Joskus tällä palstalla on ollut keskusteluja kunnioituksesta. Aika voimakkaasti nousee esiin käsitys, että kunnioitus on ansaittava. Ihmettelen tätä.
Eikö toisen ihmisen kunnioituksen pitäisi olla lähtökohta sosiaaliselle kanssakäymiselle? Minusta on epämiellyttävää ajatella, että minua ei kunnioitettaisi, tai minä en kunnioittaisi lähimmäisiäni ihan oletusarvoisesti.
Miksi kunnioitus ei ole lähtökohta keskinäiselle kanssakäymiselle?
Toinen kysymys koskee itse palstaa. Täällä on muutamia kirjoittajia, jotka lähtökohtaisesti kirjoittavat elämää ja yleensä muita ihmisiä halveksivasti.
Onko tämä sitä, että kukaan ei ole ansainnut heidän kunnioitustaan? Vai onko kyse siitä, että he eivät kykene kunnioittamaan muita?
Itse ajattelen, että terveellä itsetunnolla varustettu ihminen kunnioittaa muita, kunnes he pettävät tuon kunnioituksen. Toisin päin toimiminen osoittaa mielestäni huonoa itsetuntoa: puolustusasennetta maailmaa vastaan. Että pitää muita lähtökohtaisesti epäilyttävinä, jopa vihollisina.
Eikö toisen ihmisen kunnioituksen pitäisi olla lähtökohta sosiaaliselle kanssakäymiselle? Minusta on epämiellyttävää ajatella, että minua ei kunnioitettaisi, tai minä en kunnioittaisi lähimmäisiäni ihan oletusarvoisesti.
Miksi kunnioitus ei ole lähtökohta keskinäiselle kanssakäymiselle?
Toinen kysymys koskee itse palstaa. Täällä on muutamia kirjoittajia, jotka lähtökohtaisesti kirjoittavat elämää ja yleensä muita ihmisiä halveksivasti.
Onko tämä sitä, että kukaan ei ole ansainnut heidän kunnioitustaan? Vai onko kyse siitä, että he eivät kykene kunnioittamaan muita?
Itse ajattelen, että terveellä itsetunnolla varustettu ihminen kunnioittaa muita, kunnes he pettävät tuon kunnioituksen. Toisin päin toimiminen osoittaa mielestäni huonoa itsetuntoa: puolustusasennetta maailmaa vastaan. Että pitää muita lähtökohtaisesti epäilyttävinä, jopa vihollisina.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jep,rocktähtimäistä on edellyttää jopa kahvintuojalta allahia.
Kyllä mä kunnioitan sellaista miestä,joka on samalla itsehillinnässä ja kanssakäymisissä itseni kanssa.Ei ongelmaa.
on kriteerit, joilla kunnioitus ansaitaan...
kyseiset kirjoittajat ovat vasta ansaitsemassa oman itsensä kunnioitusta. Kova homma se itsekunnioituksen ansaitseminen näyttäisi olevan.
Mielenterveysongelmaisten mellastusta vain.
yleisempi kysymys siitä, että kunnioitus on ansaittava?
normaalilla yksilöllä lähtökohtana on kunnioitus muita kohtaan. Kriisipesä kuvittelee sen erikseen antavansa.
itsekin. Mutta todella yleistä on sanoa, että "kunnioitan sitä joka on kunnioituksen arvoinen. Eli syyllinen kunnes toisin todistetaan.
Palstalla näin kirjoittavat ihmiset, joita en osaa pitää erityisinä kriisipesäkkeinä.
baariin ja dokaat mokaat ja voit huonosti, pitäiskö ampuu ittensä? Mun mielestä pitäs koska ei silloin oo ihminen enää :@
olisin kuollut jo alta kakskymppisenä :-)
Jos ihminen dokaa ja mokaa, niin kyllä se juurikin taitaa olla ihminen. Ei ehkä ylevimmillään, mutta ihminen ehdottomasti! Joutuisiko kettu tai ahven koskaan moiseen tianteeseen?
kaikkea ei vaan voi arvostella ihan yksiselitteisesti ;@
tätä elämää.
Kun menet töihin, annetaan ensin kaikki paskahommat. Osa siitä on sitä, että katsotaan, millainen tyyppi töihin tuli. Kun hommat hoituvat, on ansaittu sen verran kunnioitusta tai arvostusta tai hyväksyntää, että saa parempia hommia. Työyhteisö onkin yksi parhaista esimerkeistä.
Myös mikä tahansa muu joukko käyttäytyy samalla tavalla, oli kyse sitten urheiluporukasta tai mistä tahansa muusta yhteisöstä, johon ei kutsuta, vaan pyritään.
Ajatuksesi on idealistinen, mutta omalla tavallaan myös tavoittelemisen arvoinen tilanne. Kuitenkin voidaan ajatella, että mikäli joku tulee ryhmään täysivaltaisena ja täyttä arvostusta nauttivana, eikä olekaan sillä tasolla, millä pitäisi olla (ryhmällä on aina jonkinlainen kollektiivinen käsitys siitä, millainen ryhmä on ja siten myös, millainen ryhmän täysivaltainen jäsen on), hän pettää ryhmän kriteerit ja tietenkin tällöin kunnioituksen ja putoaa pohjalle.
