kahville suostuminen

kysynyt sivulauseessa että seurusteleeko hän jne.

Jos hän olisi sanonut että kyllä niin olisit voinut sanoa että kunhan kysyit ettei tarkoitus ollut pyytää siinä mielessä kahville, jos taas että ei niin olisit voinut jatkaa luontevasti kysymykseen että olisiko hän kiinnostunut jatkosta.

On aivan mahdoton sanoa tuosta muuta kun en tiedä teidän aikaisemmasta suhtautumisesta toisiinne mitään.

Mitä olisit odottanut hänen tekevän asialle?

Veikkaisin nimittäin että naisena hän ihmetteli kun kutsuit hänet kahville mutta jos hän odotti ehkä enemmänkin?...

Olen kyllä sitä mieltä että jos hän on varattu niin hänen olisi ehkä pitänyt ymmärtää yskä ja mainita ohimennen mutta toisaalta jos hän on ihminen joka kahvittelee useinkin ihmisten kanssa niin ei osannut odottaa kiinnostusta.

Hienosti hoidettu mutta taisit hieman mokata. Toisaalta jos tapaat uudestaan niin voit sanoa että "mietin tuossa kun käytiin kahvilla että oletko sinä varattu?" jne...

vaikea vastata, koska ei tunne ihmisiä eikä tilanteita. Kaikki on kuitenkin niin yksilöllistä ja tilannekohtaista.

Jos ajattelen itseni tuohon tilanteeseen, niin olisin ehkä kahden vaiheilla, onko mies kiinnostunut vai ei. Koska toinen on tuttu yhteisen harrastuksen kautta, on täysin mahdollista, että tämä pyytää kahville ihan muuten vain - kuten tuttavia usein pyydetään. Varsinkaan jos mies ei kiinnostustaan muuten ilmaise mitenkään.

Jos olisin itse varattu, kertoisin asiasta - riippumatta siitä, olisinko varma miehen kiinnostuksesta vai en. Haluaisin tehdä asian selväksi joka tapauksessa.

Mutta mikään ei kai estä sinua pyytämästä naista kahville uudestaan? Tai jonnekin muualle? Kyllähän se asia siitä sitten selviää...

Kysynkin: onko kahville kutsu kadulla (tällaiselle ei ennestään niin kovin läheiselle) naiselle merkki miehen kiinnostuksesta vai saattaako nainen tulkita kusun vain ystävällisenä eleenä?

-> ainakin se kertoo siitä, että olet kiinnostunut hänen seurastaan ja siksi haluaisit tarjota hänelle kahvit. Eli vastaus kumpaankin kysymykseen kyllä.

Toinen kysymys: jos elää vakisuhteessa onko tällaisen kahvittelun lomassa hyvien tapojen mukaista selkeästi mainita olevansa varattu jos asia on niin?

-> täytyy muistaa, että siviilisäätykysymykset ovat niitä henkilökohtaisia kysymyksiä. Niitä ei välttämättä halua alkaa kertoilemaan ex-tempore kahvittelun lomassa, vaikka toinen sanookin oman siviilisäätynsä. Se ei ole mikään käytösetiketti -kysymys. Asia ilmenee luontevasti ajallaan naisen valitsemana ajankohtana. Ja voithan sinäkin tietenkin varovaisesti tiedustella asiaa.

Ydin: se, että nainen on sinkku ja lähtee kanssasi yllätys-kahville, ei välttämättä tarkoita, että hän on kiinnostunut sinusta seukka-mielessä. Toisaalta se, että nainen on parisuhteessa ja lähtee kanssasi kahville, ei välttämättä tarkoita, että hän ei olisi kiinnostunut sinusta muuna kuin ystävänä.

Loogista, eikö totta ;-)

Voin kertoa vain oman näkemykseni asiaan, eikä se tietenkään ole välttämättä sama kuin tämän sinua kiinnostavan naisen.

Itsekin lähtisin ihan mielelläni kahville harrastuskaverin kanssa, koska on mukava tutustua ihmisiin paremmin. En kuitenkaan pitäisi sitä automaattisesti kiinnostuksen osoituksena, noin seurustelumielessä siis, koska en ole mielestäni niin vetävä nainen, että miehet pörräisivät ympärillä.

Eli ajattelisin, että kyse on ystävällisestä eleestä. Näin ollen tuntuisi hassulta myöskään kertoa olevansa varattu, jos toinen ei sitä suoraan kysy tai muulla tavoin ilmaise sitä kiinnostustaan suoraan. Sehän on vähän kuin kieltäisi jotain, mitä toinen ei ole edes pyytänyt :) Toisaalta tulisin kyllä varmasti keskustelun lomassa sanoneeksi jotain, josta oma seurustelusuhteeni on pääteltävissä: puhuisin meidän asunnosta, meidän koirasta tai jostain vastaavasta, ihan luonnostaan.

Olen käynyt harrastekavereiden kanssa kahveilla ihan siksi, että se on piristänyt molempien päivää. Samalla on voinut vaihtaa harrastukseen liittyviä kuulumisia, jos edellisestä tapaamisesta niiden merkeissä on jo aikaa.
Seurustelutilanteen voit selvittää vaikka epäsuorasti toisen kysymyksen ohessa, jos suoraan kysyminen tuntuu töksähtävältä: esim. "onko sulla ja miehelläsi loma samaan aikaan?" = korjaa varmaan virheesi, jos miestä ei olekaan, sitten voit sanoa että anteeksi, muistelin väärin.

Suomessa kahvitellaan yksin,reppanana ja ilmilesbopoppoolla olemalla aseksuaalisesti kahvinistejä.Ei uskota laillisen piristeen huumausainevaikutukseen vaan otetaan pullaa kuin tissiä.

ainakin minä olisin pitänyt sitä vain kohteliaisuutena, en minkäänlaisena merkkinä kiinnostuksesta. Muutenkin, jos joku jonka tunnen ennestään kysyy kahville, niin pidän sitä aina vain ihan kahvitteluna, en edes ajattele, että voisi olla kiinnostunut.

Naiset on sellaisia otuksia, että jos heillä on joku mies elämässään, niin he puhuvat hänestä aika lailla jatkuvasti, joten luulen, että se olisi tullut esille, jos olisi. Poikkeuksena nainen, joka pitää tiukkaa linjaa yksityiselämänsä suhteen.

