Bachin messu, h-molli vai Beethovenin sinfonia 9., d-molli?
Kumpi on mielestäsi parempi
B vai toinen B?
11150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ehkä Bachista ja h-molli-messusta. Siinä on lämmintä nerokkuutta ja huumoria. Esimerkiksi "Cum Sancto Spiritu" ja "Et Resurrexit" ovat mieletöntä tykitystä ja "Credo In Unum Deum/Patrem Omnipotentem" taas polkaisee teoksen toisen puoliskon käyntiin alkuvoimasella tavalla. Myös h-molli-messun vokaalisoolo-osat ovat erittäin syvällisiä. Toisaalta Beethovenin yhdeksäs tuntuu minusta hieman kylmältä, kireältä ja etäiseltä (sekä puhkisoitetulta), vaikka teknisesti upeimpia sävellyksiä onkin.
ollenkaan, sitä voi kuunnella päiväkausia useita tunteja päivässä. Beethoveniin tympiintyy taas helposti, jolloin vaihtaa mieluummin luonnollisempiin Mozartiin, Schubertiin ja Haydniin.
on kauniissa Ilon hymnissä? Bachiin ei toki kyllästy, mutta ei Beethoveniinkaan! Teknisesti Kuorosinfonia on suurin teos kaikista, mutta ei välttämättä minunkaan henk koht suosikki, pidän Beethovenilla enemmän esim. pianosonaateista, myöhäisistä jousikvartetoista, 5., 4. ja 3. pianokonsertosta (juuri tuossa järjestyksessä) ja sinfonioissa viitonen on elinvoimaisempi kuin ysi, unohtamatta toki muitakaan mestariteoksia. Bachin tekniikka on usein itsetarkoituksellista kontrapunktista matematiikkaa, ei inspiroi. Beethoven on luovempi ja syvällisempi, rajoja rikkovampi näistä kahdesta suurimmasta jättiläisestä.
että Mozart oli/on vielä näitäkin suurempi muusikko. Mozartille tekniikka oli väline, ei itsetarkoitus. Esimerkiksi Beethovenin 5. pianokonserttoa käy suorastaan sääliksi, kun vertaa sitä Mozartin kaikkien aikojen c-molli-konserttoon. Puhumattakaan muista konsertoista, oopperoista, kamarimusiikista ja orkesterimusiikista.
Kuuntelepa uudelleen Beethovenin myöhäiset kvartetot ja sonaatit (ja sinfoniat), niin sen jälkeen ei ole paluuta Eine Kleinen pariin. Haydn ja Mozart kuuluvat samaan kevyempään sarjaan. Beethovenin sanottava ja muoto ovat ihan omassa kastissaan.
Beethoveniin/Mozartiin liittyvät kirjoituksesi ovat yleensä olleet täällä ylilyöntejä. Niin näköjään nytkin. Muutoin olen kyllä nähnyt kirjoituksissasi paljon mielenkiintoistakin. Ehkä jostain muusta saattaisikin syntyä järkevää keskusteltavaa, mutta tämä kulunut aihe kyllästyttää jo.
Enpä malta silti olla täysin puuttumatta... Eine Kleine Nachtmusik on Mozartin kevyttä osastoa eikä sitä oikein voi verrata Beethovenin suuriin teoksiin. Tosin se on pienessä muodossaankin merkittävä teos, Beethovenilta ei juuri noin korkeatasoista hupimusiikkia löydykään.
Toisaalta Mozart sävelsi vakuuttavan määrän sellaista kovan luokan Musiikkia, johon tekninen näpertelijä, palapeliä kokoava Beethoven ei pystynyt. Erityisesti oopperoissa ja konsertoissa, mutta myös kamarimusiikissa ja sinfonioissa Mozart pieksi Beethovenin. Mozartin teoksissa täyttyy luonnollisen musikaalisuuden ja kauneuden ihanne, jonka Beethoven vain harvoin - jos koskaan - tavoitti. Beethovenin ansiot ovat puolestaan musiikillisten keinovarojen lisäämisessä ja kehittämisessä. Musiikkinsa on pääosin rujoa, maskuliinista ja paikoin suorastaan väkivaltaista.
Mutta kuten jo mainitsinkin, turha tästä läpijauhetusta aiheesta on kanssasi enää kirjoitella. Mitä vertaukseesi tulee, se on luokaton ja tiedät sen itsekin. Molemmat säveltäjät kun ovat aikamoisia musiikin lähteitä. Samoin Haydn, jonka kamarimusiikki esimerkiksi on painavaa valuuttaa.