Uudelle, pohjalta aloittavalle jäsenelle sallitaan erehtymisiä ja hänellä on niistä huolimatta mahdollisuus päästä ryhmän kunnioitusta nauttivaksi jäseneksi.
Hyväksyn tuon.
Kun ryhmään tulee uusi jäsen, hänet punnitaan. Silloin kunnioitusasia menee kuten esität. Silloin on jo olemassa ryhmän sisäiaset säännöt tai kulttuuri.
Mutta kun yksilöt kohtaavat, silloin ei ole "enemmistöä" eli ryhmää, joka hyväksyy tai hylkää. Silloin on kaksi tasaveroista yksilöä suhtautumassa toisiinsa. Silloin mun näkemyksen pitäisi olla lähtökohta?
Otan tähän alle ihan teoreettisen esimerkin:
Oletetaan, että esimerkiksi tälläinen keskustelupalsta kaikkien palstakirjoittajien osalta olisi jokin "ryhmä". Pitäisikö mielestäsi myös meillä mun kaltaisillani kokonaan "ryhmää" sisältäpäin tuntemattomilla ja rekisteröityä nimimerkkiä S24:ssa kokonaan omaamattomilla & S24:n jäseniksi liittymättömillä kirjoittajilla mielestäsi olla "tiedossa" samat "ryhmän" säännöt ja toimintaperiaatteet, kuin on rekisteröityneillä "yhteisöä" sisältäpäin tuntevilla, vaiko ei? Tulisiko minun kaltaisiani kirjoittajia mielestäsi arvioida samalla periaatteella, kuin "ryhmää" itseään sisältäpäin paremmin tunteviakin arvioidaan, jotta tulisin "hyväksytyksi", vaiko jotenkin muutoin?
Asia ainoastaan kiinnostaa mua tässä.:)
sanottava, että en ole huomannut täällä mitään "ryhmää". Tämä jos mikä on yksilöiden foorumi. Mutta sinulla on ehkä syvällisempi näkemys itse palstaan. En osaa sanoa siitä mitään erityistä, lukemieni kirjoitusten ulkopuolelta.
Ei minulla ole syvällisempää käsitystä. Miten tällaisella rekisteröityä nimimerkkiä omaamattomalla ja S24:n jäseneksi edes liittymättömällä edes voisi olla syvällisempää käsitystä.;) Kirjoituksia minä vain tulkitsen ja ainoastaan niiden perusteella päätelmäni teen. Ja olen sitä mieltä, että palstakirjoituksista näkyisi paljonkin tarkoitushakuisuutta. Ryhmien luomista, puolien ottamista kirjoittajien, eikä asian perusteella muuta sen sortin vastenmielisen oloista "sälää"... (Sinuun tokikaan tällä viittaamatta.)
Kunnioitus ei ole lähtökohta välineellisesti ajattelevalle ihmiselle. Näin ollen siis joku, joka ehkä ajattelee vaikkapa tämäntyyppisiä nettikeskusteluja vain jonkintyyppisen yököttävän nettipelaamisen ja ihmisten tunteilla leikkimisen näkökulmasta, saattaisi ehkäpä ajatella sitenkin, että kunnioitus on ensisijaisesti ansaittava ominaisuus - väline johonkin muuhun tavoitteeseen pääsemisessä.
Itse kunnioitan yleensä vähemmän empatian osoituksia "heikkoutena" pitäviä ihmisiä. Sellaiset ovat yllättävän usein sosiaalisuudessaan vielä pitkällä opin tiellä tai jotenkin muutoin ajattelussaan "paikalleen parkkiintuneita" ja ihan livekokemukseni mukaan yleensä äärimmäisen tylsiä seuraihmisinäkin.
Ja keskustelupalstoista taas sitten ja vielä niihin kertaalleen uudelleen palatakseni: jos vaikka joku rekisteöröitynyt, jolle en sitä ennen itse ole koskaan pahaa sanaa sanonut, suhtautuu muhun aiheetta alentavasti ja töykeästi, laskee kunnioitukseni. Syystä, että kunnioitus oli mulla olemassa luontaisesti ja itsessään ja syystä, että olen yleensä liian kohtelias sanoakseni jollekulle suoraan päin pläsiä, että "olet täydellisen vainoharhainen ja teet itsesi naurettavaksi".
jokaiseen kappaleeseesi erikseen.
En ajatellut nimenomaan nettipelaamista, vaan useita yleisä keskusteluja, joissa on puhuttu kunnioituksesta yleensä elämässä. Niissä keskusteluissa on tullut ilmi yleinen asenne, että kunnioitus on ansaittava.
Toki olen huomannut että sama sääntö näyttää pätevän palstoillakin.