Piditkö sitä, että nainen suostui MIELELLÄÄN kahvitteluun kiinnostuksenosoituksena? Eli vastaanotti mielellään sinun kiinnostuksenosoituksesi. Jos et, niin yhtä hyvin nainenkaan ei voinut olla varma, että tuo kahvittelu oli sinun osalta suora osoitus kiinnostuksesta vaan ehkä ystävyyskahvit harrastuksen tiimoilta jne.

Mutta ethän nyt hätäile ja turhaan nyt ala pähkimään. Nainenhan vaikutti okein mielellään haluavansa tutustua sinuun. :) Ja kahvittelulla särjitte lisää jäätä, josta on oikein hyvä jatkaa. Ensi tapaamisella voit vaikka kertoa, että oli kivaa tutustua naiseen paremmin ja haluaisit mielelläsi uudestaan vastaavaa, kutsut vaikka iltakahville tai jotain muuta. Sitten kysyt vaikka suoraan onko nainen varattu - sillä se selviää.

Noi on sellasia juttuja, että kun ei mitään ole vielä suoraan puhuttu niin sitä voisi arvuutella vaikka viikkotolkulla. Joten älä nyt turhaan ala analysoimaan asiaa. Voi olla, että nainen nimittäin on erittäinkin kiinnostunut, mutta erittäin ujo tai ehkä vaikkapa arka parisuhteen osalta. Taustalla voi olla tuhat ja sata asiaa. Joten älä vaivaa niillä liikaa päätäsi. Itse en esimerkiksi ex tempore helposti lähde kahvittelemaan kahden vieraamman ihmisen kanssa, joten noin mielellään suostuminen on jo aika positiivinen merkki. Kaikkihan meni tosi hyvin, joten älä hermostuta itseäsi liikaa vaikkei suoraan ekalla kahdenkeskisellä tapaamisella suoraan ilmaissut kiinnostusta.

Eli seuraavaa tapaamista vaan pohtimaan ja ehdottomaan jos ei nainen ensin ehdota. :) Ja kyllä mäkin uskon, että olisi kyllä sanonut olevansa varattu. Joten onnea vaan jatkoon ja toivottavasti syntyy jotain mukavaa.

Jos mua pyytäis suht "tuntematon" mies kadulla kahville niin ottaisin itse sen kyllä jonkunasteisena kiinnostuksen merkkinä.
Eri asia toki jos mies on pyytänyt kahville selvästi (?) jossain muussa mielessä, vaikka juuri siihen yhteiseen harrastukseen liittyen. Tyyliin "hei muuten, oon tässä miettiny että ostaisin uuden lumilaudan, lähtisitkö kahville miettimään mun kanssa millanen kannattais ostaa kun säkin just ostit itselles uuden". :D Tai "mä varasin ajan lääkäriin mut siihen ois viel puol tuntii aikaa, lähetkö kahville pitämään seuraa ettei tarvii yksin istua".

Mutta yleisesti ottaen ottaisin siis kiinnostuksen merkkinä kahville pyytämisen.

Toisaalta vaikka itse olen varattu, niin voisin kyllä varmaan silti lähteä miehen kanssa kahville. Itse yrittäisin kyllä varmaan jossain sivulauseessa mainita jotain poikaystävästäni, ettei jäis epäselväks kahvittelun luonne kummallekaan osapuolelle. Paitsi tietty jos olisinkin salaa tulisesti ihastunut kahvillepyytäjään ja odottaisin vain merkkiä häneltä jättääkseni nykyisen poikaystäväni... ;) Heh!
Minusta siis vaikuttaa siltä että nainen ei olisi varattu. Jos hän siis ajattelee asiat yhtään niin kuin minä......

vai mitäs meinaat,oliks vaa kohteliaisuus ku

"kompuroitii" kapakast kotti samaa matkaa yhre
pual tutu miähen kans.
Hän ehrotti heil kaffeel menoo.Kello oli kolme yäl.
Mää sanosi,ettem mää jua viäl aamukaffet.

Hyvii kaverei ollaa viälki.Vaiks emmää kiältäytysi,
eikä hän sit saanu "piparii".Miumau.

vai mitäs meinaat,oliks vaa kohteliaisuus ku

"kompuroitii" kapakast kotti samaa matkaa yhre
pual tutu miähen kans.
Hän ehrotti heil kaffeel menoo.Kello oli kolme yäl.
Mää sanosi,ettem mää jua viäl aamukaffet.

Hyvii kaverei ollaa viälki.Vaiks mää kiältäytysi,
eikä hän sit saanu "piparii".Miumau.

kun hän uskaltaa "avautua", siis mennä henkilökohtaisuuksiin. Sinuna jatkaisin kiinnostuksen virittämiä tilanteita yhdessäoloon "luonnollisesti" eteenpäin, eikä yrittämällä kiirehtiä tietämään mikä lopputulos on teidän kanssakäymisestä.

Ei naiset sitä tiedä sen paremmin kun sinäkään AP. Sehän VOI olla kumpaa vain.

Ilmeisesti annoit viestiä, että tämä oli pelkkä kaverikahvillekutsu. Tunsittehan jo etukäteen. Täysin vieraalta ei nyt ajattele noin, mutta tutun tai puolitutun kanssa tietysti itse tasapainoilee, että onko tämä SE kutsu vai vain kaverikutsu. Molempiahan tulee!

Nelikymppinen tyyppi eikä hitto tajuu mikä on flirttiä ja kiinnostusta.Ei oo käynny mielessä et kaiffat sukupuolta katsomatta pyytelee toisiaa kahville.Meinaatko et kun ex naapuri 80v Mauri pyytää ex naapurin tyttöö 30v kahville kun ei oo nähny vuosii, nii törky papalla on mielessä vaan pesä.HERÄTYS oikeesee maailmaa.

...pelkkä ystävällinen ele.

Miksi muka nainen ja mies eivät voi olla pelkästään ystäviä????

Jos olet tosiaan kiinnostunut, pyydä toistekin kahville. Et menetä mitään, jos olet ystävällinen. Sen sijaan, jos olet liian tunkeileva, voit menettää mahdollisuutesi.

Asiat voi selvittää niin sanotusti hienovaraisesti kyselemällä. Ei tarvitse olla "päällekäyvä".

