tuskin juuri muuttuvat... Järki vai tunteet? Sisäinen kauneus vai ulkoinen vetovoima? Ajatuksia, kiitos? :)
t. En tiedä mitä tekisin
Mulla on ongelma, johon toivon kokemuksen syvä rintaääni -vastauksia! :)
Elikkä mulla olisi kaksi erilaista mieskandidaattia kiikarissa, elämän pituista suhdetta ajatellen.
Herra A:
Komea, pitkä ja vahva, harteikas, kauniit silmät ja ripset, pidän pään muodosta, seksikäs ääni, hänen läsnäolonsa saa minut rauhoittumaan, hurmaava hymy joka saa mut ihastumaan, hänellä on samoja kiinnostuksen kohteita kuten matkailu ja extreme, hän on siis ihastukseni ollut, romanttinenkin, sporttinen, häntä en tunne kovin hyvin toisin kuin herra B:tä
Kääntöpuolena tempperamenttinen, suuttuessaan tylyn tympeä
Herra B:
Mukava tuttavani, hän pitää minusta paljon, en ole koskaan hänestä ollut ihastunut, olen kiintynyt hänen seuraansa, ja juttu lentää, mukavat sukulaiset, tulen hyväksytyksi omana itsenäni, suloinen toisinaan, hyvä kuuntelemaan &keskustelemaan, sylissä viihdyn, nätit silmäripset
Kääntöpuolena meillä ei ole juuri yhteisiä harrastuksia, hän ei innostu ideoilleni vaan ampuu ne alas niin etten tohdi enää ehdottaa mitään, ei pidä matkustelusta ja haluaa ison perheen toisin kuin minä, toisinaan hän on hieman tylsää seuraa, hän ei ole järin komea, lyhyt, ei nätit silmät
Mitä kannattaa tehdä? Kuulemma ihmiset muuttuu elämänsä aikana että vaikka joku ois mitä nyt, niin ei vältsii 10 vuoden päästä... Eli mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomio pitkässä suhteessa? Itse tykkään silmistä paljon, ne tuskin juuri muuttuvat... Järki vai tunteet? Sisäinen kauneus vai ulkoinen vetovoima? Ajatuksia, kiitos? :)
t. En tiedä mitä tekisin
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kumpikaan! Miehiä löytyy, etsi se sulle täydellinen!!! Herra A:n ulkonäkö menettää merkityksensä vuosien myötä, koska kauneus on katsojan silmissä. Herra B taas.. Jos hän ei vedä mattoa jalkojesi alta nyt, ei hän tule tekemään sitä koskaan. Kummastakaan et kerro sillä tavalla kiihkeän rakastuneesti, mitä itse kuulemma kerron elämäni miehestä.
Mulla kokemuksia molemmista tyypeistä. Sen sijaan nyt löysin miehen, herra M:n, joka on ihan tavallisen näköinen. Mutta minun silmissäni niin tavattoman komea, koska olen niin rakastunut häneen. Hän iski suoraan sydämeeni ihan vain olemuksellaan, ajatuksillaan ja käytöksellään. Persoonallaan. Olemme samanlaisia luonteeltamme, meillä on samat kiinnostuksen kohteet, emmekä kestä olla erossa. Kun toinen on poissa, tuntuu että itsestäkin on vain puolikas paikalla. Ja uskon täysin, että samoin ajattelen hänestä vielä vanhanakin, kun yhdessä kiikkustuolissa istumme. Koska hän on se oikea.
Kyllä sinäkin tiedät sen oikean tavanneesi sitten kun hän on vastaan tullut. Silloin et kysele muilta ihmisiltä vastauksia, vaan tiedät sen aivan itse! Onnea etsintään!
Niin ajattelin jos hymy ja silmät on kohtuu muuttumattomia...
Tämä herra A oli kolme vuotta sitten ihastukseni, tuli sähläystä ja riitaa, silloin huomasin miten hän osasi olla tyly toisinaan. Hän ei ollut valmis mihinkään, eikä ole seurustelut. Ihastuin muihin, mutta aina kun kohtaan häntä huomaan olevani edelleenkin hänestä kiinnostunut ja hän seurailee tekemisiäni. Kun hän hymyilee menen sekaisin.
Herra B puolestaan on ollut minuun palavasti rakastunut, ja pitää minusta, minä torjuin hänen mutta nyt olemme läheisiä ystäviä, vietän aikaa hänen sylissään.
Etsisin jonkun muun, mutta en jaksa uskoa että löydän ketään herra A:ta vastaavaa mistään. :(
Ai, että täydellinen löytyy..? Toisella on tempperamenttia ja on suuttuessaan tyly: ja säkö olet aina yhtä ihana ja joustava sekä suutttuessasikin mukava ja diplomaattisen rauhallinen?
