Suhteen alku oli laimea eikä ihastumisen tai rakastumisen tunteita ollut kovinkaan paljoa ja jo parin kuukauden kuluttua niistäkin hävisi paljon. Ei oikein iskenyt lihallisemmallakaan tasolla. Silti tuli jatkettua erinäisistä syistä... tai no, tuli jatkettua. Tunteet ovat enemmänkin tunteita hyvään ystävään (koska hän on niin hyvä), kuin mitään sellaista, että tämän kanssa mennään ja meinataan.
Onko muka vain yksi vaihtoehto? Onko tämä nyt sitten se tila johon parisuhteessa aina päädytään ja tämän kanssa pitäisi nyt oppia elämään ja tästä rakentaa se kestävä rakkaus? Kokeneemmat kertokaa.
Onko muka vain yksi vaihtoehto? Onko tämä nyt sitten se tila johon parisuhteessa aina päädytään ja tämän kanssa pitäisi nyt oppia elämään ja tästä rakentaa se kestävä rakkaus? Kokeneemmat kertokaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Etsippäs mun lähettämä aikaisempi viesti, vähän samanlainen homma oli itsellä aikoinaan. Tehtiin helvetisti töitä tyttöystävän kanssa suhteen eteen ja nyt menee ihan järjettömän hyvin! Muista että sellaista suhdetta ei olekaan, mikä vaan toimii itsestään, sen eteen pitää olla valmis tekemään töitä. Keskustelu on paras työkalu, ja jos ette osaa keskustella, opetelkaa. Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta vaikka sitten tekstareilla tai messengerillä tai muuten, kun se helpottaa kun ei näe toista niin ehkä uskaltaa sanoa asiat niin kuin haluais.
Ja sitten erinomainen työkalu suhteeseen: Rakkauskirje
Eli kirjoitat kirjeen jossa on neljä kohtaa, joihin jatkat lauseet:
Minä rakastan...
Minä haluaisin muuttaa...
Minä en pidä...
Minä haluan...
Noilla pääsee tosi hyvin alkuun. Toimii muuten pidemmässäkin parisuhteessa! ;)
Niin että kuinka paljon pitäisi innostaa ja miltä tuntua? Ei nykyään oikein tunnu miltään. Ajatus seksistäkin on ikävä. Tervettäkö menoa?
Haluatko luovuttaa vastoinkäymisten tullessa vai yrittää rakentaa toimivaa parisuhdetta? En sano että joka tilanteessa on paras jatkaa, mutta mun mielestä tosi moni on valmis luovuttamaan heti kun tulee jääkausi suhteeseen tai muu sellainen. Mulla oli omassa suhteessa n. 3-4 kuukautta täyttä jäätä mutta tosi kovalla työllä saatiin toimimaan ja oon ihan järjettömän onnellinen kun jatkettiin eikä luovutettu. Ja se toi uskomatonta luottamusta ja tiimihenkeä suhteeseen kun molemmat sanottiin illalla toisillemme että "rakastan sua enkä halua luovuttaa vaikka riidellään ja tuntuu ettei nyt toimi. Haluan tehdä töitä sen eteen että ollaan onnellisia yhdessä". Nyt kun tulee vaikka joku ongelma, niin ollaan varmoja siitä että me selvitään tästäkin... :)
onhan se aina työtäkin, eihän siitä pääse mihinkään. Mutta on eri asia tekeekö sitä työtä rakastamansa ihmisen kanssa vai jonkun ystävän kanssa.. Siinä on se ero. On se niilläkin työtä joskus, jotka rakastaa täydellä sydämellä. Siis työtä se on jokatapauksessa, mut toisaalta itse en pystyis kuvitella eläväni pelkän ystävän kanssa suhteessa. mulla olis ollut kymmeniä ystäväsuhteita, jos se pelkästään riittäisi.
Hulluinta, että joku edes alkaa suhteeseen ilman kovin isoja tunteita.
Siitä alkaa ne hankaluudet, eikä kukaan halua varmaan jälkeenpiän miettiä, että minähän tiesin tämän jo aluksi, mutta... Vaikea ymmärtää, miksi joku edes alkaa ja jos nekin tahtoo lopahtaa, niin mitä hullua roikkua jossain jutussa, joka häiritsee kuitenkin, vaikka nimenomaisesti ei olis mitään näkyvää vikaa.
Yleensä jos joku asia häiritsee, se ei ole ehkä hyvä. Toiset ihmiset miettii jo sitoutumisen kannalta tärkeitä asioita ja ihan niitä yhteiselämän asioita ja joku jää jumittaan jo alkuun siihen, että kun ei tämä tunnu siltä. Ja se jumittaminen tulee jatkumaan niin kauan, kuin on suhteessa, koska ei tosta kysymyksestä voi mennä eteenpäin, jos siihen ei itselleen saa ratkaisua. Se on sulla sitten sitä junnaamista. Siinä teidän tulevaisuus.