Kysy, että mitäs neiti ajatteli illalla tehdä, lähdetääks pizzalle?
Varmasti selviää onko neiti neiti vai onko varattu.

Ehkäpä nainen on jo huomannut kiinnostuksesi ennen tätä kahvikutsua. Vai voitko väittää ettet ole jäänyt kiinni salakatselusta :)
Naiset osaavat tulkita nämä hommat paremmin.
Minusta tuo kahvikutsu oli erinomainen idea ja toimit mielestäni viisaasti ettet pyytänyt,ehdottanut mitään.
Olisit antanut itsestäsi ehkä väärän kuvan.

Odottele ja tarkkaile vähän aikaa. Maltti on valttia.

varattu on ja kahville lähtee.
Siinä saa sitte vastaanottaa iskuyritystä niin kauan kun asia selviää ja sitte ne inhoaa toisiaan.
Miestä inhottaa kun selviää että se kahville kutsu ei merkinny mitään sille naiselle ja naista inhottaa ku on saanu kestää puoli vuotta jokapäivästä pommitusta.

Jos ihminen elää vakisuhteessa, niin kyllä se puolen tunnin keskustelun kuluessa, jossa jutellaan niitänäitä, tulee väkisinkin esille. Ihmisethän kertovat siitä mitä ovat esim. tehneet viime aikoina; mitä leffoja nähneet, kesälomasuunnitelmistaan.. Itse huomasin selkeästi, kun pitkän sinkkukauden jälkeen aloin seurustella, miten se "me" lipsahti väkisinkin puheeseen. Siis me olemme lähdössä Lontooseen kesällä viikoksi, me näimme tosi hyvän leffan.. Jotenkin vain on itsestään selvää että kun niitä juttuja tehdään yhdessä, niin sitä toista osapuolta ei ikäänkuin "kielletä" sitten kun niistä jutuista kertoo jollekin kolmannelle.

Joten jos missään vaiheessa ei naisen suusta päässyt mitään "me" -muotoista, niin a) on sinkku tai b) on vakisuhteessa, mutta halusi pitää pienen irrotteluhetken ja nauttia toisen miehen huomiosta ja teeskennellä että on sinkku (ikävämpi vaihtoehto, mutta erittäin mahdollinen).

Jos minut kutsuttaisiin kahville kuvaamallasi tavalla, niin voisin pitää sitä ihan vaan ystävällisenä eleenä, mutta pitäisin huolen siitä että tekisin keskustelun kuluessa selväksi että olen varattu. Ihan vaan siltä varalta että sillä kutsujalla onkin muuta mielessä.

nuorena, vanhana tietää, että miehillä on taka-ajatuksia.

Mies ei koskaan lähde huvikseen kahville naisen kanssa.
Jonkin asteinen kiinnostus on aina olemassa.

Ei mitään järkeä tuhlata aikaa turhanpäiväisiin kahvihetkiin.

Eri asia jos kyseessä työ- harraste tms tuttavuus ja mennään juttelemaan enemmän tai vähemmän asiaa.

hän kävelee tylysti päin katsomatta ohi ja mielessään miettii, että huh jos hymyilen ja kiitän, niin mitähän tuokin luulee. Joten kiinnostunut on. Varmasti.

Kysymyksiä, MENE JA OTA SELVÄÄ!!!!!!!!!!! Mistä helvetistä sitä voi kukaan tietää, ihan kun olisi jokin vitun lakia joka sanooa jokainen ihminen osan samanlainenn nja toimi täsmälleen tietyllä täysin poikeamattomalla tavalla tiettyä päämäärää ajaen, aina saman kaavan mukaan. Joillekin ehkä, tai tietyssä vaiheessa elämää, tiettynä päivänä, tietyssä milentilassa jotka muuttuu yhtenään kutsu on pelkää kohteliaisuus toisena hetkenä ehkä haluaa vain seurustella jauhaa paskaa, mennä yhdessä joskus kaupoille tai lenkille... jutella mitä tahansa joillekin jotain muuta vaikka nussintaa sadomasoa, pervoilua paskakusileikkiä eläimiin skoontumista, alistamista, tai ehkä se haluaa murhata sut kun olet noin jumalattoman kaavoihin kangistunut, mitä tahansa!

Yksiselitteistä vastausta ei ole. Se, miten nainen tulkitsee epäsuoran merkkisi, riippuu luultavasti hänen sosiaalisuudestaan. Sosiaaliset ihmiset tuskin pitävät kummoisena sitä, että vastakkaisen sukupuolen edustaja kutsuu spontaanisti kahville, koska he itse tekevät ystävyyden/kaveruuden nimissä samoin. Toisentyyppiselle ihmiselle tuommoinen kutsu merkitsee enemmän ja näin tulkintakin voi olla vahvempi. Joskus käy nimittäin niinkin päin, että kutsun esittäjällä ei ole mitään ystävyyttä kummempaa kiinnostusta, mutta kutsuttu kokee asian merkkinä. Merkki ja tulkinta eivät useinkaan kohtaa johtuen eri ihmistyypeistä.

Jos tuttavanaisesi on errrrittäin hitaasti lämpenevää sorttia, silloin hän saattaa vielä myöhemminkin innostua seurusteluajatuksesta. Muussa tapauksessa unohda koko juttu.

Tiedän monta naista, jotka ovat olleet läheisesti tekemisissä miehen kanssa, mutta eivät ole olleet kiinnostuneita. Mies vaan on tulkinnut asian näin.

Ja seuraavalla kerralla jos olet kiinnostunut naisesta, tuo se esiin. "Seurusteletsä muuten?" on ihan hyvä kysymys. JOs nainen on kiinnostunut - hän on onnellinen kysymyksestä, jos ei, hän voi sanoa että "en, mutta ei ole aikomustakaan tms." tai jos seurustelee ja on silti kiinnostunut - silloin hän on vain otettu kysymyksestä. Ei kai suoraan puhuminen voi olla näin helvetin vaikeaa??

juo harva se päivä kahvia. oon itteki juonu. joskus presidettiä harvemmin muita merkkejä. Ihmisten hölmöt ja typerät vietit housuissa kuvittelee että kahvin juonti on merkki kiinnostuksesta. eikö muka nainen ja mies voisi juoda kahvia kahenkesken ihan ystävinä ja pitää hauskaa. heti pitäis olla kiinnostunu. tutustukaa ihmisinä, sitte sen näkee automaattisesti alkaako kiinnostaa olla enemmän vai vähemmän. kuka täys järkinen voi sanoa kiinnostaako jatkaa tästä jos on kahvit juonu vasta ja tuntee toista sen verran että tietää mitä kahvia hän juo

Saahan sitä ihmisten kanssa kahvitella. Ei ole merkki yhtään mistään kummaltakaan puolen jos kahville kutsuu / suostuu. Harvapa siitä kieltäytyy, on se oma parisuhdestatus sitten mikä tahansa.
Yleensä kahvittelun lomaan kuuluu kevyt small talk ja siihen sen syvempi pohtiminen on hyvä jättää.

eli oma mielipide asiasta on että kahville kutsu on ystävällinen ele sekä myös kiinnostuksesta, mutta molempia yhtä paljon

uusiksi!