Toisen tunnet eikä teillä ole MITÄÄN syitä olla yhdessä, et ole edes koskaan ollut ihastunut... Siiis haloo? Missä kohtaa sen järki tulee kuvioihin? Jos sä edes harkitset seurustelua ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja te haluatte eri asioita etkä ole edes ihastunut, niin ei se ole JÄRKEÄ, ei järki ja aivojen käyttö ole tylsää, vaan se on typeryyttä ja nynnyilyä, otetaan toi kun ei muuta saa.
Mikä sisäinen kauneus? Eikö sun ystävät sitten ole hyviä kuuntelmaan, kuten hänkin on (ystävä)? Ja että nätit silmäripset, kuuluuko nekin siihen sisäiseen kauneuteen?
Hoh-hoijaa.
Ei, se ei tule muuttumaan, eikä sen tarvikaan, se on mikä on. Ota sellanen, ketä kestät sellasena kun se on.
On ihan turhaa aina ihmisten toistaa samooja virheitä, ottaa siis kuka tahansa, ettei tarvii olla yksin ja sitten itkeä, kun ei haluta samoja asioita eikä se olekaan sellanen kun toivottiin.
Herra A:ta et tunne niin hyvin, joten opettele tuntemaan, siihen sä nyt oot sentään ihastunut.
Täydellistä et tule koskaan löytämään, ja kaikissa on huonoja puolia. Joten valitse se, kenen huonoja puolia voit sietää, ja jonka hyvät puolet peittoaa ne huonot.
Elämänpituiseen suhteeseen kasvetaan, sitä ei löydetä. Siinä kestetään, tehdään töitä ja opetellaan rakastamaan silloinkin kun pännii ja toinen on täysi paska. Elämänpituiseen suhteeseen vaan täytyy kasvaa ja se joko onnistuu tai ei. Mutta lähtökohdat on oltava positiiviset, ja alku on oltava aidolla pohjalla.
Monesti tunteet, siis ne oikeat tunteet, ovat myös järjen kanssa samaa mieltä. Niin, varoitusäänet eli hälytyskellot jätetää usein kuuntelematta kun himottaa, mutta silloinkin kyllä järki ja todelliset tunteet kulkevat käsikädessä.
Niin myös silloin kun rakastuu.
Kiitos suorasanaisesta vastauksesta! :) Juuri tämänlaista järkipuhetta kaipasin. En ota herra B:tä, ei se olisi reilua ketään osapuolta kohtaan. Tulisin vain katkeraksi ajan kanssa, kun huokailisin parempien perään... Herra A:sta pitänee ottaa selvää, kestänkö häntä vai miten on. Antaa asioiden edetä omalla painollaan jos on edetäkseen.
Ihan suoraan sanottuna suosittelen sinulle että elät elämäsi ihan vaan itseksesi.
Eikö oma järkesi nyt huomaa mitää outoa tuossa että kysyt nettipalstalta mielipiteitä siitä kumman miehistä "ottaisit".
Tuollainen ihminen ei kauaa samaa kumppania katsele kun vastaan kävelee joku uusi ihminen ja sitten alat taas miettiä että josko vaihtaisi uuteen, kun tuolla herralla näyttäisi olevan se ja se paremmin kuin nykyisellä kumppanillasi..
Luuletko tosiaan että kumppanin "ottaminen" on samanlaista kuin autokaupoilla oleminen ja auton valitseminen??!!
Kaikki kirjoituksesi viittaa aika pahaan narsismiin.
Ihme pohjalta ihmiset alkavat nykyään elämän pituisiin suhteisiin! Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin rakkaus? Tietenkin sen kanssa aletaan suhteeseen johon rakastuu. Jos kriteerisi ovat "komea" tai "ihan jees kaveri" niin ei kuulosta kovin vakavalta kumpikaan. Tuollaiselta pohjalta jos lähtee kulissisuhteeseen ilman suurempia tunteita, vain sen takia että olisi joku, kuivuu se kasaan ennen pitkää. Ei itseään voi pakottaa ihastumaan ja kaveriin kiintymys ei tarkoita että täytyisi alkaa seurustelemaan.
Valitettavasti maailma on täynnä näitä turvallisia ratkaisuja yksinäisyyden karkoittamiseen, jossaa mennään naimisiin jonkun ok-tyypin kanssa. Mutta sellainen tekee ajan kanssa katkeraksi, sitten kuvioihin tulee pettäminen kun löytyykin myöhemmin se sopivampi tapaus. Silloin asioista tulee likaista jos on ehditty jo hankkia lapset ja asunnot sen ok-tyypin kanssa. Eli mieti haluatko todella rakkautta vai turvaa.
elokuvahömppää
°°Ihme pohjalta ihmiset alkavat nykyään elämän pituisiin suhteisiin! °°
Ei minusta siitä ollutkaan kysymys. Tähtäimessä ilmiselvä treenisuhde, minkä on oikeastaan tarkoituskin olla 'niitä ensimmäisiä, exiä ja sitä painokelvotonta parisuhdehistoriaa'.
Tärkeintä ei ole rakkaus eikä turva, vaan seikkailu.