Ne on sitten joskus myöhäisiä miettiä. Mutta ei täällä kukaan voi auttaa, koska jos roikoskelet suhteessa, josta tiedät ja tunnet itse, että se ei tunnu siltä, niin mitä edes kyselet. Itse se pitää tietää. Ei täällä voi kukaan toista neuvoa, ja tuskin olet kypsä suhteeseen, jos et itse tajua, että suhteeseen mennessä se pitää osata mennä, mutta yhtä lailla myös lopettaa, jos niin on.
On järjetöntä mennä suhteeseen, jos ei tajua tai osaa lopettaa, jos tarvitsee.
Yhtä hullua on alkaa jos mitään vahvoja tunteita ei ollut. Ei siinä ole sitten edes järkeä. Mut on tietysti niitä, jotka menee yhteen rahasta tai ulkonäöstä. Tai yksinhuoltajan lapsille pitää saada äiti tai isä. Se vaan käy tunteen tasolla tosi kalliiksi hommaksi. Jos tietää, ettei se ole rakkautta, sitä maksaa sitten lopun elämänsä. Jostakin jää paitsi, mutta jotkut valitsee jostain hullusta syystä näin. Se mikä se syy on, sitä en tule koskaan tajuamaan.
Aika monesta asiasta oon sun kanssa samaa mieltä, erityisesti tuosta että aletaan seurustelemaan ihmisen kanssa johon ei ole oikein ihastunut. Voihan toki olla että se ihastuminen tapahtuu myös ajan kanssa, kuten rakastuminen, mutta itse en ole semmmoista ikinä kokenut... :/ Tuo syy, että miksi ihminen jää toisen kanssa, vaikka rakkautta ei suhteessa olekaan, on mielestäni yksinolemisen pelko. Itse olen varmaan melkoinen optimisti kun löydän siitäkin hyviä puolia, esimerkiksi nyt vaikkapa yksinhuoltajien tilanteessa. Elikkä tarkoitan esimerkiksi että jos molemmat osapuolet suhteessa tuntevat olevansa vaikkapa "sisko-ja sen veli"-suhteessa, mutta päättävät olla yhdessä kun tulevat toimeen hyvin, ja lapselle on näin parempi, niin mikäpä siinä... :)
°°onhan se aina työtäkin, Mutta on eri asia tekeekö sitä työtä rakastamansa ihmisen kanssa vai jonkun ystävän kanssa.. °°
Ikäänkuin se 'ystävä' määräisi rakastaako itse vai ei?
°°niilläkin työtä joskus, jotka rakastaa täydellä sydämellä.°°
Että, kun sydän on täysi, niin…?
°°itse en pystyis kuvitella eläväni pelkän ystävän kanssa suhteessa.°°
Siis itse ei rakasta täydellä sydämellä, 'pelkkää' ystävää, vaikka OIKEASTI ystävyys olisikin täyttä rakkautta? Kaveruuttahan tällä tarkoitetaankin.
°°mulla olis ollut,… jos se pelkästään riittäisi.°°
Joillekin asiat ovat 'pelkästään' ja 'vain' etc. Mitä siitä silloin puuttu on erotiikka, mikä ei tietenkään ole rakkautta. Siinä on tosiaa VAIN se ero. Mikä toisille on kaikki kaikessa ja mikä kaikki sitten kestää parisen vuotta, on taasen intohimo.
°°Hulluinta, että joku edes alkaa suhteeseen ilman kovin isoja tunteita.°°
Kovin isoja tunteita ei ole ellei niitä halua tuntea, PAITSI tietyssä tapauksessa. Puhutaan siis rakastumisesta, intohimosta. Mitään muuta ei sitten olekaan kuin kovin isoja tunteita, halusi tai ei.
°°Siitä alkaa ne hankaluudet°°
Kun rakastutaan, varsinkin 'aina niihin väärin'.
°°eikä kukaan halua varmaan jälkeenpiän miettiä, että minähän tiesin tämän jo aluksi, mutta...°°
Ihmetellään mitä se oli, se rakastuminen.
°°miksi joku edes alkaa ja jos nekin tahtoo lopahtaa°°
Miksi joku alkaa jos ei tahdo lopahtaa? Monet pelkäävät rakastua ja todella hyvästä syystä.
°°Toiset ihmiset miettii jo sitoutumisen kannalta tärkeitä asioita ja ihan niitä yhteiselämän asioita ja°°
Tässä on todella hyviä syitä pelätä rakastumista.
°°mitä hullua roikkua jossain jutussa°°joku jää jumittaan jo alkuun siihen,°°
Rakastumisesta seuraa parin vuoden hullu roikkuminen, ehdoton jumi, heti alkuunsa.
°°joka häiritsee kuitenkin°°
Häiritsee tai ei, sydän on täynnä riippuvuutta, vaikka nimenomaisesti olisi myös näkyvääkin vikaa.
°°että kun ei tämä tunnu siltä.°°
Jos ei kykene rakastamaan, pystyy kyllä vihaamaan täydestä sydämestään. Sanotaan että viha ja rakkaus on niin lähellä toisiaan. Täydellinen riippuvuus lähentää etäisimmätkin.