Jos sinulla jo on naisen osoite, kirjoittele ja kerro, että oli mukava turista taannoin. Tiskillä näytti olevan herkullisia korvapuusteja, joihin tekisi mieli tutustua paremmin. Samoin häneen.

Jos nainen seurustelee, hän kieltäytyy tässä vaiheessa ja tuo asian esiin. Sitten vaan kuittaat, että "harmi ja jatkoja. Näkemisiin!"
Auts. Mutta ainakin uskalsit yrittää.

Naisella saattaa myös olla meneillään vaikka mitä (perheenjäsenen vakavaa sairautta, raastava avoero tms) tällöin hän vastaa jotain epämääräistä tämänhetkisestä tilanteestaan. Tämä EI aina tarkoita, etteikö kiinnostusta olisi.

Rohkeutta vaan!!! Kirjoitat sitä paitsi tosi kivasti, saat varmasti hauskan ja kiinnostavan kutsun aikaiseksi! Minä ainakin ilahtuisin! N33

se on kiinnostuksen merkki! 100%

ilman Kahvi sanaa. niin ei piiloviestejä. tai sitten puhua asioiden oikeilla nimillä.

Omasta mielestäni tällainen tilanne, jonka alkuperäisessä kysymyksessäni kuvasin, on tavallaan jännittävä vaikka se onkin aika turhauttava. Tarkoitan siis epäselvyyttä siitä, missä miehen ja naisen välillä mennään. En pidä siitä ajatuksesta, että viiden minuutin sisällä tehdään toisille selväksi mitä halutaan tai kysytään asiasta enemmän tai vähemmän suoraan (tyyliin: "haluatko nyt (a)kaveruutta, (b)mahdollisesti pidempää suhdetta, (c)kesäromanssia vai (d)yksinomaan seksisuhdetta" jne). En allekirjoita, että pähkäily sen kysymyksen ympärillä, että onko toinen kiinnostunut, olisi ajan hukkaa niin kuin joku keskustelija edellä sanoi. Tällainen hienoviritteisyys ja mahdollisuuksien kartoittaminen ajan kanssa kuuluu asiaan kun tehdään tuttavuutta miesten ja naisten välillä ja siksi naisten kanssa oleminen onkin usein niin haastavaa, aika suurelta osin myönteisssä mielessä haastavaa! Minun kokemukseni mukaan näissä tilanteissa on usein selviä merkkejä aika alkuvaiheessa, jos halutaan pysyä vain kaveripohjalla. Yksi selvä merkki on pienikin viittaus nykyiseen kumppaniin, jossakin epäsuorassa yhteydessä. Jos halutaan jotakin muuta kuin kaveruutta, niin silloin tuollaisia merkkejä ei ole vaan hymyillään ja annetaan asian hautua. Kanssakäymisen sävy, sen vivahteet ja noiden mahdollinen muuttuminen ajan kuluessa paljastanevat asian kun se osapuolille itselleenkin paremmin selkiää. Suoranaista flirttiä en tässä välttämättä tarkoita. Luulen, että osa vastaajista yllä (siis niistä asiallisista vastaajista) jotakin tällaista tarkoittaakin...

Suorapuheisuus on molempien kannalta paras vaihtoehto. Itse en osaa tulkita epämääräisiä vihjailuja, mutta suoraan kysymykseen osaa kyllä jokainen vastata! On niin helppo tehdä vääriä tulkintoja, suoraan vaan reippaasti kysymään! Mitä sitten jos ei vaikka kiinnostaisikaan, eipä tarvitse arvuutella!

Suorapuheisuus on molempien kannalta paras vaihtoehto. Itse en osaa tulkita epämääräisiä vihjailuja, mutta suoraan kysymykseen osaa kyllä jokainen vastata! On niin helppo tehdä vääriä tulkintoja, suoraan vaan reippaasti kysymään! Mitä sitten jos ei vaikka kiinnostaisikaan, eipä tarvitse arvuutella!

mitäs tuota kaunisteleen,nam!

Ei kahville lähteminen ole merkki yhtään mistään. Jos juttua riittää vain puoleksi tunniksi, niin ei vaikuta kiinnostuneelta. Minun mielestäni olisi ollut epäkohteliasta kokonaan kieltäytyä, mutta puolen tunnin istuminen on ok. Ensi kerran pyydä drinkille/ulos illalla, niin saattaa olla selkeämpää.

Kutsuin "hyvää päivää tutun" miehen kanssani saunaan, se tuli ja saimme
kertaheitolla alastoman totuuden toisistamme :)
Ei jääny epäselviä mies-nais ystävä luurankoja kaappiin odottamaan.
Siitä saunareissusta alkoi ainakin mahtava yhteinen sexielämä.
Aika nayttää, ehkä joksus jotain muutakin...

Mutta sen olen oppinut että jos joku nainen pyytää ex-temporee minua kahville, niin kieltäydyn kohteliaasti jos en itse ole kiinnostunut ko. henkilöstä.
Toki suostun jos tunnen naisen niin hyvin että tedän, että se tulee varmaan vain ystävyydestä.
Toisin sanoen, älä luo turhia toiveita sellaiselle naiselle jonka tarkoitusperiä et tiedä KIELTÄYDY päsette molemmat helpommalla.
Kahvittelu on kyllä mukavaa sillon kun tietää toisen tarkoitusperät tai toiveet.