Mozartin musiikin ystävä, mutta se ei oikeuta liiallista huomiota sinne suuntaan (eikä Haydnille).
Jokainen B:n sinfonia on yksilöllinen teos, numerot 3, 5, 7 ja 9 ovat täysin uusia uria aukovaa sinfonista itseilmaisua. Et voi verrata Mozartin sinfonioita 38-41 (edes niitä) näihin teoksiin, lukuun ottamatta ehkä 41. sinfoniaa. Joten Mozart ei missään tapauksessa ollut suurempi sinfonikko.
Kamarimusiikissa Beethoven on tärkeämpi, ero on vielä suurempi kuin sinfonoissa. Konsertot ja oopperat ovat puolestaan Mozartille selvästi vahvempia alueita.
Älä vääristele historiaa, se on jo kirjoitettu. Lyön toisen käteni vetoa, että sellaisia orkesterinjohtajia ei ole jotka pitäisi Mozartin kevyitä klassismin sinfonioita parempina kuin Beethovenin nykyäänkin vielä tutkittuja, toisaalta musiikkitieteilijöiden monilta osin jo ajat sitten puhkianalysoimia sinfonioita, jotka silti musiikillisesti ovat ehtaa tavaraa, ja sellaisena pysyvät!
Samaa voi sanoa Mozartin oopperoista, Beethovenin sonaateista, Mozartin konsertoista, Beethovenin kvartetoista. Jne.
Keskustellaan enemmän kuin mielellään muustakin, mutta sinullahan se tarve on tulla jakamaan mielipidettä Mozartista joka keskusteluun. Tännekin tulet kertomaan kuka sinusta on suurin muusikko, ja vastaus ei ole kenellekään yllätys. Tämä keskustelu ei muuten alunperin käsitellyt ollenkaan Mozartia, Haydnia tai Salieria ym., sinä otit nämä kuluneet klassistit esille ja puutuin asiaan koska herra varjele, on tehty muutakin kuin wieniläisklassismia.
"Musiikkinsa on pääosin rujoa, maskuliinista ja paikoin suorastaan väkivaltaista."
Et taida ymmärtää musiikista, saati kuunnella sitä? Kaikki jotka kuulevat (tai lukevat partituuria tarpeeksi hyvin) tietävät että Beethovenilla oli poikkeuksellinen kauneudentaju. Pianosävellykset, esim miltei kaikki sonaatit joiltakin osin (tosin niistäkin löytyy myös rankkoja tunteita, agressiivisia hetkiä) sisältävät todella, todella nimenomaan Kaunista musiikkia, esim. pianokonsertto nro 4, Für Elise ja 7. sinfonian toinen osa, varhaiset jousikvartetot, ysin finaali, Fidelio ja näyttämöteoksetkin. Ja Pastoraalisinfonia, jossa kuuluu Haydnin vaikutus, ja joka käyttää innovatiivisesti visuaalisia elementtejä ja efektejä.
Väkivaltaa löydät tuolta kadulta, jos ihmiset tappelevat. Väkivaltaa ei ole musiikissa. Beethovenin sanoma ei ollut väkivalta. Hänellä oli paljon syvällisempi sanoma, hän tahtoi siis sanoa jotain. Kuten Haydn ja Mozartkin esim. wieniläisklassikoista.
beethoven meluisaa korvaani
jopa, tai en tiedä. Vaihtuu päivän mukaan. Mutta Beethoven EI ole meluisaa tai väkivaltaista (??), vaan voimakasta ja mahtipontista - muttei liikaa...
musiikkia, ei laadullisesti mutta tunnelman puolesta useimmiten. Itse pidän siksi luonnollisesti enemmän Beethovenin tunneilmaisussa verrattoman upeasta musiikista. B osasi käyttää kaikki tunnevarat, kaikki erilaiset tunteet - ja hallitsi tekniikatkin ihan ihmeellisellä lahjakkuudella... teemankäsittelyt voittavat jopa J. Haydnin teemankehittelyperinteen. Bach oli myös kova tekniikkanero, teokset ovat kontrapunktisessa kehittelyssään huippuja.
Kuuntelen näiden lisäksi esim. sellaisia suurmestareita kuin Schubert, Händel, Chopin ja Brahms.