°°Ja se jumittaminen tulee jatkumaan niin kauan, kuin on suhteessa°°
Ja suhteessa yritetään olla vaikka väkisin.
°°koska ei tosta kysymyksestä voi mennä eteenpäin, jos siihen ei itselleen saa ratkaisua.°°
Ei voi, saa ratkaisun tai ei.
°°roikoskelet suhteessa, josta tiedät ja tunnet itse, että se ei tunnu siltä, niin mitä edes kyselet.°°
Tai ihmettelet, miksei hyvät neuvot auta.
°°Yleensä jos joku asia häiritsee, se ei ole ehkä hyvä. Ne on sitten joskus myöhäisiä miettiä. Se on sitten sitä junnaamista.
Ei siinä ole sitten edes järkeä. Mutta ei täällä kukaan voi auttaa… Mut on tietysti niitä, jotka menee yhteen rahasta tai ulkonäöstä. °°
Mikä myötävaikuttaa rakastumiseen? Ulkonäkö?
°°On järjetöntä mennä suhteeseen, jos ei tajua tai osaa lopettaa, jos tarvitsee.°°
Rakastumista ei voi lopettaa. Tahdonvoima ei riitä.
°°Se vaan käy tunteen tasolla tosi kalliiksi hommaksi. Jos tietää, ettei se ole rakkautta, sitä maksaa sitten lopun elämänsä.°°
Rakkautta se rakastuminen ei ole, vaikka sillä prosessilla sellainen nimi onkin. Se voi sisältää rakkautta tai vihaa, maun mukaan.
°°mutta jotkut valitsee jostain hullusta syystä näin.°°
Se mikä se syy on, on yleisesti tiedossa. Sen mukaan tulevaisuus.
Omassa suhteessani kävi niin, että tapailtiin jonkin aikaa niin, että en oikein tiennyt oonko kiinnostunut vai en. Mies oli suhteessa se aloittaja, kaippa enemmän kiinnostunutkin, kun kerta kysyi tapaamista... itselleni se tuli aivan puskasta! Aluksi puhuttiin paljon ja tunnusteltiin ilmaa puolin ja toisin, ensi tapaamisesta meni 3 kuukautta ennen kuin edes sovittiin seurustelevamme. Ja siitä vielä kuukausi, ennen kuin olin varma, että rakastan häntä. Aluksi olin tosiaan ihan vain kiinnostunut katsomaan, mitä tästä tulee, aiempaa seurustelukokemusta ei ole, joten alussa olin vaan utelias. Uteliaisuus muuttui kiinnostukseksi ja ihastukseksi, lopulta rakastumiseksi ja rakkaudeksi...
tuo kovin ruusuiselta kuulosta. Itselle tuntuu kovin kaukaiselta ajatus, että olisin edes hyvin nuorena alkanut olemaan jonkun kanssa "vain tavan vuoksi", kuten sinulla näyttää käyneen...
No, onhan se niinkin, etteivät kaikki koe Suurta äRRää tai Intohimoa koskaan. Itselläkin kerkisi olemaan pari lähinnä ystävyydeksi muuttunutta Suurta äRRää (tai sellaiseksi niitä luulin) ennen kuin törmäsin nykyiseen mieheeni ja Suureen Intohimoon. Vaikka työn merkeissä tapasimmekin, välittömästi kolahti. Työjutuissa tiesimme vaistomaisesti toisen tavat, ja kun se puoli sujui kitkatta, oli helppo lipsahtaa työasioista privaattiasioiden tutkailuun. Henkinen kemia oli jo valmiiksi sen verran voimakas, että fyysisestikin kaikki kolahti kohdalleen.
Epäilet suuresti suhteen pohjaa ja kestävyyttä, ja ilmeisesti sinulla ei ole vielä ihan vuosikymmenten kokemusta ihmissuhderintamallakaan..? Luota vaistoihisi ; jos alku on noin hankala, ja kyse on todella HYVIN alusta suhteessa, niin miten selvittäisitte ne vuosien saatossa mahdollisesti eteen tulevat ongelmat, kun eväät on syöty jo alkumetreillä. Ja... Vaikka muuta sanotaankin, niin seksi on hyvin tärkeä seikka parisuhteessa! Et siitä sanonut mitään, mutta ajattelinpa muistuttaa...
Kiitos vastanneille. Minusta kaikilla oli jotain fiksua sanottavaa. Totta on, että itse ne päätökset on tehtävä, mutta siihen voi antaa suuntaa muiden kokemukset. Saa asioita ehkä jotenkin perspektiiviin.
Asia taitaa olla tosiaan niin, että se on siitä erotiikasta kiinni. On siis muuta, mutta e-rintamalla tuntuu olevan jotenkin väsähtänyttä. On mukava olla hänen kanssaan muuten ja tuntee hellyyttä ja niin edelleen, mutta halu tuntuu puuttuvan.
Silti on vaikea jättää sikseen, ehkä juuri tuon hellyyden tuntemisen vuoksi.