Tässä yksi esimerkki, miespuolinen opiskelukaveri pyysi kahville kun teimme samalla yhteistä ryhmätyötä. Mikäs siinä, en ottanut sitä ihastuksen merkkinä. Jonkun aikaa puhuttuamme niitä näitä, mainitsin poikaystävästäni. Huomasin kun kaverin ilme muuttui, kohta hänellä tulikin kiire pois.. ja koko käytös muuttui erilaiseksi, epäkohteliaammaksi.

Eli näköjään joidenkin miesten mielestä kahvikutsuun vastaaminen on selvä merkki kiinnostuksesta.. harmillista. Tämäkin kaveri oli mukava, mutta sen jälkeen hän alkoi kartella minua koulussa.

Voisiko hän, jos on kiinnostunut, ajatella, ettei sinuun kolahtanutkaan kun kahvittelu kesti vain puoli tuntia ja et ehdottanut mitään jatkoa? Mielestäni kahvilta lähtiessä voisi kysäistä leikkisästi hymyillen, että uskaltaisiko hän lähteä toistekin kanssasi kahville tms. ja jos vastaus on kyllä, niin pyytää puhelinnumeroa. Tuossa vaiheessa varatun jo olettaisi mainitsevan statuksestaan.

pyysin yhtä tyttöä kahville, mutta ei lähtenyt:(

Mieheni on sättäillyt jonkin aikaa ja löytänyt sieltä "kaverin"... Nyt sitten uskaltautui sanomaan myös minulle, että on tavannut toisen naisen kahvin ja ruokailun merkeissä... Olen ihan "raivona", mutta kertoi, että on "vain kaveri". Mistä minä tiedän puhuuko totta?????

Sun tilanteessa, jos olette molemmat vapaita, niin tee niinkuin huvittaa. Mun tilanne on PATTI!

esiin perhesuhteitani hyvänpäiväntuttujen kanssa. Sinkkuuden varsinkin paljastan myöhemmin, jos näen sen tarpeelliseksi;). Jos naisella on vakikumppani, se paljastuu jossain ja yleensä aikaisessa vaiheessa "me" muodosta ja on kyllä naisen moka, jos hän suostuisi jatkossakin kahville, jos hänellä olisi vakikumppani eikä kiinnostusta enempään ole. Esim. työkaverin kanssa voisin lähteä kahville ihan kohteliaisuussyistä, enkä välttämättä ajattelisi ainakaan heti sen enempää.

Nämä on hankalia juttuja ymmärtää. Minut pyysi kahville lähes tuntematon mies, joka toimi saman kaavan mukaan kuin a.p. kirjoittaja. Minä, nainen, kiinnostuin, mutta kun mies ei älynnyt/halunnut ehdottaa mitään jatkoa lopuksi, jäi vähän epätietoisuus.. Jutut synkkasi, mitään "lähentelyä" ei (onneksi!) ollut, mutta jotain kemiaa tuntui. Taisi olla mielikuvitusta?

Jos naimissa oleva menee toisen miehen kanssa kahville, niin ajatteleeko nainen syrjähyppyä?
Älä hätäile, äläkä ajattele liikoja. Jos on molemminpuolista kiinnostusta, niin se selviää aikanaan. Jos nainen menee jonkun toisen kanssa kahville, niin tuntisitko itsesi petetyksi. Kyselet ihan mahdottomia.

Kutsu kahville on pelkkä ystävällinen ele, johon ei tarvitse liittyä mitään romanttista.

Toki, mikäli keskustelun aikana juttu alkaa kulkea siihen suuntaan, molemmat kertovat ovatko suhteessa vai ei ja mikäli kiinnostus on molemminpuolista - silloin kyseeseen voisi tulla jokin muukin kuin vain ystävällinen ele.

Mielestäni varatun osapuolen tulee voida kertoa onko hän varattu vai ei. Ainakin silloin molemmat tietävät missä mennään - asian salaaminen ja mahdollinen myöhemmin kertominen onkin sitten raukkamainen teko...

Voihan turhuuksian turhuus. On kysymyksenasettelijalla tosi suuret ongelmat.!!

Vilpitön osanottoni. Toivottavvasti täältä löytyy psykologisia analyysejä ongelmaan!

Ongelmasi on tosi suuri. Kannattaisiko kysyä myös pappismiehen teologista kantaa!
Älä ihmeessä suostu mihinkääntuollaisen naisen kanssa.
Hän saattaa hyvinkin raiskata sinut!!
Tosi epäillyttävä.

Juu, paha mennä sanomaan tollaseen mitään, mutta tuntuu kuin ihmisillä olisi jokin julmeton kiire mennä pidemmälle vastakkaisen sukupuolen kanssa jo lyhyen tuttavuuden jälkeen. Ja toivotut lopputulokset käydään läpi liian varhain mielessä.

Itse olen ihastunut pomooni jo pidemmän aikaa ja mielessä käynyt vaikka mitä ihmeellisempiä ajatuksia hänestä. 2 vuotta olen tuntenut hänet kun melkein joka päivä ollaan tekemisissä. Hän on pyytänyt minut tuopillekin pariin kertaan ja olen mennytkin. Olen oppinut hänestä kaikenlaista ja haluaisin hänestä elinikäisen ystävän. Jos tämä johtaa pidemmälle, niin olen silloin ikionnellinen. Pitkästä ystävyydestä kaikki asiat yleensä lähtevät liikkeelle. "Kärsivällinen odotus tai kovatyö palkitsee aina."

PS. Muutaman tunnin tutustuminen baarissa? Ei kiitos!

Miksi kysyt julkisella foorumilla mitä muut ajattelevat asiasta? Sinulta puuttuu itseluottamusta ja rokeutta sanoa asiat suoraan. Olen mies ja kun itse pyydän naisen kahville tai päivälliselle, se ei tarkoita että olen kiinnostunut se on vain ystävällinen ele, mukavempi kun on seuraa ei muuta. Jos käy niin että kiinnostun kyseisestä henkilöstä sanon sen suoraan. esim. "kuules vaikutat ihan kiinnostavalta, otetaanko joku kerta uudelleen." Jos tulee hyväksyvä vastaus, samalta istumalta sovin uuden ajan, paikan ja merkitsen kalenteriin. On ihan turha arvuutella mitä jos olisin toiminut näin tai noin...avaa suu ja kysy ääneen niin että toinen kuulee ja ymmärtää. Pahinta mitä voi käydä on ettei hän ole kiinnostunut, nyt sinun ei tarvitse arvuutella sait vastuksesi. Etsi toinen nainen ja toista sama uudelleen.