Tuo on hyvä pointti, että empatiaa pidetään näköjään yleisesti heikkouden osoituksena. Miksi se olisi heikkoutta?
Tämä asia kulminoituu palstalla - mutta myös livessä - syytöksiin mielistelystä. Mielistelysyytös osoittaa mielestäni, että syyttäjä itse elää tunneilmastossa, jota hallitsee kilpailu, pelko ja epäily.
Mutta entäpä jos sinuun suhtautuu alentuvasti rekisteröitymätön kirjoittaja?
Sillä termillä "nettipelaaminen" tarkoitin edeltävässä kirjoituksessani aloittajalle (sulle?) suurin piirtein jotakin tarkoituksetonta provoilua pelkäksi "itsehuvitukseksi" (jota jotkut palstakirjoittajista tuntuvat vähän ikävästikin harrastavan...) tms. muunlaista keskustelupalstakirjoittajien käyttämistä "koekaniineina" (tms.) joihinkin omiin tarkoituksiinsa, lapsekkaasti ja vaillla empatiaa. Sellaista keskustelun ensisijais-intressiä on usein vaikeaa kunnioittaa ja arvostaa, ainakaan ilman painavaa perustetta ( ja sitä itseään keskustelupalstoilla huvittavilla ei tietenkään ja luonnollisestikaan monastikaan ole).
Empatia taas...Se on välittömyyttä. Näkyy verraten monasti ensijaisesti siinä, joskaan en nyt tässä (sori olen vähän väsynyt) jaksa alkaa syvällisemmin eritellä näkemystäni. Tietystikin esimerkiksi nettikirjoittajista on tajuttoman vaikeaa sanoa, että kuka sitten olisi oikeasti "empaattinen" enemmän tai vähemmän - ihmistä tuntematta. Keskustelupalstalla voi katsoa vain keskustelukontekstin muotoilua ja yrittää joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä "tulkita" sitä. Sikäli kai kaikilla on yhteneväinen intressi keskusteluun, jos vaikka kirjoittajat kaikessa muussa eroaisivat toisistaan, kuin yö ja päivä...
Jos muhun rekisteröityä nimimerkkiä omaamattomaan suhtautuu alentuvasti rekisteröitymätön kirjoittaja, voin katsoa vain sanoja, joita hän kirjoittaa. Jos sen sijaan niin tekisi joku sellainen rekisteröidyllä nimimerkillä kirjoittava, johon itselläni ei olisi ollut mitään "anti-asennetta", herättää asenne luonnollisesti suuremman huomion ja suuremman kummastuksen.
Nyt täytyy painua pehkuihin. Jos kerkeän, palaan katsomaan tätä keskustelua huomenna. Esitin tossa ( ilm. sulle?) ylempänä yhden muunkin kysymyksen, mutta sori en nyt jaksa enää kommentoida siihen.
Kiitos vilpitön sulle muuten hyvästä keskustelun aiheesta (olethan ilm. aloittaja?). :)
ansaita, mutta sen voi silti menettää.
Tämän palstan kirjoittajiin en tässä kommentissani ota kantaa, muutaku et kyllähän sitä ihminen tietty hehkuttaakin saa, liika on kuitenkin aina liikaa ja jos vuosia hehkuttaa samoista asioista niin onko ne asiat sillo oikeasti nyt niin hyvin?
Minusta tällä palstalla on ihan kohtalainen kunnioitus toisia ihmisiä kohtaa, jos verrataan jotain liveympäristöä tähän. :) Kai se kunnioittamattomuus on sellaista ylimielisyyttä ja itsestä liikaa luulemista. Ei nähdä muuta, kuin se oma napa ja sitten ei tavallaan välitetä siitä, kuinka toisia kohtaan käyttäydytään; syytähän voi olla vain toisessa, eikä itsessä ollenkaan.
Mä en sitten tiedä, että onko heille koskaan kehittynyt sellaista käsitystä siitä, että mikä on sopivaa ja mikä ei ja jos on, niin ainakin toisen hyväksikäyttö itsen pönkittämiseksi koetaan erittäin sopivaksi, mahdollisesti velvollisuudeksi.
.
Mitä oikeastaan tahdoit sanoa?
http://www.youtube.com/watch?v=2SK9kFyQxNw&feature=related XD
pitäisi kai tosiaankin olla niin, että peruskunnioitus toista kohtaan olisi olemassa. Arvostaminen(?), jonkun pitäminen hyvänä tyyppinä, ihannointi tai sankarina pitäminen lienevät enemmänkin ansaittavia.
Mitä tulee mahdollisiin palstalaisiin, niin ehkä on niin, jotta nämä kyseiset palstalaiset eivät osaa tai halua kunnioittaa toisia ja toisten mielipiteitä.
Täällähän on aikuisia ihmisiä, kypsiä ja vastuullisia? Totta kai he osaavat. Kyse on enintään siitä, että he eivät halua. Ja sehän tarkoittaa että he ovat...