Käytän Kemin mielenterveystoimistoa. Ja Turvapoijua Kemissä.
Mutta en suostu luokittelemaan itseäni hulluksi.
Kyse ei ole mistään sairaudesta.Kyse on mielentilasta.
Väitän ennemminkin,että ne ihmiset on sairaita ketkä eivät koskaan
suostu edes ajattelemaan mielenterveysosastolla tai Turvapoijussa käyntiä.
Paikat ovat mielentilan eikä mielenterveyden osastoja.
Minä olen ASIAKAS enkä POTILAS !
Mutta en suostu luokittelemaan itseäni hulluksi.
Kyse ei ole mistään sairaudesta.Kyse on mielentilasta.
Väitän ennemminkin,että ne ihmiset on sairaita ketkä eivät koskaan
suostu edes ajattelemaan mielenterveysosastolla tai Turvapoijussa käyntiä.
Paikat ovat mielentilan eikä mielenterveyden osastoja.
Minä olen ASIAKAS enkä POTILAS !
Vastaukset 4
Vanhimmat
mielentila, mielen tila, mielen terveys ja mielenterveys on kaikki eri juttuja - eri yhteyksissä.
Mielenterveyttä toki voi hoitaa niin monella tapaa, jopa liikunta on mielen terveyden hoitamista.
Joskus kannattaa miettiä kannattaako hajoittaa itseään moneen paikkaan. Jos mielenterveystoimisto katsoo hoidon tarpeen tiiiviimmäksi, saat varmasti aikoja sinne. Itsensä jakaminen turvapoijuun ja mielenterveystoimistoon on aika turhauttavaa. Kannattaa valita se, missä saat ammattitaitoista palvelua sekä lääkärin palvelut.
Asiakas on nykyisin nimitys, jota käytetään. Potilas on sairaalassa oleva henkilö, asiakas on vaikkapa polilla käyvä.
VÄitteesi muiden sairaudesta, jotka eivät ole käyneet psykiatrisessa osastohoidossa on aika vahva. Ne ketkä sitä hoitoa tarvitsevat, saavat sen palvelun varmasti. Se paraneeko siellä on niin monesta tekijästä kiinni. Monien tekijöiden pitää loksahtaa kohdallee. Toiset paranee, toiset ei, toiset saa avun , toiset ei.
Turvapoiju on kriisikeskus. Työtä tekee pääsääntöisesti sospuolen koulutuksen väki, terveydenhoitaja, psyk sh.
Mielenterveystoimistossa on pääsääntöisesti psyk. sh, mielenterveyshoitaja ( nyk, lähihoitaja), psykologi, psykiatri jne.
nii.Ei linnoissa ole enää vankeja ne on asiakkaita;D
Psykologisen avun toteutuminen on täysin kiinni vastaanottajasta.
Mitään parantumista ei tapahdu jos avunhakija ei sitä itse halua.
Ne jotka haluavat leimata avunhakijat hulluiksi,
ovat itse niin jääräpäisiä etteivät mitkään mielipiteet keikauta.
Eivät edes hyvät ehdotukset.
Tarkoitit; että ne, jotka eivät itse tunnista tarvetta psykiatriselle hoidolle, ovat sairaita. Ja näinhän se on ;=) Nk. hullu ei itse ymmärrä hulluttaan, vaan oudon käyttäytymisen, muutokset persoonallisuudessa huomaa läheiset, ympäristö. Ja ne, jotka eivät ole sairaita, mutta tuntevat tarvetta psykiatriselle "hoidolle", olipa se sitten lääkehoitoa, keskustelu tai muuta terapiaa, tukea tai näitä kaikkia yhdessä ei ole nk. hullu. Koska huomaa ja pystyy itse hankkimaan apua /hoitoa itselleen.
Näin se vaan on, eli tuon kertomasi mukaan et ole hullu :=)
Elämä vaan tuo eteen tapahtumia, kokemuksia (hyvinkin traumaattisia), joista selviämiseen tarvitsee tukea ja toisinaan hoitoakin.
On hyvä, että apua ja hoitoa on saatavilla, mutta olen samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa siitä, ettei kannata yrittää revetä moneen paikkaan....Turvapoijuun ja mielenterveyskeskukseen, vaan valita itselleen se paras, omaa tilannettaan parhaiten auttava yksikkö, se josta tuntee saavansa avun. Jos sinä valitset turvapoijun ja jätät mielenterveystoimiston tai toisin päin, saa joku toinenkin apua helpommin. Ei ole niin kuormitetut silloin nämä palvelut ;=)