Kyllähän kahville kutsuminen on jollakin tavalla kiinnostuksen merkki... Mutta ei se välttämättä kerro kiinnostuksesta romanttisessa mielessä. Kyllä minä ainakin kahvittelen aika usein toista sukupuolta olevien ystävieni kanssa varsin sujuvasti ilman romanttisia tai seksuaalisia ajatuksia tai suunnitelmia. Aika harva meistä kutsuu kahville ihmistä, joka ei ole millään lailla kiinnostava. Mutta ei pelkkä kahvilla käynti vielä paljasta onko kyseessä silkka kaveruus/ystävyys vai jotain enemmän.

Vaikka nainen tai mies olisi kuinka varattu, hän voi silti kahvitella muidenkin ystäviensä kanssa. Eikä kaikille tule välttämättä edes mieleen, että tavallisen kahvikutsun takana voi olla romanttisempaakin kiinnostusta. Eli ei välttämättä tule mieleen puhua omasta siviilisäädystä erikseen. Semmoinen asia kannattaa selvittää jotenkin vaivihkaa, suoran kysymyksen töksäyttäminen voi olla aika kömpelöä.

se et pyytää kahville voi olla monen mielestä että halutaan ola kamui ja monen mielestä et halutaan seurustella et tää on niin tyhmä keskustelu kuten yleisesti tääl on pelkkii tyhmii keskustelui

Tapaamasi nainenkin oli varmasti vain ihminen. Mistäs sitä tietää.

Heips,

naisnäkökulma asiaan:

itse, jos kutsuisin tai tulisin kutsutuksi kahville, kokisin sen kiinnostuksen merkkinä. Tosin jos itse kutsuisin, se olisikin aika selkeä ele, sillä minut tunnetaan siitä, etten juo kahvia lainkaan. :D

Toisaalta, tuo sinun tilanteesi on vähän kaksipiippuinen. Jos todellakaan mitään tuon kummempaa ei sattunut, saattaa nainen silti luulla sen vain ystävälliseksi eleeksi, ja sen vuoksi ei ole omaa siviilisäätyäänkään sen kummemmin ilmoittanut...

Kysy häntä uudelleen kahville ja kerro selvästi, mistä on kyse. Näin ei ainakaan jää mitään hampaankoloon ja tulee molemmille selvyys asiasta. :)

on aina kiinnostuksen merkki.

kahvittelusta alkoi aikanaan minunkin seurustelu, tosin se vei aikaa.
muutaman kuukauden.
käytiin muutamia kertoja kahvilla, tavattiin sattumalta ravintolassa, juteltiin niitä näitä.
viimein laitoin hänelle tekstiviestin ja pyysin ulos.
tuosta alkoi tarinamme,joka jatkuu yhä.
Rohkeasti vaan eteenpäin, aikahan sen näyttää, miten käy.

Kylläpä kirjoititkin oikealle paikalle. Sinulla on todellakin naisen loogisen järjetön ajattelumalli. Siis oletko mies, et muuten kertonut tätä. Epäilen vahvasti, että olet nainen. Kukaan tuntemani mies ei pysty moiseen saivarteluun, monet likkakaverit kylläkin.

Enpä ole koskaan itse naisena vaivautunut ottamaan tosiasioista selvää muuten kuin kysymällä. Nuo jossittelut on ihan turhia.

Mieheni tuttu pyysi minua juuri kahville kun törmäsin häneen kaupungilla. Olikohan jotain taka-ajatuksia? Aika outoa, kun puhui vaimonsa raskaudesta koko ajan...

Jos pyydät miehen kahville...oletko silloin homo ja kiinostunut hänestä?
Miksi se heti on muka kiinostusta, kun on eri sukupuolta??Jos on samat harrastukset niin ei se tarkoita et on kiinostunut henkilökohtaisesti vaikka kahville lähtee.
Ja omsta henk koht asioista tuskin lähtee selvittelemään, onko suhteessa vai ei,jos jutustelu on vain yleismaallisessa.Mitäpä se kuuluu toiselle.Voi sitä käydä kahvilla ja lounaalla vaikka olisi vakituisessa suhteessa.Kaveri pohjalla!Ei se ole edes flirttailua.
Vai,onko sellaiset säännöt tehty ettei saa olla erisukupuolta olevia kavereita???

Minua työkaveri, jonka kanssa olin parin otteeseen ohimennen rupatellut, pyysi kahville yhden työpäivän pääteeksi. En odottanut mitään sen enempää kuin vaan kahvia työkaverin kanssa mutta kyllä sen jo siinä kahvin ohessa rupatellessa huomas että oli muutakin ilmassa. ;) Nyt olemme naimisissa. :)

Kyllä sen eron siinä hetkessä yleensä tuntee, jos siinä on jotain muutakin, mutta kyllä se kahville pyytäminen on ihan vaan "kahvittelua" mikäli nainen on vähänkin sosiaalisempi ihminen ja tottunut käymään eri ihmisten kanssa kahvilla. Mikäli hän otti kahvittelun vaan kahvitteluna ei hänellä ollut syytä kertoa mikäli hän on suhteessa...
Itse teen asian aina selväksi puolin tai toisin mikäli on vähänkin epäselvää hakeeko mies enemmän kuin ystävyyttä.
Kysy hänet ulos uudestaan, kyllä se siitä sitten selviää pikkuhiljaa.

kuten itse huomasit, omalta puoleltasi kyse ei ole pelkästä kaveruudesta. Jos vastakkainen sukupuoli suostuu ja on varattu, niin se tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa hän on yhtä uskollinen sinulle. Jos oli sinkku, homma ok. Kysy vaikka jotain kiertoteitä, että onko kaveri olemassa.
Älä silti pidä mua kovin ahdasmielisenä. mutta on jonkun verran kokemusta, mutta kuten asenteestani huomaat, on myös tiukat moraalisäännöt, mutta koskee itseänikin.

Olisi eri asia, jos täysin tuntematon ihminen pyytäisi kahville kun tuttu. Mun mielestä voi ihan "viattomasti" pyytää toisen kahville, jos ollaan harrastuksista tuttuja. Miehen siinä kuin naisen. Kertoisin olevani varattu, jos huomaisin toisen olevan kiinnostunut minusta (merkit pitää olla todella selviä, että huomaan!) Pelkästä kahvillepyynnöstä en osaa sitä päätellä, eikä sitä vaan voi yhtäkkiä töksäyttää, että seurustelen/olen avoliitossa/naimisissa. Jos toinen ei olekaan kiinnostunut niin se voi olla noloa. Se pitäisi tulla jotenkin luontevasti. Ja jos ei puhuta henk. koht. asioista niin ei se tule välttämättä esille. Voisihan toinenkin kysyä, jos se kiinnostaa. Asutko yksin/kaksin tms.? Eikö miehesi ole kiinnostunut tästä harrastuksesta tms. Yleensä puhun "me" muodossa. Jos esim. kysytään mitä teet viikonloppuna, vastaan menemme mökille. Usein kyllä jonkun asian yhteydessä mies tulee mainittua, mutta ei välttämättä joka keskustelussa. Ehkä pitäisi varmuudeksi aina mainita!

Kyllä minä muistan tuon kahvikutsusi. Oletin kyllä, että menet hieman pidemmälle, kun niin auliisti suostuin kutsuusi. Olethan jo harrastuksen parissa luonut minuun himokkaita katseita, joten oletin illan päättyvän ihan eri lailla.

Kyllä otti vähän pannuun, kun mies on tuollainen saamaton urpo ja vellihousu, joka ei osaa tehdä aloitetta. Odotin pöksyt märkänä, että olisit edes vähän yrittänyt lähennellä ja hipelöidä. En nyt voinut naisena tyrkyttää itseäni sen kummemmin, kun kahvillekutsuja ei ymmärrä yskää, eikä muutenkaan hyvän päälle, vaan yrittää vaan keskustella jokapäiväisistä harrasteasioista.

Voi *#μπρφψω#**, en paremmin sano. Jos sinusta ei ole parempaan, niin unohdetaan koko asia. :(

No tähän on yhtä paljon vastauksia kun on ihmisiä. Joten oikeata vastausta ei ole olemassakaan!

Itse olen naimisissa, mutta kyllä mulla on "lupa" mennä kahville ihmisen kanssa tollain ex tempore, jos jotain kautta ihmisen tunnen. Toi kuvailemasi tilanne kuullostaa vaan niin "viattomalta".
Omalla kohdalla kävis vaan tosi nopasti selväksi että olen varattu, koska puhun aina ME muodossa ihan joka asiasta. En tee sitä korostaakseni, en vaan ole tottunut MINÄ sanaan, vaan ME sanaan.

Pyydä se daami rohkeasti toisen kerran kahville. Kyllä siinä tyhmempikin tajuaa siinä vaiheessa että toinen on kiinnostunut. Eli rohkeasti vaan "lähtisit sä uudelleen mun kanssa kahveelle?"

Ymmärsit itse asian aivan oikein. Sun olisi pitänyt osoittaa selkeämmin kiinnostusta.

Olen nainen, sinkku ja 40-vuotias.

Käyn usein kaverikahvilla miespuolistenkin henkilöiden kanssa. Ei kahvikuppponen ole niin merkittävä mullistus, että siitä pitäisi ennalta sopia. Kerroithan, että olitte nähneet kadulla. Itse lähtisin kahville, jos kahvihammasta pakottaa ja aikataulussa on joustonvaraa.

Mielestäni sinun olisi pitänyt selkeämmin ilmoittaa, että olet kiinnostunut juuri hänestä! Sanoa suoraan.

Pitsalla ja lenkilläkin käyn miespuolistenkin kavereiden kanssa, että oisinpa voinut suostua sellaiseenkin tarkoittamatta sen kummempaa. Olisin ajatellut, että oot ehkä yksinäinen ja kaipaat seuraa, kun niin kovin puhut siitä yksinolosta tai "annat epäsuorasti ilmi"?

Luin uudestaan tuon sinun kirjoituksesi.

Mielestäni parisuhteessa elävälläkin on oikeus käydä kahvilla yms. ystäviensä kanssa. En minä heivaa miespuolisia kavereitani elämästäni, jos minulla on joku romanssi. Eivätkä he minua. Päin vastoin on todella mielenkiintoista jutella vastakkaisen sukupuolen kanssa, yrittää ymmärtää heidän aivoituksiaan.

Miksi ihmeessä minä järjestötutulle hehkuttaisin romanssiani? Mies- ja naiskavereiden kanssa voin sitä tehdäkin, en puolituttujen.

Vastaus: Kahvi ei tarkoita yhtään mitään! Ja todennäköisesti sillä naisella on vientiä ja ajatteli, että tulipahan nyut tuonkin säälittävän urpon kanssa kahvit juopastua!

Harmiton kahvittelu niitä näitä jutellen on kyllä erittäin tehokas tapa laittaa itsensä vakaasti naisen kaveri-sarakkeeseen. Tuollaisen jälkeen on ehkä vaikea edetä muulle tasolle. Voi olla että monet naiset viljelevät sanontoja tyyliin "tutustukaamme toisiimme ensin vain ystävinä" jne., mutta miesystävät he valitsevat kyllä käytännössä toisin perustein, ilman mitään "alkuystävyys"-vaiheita.

Hesarista juuri luin jonkin sanomana vanhan tunnetun totuuden naisten suhtautumisesta miehiin. Nimittäin sen, että mies kun joutuu naisen silmissä hänen kaverikategoriaansa niin sinne hän sitten jää. Nainen valkkaa miesystävänsä muualta ja kaverit pysyy kavereina, siitä joukosta on todella vaikea siirtyä naisen miesystäväksi. Joten jos on jostakin naisesta kiinnostunut paras tapa on olla röyhkeä aluksi ehkä jopa tietyllä tapaa töykeä (aivan alkututustumisen jälkeen tietysti), esimerkiksi kehittää jokin pikkuruinen harmiton kinastelu, jotta nainen ei halua miehen kaveriksi vaan asettaa hänet heti suhdekandidaattien listalle. Kahville kutsu on ehkä sittenkin paremminkin viesti siitä, että "ollaan kavereita, ei muuta".

Nykyään on näitä uusavuttomia peräkammarin poikia, jotka pitää opettaa ihan kädestä pitäen naimaan ja flirttailemaan. Ennen kyllä luonto veti tikanpojan puuhun, mutta mikä ihme näitä nykyajan ihmisiä vaivaa?
Ihmettelee mies vm.-47

Tapahtumien sysäämä ketjureaktio tuo kyllä mieleen näitä häntäheikkejä,matteja ja ilkkoja.Että pysyisi kondiksessa kannattaa harkita pysyvää selibaattia.Hurmaava nainen noin niinkuin kapakassa aiheuttaa onnettomuuksien hyökyaallon.Tuoksuva,kyynelien tuhertama kurvihirmu nielaisee miehen salamana.Jälkilöylyistä huolehtiikin juoruämmät.Vaikka kuinka armoton kyynikko tässä olisi,niin onhan löylyyn joutuva mies melko voimaton.Peijooni sentään,parempi valinta tässä kykypuolueen johdannaisena taitaa olla erakoituminen.

Minä ainakin olen sellainen pönttöpää, etten ymmärrä, kun mies on kiinnostunut minusta. Kun asia on paljastunut, niin jälkikäteen olen vasta tajunnut ihastumisen merkit. Mistäpä minä tietäisin, onko kyse harmittomasta flirtistä vai jostain muusta.

Eli ota häneen yhteyttä tavalla tai toisella ja osoita tai kerro mielenkiintosi häntä kohtaan.

Olen itse noin 40 vee nainen ja varattu. Kahvittelen usein tuttavamiesten kanssa. Joskusn extempore, joskusn sovitaan etukäteen. Olen myös itse ehdottanut kahvittelua. Monesti olen huomannut, että joku olisi ollut kiinnostunut muustakin, vaikka vain kavereina ollaan kahviteltu. Mutta en ole "huomannut" sitä, koska en ole itse ollut kiinnostunut. Joskus joku on ehdottanut suoraan ja on silloin saanut suoran vastauksen suoraan kysymykseen. Minulla on se periaate, että jos joku mies on kiinnostunut minusta, kertokoon suoraan, en ala arvailemaan.

Jos menen kahville jonkun kanssa, niin mitä väliä sillä on, olenko varattu vai en. Saatikka että minun pitäisi ilmoittaa tai ilmaista se. Toki kerron kerron jos kysytään, enkä muutenkaan salaile sitä.

Jos olet kiinnostunut ko naisesta, kerro se. On nössöilyä jättää toisen arvailtavaksi. Minä ainakin kierrän nössöt kaukaa, jäävät vain lahkeeseen roikkumaan arvailuineen.

Itse en lähtis noin vaan kahville, itse koen sen negatiivisena.

Ei se olis lähtenyt mihinkään ellei olis kiinnostunut. Itse olisin keksinyt vastaavassa tilanteessa ihan minkä vain tekosyyn jos en haluaisi lähteä kahville. Ihan varmasti kiinnsotusta siis on!! Onnea sulle!!

Tästä kysyjästä tulee mieleen taannoinen TV-ohjelma, jossa englantilainen peräkamarin poika vietiin ohjelman toimesta Tanskaan johonkin "huora"-taloon tai "seksiopistoon" , jossa nainen opetti hänet kädestä pitäen seksin saloihin, naimaan ja olemaan naisen kanssa.

Oudoksi menee maailma. Itse kyllä aikoinaan tiesin, mitä naisen kanssa pitää tehdä, ilman mitään ulkopuolista tietoa tai opistoa. Kyllä niitten asioiden pitäisi olla ohjelmoitu jo synnynnäisesti aivoihin, eikä seurusteluasioissa pitäisi tarvita ulkopuolista konsulttia.

jos oisin itse tuossa ollut se nainen ja kiinnostunut sinusta oisin tietty ilmaissut asian jotenkin kauttarantain, mutta kun olen puusilimä niin en olisi välttämättä tajunnu yhtään vihjettäsi... patrempi puhua suoraan ja kusasta rehellisesti eikä jäähä/jättää arvailemaan..

saamatonta touhua, jos ei tällaista asiaa saa puolessa tunnissa kakaistua ulos puolin ja toisin

jos se kahvi noin vaikea paikka on.

Ehkä sun pitäisi pyytää tätä naista uudelleen kahville tilaisuuden tullen.
Minä olen varattu, mutta tykkään silti VAIN kahvitella ja jutella kivojen miesten kanssa. Mä en ainakaan ensimmäisellä kertaa heti sanois, et joo mä sit muuten seurustelen.. koska musta tulis sellanen olo, et tässä tyrkytän itteeni (vaikka kuinka olis toisesta kiinnostunutkin). Ennemmin jotenkin hienovaraisesti vihjailisin tyyliin: oho, kello onkin jo noin paljon, mies varmaan jo odottelee kotona.. Tai et: me miehen kanssa mennään.. tms...
Jos hän suostuu uudelleen kahville, niin voitte jutella uudellen. Ja kyllä se varmaan jossain vaiheessa sit ajankanssa selviää, että onko kiinnostunut! Toisaalta, mä en kyllä yleensä suostu kenenkään kahvipyyntöön, jos en yhtään pidä ko. tyypistä edes kaveripohjalta! (eri asia tietty miehen kaverit, naapurit tms.) Ei muuta, kun pyydät vaan uudelleen. Ja jos hän kieltäytyy, niiin......

Ei ole mikään muu kun kahville pyyntö. Enkä kävisi silti kertomaan seuraelämästäni ja seurustelustani erikseen, jos asia ei tule luonnostaan puheeksi: miksi kävisin? Hyvien tapojen mukaista ei ole suoltaa puolessa tunnissa ulos mitään kovin tarkkaa, tai kertoa koko elämäänsä, ja ehkäpä se ei ollut tuon pinnallisen keskustelun tarkoituskaan hänen mielestään. Voi olla, että hän kuvittelee myös sinun esimerkiksi tietävän oletko naimisissa vai sinkku, kun liikutte kuitenkin samoissa piireissä. Se on kahvilla istumista tutun kanssa ja puoli tuntia. Ei merkitse mitään sen kummempaa, en lukisis siitä mitään ihastumisia, enkä pitäisi minkään valtakunnan treffeinä enkä tajuaisi miehen olevan kiinnostunut. Se olisi ystävän ele ja se siitä.

Joten, ei auta kun ottaa selvää vaan ja pyytää oikeasti treffeille ja kysyä onko hän varattu.